Kulttuuriöverit pääkaupunkiseudulla

1.11-5.11.2022

Todelliset kulttuuriöverit tuli nautittua pääkaupunkiseudulla. Vietin pääkaupunkiseudulla tiistaista lauantaihin aikaa. 

Ex-työkaverin kanssa on käyty nauttimassa Cavaa  jo kahtena syksynä eli katsomassa "Pullo Cavaa ja aurinkoa" ja "Toinen pullo Cavaa" Helsingissä Arena-näyttämöllä. Nyt oli kuitenkin Cava-suoni ehtynyt, mutta onneksi Sari keksi kutsua minut kylään ja katsomaan "Kiviä taskussa".  "Kiviä taskussa" -näytelmää on esitetty jo kaksikymmentä vuotta kahden miehen voimin, siitä kerrottiin tv-uutisissakin käyntimme jälkeen. Suosalo ja Nuojua esittävät kahdestaan viittätoista eri roolia, todellinen näyttelijätyön mestariteos. Kannatti käydä katsomassa, suosittelen. 

Martinlaakson kirjaston ovi on kutsuvasti auki.

En ole ennen nähnyt automaattista varaushyllyä, sellainen oli sekä Martinlaaksossa että  Tikkurilassa.

Kun kerran olin pääkaupunkiseudulle raahautunut, päätin jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Pikkuveljen ja vaimonsa majataloon voi aina luottaa, niinpä viivyin pari yötä pidempään kuin alun perin olin suunnitellut.

Reissussa tuli hyödynnettyä museokorttia todenteolla. Museokorttia käytin kahdeksassa kohteessa, talvipuutarhaan pääsi perjantaina ilmaiseksi, joten sitä ei lasketa. Ihan hyvä saldo kolmen päivän (tai neljän) vierailuiksi, kun lisätään tähän vielä Hietaniemen hautausmaalla vierailu (jäi kyllä "must" haudat tarkastamatta, vähän pikainen vierailu siis), Arabia-kortteliin tutustuminen, kolme kirjastoa, yksi vanhan ystävän tapaaminen, suvun uusimman tulokkaan tapaaminen (tosin vain äitinsä masussa vielä) sekä päivällinen Zetorissa (ja tietty se teatterireissu ja sushibuffa). Elokuviinkin suunniteltiin menevämme, mutta aikataulu syistä piti jättää elokuvat väliin. 

Paljon uutta näkemistä ja kokemista mahtui päiviini, mutta myös tuttuuden tunnetta ja muistoja edellisiltä vierailuilta. Myös askeleita tuli otettua ihan huomaamatta, ainakin niin kelloni väittää. Tosin askeleet eivät taida ihan kuntoilusta käydä, mutta liike on tärkeintä. 

Hietaniemen hautausmaalla on toinen toistaan hienompia muistomerkkejä.

Amos Rexissä oli tunnelmaltaan mielenkiintoinen harmaa näyttely. "Hiljainen paraati on kokonainen, unenomainen puisto, jonka poluille mahtuu vain rajallinen määrä vieraita kerralla."

Taidehallin ovet oli suljettu minulta, siellä rakennettiin uutta näyttelyä.

Luonnontieteellisen museon rakennus on alun perin rakennettu venäläiseksi kimnaasiksi, jona se ei monta vuotta toiminut. Itse näyttely on tietysti mielenkiintoinen, mutta niin on rakennus ja sen historiakin.

Luonnontieteellisessä museossa oli ajoissa vesihiihtolomailmoitus vuodelle 2100...

Arabia-kortteli oli ihan yöpaikkani naapurissa, joten pitihän siihen käydä tutustumassa.

Arabianrannan kirjasto onnistui kyllä hyvin piiloutumaan minulta, mutta löytyi kuitenkin.

Arabianrannan kirjaston muraali (Aku Djedid) sisältää lisättyä todellisuutta. "Teoksessa kirjaston lentävät kirjat tiputtavat faktoja katsojien päälle - kauppatorin lokkien tapaan!"

Kansallismuseossakin kävin, en muista milloin olen edellisen kerran käynyt.

Näitä pyöriä ois tehnyt mieli kokeilla, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Nyt on Vantaan pääkirjasto Tikkurilassa bongattu (84.s).

Tikkurilan kirjaston hyllyjen päällä hienoa kierrätystaidetta.

Kivan näköinen lastenosasto Tikkurilan kirjastossa.

Tikkurilan kirjastossa voi harrastaa vaikka mitä.

Hieno slogan Heurekassa.

Heurekassa oli mielenkiintoinen näyttely puusta. Yllättävän kiva oli yksikseenkin käydä Heurekassa, vaikka tulikin ensin sellainen olo, että täällä pitäisi olla lasten kanssa. Tekoäly ja puunäyttely olivat minulle sopivia. 

Heurekassa tekoäly apunani pääsin runoilemaan...

Helsingissä valmistaudutaan jo jouluun.

Museoiden tarrat tarttuivat parhaiten käsilaukkuni nahkaan. Kaikista museoista en tarraa saanut.

Suuntana Salo

 ke 11.8.21

Aamulla ennen juna-asemalle suuntaamista poikkesin Riihimäen kirjastossa, vaikka vähän epäröin onko se edes auki. Olin autoradiosta kuunnellut edellispäivänä uuden kirjastonjohtajan haastattelua remontin alkamisesta.  Auki oli ja remontista ei ollut tietoakaan, ei edes ovilla tiedotetta remontin alkamisesta. 

Riihimäelläkin on kaupunkipyöriä.

Pääsinpä tällä kertaa sisällekin Riihimäen kirjastoon.

Viimeinen silmäys Riihimäen kirjastoon ennen remonttia.

Pienten lasten vanhemmillakin on hetki aikaa keskittyä kirjojen etsiskelyyn, kun lapsen voi laittaa leikkikehään.

Kivoja nämä jonkun teeman ympärille kootut kirjat. En uskaltanut katsoa kirjoja, ois vielä ollut "pakko" lainata.

Kirjastoissa näkee nykyään usein kirjoja myös kansi lukijaan päin. Se on todella kivaa, ei näytä vain kirjavarastolta. Toki tämä asettelu vaatii enemmän hyllytilaa ja henkilöstöltä viitseliäisyyttä, mutta lukija varmaan tarttuu kirjaan helpommin, kun kansi houkuttaa.

Rautatieasemalla oli hyvin aikaa ennen junan lähtöä ja odottelin myös hissin siivouksen valmistumista, kun ei lastissa olevaa pyörää viitsinyt portaita työntää / laskea alas. Tosin toisesta hissistä piti siivooja häätää, kun junan lähtö oli lähellä. Menin siis junalla Pasilaan, Tikkurilan jälkeen tajusin, että olisinhan voinut polkaista Tikkurilastakin Leppävaaraan, matka olisi tosin ollut tuplat pidempi, aina vähän myöhässä nämä oivallukset.

Riihimäen asema on nähnyt monet lähdöt ja paluut sekä junan vaihdot. Nykyään siellä on jopa kaksikerroksiset pyörätelineet. Upeaa todistaa, että hissit siivotaan kunnolla, niin usein niissä on ikäviä tuoksuja. Pyörää on hyvä kuljettaa lähijunissa.

Pasilan asemalla tuntui kuin olisin ulkomaille tullut, olin ihan eksyksissä. "Vähän" on asema muuttunut sitten edellisen käynnin. En pyörän kanssa osannut sieltä ulos ennen kuin kävin infosta kysymässä ja infon tyttökin etsi reitin tietokoneelta. Ja ei infokaan osannut kertoa, että kun pääsen hissillä seuraavalle tasolle, niin pitää vielä mennä toisella hissillä ennen kuin ulosmenotaso löytyy. En kyllä muista ulkomaillakaan lentoasemilla olleeni yhtä eksyksissä. Eli ei kovin hyvin ollut viitoitukset (vielä?) kunnossa Pasilassa.

Pasilan asemalla ainoana pyörän työntäjänä oli jotenkin orpo-olo. 

Huh, selvisin ulos sieltä ostosparatiisista.

Kartalla! Tuttu hotelli.

Ulos kuitenkin pääsin ja kohta olin jo jotenkin "kartalla", kun näin tutun hotellin Pasilassa. Suunnistaminen oli kuitenkin jatkuvaa reitin tarkastamista GoogleMapsista ja laitoin myös "Kuukkelin" ääniohjauksen päälle, sain siten välillä vironkielellä ohjeistusta "vasakule" "paremale" ... jostain syystä Kuukkelin hemmo on kielekseen valinnut viron, enkä osaa sitä vaihtaa. Ehken ihan suorinta reittiä Leppävaaraan päässyt, mutta matkalta sorruin ostamaan myös yhdet kengät, mutta olin ajoissa odottelemassa Salon junaa.

Jos metsään haluat mennä nyt ...

Kyllä keskuspuistossa on kivoja polkuja ajella, suunnistaminen ummikkona on vaan vähän haastavaa. Varmaan olisi viisainta kompassisuunnan mukaan edetä eikä yrittää "Kuukelin" ohjeita seurata.

Oikein priorisoitua reittiä ajelin... tosin vain talvikäyttöön, ei huomannut priorisointia esim. viitotuksissa.

Työmaan kierto-opaste olisi voinut olla myös tuolta rantaa pitkin suunnistaneille, nyt turhaan kipusin mäelle todetakseni, että alikulun kautta pitää kuitenkin mennä. Olin jo kerran käynyt alikulun kautta toisella puolella, mutta todennut kuukelin opastavan toista puolta...

Déjà-vu, täällä oon ollut ennenkin.. 5-6 vuotta sitten Velocityn kaupunkipyöräajelulla. Silloin ei tarvinnut itse suunnistaa, oli meno paljon rennompaa, mutta vauhti kovempaa.

Ennätin Sellon kirjastossakin poiketa, olen siellä käynyt joskus aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen "projektikäynti". 

Sellon kirjaston hissin ovessa oleva vinkki: "Portaat liikuttavat sinua!" auttoi valitsemaan portaat toiseen kerrokseen siirtymiseen. Kun kerrankin ajattelin meneväni hissillä, yleensä käytän portaita.

Reissaajan mieleen on latauspiste. Sellon kirjastosta löytyi sellainenkin. Olen kyllä häpeilemättä pyytänyt kirjastoissa vieraillessani mahdollisuutta kännyn lataamiseen ja jos olen käyttänyt läppäriä, olen sen laittanut pistorasiaan.

Hyvin mahduin Leppävaarasta junaan, vaikka siellä oli jo yksi täyteen lastattu pyörä. Nappasin omat pyörälaukut pois, niin mahtuivat pyörät vierekkäin.

Salon asemalta suuntasin ensimmäisenä kirjastoa etsimään. Matkan ei pitänyt olla pitkä, mutta eka kerralla onnistuin ajamaan kirjaston ohi, vaikka epäilinkin taloa kirjastoksi. Iso ja monipuolinen kirjasto Salossa. 

Salon kirjaston sisäänkäynti.

Tälläisen karttafriikin oli vaikea pitää sormensa erossa näin hyvin esillä olevista kartoista.

Salon kirjasto kuuluu Vaskikirjastoihin.

Salon kirjaston edustan kukkia ja hauskoja "patsaita".

Salon kirkkoa en ensin meinannut kirkoksi uskoa, se onkin ollut alunperin rukoushuone ja tornikin rakennettu jälkikäteen. 

Näköala majapaikan ikkunasta oli kohdillaan. 

Tänne vielä takaisin ... sähköpyörällä

 Perjantai 18.6.21

Aamulla oli upeaa ajella mäkiä ylös ja alas lämpimässä kelissä peltojen keskellä. Reilun kymmenen kilometrin ajorupeaman jälkeen pääsin Siuntioon ja tutustumaan Siuntion kirjastoon, jonka tajusin olevan Helle-kirjasto. Ja osa Helle-kirjastoista oli ennen Porsse-kirjastoja, ja minähän olen joskus hommannut kirjastokortin Sipoon Söderkullan kirjastosta. Siispä selvittämään vieläkö lainausoikeuteni on voimassa, ei ollut, mutta sain sen uusittua ja nyt Sipoon kirjaston kortilla pääsen lainaamaan kaikissa Helle-kirjastoissa,

Ylämäki ja alamäki vuorottelivat sopivasti

Siuntion kirjasto

Varsin avara oli kirjastoon sisäänkäynti.

Kirjastosta voi lainata elokuviakin verkon kautta. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua palveluun.

Helle-kirjastojen lukuvinkkejä kirjabingon muodossa.

Sipoon Porsse-kirjastokortti päivitetty Helle-kirjastokortiksi.

Siuntiossa totesin kirjaston olevan Asematiellä, joten varmaan juna-asemakin olisi lähellä. Suuntasin siis asemaa kohti ja totesin olevani jotenkin väärällä puolella rataa ja varsinaisen asematoiminnan siirtyneen toiselle puolelle parkkipaikkoineen, vaikka vanha asemarakennus olikin yhä kirjaston puolella rataa.

Vähän on päässyt nurmettumaan tie asemalle.

Siuntiossa istuksin hetken juomassa mukaan keittämäni aamupäiväkahvit. Kuukkeli olisi mielellään opastanut minut jatkamaan matkaa ison tien vartta, mutta onneksi itse hoksasin, etten sinne halua. 

 Pato lähellä Siuntion linnaa Siuntion joessa. Tästä olen varmaan ennenkin pyöräillyt, joko kuninkaantietä ajaessani tai kuntoremontin retkellä.

Löytyi jopa pyöräreittiopasteita. En tiedä onko omassa havaintokyvyssäni vikaa vai onko näitä opasteita aina tarpeellisissa paikoissa.... itse jos näitä pyrkisin seuraamaan, varmaan menisin jossain harhaan. 

Aika jykevätekoinen rakennus Siuntionjoen rannalla.

Miten olen aina vääränä päivänä liikkeellä, kun löytyy mielenkiintoinen kahvila? Liedossa ei ollut sunnuntaisin auki ja tämä tallikahvila on vain viikonloppuisin auki. Toivottavasti edes heinäkuussa pitäisivät ympäri viikon auki.

Mietityttää tämä "Itäinen kuninkaantie" eikö ennemmin olisi "läntinen"? Ollaanhan Helsingin länsipuolella. Kuninkaantien olen polkenut yli kymmenen vuotta sitten kahdessa osassa, ensin Vaalimaalta Hesaan ja seuraavana vuonna Hesasta Turkuun. 

Siirryn Siuntiosta Kirkkonummelle.

Kirkkonummen kirjasto on todella hieno "olohuone", se avattiin viime syksynä ja valitettavasti korona-aikana ei ole päästy vielä kunnolla käyttämään.

Kirkkonummen kirjasto torin laidalla kirkon kupeessa.

Kaikesta näkee, että on kyseessä uusi kirjasto.

Tämän tapainen "portaikko" on myös Jyväskylän Ruusupuistossa. 

Nuorten osastolla olevat "loossit" toivat mieleen Seinäjoen kirjaston.

Nuorten osastolta löytyy erilaisia peli mahdollisuuksia.

Pingispöytä, ei nykyään tarvitse kirjastossa kuiskailla...

Kirkkonummen kirjasto ei kuulu mihinkään kimppaan, joten pitihän minun saada kirjastokortti myös sieltä. 

Kirkkonummen kirjastokortissa on Kallbådanin majakka. Hienoa olisi päästä käymään tuolla majakalla.

Aamupäivällä Siuntion peltojen keskellä polkiessa mietin, että tänne pitää tulla uudelleen polkemaan. Iltapäivän paahteessa Kirkkonummelta Espooseen mäkiä ylös puskiessa ajatus muotoutui muotoon "tulen takaisin, kun minulla on sähköpyörä".

Hikisenä pääsin Espoon keskukseen ja Entressen kirjastoonkin lopulta hissin avulla, kun olin ensin eksyillyt kauppakeskuksessa. Minulla on tapana nousta aina portaita, jos se vaan on mahdollista. Niinpä nytkin aioin mennä kirjastoon portaita pitkin, mutta harhauduin edellä kulkevien perässä kauppakerrokseen. Ja kauppakeskuksessa "säikähdin" Hesarin kauppiaita ja menetin suuntavaistoni...

Päätin itse ex-työkaverini avustuksella, että Entressen kirjasto on Espoon pääkirjasto, ettei tarvitse käydä kaikissa seistemässätoista kirjastossa, kun en löytänyt mistään tietoa onko Espoossa pääkirjastoa.. Kirjaston hieno nimi selittynee kauppakeskuksen nimellä. 

Entressen kirjasto on kauppakeskuksen yläkerrassa.

Helmet löytyy yläkerrasta, ei kannata eksyä kauppakeskukseen shoppailemaan.

Vähän varastomainen oli Entressen kirjaston tunnelma.

Hmm.. siniseen valoon perustuva desinfiointijärjestelmä... enpä ole ennen kuullutkaan.

Pyörällä kirjastoon, pyörä kirjastossa.

Alaspäin löysin portaat Entresse-kirjastosta helposti.

Helmet-kirjastokortti on kuulunut valikoimaani jo melko pitkään.

Jo ennen Entressessä poikkeamista olin "Oittaalla uimaan" -mantran avulla saanut itseni polkemaan eteenpäin paahtavassa helteessä.

 Onneksi vilkaisin Oittaalla alueen karttaa ja löysin syrjäisemmän pikkurannan vähän sivummalta ja sain pyöräni melko lähelle rantaa.

Oittaalla virkistäydyttyäni polkaisn auton luo, pyörä peräkoukkuun ja suunta kohti Riihimäkeä, jossa veli vaimoineen oli luvannut majapaikan pariksi yöksi.