Perinteinen juhannuspolkaisu VOL1 (Vimpeli, Halsua, Reisjärvi)

 

Juhannuksen seudussa olin melkein pari viikkoa Etelä-Pohjanmaalla. Mielessä iti "perinteinen juhannuksen jälkeinen pyöräretki". Useana vuonna olen juhannuksen jälkeen suunnannut jonkin Pohjanmaan teille. 

Reitin valinta aiheutti hieman pähkäilyä, kun "pyörämatkan" päässä oli useampiakin kirjastoja bongaamatta. Kolme vuotta sitten ajelin Keski-Pohjanmaalla ja ne rauhalliset, loivapiirteiset tiet jäivät mieleeni. Halsuan kirjastossa käynti on kummitellut mielessäni jo useamman vuoden, kun tuolla Keski-Pohjanmaan reissulla huomasin sen olevan sillä seudulla (lapsuuden muistuma jostain äidin kaverista, joka oli sieltä kotoisin). Ja viime kesänä, kun kävin autolla Kaustisella, en ennättänyt tuota "lyhyttä" poikkemaa tehdä. Lopulta päädyin ajelemaan Halsuan kautta Reisjärvelle ja sieltä edelleen Haapajärven kautta Nivalaan. Kun junailu Ylivieskasta/Kokkolasta jne näytti ongelmalliselta, mietin myös ajelisinko Kyyjärven, Kivijärven ja Kannonkosken (ehkä myös Pihtiputaan) kautta kotiin, mutta Keski-Suomen mäet eivät houkutelleet. Lopulta päädyin ajelemaan peräti kolmella Pohjanmaalla eli tuli käytyä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaiden kirjastoissa. Varsinaista maakuntien matkailua.

Näytti siltä, etten pääse pyörineni junalla Ylivieskasta (tai Kokkolasta ym) kotiin. Olin tästä melkeinpä ilahtunu; ehkä pyöräilyn suosio on lisääntynyt niin, että junien pyöräpaikat ovat täynnä.  Kunnes tajusin, että tuo pyöräpaikkojen puute esim. Ylivieska - Jyväskylä välillä aiheutuu VR:n ohjelmiston kankeudesta. Pyöräpaikkaa ei löydy, jos vaihtoyhteys on esim. Pendolinoon, jossa ei ole pyöräpaikkoja. VR:n ohjelma ei  osaa katsoa sitä seuraavaa junaa, jossa olisi pyöräpaikkoja. Itse reitittämällä onnistuin löytämään matkan, jossa oli reilun tunnin vaihtoaika Tampereella. Eli pyörää junassa kuljettavan on syytä osata VR:n reittiverkosto. Huomasin myös, että Ylivieskasta olisi suora junayhteys Iisalmeen, mutta sitä väliä liikennöivissä taajamajunissa ei ole ollenkaan pyöräpaikkoja. 

Vimpeliin tullessani "törmäsin" kirjastoon, joka olikin muuttanut aiemman bongauskertani jälkeen tien toiselle puolelle täysin uuteen rakennukseen. Pääsin lataamaan kännykkäni ja samalla tuli luettua myös päivän lehdet ja käytyä vessassa. Piti ihan googlettaa, koska Vimpeli on saanut tämän uuden hienon kirjaston. Kirjasto on avattu lokakuussa 2025, minä vierailin "apteekin yläkerran" kirjastossa 28.6.2021 "Eepos-pyöräretkelläni". 

Saarikentän kioskin kupeessa oli hyvä pitää evästaukoa pyöreää kirkkoa katsellen ja Savonjoen hidasta soljumista ihaillen. Vimpelissä oli suunnilleen päivämatkan puoliväli (eli 45 km).

Ilahduttavaa löytää "oma bussipysäkki", toinen nimeni on Hellevi.

Halsuan Helmi on leirintäalue Halsuanjärven rannalla. Yövyin leirintämökissä, yllättävän vähän oli vielä matkailijoita liikkeellä. Ilahduttavaa oli päästä saunaan huuhtomaan päivän hiet pois, Halsuanjärveen en uskaltautunut kuin polviin asti. Jäipä uimapuku kuivaksi, on helpompi kuljettaa mukana. Saunaseurana minulla oli mukava leirintäalueen emäntä, jonka sain saattelemaan minut Halsuan kirjastoon ja vähän siitä eteenpäinkin. Oli kiva vaihteeksi saada pyöräilyseuraa.

Tyyni Halsuanjärvi. Minut on jotenkin yllättänyt se, että "Pohjanmailta" ylipäätään löytyy järviä.

Aamulla pääsin liikkeelle vasta lähellä puolta päivää, kun kirjasto avautui. Oli kiva saada "paikallisopas" mukaan matkaseuraksi alkumatkalle. Minulle oli yllätys, että Halsualla on alle tuhat asukasta. Muistan muutaman kymmenen vuoden takaa Luhangan olleen Suomen pienin kunta ja siellä oli silloin reilut tuhat asukasta. Nyt näyttää olevan useampia alle tuhannen asukkaan kuntia vielä "kuntakartalla".  

Pitkältä tuntui matka kohti Reisjärveä, kun välille ei sattunut yhtään käännöstä. Mukavaa vaihtelua maisemaan toi  ITE-taiteilijan tienhaarassa olevat taideteokset.

Tietysti maisemaa värittivät myös tuulimyllyt, joita näillä selkosilla riittää ja lisää rakennetaan.

Odottelin pitkään, että pääsisin "puolimatkan krouviin", eli Lestijärven tiehaaraan. Se olikin yli puolimatkan, olin arvioinnut vähän väärin. Niinpä vähän ennen Lestijärven tiehaaraa poikkesin puutavaran lastauspaikalle evästelemään. Sieltä löytyikin Frisbee-golf-rata ja sen nuotiopaikka evästelypaikaksi. Muuten kiva paikka, mutta metsätöiden jäljet vähän häiritsivät maisemaa.

 Roskista vähän ihmettelin, kun se oli ruuvattu kiinni, mutta onneksi hoksasin, että kanteen oli tehty reikä.

Enpä ollut tullut ajatelleeksi reissuun lähtiessä, että Pohjois-Pohjanmaallakin kävisin. 

Reisjärvellä kurvasin ensin kirjastoon. Mielenkiintoinen tuo kattorakenne, liekö joskus "lättäkatto" korjattu. 

Selvästi Reisjärven kirjasto toimii Säästöpankin vanhassa toimitilassa.

Reisjärvellä voi lainata vaikka frisbeegolfiin pelitarvikkeet.

Reisjärvi osoittautui varsin viehättäväksi kyläksi Vuohtajärven ja Reisjärven välisellä kannaksella. Susisaari Reisjärvessä oli mielenkiintoinen saari, jonka keskellä meni tie ja molemmilla puolilla oli taloja rantatonteilla. 

Majapaikkani oli taas järven rannassa. 

Susisaaressa oli kiva Runokivenpuisto, jossa oli kiviin kaiverrettuna runoja.

Runokivenpuistosta tein ensimmäisen "kivilöytöni" Runotytön sylistä. Facebookissa on ryhmiä, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät niitä muiden löydettäviksi. 

Reisjärveltä matka jatkui aamulla kohti Haapajärveä, siitä kertomusta seuraavassa blogissa.

Kirjasto hukassa...(Lehtimäki-Vimpeli-Lappajärvi)

Maanantaina 28.6.21

Tänään oli ihanteellinen pyöräilysää, tuuli välillä oli vähän vastainen, muttei liikaa, oli sopivan lämmintä, muttei kuitenkaan hikistä. Tosin ei ollut pahemmin ylämäkiäkään, niin ettei lämpö päässyt nousemaan pintaan. Alajärvelle ajelin alamäkeä vieläpä kirittäjän seurassa, siitä jatkoin itsekseni. Luoma-aholla ajelin kylän kautta ja kävin leipomossa kahvilla. Siinä tuli ajatus, ettei ole kiva 68-tien vartta  ajella, kun autot pyyhkäisevät satasta ohitse. Niinpä päädyin "kylätien" kautta ajamaan, tosin se tie taisikin olla latupohjaa, tosin erittäin tasaista ja kovaa. 

Kun näin "katulamput" kuvittelin, että kyseessä on joku vanha kylätie, mutta taisikin olla latupohjaa tämä tie.

Pari kilometriä ajettuani oli "ladulla" opasteetkin.

Vimpelissä kirkon ovi oli kutsuvasti auki, joten poikkesin ensin katsomassa pyöreää kirkkoa. Kirkkoon sain tutustua ihan omassa rauhassani, ei ollut ketään "muka" opasta. Välillä olen törmännyt todella asiantunteviin oppaisiin tiekirkoissa, mutta useimmiten oppaan läsnäolo tuntuu lähinnä kiusalliselta, kun mitään opastusta ei saa, mutta opas kuitenkin kulkee kannoilla. 

Pyöreässä kirkossa kaikki ovat näköyhteydessä toisiinsa, kukaan ei jää pylvään taa piiloon.

Vimpelin pyöreä kirkko on saarikentän vieressä joen rannassa.

Vimpelissä tunsin olevani jonkinlainen nähtävyys, kun ajelin ees'taas' kylänraittia kirjastoa etsien. Tuntuivat muutenkin tuijottelevan outoa kulkijaa, ilmeisesti täällä ei paljon turisteja nää (ainakaan pyöräileviä). Kun en omin voimin kirjastoa löytänyt, kävin kunnanvirastosta kysymässä. Siinähän se kirjasto oli samassa kortteerissa, sisäänkäynti vaan oli vähän huomaamaton, niin että olin useamman kerran ohiajaessani sen missannut. 

Siinähän se kirjasto OmaisOivan ja Apteekin välissä. OmaisOivan kyllä huomasin. Taitaa Apteekin katos peittää kirjaston kyltin ainakin toisesta suunnasta tultaessa...

Kirjasto on yläkerrassa, omatoimi aikana vain hissillä pääsee.

Hyllymetrejä Vimpelin kirjastossa.

Jotain sisäilmaongelmia näytti kunnan sivuilta löytyneen tiedotteen mukaan olevan Vimpelin kirjastossa, niin että kirjasto on vain omatoimisena heinäkuulla ja henkilökunta tekee vain välttämättömimmät työt siellä. 

Näkyyhän se Vimpelin kirjasto Saarikentältä katsottuna, kun vaan tajuaa, että siinä se kirjasto on.

Vimpelin Saarikenttä.

Jatkoin Rantatietä kohti Lappajärveä, mukavaa kylätietä, jossa ei liikenne turhaan haittaa. Taitaa olla osin kokonaan ajamatta 68-tie Vimpelin ja Lappajärven välillä, vaikka olen pari-kolme kertaa aiemmin kiertänyt Lappajärven, viimeksi pari vuotta sitten kavereiden kanssa. Jostain syystä seurassa liikkuessa unohdan kirjastojen bongauksen. Lappajärven kierron olen tehnyt "myötäpäivään", nyt ajelin "vastapäivään".

Nyt ollaan "oikeasti" Etelä-Pohjamaalla, kun on "oikea" kaksifooninkinen talo.

Lappajärvellä ajelin Kivitippuun katsomaan josko sieltä löytyisi jotain syötävää, lounasaika oli ohi ja ruokalista ei netistä katsottuna oikein miellyttänyt. Keksin kuitenkin netistä, että golf-kentän keskeltä löytyisi aasialainen ravintola, ajelin siis sinne. Pari vuotta sitten yövyttiinkin Kivitipussa, muttei silloin käyty tuolla golf-alueella ollenkaan. Näytti kovin autiolta ravintolassa ja epäilen, ettei sieltä olisi ruokaa saanut, henkilökuntaa en tavoittanut.

Kivitipun niemestä "golf-alueelta" löytyi tämä hieno "majakka".

Golffareita varten oli lossikin käytössä.

Lappajärven kirjaston ovelle oli kohtuullisen helppo löytää.

Lappajärveläisistä löytyy taiteilijoita...

.. ja taitavia käsityöihmisiä.

Jatkoin matkaa kirjaston kautta majapaikkaani. Lappajärven kirjasto löytyi kohtuullisen helposti koulukeskuksen vierestä ja majapaikan sijainnin olinkin aiemmalla reissullani bongannut.

Yöllä sain ennen kokemattoman "elämyksen" mopopoikien rällätessä alkuyöstä naapurustossa, niin että nukkuminen oli vähän vaikeaa.