Lapsuuden maisemissa

 la 19.6.- su 20.6.21

Vietin viikonlopun velipojan luona Riihimäellä ja vihdoinkin ajattelin pääseväni "virallisesti" bongaamaan Riihimäen kirjaston. Vaan eipä se onnistunut, kun kirjasto ei ole kesälauantaisin avoinna. Kirjaston pihalla toinen turisti ihmetteli, että oisko Riihimäellä toista kirjastoa tai nettikahvilaa, että pääsisi tietokoneelle. Minun paikallistuntemukseni ei nettikahviloihin yllä, mutta kirjaston suhteen kerroin, että Hyvinkäältä voisi löytyä lähin kirjasto (tosin en senkään aukiolosta tiedä). 

Luin lehdestä, että Riihimäen kirjasto menee syksyllä remonttiin, ehkä "virallisen" bongauksen teen vasta remontin jälkeen (tai kyllä kai aiempien vierailujeni perusteella voin merkata Riksun kirjaston bongatuksi). 

Riihimäen "uusi" kirjasto on valmistunut sen jälkeen, kun olen muuttanut pois seuduilta. 

Kesälauantait... ei oo Riksu kesäkaupunki.

Riihimäen "vanhassa" kirjastossa toimii nykyään musiikkiopisto. Täällä minä lukiolaisena monet kerrat tapoin aikaa ootellessani milloin mitäkin. 

Riihimäen kirjastoa kohtaan tunteeni ovat monestakin syystä lämpimät, olenhan käynyt Riihimäellä lukion ja asunut reilun kymmenen kilometrin päässä Riihimäeltä lapsuuteni ja nuoruuteni. Lukiolaisena odottelin joskus kirjastossa, että autokoulun teoriatunnit alkaisivat tai linja-auton lähtöaika lähenisi. Kun äitini muutti Riihimäelle, opastin myös häntä kirjaston käyttäjäksi ja kyllä hän ainakin joskus kävikin kirjastossa lukemassa lehtiä. 

Kävin lauantaina myös Lopella, lähinnä haudoilla (ja tiekirkossa), mutten viitsinyt käydä kirjastosta edes kuvaa ottamassa, koska olen monet kerrat jo käynyt "virallisesti" Lopen kirjastossa. 

Lopen hautuumaalla on hyvin organisoitu jätteiden lajittelu.

Sunnuntaina minulla oli mahdollisuus käydä Avoimet puutarhat -tapahtuman puitteissa lapsuudenkodissani, josta olen 14-vuotiaana muuttanut pois. 

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/mantymaki/ 

Kyllä pihalta vielä löytyi tuttuja elementtejä mm. vanhoja omenapuita ja marjapensaita. Ja talokin oli ihan samanlainen kuin oli lähes viisikymmentä vuotta sitten, mutta kyllä oli puutarha hieno. Jos en tietäisi, miten paljon tuollaisessa puutarhassa on hommaa, haluaisin samanlaisen. 

Viimeksi ihmettelin miten vähän olen pääkirjastoja bongannut... nyt huomasin jotenkin sählänneeni (taas kerran)  Excelin kanssa, niin että oli kaksi eri saraketta muodostunut bongatuille pääkirjastoille... tässä tarkastuslaskennan tulos:

pääkirjastoja 49/303, joista 6 ei ole ollut auki

 

ps. Pakko vielä kertoa, että tämänkin blogitekstin kirjoitin  (ja edellisen viimeistelin)  Jyväskylän pääkirjastossa, harrastusten väliin jäi aikaa, joka piti jossain jotenkin tappaa... 

Tänne vielä takaisin ... sähköpyörällä

 Perjantai 18.6.21

Aamulla oli upeaa ajella mäkiä ylös ja alas lämpimässä kelissä peltojen keskellä. Reilun kymmenen kilometrin ajorupeaman jälkeen pääsin Siuntioon ja tutustumaan Siuntion kirjastoon, jonka tajusin olevan Helle-kirjasto. Ja osa Helle-kirjastoista oli ennen Porsse-kirjastoja, ja minähän olen joskus hommannut kirjastokortin Sipoon Söderkullan kirjastosta. Siispä selvittämään vieläkö lainausoikeuteni on voimassa, ei ollut, mutta sain sen uusittua ja nyt Sipoon kirjaston kortilla pääsen lainaamaan kaikissa Helle-kirjastoissa,

Ylämäki ja alamäki vuorottelivat sopivasti

Siuntion kirjasto

Varsin avara oli kirjastoon sisäänkäynti.

Kirjastosta voi lainata elokuviakin verkon kautta. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua palveluun.

Helle-kirjastojen lukuvinkkejä kirjabingon muodossa.

Sipoon kirjastokortti päivitetty Helle-kirjastokortiksi.

Siuntiossa totesin kirjaston olevan Asematiellä, joten varmaan juna-asemakin olisi lähellä. Suuntasin siis asemaa kohti ja totesin olevani jotenkin väärällä puolella rataa ja varsinaisen asematoiminnan siirtyneen toiselle puolelle parkkipaikkoineen, vaikka vanha asemarakennus olikin yhä kirjaston puolella rataa.

Vähän on päässyt nurmettumaan tie asemalle.

Siuntiossa istuksin hetken juomassa mukaan keittämäni aamupäiväkahvit. Kuukkeli olisi mielellään opastanut minut jatkamaan matkaa ison tien vartta, mutta onneksi itse hoksasin, etten sinne halua. 

Pato lähellä Siuntion linnaa Siuntion joessa. Tästä olen varmaan ennenkin pyöräillyt, joko kuninkaantietä ajaessani tai kuntoremontin retkellä. 

Löytyi jopa pyöräreittiopasteita. En tiedä onko omassa havaintokyvyssäni vikaa vai onko näitä opasteita aina tarpeellisissa paikoissa.... itse jos näitä pyrkisin seuraamaan, varmaan menisin jossain harhaan. 

AIka jykevätekoinen rakennus Siuntionjoen rannalla.

Miten olen aina vääränä päivänä liikkeellä, kun löytyy mielenkiintoinen kahvila? Liedossa ei ollut sunnuntaisin auki ja tämä tallikahvila on vain viikonloppuisin auki. Toivottavasti edes heinäkuussa pitäisivät ympäri viikon auki.

Mietityttää tämä "Itäinen kuninkaantie" eikö ennemmin olisi "läntinen"? Ollaanhan Helsingin länsipuolella. Kuninkaantien olen polkenut yli kymmenen vuotta sitten kahdessa osassa, ensin Vaalimaalta Hesaan ja seuraavana vuonna Hesasta Turkuun. 

Siirryn Siuntiosta Kirkkonummelle.

Kirkkonummen kirjasto on todella hieno "olohuone", se avattiin viime syksynä ja valitettavasti korona-aikana ei ole päästy vielä kunnolla käyttämään.

Kirkkonummen kirjasto torin laidalla kirkon kupeessa.

Kaikesta näkee, että on kyseessä uusi kirjasto.

Tämän tapainen "portaikko" on myös Jyväskylän Ruusupuistossa. 

Nuorten osastolla olevat "loossit" toivat mieleen Seinäjoen kirjaston.

Nuorten osastolta löytyy erilaisia peli mahdollisuuksia.

Pingispöytä, ei nykyään tarvitse kirjastossa kuiskailla...

Kirkkonummen kirjasto ei kuulu mihinkään kimppaan, joten pitihän minun saada kirjastokortti myös sieltä. 

Kirkkonummen kirjastokortissa on Kallbådanin majakka. Hienoa olisi päästä käymään tuolla majakalla.

Aamupäivällä Siuntion peltojen keskellä polkiessa mietin, että tänne pitää tulla uudelleen polkemaan. Iltapäivän paahteessa Kirkkonummelta Espooseen mäkiä ylös puskiessa ajatus muotoutui muotoon "tulen takaisin, kun minulla on sähköpyörä".

Hikisenä pääsin Espoon keskukseen ja Entressen kirjastoonkin lopulta hissin avulla, kun olin ensin eksyillyt kauppakeskuksessa. Minulla on tapana nousta aina portaita, jos se vaan on mahdollista. Niinpä nytkin aioin mennä kirjastoon portaita pitkin, mutta harhauduin edellä kulkevien perässä kauppakerrokseen. Ja kauppakeskuksessa "säikähdin" Hesarin kauppiaita ja menetin suuntavaistoni...

Päätin itse ex-työkaverini avustuksella, että Entressen kirjasto on Espoon pääkirjasto, ettei tarvitse käydä kaikissa seistemässätoista kirjastossa, kun en löytänyt mistään tietoa onko Espoossa pääkirjastoa.. Kirjaston hieno nimi selittynee kauppakeskuksen nimellä. 

Entressen kirjasto on kauppakeskuksen yläkerrassa.

Helmet löytyy yläkerrasta, ei kannata eksyä kauppakeskukseen shoppailemaan.

Vähän varastomainen oli Entressen kirjaston tunnelma.

Hmm.. siniseen valoon perustuva desinfiointijärjestelmä... enpä ole ennen kuullutkaan.

Pyörällä kirjastoon, pyörä kirjastossa.

Alaspäin löysin portaat Entresse-kirjastosta helposti.

Helmet-kirjastokortti on kuulunut valikoimaani jo melko pitkään.

Jo ennen Entressessä poikkeamista olin "Oittaalla uimaan" -mantran avulla saanut itseni polkemaan eteenpäin paahtavassa helteessä.

 Onneksi vilkaisin Oittaalla alueen karttaa ja löysin syrjäisemmän pikkurannan vähän sivummalta ja sain pyöräni melko lähelle rantaa.

Oittaalla virkistäydyttyäni polkaisn auton luo, pyörä peräkoukkuun ja suunta kohti Riihimäkeä, jossa veli vaimoineen oli luvannut majapaikan pariksi yöksi.