Turistina Turusta

Saaristoa kierreltyämme jäimme vielä pariksi päiväksi Turkuun turisteiksi. Tuomiokirkossa tuli käytyä kahdesti. Ensimmäisenä iltana olimme kirkossa niin myöhään, ettei museoon päässyt emmekä muutenkaan ennättäneet kirkkoa kierrellä. Myös muita nähtävyyksiä kirjasto mukaan lukien katselimme. Linnassakin käytiin, mutta sieltä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Ja linnan reissun jälkeen oltiin niin kulttuurilla kyllästettyjä, että renesanssilinna päätettiin jättää väliin.

Sunnuntai-aamun jumalanpalveluksessa viihdyimme hetken. 

Kirkon ulkopuolella oli "vähän" muitakin pyöräilijöitä. "Tour de Turku" -tapahtuman pisimmän lenkin (200 km) kiertäjät olivat jo lähteneet ja muut odottelivat (60 km ja 100 km) lähtöä. Emme joukkoon liittyneet, vaan suuntasimme Luostarinmäelle käsityöläismuseoon. 

Luostarinmäen merimies ei liene kotona, kun koirat katselevat ulos ikkunasta.

Funikulaari käytiin tietysti testaamassa ja saatiin se pyörinemme vähän jumittamaankin. Onneksi kanssamatkaaja huomasi pyörän renkaan olevan niin, ettei ovi päässyt kunnolla sulkeutumaan eikä funikulaari liikkeelle.

Turussa uintimahdollisuudet luonnonvesissä ovat ainakin keskustan läheisyydessä heikot. Ainoa tietämäni uimapaikan tapainen on jokisuulla.

Kettu hiippaili majapaikkamme lähellä illansuussa.

Kirjastossa tietty vierailtiin.

Näille portaille saa vain henkilökunta nousta.

Mitenköhän paljon kirjastokortti lisää elinaikaa? Minulla on monta korttia, joten varmaan elinaikani on reilusti yli sata vuotta....

Förillä käytiin ajelemassa useampaan otteeseen. Voitko sanoa käyneesi Turussa, jos et ole Förillä ajellut?

Käytiin tarkastamassa tulevan viikonlopun kastejuhlan kirkko, sisälle emme Martin kirkkoon päässeet.

Mikaelin kirkkoon pääsimme sisälle ja saimme asiantuntevan oppaan opastamaan meitä.

Tiedän olleeni Mikaelin kirkossa häissä toistakymmentä vuotta sitten, mutten kyllä yhtään muistanut sen olevan näin hieno. Menee reissun kirkkojen 2.sijalle heti Taivassalon kirkon jälkeen. 

Aurajoen alajuoksulla

 10.6.2022

Muutaman päivän olen pyöräillyt ees'taas' Aurajokivartta, tässä postauksessa havaintoja alajuoksulta ja jokisuulta. Poikkesinpa Hirvensalon puolellakin, mutta siellä en juuri kuvia ottanut. Paljon on uutta nähtävää, mutta myös "kertausta". 

"Rupsahda rauhassa rakkaani", taidetta Aurajoen rannoilla.

Tiilitehtaan alueella lapsuutensa viettäneen sydäntä lämmittää, kun tiilentekijää muistettu kadun nimellä.

Sunnuntaina pääsin todistamaan ison risteilyaluksen satamakäyntiä. Se tuntui kiinnostavan myös  ympäristön asukkaita, sillä kuulin useammankin sanovat, että parvekkeelta nähtiin, että on laiva tulossa ja tultiin katsomaan. Pitkään minäkin odottelin, että matkustajia tulisi laivasta ulos, mutta erilaiset laskuportaiden virittelyt kestivät niin pitkään, että poistuin lopulta paikalta.

Onhan se kiva, että omalta takapihalta pääsee veneellä vähän etäämmäksi... mahtaako sitä autopaikkaa tarvitakaan?

Ajatukseni vierailla "taas kerran" AboaVetuksessa kilpistyi, kun siellä oli uusi näyttely rakenteilla ja se avautuu vasta 16.6.22. Edellisestä vierailusta lienee parikymmentä vuotta, poikani ei edes muistanut käyneensä siellä, se siitä lapsien sivistämisestä.

Aikamoisessa myllerryksessä on edelleen torin ympäristö, vaikka itse tori onkin jo kunnossa (oisko pari vuotta siitä, kun sitä myllättiin).

Kiva kukkapurkki.

Föri on hauska kulkuneuvo eipä taida muualla Suomessa vastaavaa olla.

Hautakartan avulla löytyi isoisovanhempien (ja muutaman muun sukulaisen) hauta, jota en ole  aiemmin onnistunut löytämään.

Funikulaari ei varmaan olisi niin kuuluisa, jos sen kanssa ei olisi toimintaongelmia... Useammastakin suusta kuulin ihmettelyä "toimiiko se", kun kerroin ajelleeni funikulaarilla. Sinänsä tuo hissi tuntui vähän turhakkeelta, vieressä olevia portaita pääsi Kakolanmäelle ihan yhtä sujuvasti. Tietysti tuo funikulaari palvelee liikuntaesteisiä, mutta pääseehän tuonne mäelle autollakin. 

Kukkaloistoa Kakolanmäellä, ilmeisesti Kakolan vanhaa esineistöä kierrätetty kukkapurkeiksi.

Kakolanmäellä ei ole tullut ennen käytyä... ehkä ei vankilamiljöö ole kiehtonut ja Turussa on aina niin paljon näkemistä ja tekemistä, ettei vankila-ajan jälkeen ole ollut tilaisuutta vierailuun.

Turun linnassa kävin eka kerran jo yli viisikymmentä vuotta sitten kansakoulun kevätretkellä ja sen jälkeen olen varmaan käynyt "tasaisin välein" pari kertaa ,edellisestä kerrasta lienee parikymmentä vuotta. Eipä noista aiemmista kerroista ole paljon jäänyt mieleen, mutta kyllä korkeat porrasaskelmat ovat ennenkin ihmetyttäneet... olikohan ennen vanhaan ihmisillä pitemmät jalat vai miten he selvisivät  portaista.