Tuulta sieltä täältä, rakeita, mutta muuten kivaa

reitti: Kokemäki - Köyliö - Säkylä - Eura - Laitila (Kaivola)

Toisena avustettuna päivänä olikin sitten tuulta milloin mistä suunnasta, tai ehkä tuuli pysyi samassa suunnassa, mutta oma suuntani vaihteli. Tuulen lisäksi tuli mukaan myös hieman ylämäkiä (todella vähän kun vertaa Keski-Suomeen), joten avustustakin tuli käytettyä hieman enemmän. Myös kilometrejä tuli poljettua yli kaksikymmentä enemmän kuin eka päivänä. Lisäksi hiekkateitä oli matkasta varmaan lähes kolmannes. Kaikkien näiden "vastusten" ansiosta avustustehot hupenivat, niin että majapaikkaan saavuttaessa laite ilmoitti ECO:lla avustavansa enää 49 kilometriä. 

Tutkailin matkan varrella tuota avustusten riittävyyttä. Näytti kyllä olevan pikku-tietokoneessa vähän "tekoälyä", kun saattoi avustuksen riittäminen välillä kasvaa yli parikymmentä kilometriä, kun se HIGH-tehoa käytettäessä oli puolella kilometrillä pudonnut viisi kilometriä. Ikävä todeta, että silloin kun avustusta eniten kaipaisi sen voimat kuluvat nopeaan loppuun. 

Viileämpää keliä oli luvattu eiliseen nähden, niinpä jo aamulla lisäsin vaatetusta ja eipä tarvinnut päivän aikana sitä katua. Tuuli pyöri tai minä pyörin, niin että välillä tuuli vastaan ja välillä sivusta. Tulipa matkan varrella hieman rakeitakin. Rakeista ei ollut muuta haittaa kuin että muutama meni ikävästi suoraan silmään. Kuurot olivat niin lyhyitä, etten ennättänyt suojaakaan hakemaan.

Sorapintaa siis riitti, taannoisen "hiirontientraumani" vuoksi olen hiekkateiden suhteen hyvin epäileväinen, samoin kuin Googlemapsin tarjoamien reittiehdotusten suhteen. Hyvää pyörätietä ptikin Kantatie 43 vartta ajaessani Google kehoitti yht'äkkiä siirtymään tien oikealle puolelle metsätielle, jolla ei ollut edes nimeä. Päätin uhmata Googlea ja ajoin pyörätien loppuun, jolloin Google yritti taas ohjata minut em. metsätielle, joka lähti ainoastaan takaisin päin. Minä hylkäsin Googlen neuvot ja nautin päiväkahvit hienolla paikalla Pyhäjärven rannalla, edes tuuli ei tässä kohtaa kiusannut. 

Hyvin on tienhoitokunta hoitanut yksityistiensä, mukava oli ajella, vaikka ennakkoon vähän jännitin. Tämä tie oli alkumatkassa Kokemäellä, vielä enemmän jännitin loppumatkassa ollutta hiekkatietä, mutta hyväkuntoinen oli sekin. 

"Nelostie" ... vähän oli kaimaansa kapeampi ja hiekkaisempi. On tainnut tulla hintoihinsa "Kallismaantie".  "Satakunnankatu" -nimisiä katuja/teitä on vaikka kuinka monessa paikassa, en ole koskaan nähnyt missään "Keski-Suomenkatua".

Köyliön "pääkirjasto" ei ollut auki, eikä se enää ole "pääkirjasto", kun Köyliö on osa Säkylää, vaan Kepolan kirjasto. 

Köyliö kiinnosti minua ennen kaikkea Lallin vuoksi. Lallin tarinaa mietiskelin Köyliön kirkkorannassa papin portaiden yläpäässä eväitä syöden. Tuskin Suomenmaassa on yhtäkään kansakoulun (peruskoulun?) käynyttä joka ei tietäisi Lallin tappaneen piispan Köyliönjärven jäälle. Mutta mikä on tämän tarinan perimmäinen sanoma? Että muutosvastaisuus ei kannata vai onko tämä sankaritarina?

Lallin patsaan nähtyäni ja karttaa tutkailtuani, huomasin Köyliön kirkon sijaitsevan Köyliönjärven saaressa, ehkä peräti Lallin entisillä kotimailla? Pienen mutkan tuo kirkkosaaren kautta ajaminen aiheutti, mutta mielenkiintoinen mutka kaiken kaikkiaan. Saareen vievällä sillalla oli tämä taideteos.

Onkohan sillalta joskus vierietty tukkeja järveen, vai mitä nämä palkit ovat?

Köyliön kirkko, loppupeleissä taisi Piispa Henrik voittaa Lallin, kun hänen tuomansa sanoma edelleen elää Lallin kotikonnuilla. 

Säkylän vaakuna Säkylän kirjaston seinässä. Säkylä ja Köyliö liittyivät yhteen 2016 ja kunnanvaakunaksi valittiin Köyliön vaakuna. Oisko Lallilla (ja piispalla) ollut kirveineen sormensa tässäkin pelissä?

Lasten tai ikäihmisten leikkipaikka Säkylän kirjastossa.

Onpa Lallin tarinaa Tuomas Heikkilä pohtinut kirjan verran. Säkylän kirjastossa tämä kirja oli hyllyssä juuri kun olin itse pohdiskellut Lallia ja Pyhää Henrikiä... mm. kuka tai mikä on nykyään Pyhä... mammona? Jos vaan muistan, lainaan tämän kirjan, jotta Lallin tarina minulle avautuisi vähän lisää.

Säkylän kirjastoa parvelta kuvattuna.

Säkylän kirjastoa sain etsiskellä hetken, vaikka olin juuri siitä ohi ajanut... Joko kartanlukutaitoni on täysin katoamassa tai sitten Google sotkee ilmansuunnat niin, että menen eksyksiin. 

Avantoon ois päässyt, muttei kyllä houkutellut, kun välillä rakeita vihmoi. 

Säkylästä oli Euraan kiva pyöräillä Pyhäjärven rantaa kulkevaa pyörätietä. Ja kirjastokin löytyi ilman harhailuja.

y

Lasten ja nuorten oleskelualuetta Euran kirjastossa.

Kyllä maalla on mukavaa, kirjastosta lapset voivat adoptoida pehmolehmän. Ja kaupan parkkipaikalla oli nuoria traktoreiden ja mönkijöiden kanssa, taisi joukossa olla joku mopokin.

Euran kirjastossa sain virtaa puhelimeeni ja myöhemmin myös pitseriassa latasin puhelin, silti olisi virta ilman varavirtalähdettä loppunut, kun oli SportTracker ja kartta päällä melkeen koko päivän.

Sekä Säkylässä että Eurassa oli neuloosin riivaamille tarjolla vertaistukea lankojen vaihtopisteen muodossa. 

Kyllä tämä alkukesän kukkaloisto on upeaa, vaikka vähän viileää onkin, mutta kestääpä kukinta pidempään.

Sen verran mielenkiintoiselta tuntui tämä "tähtien katselu" -majoitus, että päätin jättää Laitilan kirjaston bongaamisen toiseen kertaan ja tulla yöksi tänne.

Sähkön avulla myötätuuleen

 

reitti: (Jyväskylä-Pori, juna) - Ulvila - Nakkila - Harjavalta - Kokemäki

Poriin junailtuani suuntasin Porin pääkirjastoon. Matkasuunnitelmaa tehdessäni olin yllättynyt, miten lyhyellä matkalla saan bongailtua useita Satakirjastojen kirjastoa. Kun Kokemäen jokea lähtee Porista sisämaahan päin on pääkirjastoja alle viidentoista kilometrin välein useita. 

Poriin täytyy tulla toisen kerran tutustumaan kunnolla kaupunkiin. Ja sama ajatus kyllä jäi mieleeni kaikkien muidenkin kuntien kohdalla, tämä seutu on minulle melkoisen vierasta. 

Jokivarren ajelu oli kyllä niin kivaa, että ihmettelen miksi sitä ei ole enempää markkinoitu pyöräilijöille. Aika pitkään oli pyörätietäkin, mutta rauhalliset, päällystetyt, tasaiset, vähäliikenteiset maalaistiet ovat pyöräilijän unelmateitä ajella (varsinkin myötätuuleen 😁). Ja matkan varrella on myös juna-asemia, niin että voi tulla junalla jollekin asemalle ja ajella seuraavalle. 

Porilaiskaunotar on istahtanut penkille levähtämään.

Pori on karhujen kaupunki. Missäköhän täällä on ne pirut?

Porin kirjaston avaruutta.

Karhulla on monenlaisia harrasteita Porin kirjastossa.

Skuuttaava karhu.

Pyöräilevä karhu.

Hiihtäjä-karhu

Toki karhu Yyterissäkin käy uimassa.

Porin kirjastolla ei ollut kovin hyvää pyöräparkkia.

Matka sujui mukavassa myötätuulessa, kiitin onneani tuulen suunnan suhteen, kyllä olisi ollut rankkaa siinä tuulessa polkea vastatuuleen.  Ajelin todella upeassa alkukesän säässä läpi maalaismaiseman.  Kovin lämmintä ei ollut, mutta myötätuuli armahti, niin ettei tarvinnut palella. 

Ulvilan kirjasto löytyi helposti.

Ulvilan kirjastossa oli kummallinen pikkuparveke, jonka käyttötarkoitusta en keksinyt. Ehkä kirjastonjohtaja käy pitämässä puheita ulkoparvekkeelta...

Ulvila-rekvisiittaa myynnissä kirjastolla.

Kirjaston avaruutta Ulvilassa.

Olin luullut ajelevani Kokemäenjoen rantaa, mutta ensi kosketuksen jokeen sain vasta Ulvilassa sitä ylittäessäni. Sillalla tuulen voimakkuuden todella huomasi, myötätuulessa kun tuuli ei paljon tunnu.

Sik-sakkia Kokemäenjoen yli, Nakkilassa ylitin joen toistamiseen Nakkilankoskien yli.

Nakkilan kirjasto

Keppihevoset odottelevat ratsastajia Nakkilan kirjastossa.

Pieneen huoneeseen oli tehty viihtyisä lukunurkkaus Nakkilassa.

Muuntamo toi lapsuuden mieleen, näitä ei enää paljon näe. Kahvila ei ollut auki, nutta hyödynsin sen pöytiä omien eväiden syöntiin. 

Harjavallassa tumma tiili houkutteli tarkistamaan onko kyseessä uusi kirkko vai siunauskappeli, kuten Lopella. Kirkkohan tämä oli, vieressä oli vanha keltainen puukirkko.

Harjavallan kirjaston pihasta löytyi kohtuu hyvät pyöräparkit. Nakkilassa ei ollut minkäänlaista pyöräparkkia.

Sota-ajan näyttely Harjavallan kirjastossa.

Raanuja Harjavallan kirjastossa.

Luonto on kivasti läsnä Harjavallan kirjastossa.

Perunaa harson suojassa, en olekaan ennen näin paljon harsotettua perunaa nähnyt. Joku yritti tuulessa levittää tai poistaa näitä harsoja.

ITE-taidetta tien varrelta Kuurolan kylällä.

Tämä kaveri ottaa vähän rennommin kuin edellinen lehmäratsastaja. Kokemäen kesälehdestä luin, että näitä rautaäijiä on kuusi Kuurolan kylällä, minä bongasin vain nämä kaksi.

 

Asiallinen varoituskyltti ikäihmisistä.

Pienen etsinnän jälkeen Kokemäen pääkirjasto löytyi.

Enää muutama pala puuttuu pelistä, en malttanut jäädä kokoamaan.

Ulvilan kirjastossa lastenosasto oli kivasti eristetty omaan "taloonsa".

Kaupunkipyöriä Kokemäellä.

Kotoa lähtiessä ECOlla oli varausta 173 kilometriin ja perillä 113 kilometriin, ajoa oli kertynyt 69 km. Yllättävän vähän varaus väheni myötätuuleen tasaisella ajettaessa. En tarvinnut täällä Satakunnan tasamaalla ollenkaan suurempia avustustehoja.

Kokemäellä yövyin Kartano Hostellissa. 

Junalla Poriin, polkien Turkuun ...

Ennen junan lähtöä ennätin tarkastelemaan Jyväskylän aseman uutta pyöräparkkia, joka oli vähän "salaa" ilmaantunut paikalleen, kun on matkakeskuksen toisella puolella, mistä ohikulkuni normaalisti kulkee. Huomaa "lisävarusteeni", etulaukut, jotka hommasin, että saan kuskattua mm. pyörän laturia mukanani.

Matkasin tänään junalla Poriin, josta jatkoin pyörällä kohti Turkua. Jostain syystä näyttää Turku valikoituneen kevään ja alkukesän kohteekseni jo kolmatta kertaa. Kaksi vuotta sitten pyöräilin Jyväskylästä Pälkäneelle, jossa pakkasin pyörän linja-autoon ja menin Lahden kautta Turkuun ristiäisiin. Myöhemmin samana keväänä pakkasin pyörän junaan ja Hämeenlinnasta ajelin Hämeen härkätietä Turun saaristoon. Viime keväänä muutin kokonaan Turkuun pariksi kuukaudeksi. Ja nyt lähden lakkiaisiin Turkuun, ensin junalla Poriin ja sitten kirjastoja kierrellen Turkuun lauantaiksi.

Satakirjastot ovatkin täysin bongaamatta projektini puitteissa, tällä reissulla pitäisi useampi saada bongattua ja ehkä pari Vaskikirjastoakin siinä samalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähestyn Poria junalla, siis Tampere-Pori -välin seisakkeetkin tuntuvat vähän eksoottisilta (ainakin Tesoma).

Junassa on pyörän kanssa hyvä matkustaa, mutta tahtoo olla nuo pyöräpaikat kovin ahtaita. Onneksi kanssamatkaajilla oli kevyet maantiepyörät mukana eikä täydessä lastissa olevia retkipyöriä, kuten minulla.

Yhden kehitysehdotuksen jo VR:lle laitoin, pyöräpaikkoihin voisi liittää istumapaikat, niin etteivät olisi ihan toisessa päässä junaa (toki voi itse käydä vaihtamassa nykyään). Toisena kehitysehdotuksena taidan laittaa sen, että inva- ja lastenvaunutpaikat voisi muuttaa monitoimipaikoiksi, niin että jos ei ole em. paikoille varauksia, voisi varata myös pyörän kuljetukseen tämän tilan. Ja tässä voisi olla myös seinästä avautuvat penkit turvavöineen, kuten Keski-Euroopassa on, palvelisivat myös inva-paikkaa ja vaunujen kanssa matkustavia.

Vammalan aseman ohi olen joskus pyöräillyt, kun oltiin viikko Ellivuoressa pyöräilemässä. Silloin ei näin hienoja junan vaunuja asemalla seissyt.

Kokemäen asemalla pohdin jäisinkö jo junasta, niin ei tarvitsisi polkea Porista takaisin tänne majoittumaan.

Ainakin vähän lepoa saa "vanha uskollinen ratsuni" 😍, 17-vuotias "retkipyöräneitonen", kun ajelen tänä kesänä avustettuna. Tässä hän nojailee Piikkiön hautausmaan aitaan kesällä 2021. Ajokilometrejä on kertynyt yli 35 000 km  ja varmaan "neito" on matkannut ainakin yhtä pitkän matkan milloin junassa, bussissa, auton peräkoukussa ja jopa lentokoneessa. Jossain vaiheessa tuntui, että se on niin tottunut auton peräkoukussa matkaaja, ettei enää halua omilla pyörillään matkaa tehdäkään 😂

Sähkövatkaimella eteenpäin

Sähkövatkain kulkee 

"Sähkövatkain" kuului lauantai-iltana puoli kymmenen jälkeen kotiinpäin polkiessani lapsi-/nuorisoryhmästä (10-13-vuotiaita).  "Kukkahattutädin" ajatus oli tietty heti, että kotiinmenoaika on lapsosilla ja että ehkä joku on lainannut toiselta sähkövatkainta, kun päivällä oli ollut koululla markkinat, joissa oli erilaisia leivonnaisia. "Sähkövatkaimen" merkitys selvisi minulle, kun tämä samainen potkulautailija lähti perääni sanoen "menen tuosta sähkövatkaimesta ohi" tms. Silloin  lisäsin tehoja pyörääni ja aloin polkemaan vähän lujempaa, kohta kuului takaani pettynyt huudahdus "se lisäsi moodia" ja "ohiajaja" putosi matkasta.

Ostin siis syksyllä "sähkövatkaimen", pitkän vatuloinnin jälkeen. Nyt on jo kertynyt jonkin verran kokemusta sähköpyöräilystä, kun tuhannen kilometrin rajapyykki on ohitettu. Toki olin ennenkin sähköpyörillä ajellut. 

"Sähkövatkaimeni" normivarustuksessaan, yleensä minulla on aina matkassa ohjaustankolaukku ja yksi takalaukku. Pyörän varustukseeni kuuluu yleensä myös taustapeili, niin ei pääse takaa tulijat yllättämään.

Ensimmäisen tuntuman sähköpyörään sain yli kymmenen vuotta sitten, kun työpaikan naapurifirma suunnitteli ja toi Kiinasta sähköpyöriä. Silloin sähköpyörää testatessani koin ylämäissä saman tunteen kuin nuoruudessa, kun velipojan kanssa ajeltiin toinen mopolla ja toinen polkupyörällä (yleensä minä?)  kesätöistä kotiin ja ylämäissä mopoilija tarttui pyöräilijän olkapäähän ja työnsi vauhtia.

Sähköpyöriä olen lainannut myös  Lastipyörälainaamosta ja saipa työpaikan respastakin lainata sähköpyörää. Myönteisiä kokemuksia kaikki ja eivät omiaan helpottamaan sähköpyöräkuumetta.

 Sähköpyörää hankkiessani mietin, mihin sitä tarvitsen. Kovasti olisi tehnyt mieli sähkömaasturia, mutta sen käyttö jäisi vain harrastekäyttöön, joten ei mitään järkeä hankkia sellaista pyörää. Kaverini oli pari vuotta aiemmin hankkinut sähköpyörän ja silloin määritellyt omaa hankintaansa varten tärkeimmiksi ominaisuusiksi mm. akun keston ja hydrauliset levyjarrut. Ei huonoja ominaisuuksia ollenkaan ja itse totesin tärkeää olevan myös yleiskäyttöisyyden, ketteryyden ja retkikäytön sekä kotimaisuuden. Kaupunkisähköpyörää en halunnut, sillä olin sellaisia Lastipyörälainaamosta lainannut ja kokenut ne jotenkin "jäykiksi" ainakin omaan retkipyörääni verrattuna. Tärkeää oli myös päästä hieman koeajamaan haluamaani pyörää. Kun kaupungin sähköpyörävalikoima tuntui syksyllä olevan varsin niukka, niin päädyin testaamaan kaverini pyörää ja tilaamaan samanlaisen netin kautta.

Avustusta

"Luomuna" ajellessa ohittavat pyöräilijät harmittivat, mutta ohitin asian olankohautuksella, "taas meni sähköpyöräilijä ohi" tai maantiepyöräilijä ilman kantamuksia. Nyt kun itse ajelen sähköllä, huomasin järkytyksekseni, että edelleen sähköpyöräilijät ohittavat minut. Onneksi pian tajusin, että he varmaan käyttävät enemmän avustusta kuin minä. Niinpä seuraavalla kerralla ajelin ohiajaneen sähköpyöräilijän perässä pari kilometriä ja sitten lisäsin tehoja ja polkaisin hänen ohitseen. En tietty voinut tehojani pudottaa, ettei menisi kisaamiseksi. Peilistä tarkkailemalla näin, että pyöräilijä jäi muutaman kymmenen  metrin päähän ajelemaan. Taitaa vähitellen heräillä minunkin kilpailuhenkisyys.

Sähköpyörähän ei saa avustaa maksimissaan kuin 25 km/h. Alamäissä ei siis avustusta ole ja välillä tasaisellakin pyörä kulkee "luomuna" yli 25 km/h. Pyörässäni on avustustehoja kolme (tai neljä, jos kävelyavustus lasketaan), "eco", "norm" ja "high".  Akun varaus vajenee sitä nopeammin mitä suuremmalla teholla ajelee tai jos on paljon ylämäkiä. Olenkin ajellut tehoja säästellen "ecolla" tai kokonaan ilman avustusta. Ohittelijoiden innoittamana sain ahaa-elämyksen "mitä sitä kotinurkilla tehoja säästelemään, kun akun saa aina tarvittaessa lataukseen". Säästellä voi sitten retkillä, kun ei ole latausmahdollisuuksia niin usein ja kuormaa on vielä enemmän. 

Kerran kotoa liikkeelle lähtiessä oli akun lataukset aika matalalla, mutta ajotietokoneen tietojen mukaan kilometrien piti hyvinkin riittää kaupunkireissuun, "ecolla" ajellen jopa tuplasti.  Kotiin tullessa en sitten tehoja viitsinyt etenkään ylämäissä säästellä. Wesmanninmäen alla oli "high"-tehoa jäljellä 5 kilometrin matkalle ja muita tehoja vähän pidempään. Siitä on kotiin vajaa viisi kilometriä, joten päätin ajella Wesmanninmäen ylös korkeimmalla teholla, mutta mäen päällä yht'äkkiä kaikki avustustehot loppuivat eli ei puolta kilometriä avustus enää riittänyt korkeimmalla teholla. Loppumatkan ajelin "luomusti" kotiin, onneksi pyörä ei ole liian raskas ajaa ilman avustusta. Eipä ole tietokoneen tietoihin luottamista, sen olen aiemminkin havainnut, että vaikka täyteen ladattuna lupailee 183 kilometrin matkan avustavansa, niin todellisuudessa avustusta riittää huomattavasti lyhyemmälle matkalle. Varmaan on liikaa kuormaa pyörälläni, kun ei jaksa avustella maksimimatkoja.

Juuri ladattu akku lupaa avustaa Ecolla 183 km, lähes 17 km ajettuani on avustuslupaus noussut 198 km, ja ylämäkeä 1,5 km, niin avustuslupaus tippui 172 km.... Summasummarum koko 18,4 km lenkillä avustustehon lupaus tippui 21 km, mikä on kohtalaisen vähän, matkalla oli alamäkeä, tasaista ja ylämäkeä, Etelä-Pohjanmaan mäet vaan ovat loivempia kuin Keski-Suomessa, jossa avustukset putoavat ripeämmin.

Täydet "High"-avustustehot päällä ja kadenssia (polkemistiheys) 83 kierrosta, High-sanan alla olevasta palkista näkee miten paljon avustaa. 

"Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan"

Suomessa sähköpyöräistyminen tapahtui alkuun varsin hitaasti, koska sähköpyöriä markkinointiin lähinnä vajaakuntoisten ja vanhusten pyörinä. Ulkomailla liikkuessamme kiinnitimme huomiota sähköpyöriin jo yli viisitoista vuotta sitten. Viime vuosina sähköpyöräistyminen on saanut vauhtia työsuhdepyörien myötä. Tämä pyöräkannan parantuminen on tuonut haasteita myös pyöräpysäköinnin turvallisuuden parantamiseen. Itsekin olen huomannut olevani tarkempi mihin pyöräni parkkeeraan.

Pyöräilyviikkoa  (5.5.-14.5.2023) poljetaan vuonna 2023 pääteemalla ’’Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan’’. Pääteemalla kiinnitetään huomio pyöräpysäköintiin, sen laatuun, määrään, sijoitteluun ja käytettävyyteen.