Mutkan kautta Hesaan

reitti: Jyväskylä - Muurame - Korpilahti - Saakoski - Jämsä - Partala - Ylä-Partala - Länkipohja - Eräjärvi -Pälkäne - Visavuori - Hämeenlinna - Turenki - Tervakoski - Riihimäki - Hyvinkää - Tuusulan järven länsipuoli - Arabianranta

GoogleMapsin reitittämä matka kotoa Hesan kohteeseeni on 275 kilometriä, kun ajeltiin mutkan kautta suoraan tuli matkaa 447 kilometriä ja aikaakin kului viisi päivää. Tietysti muutamat unet siinä välillä otettiin ja Hämeenlinnaan juututtiin kahdeksi yöksi ja ajeltiin sielläkin 70 kilometriä ylimääräistä.

Pyörät ekalla pitemmällä tauolla Korpilahden satamassa.

Kuvia tuli otettua jonkin verran, mutta kaikkia verkkokalvolle piirtyneitä muistoja ei kameraan saanut talletettua. Näimme esimerkiksi kaksi kettua; ensin komeaturkkinen yksilö pakeni pellonpientareelta pellolle meitä taakseen vilkaisten. Toinen kettu oli "kapisempi" jossain ratavarressa roskapönttöjen kupeessa, ei tullut matkatovereilta tarkastettua näkivätkö he tätä kettua ja olikohan se kettu ensinkään.

Kilometritolppa Saakoskella vanhalla nelostiellä. 

Pyörä pääsi ihailemaan Saakosken kuohuja.

Jämsään oli ilmaantunut upea pumptrack keskeiselle paikalla Lamminsuon puistoon.

40 vuotta olen suunnitellut käyväni Juveninkoskella, eipä tullut käytyä edes Jämsässä asuessa, mutta tänä keväänä olen käynyt jo kahdesti. Juveninkoski lienee Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava putous, vesi syöksyy kalliojyrkänteeltä alas noin seitsemän metriä.

Längelmäen majapaikassa pyörät pääsivät "putkaan".

Tien varressa on aina välillä hienoja kukkaistutuksia ym, mutta harvoin viitsii pysähtyä kuvaamaan. 

Toisena pyöräilypäivänä tauolla Eräjärven kirkon kupeessa, lähes parikymmentä vuotta sitten saimme viettää täällä siskon tyttären häitä.

Hautamuistomerkkejä Eräjärven kivimuseon kupeessa. 

Vanhanaikainen puhelinkoppi rekvisiittoineen Kuhmalahdella, koppiin ei päässyt sisälle.

Pälkäneen rauniokirkolla kävin pari vuotta sittenkin.

Hyvin mahduin majoittumaan kahden pyörän kanssa kolmen hengen huoneeseen.
 

Pälkäneen majapaikan vieressä oli Pälkäneen portaat, jotka piti tietysti käydä testaamassa, kun oli vähän levähdetty ja ruokailtu. Upeat on maisemat tuolta harjun päältä. 

Pälkäneeltä matka jatkui kohti Hämeenlinnaa, poikkesimme välillä Rapolan linnavuorella ja Voipaalan taidekartanossa. Kartanossa oli hienoja kakluuneja, koska rakennusvaiheessa rakennuttaja oli ostanut kakluunitehtaan konkurssipesän ja kaakeleita oli riittänyt useisiin hienoihin uuneihin.

Visavuori on hieno matkailukohde, Karin piirrokset ovat kestäneet todella hyvin aikaa. Emil Wikströmin ateljee ja taiteilijakoti ovat myös tutustumisen arvoisia. 

Onnistuimme parkkeeraamaan pyörämme ennen kuin tuli opaste vastaan.

Hämeenlinnassa koimme hienoa vieraanvaraisuutta, aamupalan lisäksi meille oli järjestetty opastettu pyöräretki. Ajelimme mm. Sattulan kylätien kautta. Sattulan kylätie on kokeilu, jossa jaetaan maantien tila suomalaisittain uudella tavalla. Pientareita on levennetty kaventaen ajokaistatila keskellä. Kohtaamistilanteissa tulee aina siirtyä osittain reunaviivan yli. Kokeilun tarkoituksena on ollut parantaa kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta maantiellä, jossa keskimääräinen vuorokausiliikenne on alhainen ja jossa erillistä jalankulku- ja pyöräilyväylää ei ole kustannussyistä tai muutoin tarkoituksen mukaista rakentaa. Hollannissa olemme usein ajelleet vastaavilla teillä, Suomessa tämä oli kohdallani ensimmäinen kokemus.  

Luin syksyllä Anneli Kannon kirjan Rottien pyhimys ja siitä asti on harmittanut, kun en ole koskaan vieraillut Hattulan Pyhän Ristin kirkossa, nyt paikallisoppaamme oli suunnitellut pyöräretkemme kuljettavaksi sitä kautta. 

Pyhän Ristin kirkon oppaana toimi Vilppu, joka oli todella asiantunteva opas ja loisteliaaksi lopuksi hän vielä soitti itse rakentamiaan perinnesoittimia. 

Aulangon Ruusulaakson paviljonki. Aulangolla käynti oli yksi retkemme tavoitteista.

Toisen Hämeenlinna-aamumme aamupalapaikan  pihalla oli hauskasti somistettu pyörä.

Vahingossa meinasin ajaa suoraan Launosten kautta... mutta tajusin, että Tervakosken kauttahan meidän piti ajaa. Lopun reitin sitten suunnittelin radan varteen, kun oli ollut puhetta, että pyörät voi laittaa vaikka junaan, mitä ei kyllä sitten tehty. 

Tervakosken kirkko, koskea ei Tervakoskella nähty, se taitaa olla tehtaan sisällä.

Tervakoskella ei Puuhamaassa vierailtu, mutta Alasjärven uimarannalta Puuhamaa näkyi. 

Alkumatkan kirjastot oli jo koluttu (Jyväskylä, Muurame, Jämsä, Länkipohja, Pälkäne), joten ei tullut edes mieleen poiketa niissä. Loppumatkalla olisin ehkä jossain kirjastossa poikennut, jos olisin tehnyt yksikseni matkaa. Matkaseuraa en viitsinyt seisottaa kirjaston aukeamista odottamassa (Turenki) tai rasittaa ylimääräisillä kilometreillä (Järvenpää, Tuusula, Kerava), kun Hämeenlinnasta Helsinkiin tuli matkaa mutkien kautta jo muutenkin lähes 130 kilometriä. Reittimme Hämeenlinnasta Helsinkiin kulki Turengin ja Tervakosken kautta Riihimäelle ja sieltä edelleen ratavartta seuraillen Helsinkiin. 

Juhannusviikolle suunniteltu Hesaan tutustuminen pyörän selässä jäi toteutumatta, kun matkakumppaneiden suunnitelmat muuttuivat. Hitaana hämäläisenä tajusin vasta Hesassa ollessani, että mitäpä sinne jumittamaan. Mietin, että poljenko Jyväskylään vai Etelä-Pohjanmaalle, johon oli tarkoitukseni siirtyä juhannusta viettämään. Lopulta suunnitelmani muuttuivat useampaan otteeseen, mutta niistä lisää seuraavissa blogeissa.