Jumissa Utössä

 perjantai 4.6.2021

Aamulla varhain, kun laiva läksi, heräsin. Katsoin kelloa ja totesin sen olevan viisi eli laivan lähtöaika. Kipaisin portailla katsomassa, ettei laivaa näy laiturissa. Olin illalla viritellyt kännykän kellon herättämään puoli viideltä, mutta oli jäänyt viritykseni tallentamatta. Vielä puoli neljän aikaan katsoin kelloa ja mietin, ettei vielä viitsi nousta, kun on näin varhaista. Eka kerta elämässäni piti kunnolla "pommiin" nukkuminenkin kokea. 

Sain vielä äänikirjaa kuunnellen torkahdettua uudelleen ja kahdeksan aikaan menin hotellille. Respa lohdutteli, etten ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään pommiin nukkuja ja että paikallisillekin on stressin paikka, jos pitää ennättää tähän viideltä lähtevään laivavuoroon. 

Baldur odotteli illalla "suu auki", onneksi en työntänyt pyörääni valmiiksi sen kiduksiin, olisi joutunut pyörä-parka yksikseen seilaileen.
 

Kyläläisten kuljetuskalustoa laivarannassa.

Karun kaunis on saariston luonto.

Oikein sopiva paikka viettää puolusvoimien lippujuhlapäivää tämä vanha tukikohta, jossa vieläkin on paljon puolustusvoimain rakentamia rakenteita.  https://www.uto.fi/fi/uto-lyhyesti/

Aamupalaa sain hotellilta ja aamupäivällä meni toista tuntia tutkaillessa, miten jatkan matkaa kohti Kustavia. Alunperin oli tarkoitukseni mennä Seiliin yhdeksi yöksi ja sieltä Hankaan ja edelleen Raisioon, josta olisin saanut autokyydin Kustaviin mökille. Lauttareittien setviminen on hirvittävän työlästä ja päädyin pitämään alunperin suunnittelemani laivareitin Nauvosta Seilin kautta Hankaan, mutta ohittamaan Seilin pysähtymättä ja laitoin Airbnb-majoittajalle varausviestin.

Puhelinmyyjät eivät kovin usein lähesty minua, mutta aamupäivällä jo kolmas myyjä tällä viikolla otti yhteyttä. Myyjän pasmat meni ihan sekaisin, kun kerroin olevani Utössä jumissa. Hänen oli vaikea käsittää, ettei saarelta kulje kuin yksi laivavuoro päivässä. Ehdotteli jopa Medihelin tilaamista, niin hätä minulla ei kuitenkaan vielä ollut, että siihen olisin ryhtynyt. 

Kun olin jonkinlaisen jatkosuunnitelman saanut aikaan, lähdin tutustumaan saareen tarkemmin. Lintubongareita ja maalauskurssilaisia näkyi siellä täällä. Kun ollaan Suomen uloimmaisessa pisteessä kuvittelisi näkyvän vain aavaa merta, mutta horisontissa on uskomattoman paljon pieniä luotoja, etelän suuntaan lähin varsinainen saari on kuitenkin 120 kilometrin päässä eteläkaakossa oleva Viron Hiidenmaa.

Ihmettelin mikä pihalla jytisee, nurmikkoa riittää Utössäkin leikattavaksi.

Hyvä paikka viettää Suomen puolustusvoimien lippujuhlaa 4.6.

Sama majakka valvonut merenkulkijoiden turvallisuutta jo yli 200 vuotta.

Valokori muistuttaa yhä Suomen sodassa 1809 tuhoutuneesta vanhasta majakasta.

Utön majakka on vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja Suomen ensimmäinen radiomajakka.

Drakenin haaksirikko innosti kehittämään meripelastustoimintaa. Drakenin muistoksi pystytetty muistomerkki Stjärnan och korset - Tähti ja risti. https://www.lohjanlaivurit.net/wp-content/uploads/2018/04/Drakenin-haaksirikko.pdf

Utössä on oma jätteenkäsittelylaitos. 

Näkymä majakalle ja kylään kirkon viereisiltä kallioilta. 

Kun olin tehnyt suunnitelmien muutokset ja varauksen Airbnb -majoitukseen, lähdin tutustumaan saareen tarkemmin. Utön saari on selvästi isompi kuin aiemmat majakkasaarituttavuuteni Bengtskär ja Tankar. Saaressa on selvästi kylän tuntua. Kauppakin siellä on, tosin se oli mennyt juuri kiinni, kun sen kohdalle osuin. No, eipä kauppaan olisi ollutkaan muuta asiaa kuin uteliaisuusvierailu. Myös kirjastossa olisin uteliaisuuttani vieraillut, jos se olisi ollut auki. Onneksi Paraisten pääkirjato on helpommin saavutettavissa kuin Utön kirjasto, niin ettei tarvitse ainakaan kirjastobongauksen takia palata Utöhön.

Kauppa meni just nenän alta kiinni. Ja kirjasto vain keskiviikkoisin auki.

 

Juteltuani hetken lintubongareiden kanssa kaupan edustalla, lähdin majapaikkaan lounastamaan. Mukanani oli pari pussia retkievästä, ja päätin nyt tuhota niistä toisen. Matkalla huomasin, että kahvila on auki klo 14-15, eli pikkasen huilattuani ja ruokailtuani palasin kahvilalle. Kahvilan pitäjältä kuulin, että aamulla olisi ollut klo 10 majakan esittely ja että sellainen oli ollut illallakin, harmikseni tieto ei ollut minua tavoittanut. Nyt jäi kunnollinen opastus Utön saloihin saamatta ja majakka sisältä päin näkemättä. Onpahan siinä syy palata parempana turistisesonkina paikalle. 

Hautausmaata en ollut yrityksestäni huolimatta onnistunut löytämään, kahvilan pitäjältä sain senkin löytämiseen tarvittavat suuntimat. Lisäksi löytyi kahvilasta hyvin kirjastobongaukseeni sopiva matkamuisto, päiväkirja "Kotimaan kiertäjä Suomessa, kunnat ja kaupungit". 

Sopivan kokoiset matkamuistot, varmaan muuten unohtaisin (?) tämän "pommiin" nukkumispäiväni.

Odottelin Airbnb-varauksestani vahvistusta, mutta kun sitä ei alkanut kuulumaan, käytin taas tunnin verran lautta-aikataulujen tutkailuun ja hylkäsin Seili-Hanka -reitin. Käsittämättömän mutkikkaita nuo lauttojen aikataulut, kun on useita palvelun tuottajia, niin jokaisen aikataulut on eri näköisiä ja satamat roiskittu miten milloinkin aikatauluihin. Ei riitä, että tiedät haluavasi Houstkariin tai Iniöön, vaan pitää tietää mihin laituriin siellä ja mille välille...Ja sitten pitää yrittää sovittaa eri lauttojen aikatauluja ja arvioida pyöräilymatkaan menevää aikaa jne. Siis aikaa vievää ja hermoja raastavaa puuhaa tuo reitityksen tekeminen. En ollenkaan ihmettele, vaikka useampikin pyöräretki saaristoreitillä olisi jäänyt tekemättä aikataulujen ja majoitusten setvimisen vuoksi. 

Lopulta sain eri lauttojen aikataulut soviteltua niin, että pääsen Nauvosta Houtskariin illalla ja varasin sieltä majoituksen. Seuraavana päivänä sitten Iniön kautta neljällä (?) lautalla Kustaviin. Tämän reitin olen toki kulkenut ennenkin, ja silloin lauttaongelmien vuoksi (joku laituririita Iniössä ja vuorot ei kulkeneet) jouduttiin olemaan ylimääräinen yö viimeisessä vapaassa leirintämökissä Mossalassa.  Ja silloin jäi nyt tavoitteena oleva kesämökki käymättä. Todellinen "déjà-vu" -olo tuli, kun aamullinen pommiin nukkuminen taas vaikeutti tuon kesämökin lähestymistä. Ehkäpä mökki ei halua, että sitä polkupyörällä lähestytään? 

Utöhön

to 3.6.21 

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Omatoimiaamupalaa syödessäni havaitsin, että kanssamajoittujia onkin ollut useampia kuin illalla näkyi. Ilmeisesti työmatkalaisia kun  kuuden jälkeen alkoivat lähteä liikkeelle. Aika vikkelästi myös minä lähdin tien päälle. Kuusistosta Nauvoon tie olikin varsin  tuttua aiemmilta reissuilta sekä auton ikkunan takaa että pyörän ohjaustangon yli katseltuna. 

Varmaan nämä telat(?) liittyvät jotenkin kalkkilouhokseen, joka on Paraisilla. 

Tie Airiston suuntaan tuli tutuksi kymmenkunta vuotta sitten, kun sieltä käsin viikon saaristossa pyöräilimme.

Aikatauluni oli hieman tiukka, niin etten monta kertaa pyörän päältä arvannut pois hypätä. Hyvin ennätin yhdeksitoista Nauvon vierasvenesatamaan.

Pyörätie oli Paraisten - Nauvon väliselle lautalle hyvässä kunnossa ja loppumatkasta sitä kunnostettiin parhaillaan. Onneksi pyörätie oli tietyön vuoksi suljettu pahimmissa nousukohdissa, niin sain hyvällä omatunnolla ajella tien puolella. Ensimmäinen "kohtaamiseni" tämän pyörätien kanssa oli hikinen ja tunteikas (juhannuksena 2008 varmaan). Silloinkin oli hieman tiukka aikataulu Galtbyhyn Ahvenanmaan lautalle. Tunteet nousivat pintaan, kun väylä oli alle metrin levyinen ja hiekkapäällysteinen . Varsin lainkuuliainen mieheni vaati pyörätietä pitkin ajamaan, vaikka tie oli ihan hirveä. Onneksi ovat korjanneet tuota pyörätietä, sellaisena kuin se alkuun oli, se oli täysin käyttökelvoton ja vieläkin tulee nousumetrejä kiitettävästi. 

Onneksi on työn alla jyrkimmät nousut.

Paraisten ja Nauvon välisen lautan (lossin) jälkeen ei enää ollut pyörätietä, mutta autot tulivat vartin välein "ryppäissä" lautan aikataulujen mukaisesti. Ja ei niitä autoja monta ollut ehkä kymmenkunta / lauttavuoro. 

 

Lautalla menin niin eteen, etten nähnyt maisemia "seinien" yli. 

"Perunapitäjän tytön" mieltä lämmitti nähdä näin aikaisin kesällä perunaa korjattavan.

Nauvossa jäi vielä aikaa käydä kaupassa ja syödä pehmis. Laiva odotti laiturissa, mutta siihen lastattiin parhaillaan tavaraan, niin että hetken piti odotella laivaan nousua. 

Balduria lastataan.

Normaalisti Baldur lähtee Pärnäisistä, mutta laituriremontin takia lähtö (ja paluu) tapahtuu vielä ainakin juhannukseen asti Nauvon vierasvenesatamasta. Matka Nauvon vierassatamasta Utöhön kesti yli viisi tuntia, Pärnäisistä on vähän lyhyempi matka. Aika laivalla kului hyvin blogia kirjoitellen ja nettiä selaten sekä maisemia ihaillen. Laivalla oli myös ravintola, joka kyllä meinasi ensin jäädä minulta huomaamatta, kun löysin hyvän istumapaikan autokannelta kavuttuani. Myös lounastarjoilu näytti laivalla olevan, mutta minulla oli omat eväät mukana. Laiva ei poikennut Jurmossa, Aspössä tms saarissa, joissa käydään vain tarvittaessa, niinpä oltiin puolisen tuntia etuajassa Utössä.

Sain hostellitasoisen majapaikan, eli wc, suihku, keittiö ja telkkari on jaettu muiden kanssa. Tosin ketään ei ollut jakamassa tiloja kanssani, joten hyvin rauhallista oli. "Kylällä" sen sijaan oli enemmän vastaantulijoita kuin "omalla" yli tuhannen asukkaan kylällä. Kiertelin tarkastelemassa saarta ja nautin varsin hyvän päivällisen hotellin ravintolassa. Vähän lihasväsymys vaivasi, viiden tunnin istuminen pyöräilyrupeaman jälkeen tuntui jäsenissä. 

Orvokit ovat karun kauniita saariston kivien koloissa.

Kirkossa oli ulkomaalausremontti menossa.

Pääsin kurkkaamaan kirkkoon sisällekin.

Asiallinen muistutus, laivalla ei tainnut olla kuin lintubongareita minun lisäkseni. 

Varsin tasokasta kasvisruokaa sai Utön hotellin ravintolasta. 

Illalla virittelin kellon soittamaan puoli viideksi ja pakkasin tavaratkin siihen malliin, että on aamulla helppo nostaa kyytiin. Meinasin vesipullonkin viedä valmiiksi pyörään, mutten viitsinyt yöpuvussa lähteä ulos.