Lentokoneita ja peltoaukeita (Kauhava-Lapua-Kuortane)

Keskiviikko 30.6.21

Kauhavan lentosotakoulun 85-vuotinen historia päättyi vuoden 2014 lopussa. Ilmassa ei  koneita enää näe, mutta lentokonepuistossa on koneita vitriineissä ja tolppien päässä. Aamulla kävin vielä ottamassa kuvia lentokonepuistosta, illalla olin turhan väsynyt siihen pysähtymään.  

Fouga Magister... Eiku Hawk

Lentokonepuistossa on myös kiipeilyteline tehty teemaan sopivaksi.

Hawk.... Eiku Fouga Magister. Vähän retuperällä tämä lentokonetuntemus, kun en oo vuosiin päässyt lentonäytöksiin. 😂

Suomen ensimmäinen nuorisoseura on perustettu Kauhavan Hahtomaalla Kalan torpassa.

Liekö Kalan torpalla kuvattu myös elokuvaa, kun pihassa oli tämä esite.

En ole vielä saanut tarpeekseni hiekkateistä, vaikkei kuukkeli (GoogleMaps) tahtonut sitä ymmärtää, vaan yritti opastaa minut 63- ja 19-tien kautta Lapualle. Ajelin Hahtomaan ja Rajamäen kautta Alasentielle, jossa minulle tuli "déjà-vu"-tunne, ajettiinkohan tätä tietä silloin, kun jokunen vuosi sitten (2012) pyöräiltiin Lapualta Ylihärmään. Tarkastin mieheni pitämästä matkapäiväkirjasta, että ajettiin joen toista puolta Ala-Hellaan, mutta samanlaista suoraa tietä taitaa löytyä ympäri Etelä-Pohjanmaata.

Huomasin Kauhavan nuorisoseuran portissa olleessa viirissä vuosiluvun 1881 ja mietin onko talo niin vanha. Vuosiluku sai selityksensä, kun matkani varrelle Hahtomaalla sattui Kalan torppa, jossa on Suomen ensimmäinen nuorisoseura perustettu 1881. Itse torpasta jäi kuvat ottamatta, kun ihmettelin paikalla olleita laattoja/esitteitä. 

Hienoja värejä kasveissa turvetuotantoalueen laidalla. Kamerallani ei saa kunnon kuvia kukista, tienvarret ovat todella upeita, onneksi siellä on vielä muitakin kasveja kuin lupiineita.

"Déjà-vu", ajettiinko tästä Ylihärmään?

Lapualla kävin tutustumassa tuomiokirkkoon, jossa oli erittäin pätevä ja asiaansa syventynyt opas, kannatti käydä. 

Vaivaispoika Lapuan kirkon kellotornin seinässä.

Lapualla ei ollut kirkon ovi auki, mutta opaste ohjasi menemään kirkkoon.

Maalaukset kirkossa ovat Paavo Leinosen maalaamia.

Lasten nurkkaus Lapuan tuomiokirkossa.

Kirkosta suuntasin joen toiselle puolelle kohti Vanhaa Paukkua, jossa Lapuan kirjasto sijaitsee. Vanha Paukku on entisen patruunatehtaan vanhoihin tehdasrakennuksiin toteutettu kulttuuri- ja yrityskeskus Lapuan joen rannalla. Kannattaa käydä tutustumassa Vanhaan Paukkuun, kun siellä päin liikkuu. Kirjasto on todella viihtyisä. Jännä, miten vanhaan tehdasrakennukseen on onnistuttu tekemään näin kivoja tiloja. Ja jostain hiipii mieleen myös vuonna 1976 tapahtunut Lapuan patruunatehtaan räjähdys, jossa 40 ihmistä sai surmansa. Viereisestä museosta löytyy tähän tapahtumaan liittyvää materiaalia. Tällä kertaa en museota kovin tarkkaan käynyt läpi, pari vuotta (2018) sitten siellä käytiin. Kirjastoprojektini ei vielä silloin ollut alkanut, joten piti käydä uudelleen Lapuan kirjastossa, että sain siitä merkinnän.

Ystävällisen kirjastohenkilön avulla sain kännykkääni ladattua sen verran, että voin jatkaa suunnistamista sen avulla. Vaikka eihän Lapuan ja Kuortaneen väli paljon suunnistustaitoja tai karttaa vaadi, mutta minusta vaan on kiva "pysyä kartalla". 

Lapualla oli vanhat Eepos-alueen kirjastokortit laitettu vitriiniin. Minullakin on vanha YTY-kirjastojen kortti vielä käytössä Eepos-kirjastoissa. 

Kirjastokortteja oli monta vitriinillistä, ihan näin monta kirjastokorttia ei minultakaan löydy. Ja yleensä on vanhat kortit otettu pois, jos olen uuden saanut. 

Hieno idea tuoda kirjastoauton palautukset pääkirjastoon lainattaviksi. Palautushyllystähän usein löytyy hyvää luettavaa.

Lapualla kirjaston kanssa samasta ympäristöstä löytyy myös paljon muuta kulttuuria.

Hiljaa virtaa Lapuanjoki kirjaston vieressä.

Jokiristeilyä Lapuanjoelle en enää malttanut jäädä odottelemaan.

Uusi kaksifooninkinen pytinki lienee rivi- tai kerrostalo. Ennen vanhaan olisi sanottu "kasarmi".

Matkan varrella oli lehmiäkin aina silloin tällöin. Näillä on nyt lepohetki.

Kuortaneen suuntaan lähdin taas polkemaan pienempää (en kuukkelin tarjoamaa) tietä. Tämä tie oli päällystetty ja suoria aukeita riitti. Onneksi tienvarrella oli melko paljon asutusta, välillä tosin autiotupia, jotka ovat aina jotenkin surullista katsottavaa. Kaukana horisontissa näkyi kirkontornikin. Mikä ihmeen kirkko se voisi olla? Tiistenjoki, päättelin melko pian. 

Pitkiä peltoaukeita ja suoria riittää Lapuan ja Kuortaneen välillä.

Tulihan se kuntarajakin lopulta.

GoogleMaps varoitteli yksityisteistä. Ei kuitenkaan ollut isäntiä pyssyjen kanssa tai housunlahkeeseen tarraavia koiria teillä, vaikka yksityisteitä olivatkin. Ja tänään olivat aika isoja nuo yksityistiet, joita ajelin. 

En ole ennen huomannut, että GoogleMaps varoittelisi yksityisteistä, nyt se antoi varoituksia vähän joka reitiltä. Vasta "yksityistieltä" poistuessani havaitsin tulevani "yleiselle tielle". En tiedä, onko Google lisännyt noita varoituksiaan vai miten se arpoo varoitukset, kun en ole niihin ennen törmännyt.

Kuortaneelle saavuin puoli viiden jälkeen, kirjasto oli mennyt neljältä kiinni, myöhästyin. Kuortaneella on kirjaston oven pielessä tiedote mistä selviää, että omatoimikirjaston käyttöön pitää tehdä erikseen sopimus. Olisi pitänyt viettää vähemmän aikaa Lapualla tai polkea nopeammin. Onneksi olin varannut majoituksen Kuortaneelta, niin että voin viettää aikaa vähän pidempään Kuortaneella ja mennä huomenna puolen päivän aikaan kirjastoon, kun se avautuu. Samalla saan hankittua oikeuden käyttää omatoimikirjastoa. 

Vaan eipä ollut minulla oikeutta omatoimisesti Kuortaneen kirjastoon mennä.

Ei täällä sähköpyörää tartte (Lappajärvi-Evijärvi-Kauhava)

 tiistaina 29.6.21

Lähdin aamulla liikkeelle ajatuksella vältellä pitkää ja tylsää 68-tietä. Mutta, kun olin muutamana kilometrin hiekkatietä ajanut, tie kapeni ja tien pinnassa oli sellaista mursketta, että taas heräsi minussa "hiirontientrauma" ja päätin kääntää pyörän takaisin tulosuuntaan, jossa oli hetkeä aiemmin ollut liittymä 68-tielle. Tulipa kerättyä kilometrejä kilometrikisaan. 

Nyt näyttää siltä, että voi mennä työntämiseksi tämä pyöräily...

Taidenäyttelyn mainostusta tienvarressa. 

Matka Lappajärveltä Evijärvelle sujui siis 68-tietä. Liikennettä ei paljon ollut, mutta suora lähes tasainen tie oli tylsä ajettava ja ennen Evijärveä oli vielä lähes 3 km täysin suora tieosuus. Tuli siinä mietittyä, olisiko kannattanut kääntyä ohitseni menneen moottoripyörän perässä Lassilan suuntaan. Myöhempi kartan tarkastelu osoitti, että olisi kannattanut... jäipä taas jotain nähtävää seuraavalle reissulle.

Evijärvellä "mutuna" käännyin 68-tieltä oikealle etsimään Evijärven keskustaa. Ja sieltähän se keskusta löytyi. Iso "hotelli" -kyltti yhden talon katolla yllätti. Evijärvi tuntuu olevan sloganinsa mukaisesti "itseään suurempi". Keskustastahan ei kirjasto löytynyt, vaan se oli puolentoista kilometrin päässä koulukeskuksessa 68-tien toisella puolella.

Iso "hotelli"-teksti Evijärven keskustassa vähän yllätti.

Evijärvi on kaunista seutua järvineen ja jokineen.

Suuntasin siis Evijärven keskustasta kohti kirjastoa. Komea oli kirjaston sisäänkäynti. Olin kerrankin tarkastanut aukioloajat netistä ennakkoon, kirjaston piti olla auki. Se vika vaan, että olin lukaissut ensimmäiseksi vastaantulevat aukioloajat ja kesäaikana noudatetaan ihan eri aukioloja. Kirjasto oli siis avoinna vain omatoimisesti. Ja minun Eepos-kortillani ei ilmeisesti ole oikeuksia käyttää Evijärven omatoimikirjastoa, kun en päässyt sisään. Minulle on käynyt kerran aikaisemmin samalla tapaa Kuortaneen kirjastossa eli pitää tehdä erikseen sopimus oikeudesta käyttää omatoimikirjastoa. Taas yksi kirjasto "punaiselle listalle". 

Tiedonportti kirjastoon. 

En meinannut ovea nyittyänikään uskoa, ettei kirjasto ole auki... Alimmassa lapussa on tieto kesäaukioloajoista.

Ei tunnistanut omatoimikirjasto minua asiakkaakseen.

Olin saanut aamupäivällä tarpeekseni suorasta "matalan profiilin" tiestä ja päätin lähteä Kauhavan suuntaan pienempää tietä. Alkuun tie oli päällystettyä, mutta aika pian päällyste päättyi. Tie oli kuitenkin melko hyvä kuntoista ja välillä suorastaan "asfalttia" savipäällysteellään. 

Päällyste päättyi, mutta matka jatkui.

Paarmaparvet tahtoivat ylämäissä tunkeutua seuraani, mutta pieni vastatuuli tai alamäen vauhtituuli karkoitti ne nopeasti. Pienet mäet vaihtelivat, mutta pienintä vaihdetta ei tarvinnut laittaa päälle eikä pyörää työntää ylämäissä, täällä sähköpyörää ei tarvitse. Päivän huippunopeuskin jäi alle neljänkympin.

Täälläkin on sodittu jo 1700-luvulla.

Purmojärven kahakan muistomerkki.

"Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi...",  kovin oli kevyt tämä lipputangon nuppi, joka oli pudonnut tangon viereen.

Uteliaisuuteni ei riittänyt polkaisuun metsään tutkimaan Pontikankeittäjän muistomerkkiä. Tälläisiä viittoja ja opaskylttejä löytyi matkanvarrelta, ehkä Kauhavan tai entisen Kortesjärven alueelta.

Kivoja nämä opaskyltit, pääsee vähän perille siitä miten täällä ennen elettiin.

Tässä kaupan entisessä rakennuksessa on ollut asukas vielä pari vuotta sitten.

Loppumatkan päädyin ajelemaan 63-tietä, vaikka matkanopeus selkeästi nousi, niin matka tuntui sujuvan hitaammin. Yhtä tylsä tie kuin 68-tiekin ja pikkuinen pätkä oli lentokoneiden varalaskupaikkaakin eli suoraa ainakin pari kilometriä, tosin ladot ja pelto maisemana olivat kivempia kuin kitukasvuinen suo, vaikka metsä varjoa soikin. Päädyin lopulta ajelemaan lentokentän laitaa (lähes) polkua pitkin kohti majapaikkaa, että pääsin eroon tuosta suorasta ja ikävästä tiestä. 

Kauhavalla on vahvasti näkyvillä sen "lennokasmenneisyys".

Maalaukset alikulussa ovat piristäviä.

Kauhavalla kirjasto löytyi sieltä mistä pitikin, jostain kumman syystä minulla olivat taas suuntimat sekaisin ja ajelin hetken sitä hakemassa. Myös puukko- ja tekstiilimuseo olivat kirjaston kanssa samassa rakennuksessa.

Kauhavalla on kirjasto ja museo samassa rakennuksessa.

Kiva yksityiskohta on "kaarikäytävä" hyllyjen välissä.

Kirjastokäynnillä voi käydä myös Puukko- ja tekstiilimuseossa.

Nuorisoseuratalon portin pielet ovat komeat.

Komia on työväentalokin Kauhavalla.

Kirkosta sain vähän vinon kuvan... ovi ei ollut yhtä kutsuvasti auki kuin Vimpelissä, joten jätin kirkkovierailun väliin.

Pyörän korjuuttaminenkin onnistuisi Kauhavalla.

Kirjasto hukassa...(Lehtimäki-Vimpeli-Lappajärvi)

Maanantaina 28.6.21

Tänään oli ihanteellinen pyöräilysää, tuuli välillä oli vähän vastainen, muttei liikaa, oli sopivan lämmintä, muttei kuitenkaan hikistä. Tosin ei ollut pahemmin ylämäkiäkään, niin ettei lämpö päässyt nousemaan pintaan. Alajärvelle ajelin alamäkeä vieläpä kirittäjän seurassa, siitä jatkoin itsekseni. Luoma-aholla ajelin kylän kautta ja kävin leipomossa kahvilla. Siinä tuli ajatus, ettei ole kiva 68-tien vartta  ajella, kun autot pyyhkäisevät satasta ohitse. Niinpä päädyin "kylätien" kautta ajamaan, tosin se tie taisikin olla latupohjaa, tosin erittäin tasaista ja kovaa. 

Kun näin "katulamput" kuvittelin, että kyseessä on joku vanha kylätie, mutta taisikin olla latupohjaa tämä tie.

Pari kilometriä ajettuani oli "ladulla" opasteetkin.

Vimpelissä kirkon ovi oli kutsuvasti auki, joten poikkesin ensin katsomassa pyöreää kirkkoa. Kirkkoon sain tutustua ihan omassa rauhassani, ei ollut ketään "muka" opasta. Välillä olen törmännyt todella asiantunteviin oppaisiin tiekirkoissa, mutta useimmiten oppaan läsnäolo tuntuu lähinnä kiusalliselta, kun mitään opastusta ei saa, mutta opas kuitenkin kulkee kannoilla. 

Pyöreässä kirkossa kaikki ovat näköyhteydessä toisiinsa, kukaan ei jää pylvään taa piiloon.

Vimpelin pyöreä kirkko on saarikentän vieressä joen rannassa.

Vimpelissä tunsin olevani jonkinlainen nähtävyys, kun ajelin ees'taas' kylänraittia kirjastoa etsien. Tuntuivat muutenkin tuijottelevan outoa kulkijaa, ilmeisesti täällä ei paljon turisteja nää (ainakaan pyöräileviä). Kun en omin voimin kirjastoa löytänyt, kävin kunnanvirastosta kysymässä. Siinähän se kirjasto oli samassa kortteerissa, sisäänkäynti vaan oli vähän huomaamaton, niin että olin useamman kerran ohiajaessani sen missannut. 

Siinähän se kirjasto OmaisOivan ja Apteekin välissä. OmaisOivan kyllä huomasin. Taitaa Apteekin katos peittää kirjaston kyltin ainakin toisesta suunnasta tultaessa...

Kirjasto on yläkerrassa, omatoimi aikana vain hissillä pääsee.

Hyllymetrejä Vimpelin kirjastossa.

Jotain sisäilmaongelmia näytti kunnan sivuilta löytyneen tiedotteen mukaan olevan Vimpelin kirjastossa, niin että kirjasto on vain omatoimisena heinäkuulla ja henkilökunta tekee vain välttämättömimmät työt siellä. 

Näkyyhän se Vimpelin kirjasto Saarikentältä katsottuna, kun vaan tajuaa, että siinä se kirjasto on.

Vimpelin Saarikenttä.

Jatkoin Rantatietä kohti Lappajärveä, mukavaa kylätietä, jossa ei liikenne turhaan haittaa. Taitaa olla osin kokonaan ajamatta 68-tie Vimpelin ja Lappajärven välillä, vaikka olen pari-kolme kertaa aiemmin kiertänyt Lappajärven, viimeksi pari vuotta sitten kavereiden kanssa. Jostain syystä seurassa liikkuessa unohdan kirjastojen bongauksen. Lappajärven kierron olen tehnyt "myötäpäivään", nyt ajelin "vastapäivään".

Nyt ollaan "oikeasti" Etelä-Pohjamaalla, kun on "oikea" kaksifooninkinen talo.

Lappajärvellä ajelin Kivitippuun katsomaan josko sieltä löytyisi jotain syötävää, lounasaika oli ohi ja ruokalista ei netistä katsottuna oikein miellyttänyt. Keksin kuitenkin netistä, että golf-kentän keskeltä löytyisi aasialainen ravintola, ajelin siis sinne. Pari vuotta sitten yövyttiinkin Kivitipussa, muttei silloin käyty tuolla golf-alueella ollenkaan. Näytti kovin autiolta ravintolassa ja epäilen, ettei sieltä olisi ruokaa saanut, henkilökuntaa en tavoittanut.

Kivitipun niemestä "golf-alueelta" löytyi tämä hieno "majakka".

Golffareita varten oli lossikin käytössä.

Lappajärven kirjaston ovelle oli kohtuullisen helppo löytää.

Lappajärveläisistä löytyy taiteilijoita...

.. ja taitavia käsityöihmisiä.

Jatkoin matkaa kirjaston kautta majapaikkaani. Lappajärven kirjasto löytyi kohtuullisen helposti koulukeskuksen vierestä ja majapaikan sijainnin olinkin aiemmalla reissullani bongannut.

Yöllä sain ennen kokemattoman "elämyksen" mopopoikien rällätessä alkuyöstä naapurustossa, niin että nukkuminen oli vähän vaikeaa.