Pohjois-Satakunta VOL2 (Noormarkku, Merikarvia, Siikainen)

Noormarkussa aloitin aamun hitaasti ja ajelin pitkin kylää ennen Ahlströmin ruukille varaamaani opastettua kierrosta. Kylä näytti vireältä ja hyvin siistiltä, varmaan ruukin hyvin hoidettujen puutarhojen ansiosta. 

Opastuskierros oli hyvä ja opas kertoi mielenkiintoisesti ruukin historiasta ja Ahlströmin perheestä sekä Alvar Aallon yhteydestä heihin. Olisin halunnut vierailla myös Villa Maireassa, mutta kaikki opaskierrokset sinne oli jo täyteen varattuja. Onneksi pääsin kuitenkin Villa Mairean pihalle tällä opaskierroksella. Opastuskierroksessa jäi harmittamaan se, että maksoin siitä turhaan kaksikymppiä, koska en huomannut, että sille olisi päässyt museokortilla.

Makkarakosken voimala.

Kyllä on ennen osasttu rakentaa kauniisti.

Kävin ennen opastettua kierrosta katsomassa Villa Maireaa ulkopuolelta.

Opastuskierroksella päästiin Villa Mairean pihalle. 

Ruukin opastuksen päätyttyä pyöräilin kämpille hakemaan tavarani ja matkalla poikkesin Noormarkun kirjastoon. Noormarkku on liitetty Poriin vuonna 2010, joten kirjasto ei ole "virallinen" bongauskirjasto. Mielenkiintoinen kirjasto kuitenkin. 

Lastenosastoa Noormarkussa.

Matkani Noormarkusta jatkui kohti Merikarviaa. Merikarvialla olen käynyt kymmenkunta vuotta sitten Vaasasta Turkuun pyöräillessämme. Valitsin reitin, joka meni mahdollisimman lähelle meren rantaa ja ajelin Ahlaisten kautta.

Ahlaisissa oli navetassa kesäkahvila, jossa myös vanhaa esineistöä näytillä.

Ahlaisissa kävin etsimässä kirjastoa GoogleMapsin osoittamasta paikasta ja ihmettelin, että näyttääpä hiljaiselta. Takaisin päin ajellessani huomasinkin uuden Monitoimitalon, jonka uumeniin oli kirjastokin sijoittunut. Kirjasto ei ollut auki, enkä viitsinyt yrittää omatoimisesti sisälle (ei taida  olla Satakirjastojen korttia minulla). Ahlaisten kunta on liittynyt Poriin jo vuonna 1972. Tälle reissulle mahtuikin monta ex-pääkirjastoa, kun seuraavana päivänä kävin vielä Honkajoen kirjastossa.

Merikarvialla suunnistin merenrantaan syömään "fish and chips"it. 

Merikarvian kirkko näytti ainakin ulkoapäin melko suurelta.

Yövyin kosken rannalla vanhassa saharakennuksessa.

Merikarvialla kirjasto aukesi jo aamuyhdeksältä, joten pääsin ajoissa tien päälle.

Merikarvian kirjastoa sisältä, upea tuo puinen katto.

Merikarvialta oli "lyhyt pyrähdys" Siikaisiin, vajaat parikymmentä kilometriä. Tai tarkoituksella valitsin lyhimmän reitin, kun näytti päivämatkan pituudeksi tulevan yli kahdeksankymmentä kilometriä. 

Siikaisten kirjasto löytyi "Kunnantuvalta", jossa näytti olevan myös muita palveluita. Nämä pyörät on varmaan tarkoitettu yhteiseen käyttöön, siksi huomiota herättävän värisiä ne ovat. 

Siikaisissa oli Metsänhoitoyhdistyksen toimisto "kirjaston perällä".

Kirjasto oli jakautunut useampiin huoneisiin Siikaisissa.

Pikku kunnissa törmää usein tälläisiin "skeittiramppeihin" vai mitä nämä lienevät. Eniten mietityttää se, että miten pienillä paikkakunnilla osataan panostaa nuorison viihtyvyyteen, kun kaupungeissa se tuntuu unohtuvan.

Matka jatkui Siikaisista kohti Honkajokea. Satakunnassa ihmettelin viivasuoria, tasaisia teitä. Siikaisten ja Honkajoen välillä tie oli lisäksi hiekkapintainein.  Onneksi ei ollut paljon autoliikennettä, niin ettei tarvinnut pölyä niellä. Eikä myöskään satanut, niin etten ollut matkan jälkeen yltäpäältä ravassa. Polkeminen tuntui vähän turhankin puuduttavalta. Olin aamulla tajunnut laittaa luurit päähäni ja kuuntelin matkan aikana äänikirjaa, joten matka sujui melko mukavasti. Lisää Satakunnan kierroksestani seuraavassa blogissa.