Perjantaina Perniöön

 Pe 13.8.21

Tämån kesän ensimmäiset torikahvit nautin Salon torilla. Ei ollut yhtä vilkasta kuin iltatorilla, mutta kahvittelijoita tuntui riittävän. 

Ainakin Salon toria osataan kehua ja kyllä lyhyen tutustumisen jälkeen todella vilkkaalta paikalta tuntuu verrattuna Jyväskylän lähes olemattomaan torielämään. Edellisellä Salon ohipolkaisullakin muistan torilla olleen todella vilkasta. 

Aamukahvit torilla nautittuani ajelin Uskelanjoen vartta yläjuoksulle päin kunnes pyörätie päättyi. Moisionkoskea lähdin katsomaan, mutta se oli kyllä melkoisen kuiva. Piti ihan tarkistaa mitä sana "moisio" oikein tarkoittaa, kun siihen olen niin usein eripuolilla Suomea törmännyt. Moisio on aidattu viljelysalue (metsän keskellä), uudispelto, raivio. 

Salo on kiva kesäkaupunki, joki keskellä kaupunkia luo oman leimansa kaupunkikuvaan. Ison ankkurin on sotalaiva joutunut jättämään pois painolastista ajauduttuaan karille joskus 1800-luvun alkupuolella. Moision riippusillalta katselin lähes kuivaa Moisionkoskea Uskelanjoessa.

"Haikin" (?)  joutuu haukkomaan ilmaa kuivassa Moisionkoskessa.

Kun yläjuoksun ja Moisionkosken olin tarkastellut, ajelin alajuoksun suuntaan ja kipusin Uskelan kirkon mäelle. Uskela on ollut minulle täysin vieras Suomen kuntakartalla. Salo on kuitenkin erotettu kauppalaksi Uskelasta 1887 ja Uskelan emäpitäjä on liitetty Saloon 1967. Eli tuo varmaan selittää Salon kirkon pienuudenkin, kun Salo on ollut alun perin Uskelaa ja Uskelan kirkko on reilun kilometrin päässä Salon torilta.

Hieno kokoelma vanhoja rautaristejä Uskelan kirkon kupeella.

Uskelan kirkolta lähdin suunnistamaan majapaikkaani ja näin ensimmäiset "Rannikkoreitin" -opasteet. Kumma, etten niitä havainnut torin liepeillä? Tuo yksityistie voisi aremmat pyöräilijät pelotttaa pois, mutta onneksi on tuo reittimerkki samassa tolpass.

Ensimmäinen havaitsemani kyy tänä kesänä, joskus niitä on samana päivänä näkynyt useita, milloin auton alle liiskautuneina, milloin elävinä kiemurtelemassa. Tämä yksilö ei ollut liiskaantunut, mutta liikkui aika verkkaiseen.

Ajattelin, että menen majoittumaan ja poljen sitten edes takaisin kymmenen kilometriä Perniön kirkolle. Matkalla majapaikkaan aloin miettimään, ettei ole mitään järkeä polkea ees' taas tässä helteessä, vaan fiksumpaa olisi majoittua hieman kauempana, niin ettei huomenna olisi niin itkää matkaa poljettavana.  Päätin kuitenkin poiketa varaamassani majapaikassa kysymässä saako varauksen peruttua. Peimmenen kilometrin päästä. ä

Jatkoin siis matkaa kohti Perniötä. Matkalla poikkesin Galleria Levolassa ja Perniön museossa. Perniön kirkon kävin myös kiertämässä ja mietin, että varmaan tänne on joskus haudattu sukulaisia. Mutta on esivanhempien täältä lähdöstä jo jokunen vuosisata vierähtänyt. 

Matkan varrella tapasin saksalaisen pariskunnan, joka oli tullut lautalla Göteborgiin ja siitä Oslon kautta Tukholmaan, sieltä Ahvenanmaalle ja Turkuun ja oli nyt viimeisiä päiviä retkellään. Tulin vähän harrastelija olo näiden "pro-tyyppien" kanssa jutellessa. Heiltä kuulin myös, että on sadetta tiedossa ja he sen vuoksi pyrkivät pääsemään mahdollisimman pian Hesaan. Sateenuhkasta kertoi myös pitserian pitäjä. Olin luottanut, että saan kuivana polkea, mutta ei nyt siltä näytä.

Aika järeä kivipöytä ja -penkit, eivät kovin helposti ohikulkijoiden matkaan lähde.

Perniön museo on jo vuonna 1930 rakennettu nimenomaan museoksi. Mielenkiintoinen vierailu siellä. 

Ihana auringonkukkapelto matkan varrella, harmi, kun en voinut poimia yhtään kukkaa mukaan. 

Matkan pölyt ja hiet pääsin huuhtomaan pihasaunan lauteille ja pienen lammen laineille. 

Kemiö? Pikavierailu vai pidemmäksi aikaa?

Ma 9.8.21

Kemiönsaari on jo pitkään ollut mielessäni pyöräilykohteena. Rannikkoreitti on todella hyvin tuotteistettukin, niin ettei muuta kuin valmiita speksejä seuraamaan. https://rannikkoreitti.fi/fi

Olen menossa Tammisaareen mökkeilemään 14.-21.8.21 ja ajattelin, että jos ennen sitä polkaisisi  Kemiössä. Nuo valmiit speksit ei tietty minulle sovi, mutta jotenkin fiksattuna kenties?

Laskeskelin, että jos Salosta lähden tiistaina tai keskiviikkona, niin perjantaina voisi mennä pyörälautalla Kasnäsistä Hankoon ja ajella sieltä sitten Tammisaareen mökkeilemään. Tutkailtuani asiaa syvemmin ja totesin, etten halua etukäteen varata laivamatkaa perjantaille. Haluan viettää Kemiössä aikaa vähän pidempään ja sieltähän pääsee Örön saarelle Rosalaan ja muualle, ensi kesänä sitten kahdeksi viikoksi Kemiön seudulle, toivottavasti. Taidan siis tehdäkin niin, että poljen Salosta Kemiöön Angelniemen kautta ja siitä Tammisaareen, pääsen vähemmällä säätämisellä (toivottavasti), kelitkin näyttää sateisilta. Tai ehkä siirrän tuon pikkuretken mökkilomaviikon jatkoksi, hmm...

Toinen syy tuohon, etten heti maanantaina halua lähteä Riihimäelle pyöräni luo, on ehkä sula laiskuus tai kotoilun halu. Olin muutaman päivän välillä Etelä-Pohjanmaalla ja nyt olisi pitänyt kiireen vilkkaan pakata kahden viikon kamat mukaan, se ei liiemmin innostanut. Jääpä ensi kesään jotain "valmiita" suunnitelmia. 

Rannikkoreitillä riittää kyllä polkemista pidemmäksi aikaa. Kuva lainattu rannikkoreitin oppaasta: https://rannikkoreitti.fi/kartta/#page=1

Sateen uhkaa ... (Hollola-Kärkölä-Järvelä-Oitti-Hausjärvi-Riihimäki)

 Pe 30.7.21

Hollolasta Riihimäen suuntaan 54-tietä vältellen (onnistui aika hyvin, ehkä 1-2 km ajoin 54-tiellä). Peltoja kiertelevä tie toi Lounais-Suomen maisemat mieleen, mutta mäkiä oli enemmän. Ja peltojen sijaan heräsi toivomus metsäisestä maisemasta, ettei tuuli tuivertaisi niin kovaa.

Suomen ikäisisiä mäntyjä lipun värein somistettuna  Hollolassa.

Kärkölän ja Hollolan raja on (ja pysyy...)

Kyllä on paha horkka, kun koko kylä siitä kärsii.

Taivaalta alkoi tulla vettä hiljalleen Kärkölän kirkon tornin häämöttäessä horisontissa. Kiristin polkemistahtia ajatuksena, että ehkä kirkkoon pääsee sateen suojaan. Sade tiheni juuri ennen kirkkoa ja työnsin pyörän kirkon tiiliaidan viereen ja juoksin kirkon portaille pienen räystään suojaan. Kirkkoon en päässyt sisältä tutustumaan eikä Kärkölän kirkonkylällä taida olla edes kauppaa, joka olisi suojaa tarjonnut. Sadekuuro oli pian ohi ja jatkoin kohti Järvelään, matkalla poikkesin Huovilan puistoon. 

Kärkölän kirkon oven suusta löytyi vähän suojaa sateelta.

"Vallitkoon rauha maailmassa"

Kuusikuja Huovilan puistoon, kannattaa käydä, jos täällä päin liikkuu.

Epäilin, että sateen kastamassa Huovilan puistossa olisi liiankin märkää.  Puisto osoittautui todella kivaksi vierailukohteeksi ja omien eväiden syönti onnistui jo kuivahtaneilla penkeillä hyvin. Myös viereinen Kärkölän kotiseutumuseo oli viehättävä ja kahvion tarjoamukset hyviä. Tosin "reissukiire" ja sateen uhka aiheuttivat sen, etten viitsinyt luontopolkua kiertää. 

Kivaa tilataidetta "linnan raunioissa"

Rahapulan vuoksi linnan rakentaminen oli loppunut 3 metriä korkeaan kivijalkaan 

Liinavaatteita on huollettu huolella, ainakin päätellen kotiseutumuseon mankelien määrästä.

Mietin, miten monen vierailukohteeni kuntakeskus ei ole kirkonkylillä. Asikkalassa kuntakeskus on Vääksy, Hollolassa Salpakangas, Kärkölässä Järvelä,  Hausjärvellä Oitti. 


Kärkölän kirjasto löytyi pienen etsinnän jälkeen Järvelästä kunnanvirastotalon takaa, koulurakennustyömaan vierestä. Kärkölän kirjasto on vanhahkossa (50-luvulta?) talossa. Mietin, että saakohan kirjasto uudet tilat viereen valmistuvasta koulurakennuksesta. 

Järvelässä tarkistin juna-aikataulut, kerran tunnissa pääsee Riihimäelle junalla... jos sade olisi aiemmin yllättänyt, olisin saattanut hypätä junaan Lappilasta tai Oitista, mutta eipä tullut tarvetta turvautua tuon kiskobussin kyytiin. 

Tienpenkan peitti upea puolukkavarpukasvusto.

Riihimäen ympäristössä on melkoisen tasaista, isoja peltoaukeita melkeen kuin Pohjanmaalla.

Oitin (Hausjärven) kirjastokin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Oitin kirjastosta sai lainata ulkopelejä ja huopia kirjastonpuistoon lainausvihkoon merkitsemällä.

Radanrakentajien hautausmaa, radanrakennus oli varmaan rankkaa hommaa yli sata vuotta sitten.

Häät olivat Hausjärven kirkossa lauantaina, perjantaina poljin vain ohitse. Edellisestä vierailustani em. kirkossa olikin kulunut jo 34 vuotta, jolloin olin morsiaimen vanhempien häissä.

Hausjärveltä ajelin Hikiän kautta kohti Riihimäkeä, kunnon sade alkoi kohta Hikiän jälkeen ja viime metreillä tutulla asuinalueella harhailin pari kilometriä. Taisi sade sotkea loputkin suuntavaistostani. Perillä oli vastassa iloinen Aimo-koira. Isäntäväki oli poissa, mutta koira otti minut vastaan haukkumatta, oltiinhan nähty vasta edellisenä viikonloppuna meillä. Pyörälaukut suoraan suihkuun ja itse perässä, vaikken kyllä vettä kaivannut, olinhan sateessa kastunut jo aivan likomäräksi. 

Viikonloppu meni sitten häähumussa, lauantai juhliessa ja sunnuntai juhlapaikkaa raivatessa. Kotimatka taittui poikani seurassa omalla autolla. Polkupyöräni on ilmeisesti saanut tarpeekseen auton perässä kiikkumisesta ja jäi (unohtui) kyläpaikan pihalle. No, parin viikon päästä palaan muutenkin eteläiseen Suomeen, niin että silloin saan pyörän takaisin kotiin keinolla tai toisella. 

"Häämatkan" aikana 5 virallista pääkirjastobongausta ja yksi kirjasto ulkopuolelta kierrettynä. Ehkä elokuun aikana teen vielä yhden "määmatkan", kun pyöräkin odottelee valmiiksi Etelä-Suomessa.

Mäkiä, mäkiä ja vihdoin vettä taivaalta (Luhanka-Sysmä)

 Ke 28.7.21

Tänä aamuna tuntui, että jatkoin siitä mihin eilen jäin... eli mäet jatkuivat samanlaisina kuin eilen Tammijärveltä Luhankaan polkiessa. Eilen oli helpompi motivoida itseään, kun mietti, että kohta on se viimeinen mäki ja sitten pääsee huilimaan. Aamulla en tiennyt, miten paljon on mäkiä vielä vastassa.  Onneksi oli viileämpää kuin illalla ja olotila ei ollut helteen uuvuttama. Tiesin myös, että tänään on lyhyempi päivämatka kuin eilen. Tärkein motivaattori lienee ajatus, että ylämäen jälkeen tulee alamäki. Autolla ajaessa ei mäkiä tule noteerattua ja edelliset polkemisetkin näissä mäissä olivat unohtuneet. Etenkin Judinsalon "yli kiipeäminen" oli iso urakka. Judinsalo on minulle ennestään tuttu myös vesiltä päin ja ollaan joskus oltu kunnon ukkosmyrskyssäkin purjeveneellä sen edustalla.

Lokkien aamupalaveri Vuoksensalmen sillalla

Tie oli mukavan hiljainen ajella, ensimmäisen tunnin aikana ohitseni meni yksi ambulanssi, vastaan tuli ehkä kolme autoa. Eikä liikenne paljon tuosta vilkastunut. 

Judinsalon mäet selätettyäni, (alamäki oli kyllä kiva laskea, meni melkein viittäkymppiä), siirryttiin  mantereen puolelle Hopeasalmen sillan kautta ja Keski-Suomi vaihtui Päijät-Hämeeksi. Taitaa vielä nykyäänkin tuossa kohtaa olla "tiemestaripiirien" vaihdos, sillä tien pinta muuttui huomattavasti reikäisemmäksi ja huonommaksi. Elättelin myös toivoa, että Hämeessä olisivat mäet vähemmän haastavia ja näin tuntuikin käyvän. 

Näyttää "tiemestaripiiri" vaihtuvan maakuntarajalla.

Auton ikkunasta katsottuna  maisemat näyttävät huomattavasti kivemmilta kuin pyörän selästä. Vain siltojen kohdalla näkyy järvimaisemaa muuten ajellaan melkein metsässä. Muistelen viitisen vuotta sitten Sysmästä Luhankaan päin polkiessani odottaneeni, koska olisi kaunis paikka eväiden syöntiin. Kun ei alkanut sopivaa paikka löytyä, söin evääni roskisten kupeessa. Ja tietty sitten kilometrin päässä olisi ollut kiva levähdyspaikka. Luhangasta päin tullessa näytti näitä levähdyspaikkoja olevan vähän tiheämmin ja pääsin evästelemään ihan rannan tuntumaan pöydän ääreen. 

Kumpi on kivempi taukopaikka? 

Tästä on mennyt lossi vuosikymmeniä sitten. En enää muista mistä salmesta tämän kuvan otin.  

Kun aurinkokin meni pilvien taa, niin uskaltauduin loppumatkasta ajelemaan hiekkatietä Leppäkorven kautta, siellä meni kyllä muutama mäki työntäen ylös. Saavuin hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin Sysmään. Sysmän ja Asikkalan väliltä en löytänyt majapaikkoja, joten sen vuoksi päädyin yöpymään Sysmässä. Huomenna on sitten pitempi päivämatka, toivottavasti ei sada koko päivää.

Sysmässä suuntasin ensimmäisen kirjastoon. Kävin kirjastoa kiertämässä jo viime syksynä, mutta kun ei ollut Lastu-kirjastokortti mukana en omatoimiaikaan päässyt sisälle (voi olla, että vaatisi myös erillisen sopimuksen omatoimikirjaston käyttö). Edelleen minun mieltäni lämmitti tumma tiiliseinä ;). Ja sisältäkään ei kirjasto tuottanut pettymystä, todella kiva kirjasto. 

Sysmän kirjasto on kunnantalon yhteydessä. 

Avaruutta ja tummaa tiiltä ja taideteoksia sisätiloissa.

Eväiden syönnillekin on varattu oma tila.

Nojatuolit ja palapeli houkuttelevat viipymään pitempäänkin kirjastossa.

Kirjastosta näyttely "kirjasto-kirjoista", "Rakastan kirjastoa" menee minun lukulistalleni.

Kirjastosta lähtiessäni oli jo hieman vettä ilmassa, tosin sateeksi se vaihtui vasta tunteja myöhemmin. Kello oli niin vähän, etten vielä arvannut mennä majoitusta kyselemään, niinpä polkaisin syömään muikkuja Päijänteen rannalle. 

Muikut Päijänteen rannalla. 

Syötyäni lähdin kysymään joko huoneen saisi. Pääsin majoittumaan ja eroon hetkeksi pyörän lastista. Vaihteeksi oli kiva ajella "tyhjällä" pyörällä. Päätin etsiä Pyhän Olavin kirkon, jonka sijaintia en aiemmilta ohiajo kerroilta muistanut. Sysmän kirkko ei ole yhtä iso ja näkyvä kuin Luhangan kirkko. Kirkko on kuitenkin ollut paikallaan jo yli 500 vuotta. Mielenkiintoinen kirkko, pieni ovi johti kapeaan portaikkoon, jossa oli "ulkosaarnan pitopaikka".  Ja kirkon torniinkin pääsi. Kirkon kellot ovat vielä käsisoittoiset, kuulemma ainoina koko hiippakunnassa. 

Saikohan pappi "ahtaan paikan" lisää, kun kömpi tästä pienestä ovesta noita eri korkuisia portaita pitämään saarnaa ulkona olevalle kuulijakunnalleen?

Kellotornista oli kivat maisemat, en uskaltanut kokeilla olisinko saanut kellot soimaan. 

Sysmän kirkko on pyhitetty Pyhälle Olaville, kuten 18 muutakin kirkkoa Suomessa. Pyhä Olavi oli Norjan viikinkikuningas ja eli 995-1030 välisenä aikana. Sysmässä vietetään Uotin päiviä (sysmäläinen muoto Olavista) aina heinäkuun lopulla, onhan Olavin/Uotin nimipäivä 29.7. Nytkin on satamaan pystytetty esiintymislava. Sysmä tuntuu olevan Olavien kunta muutenkin, Olavi Virran reliefi on hänen syntymäkylänsä Särkilahden nuorisoseuran pihassa ja hänelle on pystytetty muistomerkki "Hopeinen kuu" Olavi Virran puistoon kirkonkylälle. Ja asuipa jo edesmennyt Olavi-serkkunikin Sysmässä. 

Kirkolta pääsi kivaa "polkua" järven rantaa myötäillen takaisin kylille. Sysmä tuntuu melkeinpä kaupungilta Luhangan jälkeen. Kävin päiväkahvilla ja kaupassa. Totesin Sysmän sen verran nähdyksi, etten pienessä tihkusateessa viitsi enempää katsella. Menin siis hotellille ja laitoin saunan lämpiämään, ihana pikku sauna hotellilla. Pienten illansuutorkkujen jälkeen vielä vähän joogailin ja kävin pienellä iltakävelyllä. Toivottavasti yöllä sataa huomisenkin edestä ja ilma vähän viilenee. Sateessa en välittäisi huomenna koko päivää ajella. 

Lentokoneita ja peltoaukeita (Kauhava-Lapua-Kuortane)

Keskiviikko 30.6.21

Kauhavan lentosotakoulun 85-vuotinen historia päättyi vuoden 2014 lopussa. Ilmassa ei  koneita enää näe, mutta lentokonepuistossa on koneita vitriineissä ja tolppien päässä. Aamulla kävin vielä ottamassa kuvia lentokonepuistosta, illalla olin turhan väsynyt siihen pysähtymään.  

Fouga Magister... Eiku Hawk

Lentokonepuistossa on myös kiipeilyteline tehty teemaan sopivaksi.

Hawk.... Eiku Fouga Magister. Vähän retuperällä tämä lentokonetuntemus, kun en oo vuosiin päässyt lentonäytöksiin. 😂

Suomen ensimmäinen nuorisoseura on perustettu Kauhavan Hahtomaalla Kalan torpassa.

Liekö Kalan torpalla kuvattu myös elokuvaa, kun pihassa oli tämä esite.

En ole vielä saanut tarpeekseni hiekkateistä, vaikkei kuukkeli (GoogleMaps) tahtonut sitä ymmärtää, vaan yritti opastaa minut 63- ja 19-tien kautta Lapualle. Ajelin Hahtomaan ja Rajamäen kautta Alasentielle, jossa minulle tuli "déjà-vu"-tunne, ajettiinkohan tätä tietä silloin, kun jokunen vuosi sitten (2012) pyöräiltiin Lapualta Ylihärmään. Tarkastin mieheni pitämästä matkapäiväkirjasta, että ajettiin joen toista puolta Ala-Hellaan, mutta samanlaista suoraa tietä taitaa löytyä ympäri Etelä-Pohjanmaata.

Huomasin Kauhavan nuorisoseuran portissa olleessa viirissä vuosiluvun 1881 ja mietin onko talo niin vanha. Vuosiluku sai selityksensä, kun matkani varrelle Hahtomaalla sattui Kalan torppa, jossa on Suomen ensimmäinen nuorisoseura perustettu 1881. Itse torpasta jäi kuvat ottamatta, kun ihmettelin paikalla olleita laattoja/esitteitä. 

Hienoja värejä kasveissa turvetuotantoalueen laidalla. Kamerallani ei saa kunnon kuvia kukista, tienvarret ovat todella upeita, onneksi siellä on vielä muitakin kasveja kuin lupiineita.

"Déjà-vu", ajettiinko tästä Ylihärmään?

Lapualla kävin tutustumassa tuomiokirkkoon, jossa oli erittäin pätevä ja asiaansa syventynyt opas, kannatti käydä. 

Vaivaispoika Lapuan kirkon kellotornin seinässä.

Lapualla ei ollut kirkon ovi auki, mutta opaste ohjasi menemään kirkkoon.

Maalaukset kirkossa ovat Paavo Leinosen maalaamia.

Lasten nurkkaus Lapuan tuomiokirkossa.

Kirkosta suuntasin joen toiselle puolelle kohti Vanhaa Paukkua, jossa Lapuan kirjasto sijaitsee. Vanha Paukku on entisen patruunatehtaan vanhoihin tehdasrakennuksiin toteutettu kulttuuri- ja yrityskeskus Lapuan joen rannalla. Kannattaa käydä tutustumassa Vanhaan Paukkuun, kun siellä päin liikkuu. Kirjasto on todella viihtyisä. Jännä, miten vanhaan tehdasrakennukseen on onnistuttu tekemään näin kivoja tiloja. Ja jostain hiipii mieleen myös vuonna 1976 tapahtunut Lapuan patruunatehtaan räjähdys, jossa 40 ihmistä sai surmansa. Viereisestä museosta löytyy tähän tapahtumaan liittyvää materiaalia. Tällä kertaa en museota kovin tarkkaan käynyt läpi, pari vuotta (2018) sitten siellä käytiin. Kirjastoprojektini ei vielä silloin ollut alkanut, joten piti käydä uudelleen Lapuan kirjastossa, että sain siitä merkinnän.

Ystävällisen kirjastohenkilön avulla sain kännykkääni ladattua sen verran, että voin jatkaa suunnistamista sen avulla. Vaikka eihän Lapuan ja Kuortaneen väli paljon suunnistustaitoja tai karttaa vaadi, mutta minusta vaan on kiva "pysyä kartalla". 

Lapualla oli vanhat Eepos-alueen kirjastokortit laitettu vitriiniin. Minullakin on vanha YTY-kirjastojen kortti vielä käytössä Eepos-kirjastoissa. 

Kirjastokortteja oli monta vitriinillistä, ihan näin monta kirjastokorttia ei minultakaan löydy. Ja yleensä on vanhat kortit otettu pois, jos olen uuden saanut. 

Hieno idea tuoda kirjastoauton palautukset pääkirjastoon lainattaviksi. Palautushyllystähän usein löytyy hyvää luettavaa.

Lapualla kirjaston kanssa samasta ympäristöstä löytyy myös paljon muuta kulttuuria.

Hiljaa virtaa Lapuanjoki kirjaston vieressä.

Jokiristeilyä Lapuanjoelle en enää malttanut jäädä odottelemaan.

Uusi kaksifooninkinen pytinki lienee rivi- tai kerrostalo. Ennen vanhaan olisi sanottu "kasarmi".

Matkan varrella oli lehmiäkin aina silloin tällöin. Näillä on nyt lepohetki.

Kuortaneen suuntaan lähdin taas polkemaan pienempää (en kuukkelin tarjoamaa) tietä. Tämä tie oli päällystetty ja suoria aukeita riitti. Onneksi tienvarrella oli melko paljon asutusta, välillä tosin autiotupia, jotka ovat aina jotenkin surullista katsottavaa. Kaukana horisontissa näkyi kirkontornikin. Mikä ihmeen kirkko se voisi olla? Tiistenjoki, päättelin melko pian. 

Pitkiä peltoaukeita ja suoria riittää Lapuan ja Kuortaneen välillä.

Tulihan se kuntarajakin lopulta.

GoogleMaps varoitteli yksityisteistä. Ei kuitenkaan ollut isäntiä pyssyjen kanssa tai housunlahkeeseen tarraavia koiria teillä, vaikka yksityisteitä olivatkin. Ja tänään olivat aika isoja nuo yksityistiet, joita ajelin. 

En ole ennen huomannut, että GoogleMaps varoittelisi yksityisteistä, nyt se antoi varoituksia vähän joka reitiltä. Vasta "yksityistieltä" poistuessani havaitsin tulevani "yleiselle tielle". En tiedä, onko Google lisännyt noita varoituksiaan vai miten se arpoo varoitukset, kun en ole niihin ennen törmännyt.

Kuortaneelle saavuin puoli viiden jälkeen, kirjasto oli mennyt neljältä kiinni, myöhästyin. Kuortaneella on kirjaston oven pielessä tiedote mistä selviää, että omatoimikirjaston käyttöön pitää tehdä erikseen sopimus. Olisi pitänyt viettää vähemmän aikaa Lapualla tai polkea nopeammin. Onneksi olin varannut majoituksen Kuortaneelta, niin että voin viettää aikaa vähän pidempään Kuortaneella ja mennä huomenna puolen päivän aikaan kirjastoon, kun se avautuu. Samalla saan hankittua oikeuden käyttää omatoimikirjastoa. 

Vaan eipä ollut minulla oikeutta omatoimisesti Kuortaneen kirjastoon mennä.