Mäkiä, mäkiä ja vihdoin vettä taivaalta (Luhanka-Sysmä)

 Ke 28.7.21

Tänä aamuna tuntui, että jatkoin siitä mihin eilen jäin... eli mäet jatkuivat samanlaisina kuin eilen Tammijärveltä Luhankaan polkiessa. Eilen oli helpompi motivoida itseään, kun mietti, että kohta on se viimeinen mäki ja sitten pääsee huilimaan. Aamulla en tiennyt, miten paljon on mäkiä vielä vastassa.  Onneksi oli viileämpää kuin illalla ja olotila ei ollut helteen uuvuttama. Tiesin myös, että tänään on lyhyempi päivämatka kuin eilen. Tärkein motivaattori lienee ajatus, että ylämäen jälkeen tulee alamäki. Autolla ajaessa ei mäkiä tule noteerattua ja edelliset polkemisetkin näissä mäissä olivat unohtuneet. Etenkin Judinsalon "yli kiipeäminen" oli iso urakka. Judinsalo on minulle ennestään tuttu myös vesiltä päin ja ollaan joskus oltu kunnon ukkosmyrskyssäkin purjeveneellä sen edustalla.

Lokkien aamupalaveri Vuoksensalmen sillalla

Tie oli mukavan hiljainen ajella, ensimmäisen tunnin aikana ohitseni meni yksi ambulanssi, vastaan tuli ehkä kolme autoa. Eikä liikenne paljon tuosta vilkastunut. 

Judinsalon mäet selätettyäni, (alamäki oli kyllä kiva laskea, meni melkein viittäkymppiä), siirryttiin  mantereen puolelle Hopeasalmen sillan kautta ja Keski-Suomi vaihtui Päijät-Hämeeksi. Taitaa vielä nykyäänkin tuossa kohtaa olla "tiemestaripiirien" vaihdos, sillä tien pinta muuttui huomattavasti reikäisemmäksi ja huonommaksi. Elättelin myös toivoa, että Hämeessä olisivat mäet vähemmän haastavia ja näin tuntuikin käyvän. 

Näyttää "tiemestaripiiri" vaihtuvan maakuntarajalla.

Auton ikkunasta katsottuna  maisemat näyttävät huomattavasti kivemmilta kuin pyörän selästä. Vain siltojen kohdalla näkyy järvimaisemaa muuten ajellaan melkein metsässä. Muistelen viitisen vuotta sitten Sysmästä Luhankaan päin polkiessani odottaneeni, koska olisi kaunis paikka eväiden syöntiin. Kun ei alkanut sopivaa paikka löytyä, söin evääni roskisten kupeessa. Ja tietty sitten kilometrin päässä olisi ollut kiva levähdyspaikka. Luhangasta päin tullessa näytti näitä levähdyspaikkoja olevan vähän tiheämmin ja pääsin evästelemään ihan rannan tuntumaan pöydän ääreen. 

Kumpi on kivempi taukopaikka? 

Tästä on mennyt lossi vuosikymmeniä sitten. En enää muista mistä salmesta tämän kuvan otin.  

Kun aurinkokin meni pilvien taa, niin uskaltauduin loppumatkasta ajelemaan hiekkatietä Leppäkorven kautta, siellä meni kyllä muutama mäki työntäen ylös. Saavuin hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin Sysmään. Sysmän ja Asikkalan väliltä en löytänyt majapaikkoja, joten sen vuoksi päädyin yöpymään Sysmässä. Huomenna on sitten pitempi päivämatka, toivottavasti ei sada koko päivää.

Sysmässä suuntasin ensimmäisen kirjastoon. Kävin kirjastoa kiertämässä jo viime syksynä, mutta kun ei ollut Lastu-kirjastokortti mukana en omatoimiaikaan päässyt sisälle (voi olla, että vaatisi myös erillisen sopimuksen omatoimikirjaston käyttö). Edelleen minun mieltäni lämmitti tumma tiiliseinä ;). Ja sisältäkään ei kirjasto tuottanut pettymystä, todella kiva kirjasto. 

Sysmän kirjasto on kunnantalon yhteydessä. 

Avaruutta ja tummaa tiiltä ja taideteoksia sisätiloissa.

Eväiden syönnillekin on varattu oma tila.

Nojatuolit ja palapeli houkuttelevat viipymään pitempäänkin kirjastossa.

Kirjastosta näyttely "kirjasto-kirjoista", "Rakastan kirjastoa" menee minun lukulistalleni.

Kirjastosta lähtiessäni oli jo hieman vettä ilmassa, tosin sateeksi se vaihtui vasta tunteja myöhemmin. Kello oli niin vähän, etten vielä arvannut mennä majoitusta kyselemään, niinpä polkaisin syömään muikkuja Päijänteen rannalle. 

Muikut Päijänteen rannalla. 

Syötyäni lähdin kysymään joko huoneen saisi. Pääsin majoittumaan ja eroon hetkeksi pyörän lastista. Vaihteeksi oli kiva ajella "tyhjällä" pyörällä. Päätin etsiä Pyhän Olavin kirkon, jonka sijaintia en aiemmilta ohiajo kerroilta muistanut. Sysmän kirkko ei ole yhtä iso ja näkyvä kuin Luhangan kirkko. Kirkko on kuitenkin ollut paikallaan jo yli 500 vuotta. Mielenkiintoinen kirkko, pieni ovi johti kapeaan portaikkoon, jossa oli "ulkosaarnan pitopaikka".  Ja kirkon torniinkin pääsi. Kirkon kellot ovat vielä käsisoittoiset, kuulemma ainoina koko hiippakunnassa. 

Saikohan pappi "ahtaan paikan" lisää, kun kömpi tästä pienestä ovesta noita eri korkuisia portaita pitämään saarnaa ulkona olevalle kuulijakunnalleen?

Kellotornista oli kivat maisemat, en uskaltanut kokeilla olisinko saanut kellot soimaan. 

Sysmän kirkko on pyhitetty Pyhälle Olaville, kuten 18 muutakin kirkkoa Suomessa. Pyhä Olavi oli Norjan viikinkikuningas ja eli 995-1030 välisenä aikana. Sysmässä vietetään Uotin päiviä (sysmäläinen muoto Olavista) aina heinäkuun lopulla, onhan Olavin/Uotin nimipäivä 29.7. Nytkin on satamaan pystytetty esiintymislava. Sysmä tuntuu olevan Olavien kunta muutenkin, Olavi Virran reliefi on hänen syntymäkylänsä Särkilahden nuorisoseuran pihassa ja hänelle on pystytetty muistomerkki "Hopeinen kuu" Olavi Virran puistoon kirkonkylälle. Ja asuipa jo edesmennyt Olavi-serkkunikin Sysmässä. 

Kirkolta pääsi kivaa "polkua" järven rantaa myötäillen takaisin kylille. Sysmä tuntuu melkeinpä kaupungilta Luhangan jälkeen. Kävin päiväkahvilla ja kaupassa. Totesin Sysmän sen verran nähdyksi, etten pienessä tihkusateessa viitsi enempää katsella. Menin siis hotellille ja laitoin saunan lämpiämään, ihana pikku sauna hotellilla. Pienten illansuutorkkujen jälkeen vielä vähän joogailin ja kävin pienellä iltakävelyllä. Toivottavasti yöllä sataa huomisenkin edestä ja ilma vähän viilenee. Sateessa en välittäisi huomenna koko päivää ajella.