Kemiöön taas

Toinen reissu Kemiöön vajaan viikon sisällä. Luulin bonganneeni tällä reissulla myös sadannen "projektikirjastoni", mutta paljastuikin, että bongasin 101. ja 102. kirjaston. 100.s bongattu kirjasto olikin nykyinen lähikirjastoni Nummen kirjasto Turussa 😂. Ja pääkirjastoja tarkistus laskennan jälkeen  81 bongattuna ja ex-pääkirjastoja 12. 

Mahdollisuus Kemiön vierailuun tuli, kun Liisa kyseli facebookissa auton siirtäjää. Reissulla tuli bongattua kaksi kirjastoa, neljä kirkkoa ja kolme hautausmaata. Ja toki Taalintehtaan kulttuurikävelykierroksesta eka kerralla kiertämättä jäänyt osuus tuli käveltyä. 

Liisa lähti purjehtimaan ja minä ajelin hänen autonsa takaisin Turkuun.

Taalintehtaan kirkko on rakennettu noin sata vuotta sitten masuunikuonasta valetuista slakitiilikivistä. Kirkon yhteydessä oleva asunto on joskus esitelty "Suomen kaunein koti" -ohjelmassa (tai vastaavassa).

Taalintehtaan kirkko oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs kynttiläholveineen.

Onkohan osittain asumattomalta näyttävien kerrostalojen kohtalo sama kuin Sapelin rapistuneen kasarmin vai kunnostetaanko ne kerrostaloasumiseen mieltyneiden kakkosasunnoiksi?  Siperian talot ovat hienossa kunnossa, liekö vakituisesti asuttuja vai lomakäytössä.

Rannikkoreitti kulkee Taalintehtaalla.

Taalintehtaan luontopolulla oli lukittu luukku "alamaailmaan".. ruostuukohan tuo joskus puhki?

Masuunilammen rauhaa.

Valaistus (ja kamera?) suojatienmerkissä?

Taalintehtaan kirjasto on Dragsfjärdin entinen pääkirjasto. Sadasensimmäinen bongaamani kirjasto.

Taalintehtaan kirjasto oli viihtyisä ja värikäs sisustukseltaan.

Kemiönsaari on kaksikielinen, mikä näkyy myös kirjaston hyllyissä. Ruotsinkielisiä on enemmistön niin, että hyllyselitteet ovat ensiksi ruotsiksi. 

Kemiön kirjasto on Villa Landen kulttuuritalossa. Kemiön kirjasto on 102. "projektikirjastoni" ja 81. bongaamani pääkirjasto.

Kemiön kirjaston tietokirjat ovat 2.kerroksessa.

Kemiön kirkko on rakennettu 1400-luvulla.

Kemiön kirkon holvit on 1460-luvulla rakentanut Pietari Kemiöläinen, joka on rakentanut myös Turun tuomiokirkon tornit. Kemiön hautausmaalta löytyi ehkä isoisäni isoenon hauta (tarkistamatta vielä).

Angelniemen kirkko ja hautausmaa on todella kauniilla paikalla ja sinne meni juuri päällystetty tie.

Angelniemen hautausmaalle ei pääse yöllä kummituksia etsimään. En ole ennen nähnyt kameravalvontaa hautausmaalla tai yöllisten vierailuitten kieltotaulua. Angelniemen hautausmaan sijainti on syrjäinen ja kaunis, niin että ilmeisesti kummitukset eivät riitä pelottelemaan ilkivallan tekijöitä 😏

Angelniemeltä Kokkilaan pääsee lossilla. Lossille ajaessa tuli mieleeni, että olenkohan koskaan itse ajanut autolla lossille... Polkupyörällä olen lossille ajanut kymmeniä kertoja, mutta autossa olen varmaan aina ollut vain kyytiläisenä.

Paimion kirkkoon ja hautausmaalle poikkesin ohikulkiessani. Hautausmaalla olen käynyt melkein joka vuosi, mutta kirkossa ehkä 70-luvun alkupuolella häissä. Kirkko ei ole varmaan ollut aiemmin auki hautausmaareissuillani.

Päätin hautausmaakierrokseni opastettuun "Makkaramestarista salvusälliin " -kierrokseen Turun hautausmaalla.

Pyhiinvaellusta Aurajoen varrella

Pyhiinvaellukset ovat viime vuosina tulleet muoti-ilmiöksi (vai ovatko ne olleet sitä jo vuosituhansia?). Viimeksi luin aamulla, että Turun kaupunki on lahjoittanut arkkipiispa Tapio Luomalle 60-vuotislahjaksi luontopyhiinvaellusreitin Ruissaloon (Tapion polun). 

Citynomadi on vallan mainio väline näiden pyhiinvaellus ja muidenkin reittien etsimisessä. Vaikka kotisohvalta voit "matkailla" tai sitten reissussa tarkistaa mitä kivaa nähtävää löytyy läheltä. Miten olikin tämä mainio väline minulta päässyt talven aikana unohtumaan? En linkkejä laita googlella kyllä löydät näiden vinkkien perusteella sivuille, jos kiinnostaa.

Ennen pyhiinvaellusinnostustani käväisin myös Turun lentokentällä, sinne oli juuri saapumassa kone Maarianhaminasta ja illalla Gdanskista. Ei kovin vilkas  kenttä, mutta kallis kahvipaikka se on. 

Lentokentän läheltä liikenneympyrästä löytyy tämä kone.

Lentokentälle eksyin, kun matkalla Ruskolle huomasin googlemapsin kertovan, että Ruskon kirjasto on tilapäisesti suljettu ja kirjaston palvelut saatavissa tuplamatkan takaa Vahdolta. En viitsinyt Vahdolle asti polkea, joten päätin tutustua lentokenttään.

Upeasti kukkivat ruusut, on siis muitakin ruusuja kuin pahamaineinen kurttulehtiruusu.

Itse vähän jälkijunassa havahduin näihin reitteihin, kun naapurissa olevasta Pyhän Katariinan kirkosta löysin "Aurajoen pyhiinvaellukset" -passin ja totesin jo pääpiirteittäin tämän passin kertomat reitit käyneeni, vain leimat puuttuu. 

Pyhän Katariinan kirkko on aivan naapurissamme. Se on alunperin ollut Kaarinan seurakunnan kirkko, mutta Turku on sen "imenyt" itseensä. Täällä kävin sisällä jo ennen "vaellukselle" lähtemistäni.

Pyhä Katariinan kirkossa on hienot holvikaaret kuten muissakin "Helenan polun" kirkoissa. Kirkot ovat 1400-luvun lopulla rakennettuja. Olisiko tuomiokirkko toiminut esikuvana. 

Tuomiokirkon holvit kohoavat korkealle.

Viikonloppuna pääsee juhlimaan synttäreitä! 

"Talo täynnä musiikkia". Ihmettelin miksi Sibeliusmuseo on Turussa ja siihen löytyi selitys. Sibeliukselta oli neljäkymmentäluvun lopussa pyydetty lupaa nimetä "Åbo Akademin musiikkihistorialliset kokoelmat" "Sibeliusmuseoksi" ja hän oli luvan antanut. Museo sijaitsee aivan tuomiokirkon vieressä, joten laajensin kirkollista pyhiinvaellustani myös musiikkiin.

Turustakin löytyy kivoja kujia, tännekään en ole aiemmin eksynyt.

Käväisin Turun pääkirjastossa, mutten löytänyt etsimääni enkä viitsinyt pyytää apua.

Maarian kirkko on ulkopäin tuttu vuosikymmenten takaa, kun tätini asui siinä lähistöllä. Tämänkin reissun aikana olen jo pari kertaa siitä ohi polkenut. Nyt onnistuin käymään myös sisällä tiekirkossa.

Maarian kirkossa on hienoja seinäpiirustuksia, ja holvikatto.

Pyhiinvaelluksen pysähdyspaikoilla on postilaatikot, joista löytyy leimat ja lisää pyhiinvaelluspasseja. Tämä Koroisten laatikko oli valitettavasti toiminut myös roskiksena ja leimasin oli aivan kuivunut.

Raisiossa ja Kemiönsaarella

Kyllä oli kiva pyöräillä Raisioon, kun oli reitti hyvin viitoitettu eikä turhan mäkinen. Olisin varmaan ilman viitoitustakin osannut, on sen verran tuttua maisemaa. Takaisin sitten tulinkin enempi seikkailureittiä. Raisiossa suuntasin ensin alppiruusupuistoon ja siellä sain "henkilökohtaisen oppaan", jonka kanssa polkaistiin leipomon ja kirjaston kautta hänen kotiinsa. 

Raisiossa tuntui "sinivuokot" kukkivan siihen malliin, että liikkuminen oli varmasti turvallista. Joka risteyksessä oli poliisi turvaamassa kulkua, poliisi-invaasio liittyi varmaan Naantalin kesävierailuihin. Myös tänään Kemiön suunnalla näytti olevan poliiseja liikkeellä.

Tänään siis sain autokyydin Kemiön suunnalle. Kaverini ja koiruuksiensa kanssa käytiin Taalintehtaalla ja Dragsfjärdin hautausmaalla. Västanfjärdin vanhalla kirkolla sade hääsi meidät takaisin autoon. Googlea tutkailtuani huomasin, ettemme huomanneet Västanfjärdin uutta kirkkoa ollenkaan, vaikka sen pitäisi olla lähellä vanhaa kirkkoa, ilmesesti sade vaikutti havaintokykyymme. Loppumatkan satoi, niin että jäi Kemiön hautausmaa tutkimatta. Muuten tuli kierrettyä lähes koko Kemiönsaari.

Koiralle ja isännälle oiva lepopaikka, tosin polku tänne oli aika umpeutunut.

Alppiruusupuistoonkin on viitoitukset kunnossa.

Alppiruusupuiston kahvila ennätti kyllä avautumaan vierailumme aikana, mutta jätimme kahvittelun täällä väliin (pelkäsimme "pullanhuuruista" tilaa ;) ).

Asiallinen varoitus "pullanhuuruisista asiakkaista".

Pyöräily piti unohtaa alppiruusupuistossa eikä koirien ulkoilutus täällä ole hyvä idea, lannoittavat liikaa.

Alppiruusuja lähes silmän kantamattomiin.

Alppiruusuja on ilmeisesti voinut lahjoittaa ja saanut oman kilven alppiruusun juurelle. Tässä kilvessä lukee "Mummille äitienpäivänä 2020".  

Alppiruusuja eri väreissä.

Alppiruusupuistoja taitaa nykyään olla eri puolilla Suomea, Raisiossa näytti alppiruusujen ihailijoita riittävän. Hieno tapa houkutella ihmiset myös liikkumaan. 

Yläkerrassahan on vaikka mitä... kuuntelupaikka, näyttelytila, lukupaikat, digitointi, taidelainaamo...

Kirjaston kävijöitä 1970-luvulta.

Nostalgiaa 1970-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneelle.

Raision kirjastotalo on saanut valmistumisvuonnaan 1999 Betoniteollisuus ry:ltä vuoden betonirakenne -tunnustuksen. Ensi vierailuni Raision kirjastoon olen varmaan tehnyt yli parikymmentä vuotta sitten. 
 

Paluumatkalla Raisiosta löysin sattumalta Koroisten piispanistuimen paikan. 

Kotimatkalla löysin tois'puolt' jokkee kivoja ideoita pyörän kiekkojen uusiokäyttöön... tälläinen köynnöstuki olisi kiva.

Tälläinen "maapallo" pyörän vanteista ois' kanssa kiva. 

Ehkä vielä käväsen huoltamssa pyörääni joku pyhä.

Etsi kuvasta polkupyörä ;)

Työläisten asuntokasarmi Taalintehtaalla.

Entisajan "jääkaappeja"

Taalintehtaan torin ympärillä  on kerrostumia monilta vuosikymmeniltä.

Ruukeilla on osattu hyödyntää sivutuotteena syntynyttä kuonaa rakennusaineena.