Autoreissu Itä-Suomeen (Kuopio, Juuka)

Pitkästä aikaa sain olla matkustajana "pelkääjän" paikalla, kun tyttären kanssa matkasimme itäiseen Suomeen. Tavoitteena oli Juuka ja siellä tyttären koiran vesityökoe. Mutta tietysti matkasimme mutkan kautta suoraan eli yövyimme ensin Kuopiossa. Tulipa samalla tehtyä vuoden "pakollinen" laivareissu, kun yövyimme laivahotellissa ja kävimme risteilyllä Kallaveden aalloilla. 

Vuoden "pakollinen" risteily tehty, ei välttämättä tarvii enää lähtee Tallinnaan. 

Suomen lippu liehuu Kallaveden yllä.

Lihasvoimalla toimiva "pizzataksi".

Kuopiossa ulkoilutimme koiraa ja metsästimme villapuseroon lankaa. Lankaa ei löytynyt, joten piti tilata nettikaupasta Norjasta, jotta saatiin oikeaa lankaa. Kävin tietysti tutustumassa Kuopion pääkirjastoon ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Juukaa. Kylläpä oli kivoja pyöräilymaisemia ja teitä täällä, ehkä vielä palaan pyörällä näihin maisemiin.

Kuopion kirjasto oli laitettu pakettiin kattoremontin vuoksi.

Kuopion lastenosastolla on kiva "löhöilykeskus".

Taaperoillekin on oma tila ja eväiden nauttimiseen hienot mahdollisuudet.

Kuopion kirjastossa on lukukoiratoiminnalle oma huone. Lukukoira on pääasiassa kirjastoissa ja kouluissa toimiva koira, jonka tehtävänä on kuunnella lukijaa ja olla läsnä. Lukukoiratoiminnan on tarkoitus innostaa lukemaan ja tukea lukemaan oppimista suorituspaineettomassa ympäristössä. 

Kuopion torilla löytynyt uusiokäyttöä pyörän kiekoille.

Onkohan tämä sitä savolaista kieroutta, kun liikennevalokin on vinossa?

Yllättävän pitkiä suoria löytyy Itä-Suomestakin, mutta mäet ovat jyrkempiä kuin läntisessä Suomessa. Olisi varmaan hauska pyöräillä näissä maisemissa.

Juuka oli kiva kylä yhden illan viettoon, kun sadekuurotkin olivat vain lyhyitä, niin ettemme kastuneet koiran kanssa tehdyillä lenkeillä emmekä vesityökokeen harjoituksen aikana (minä poimin mustikoita koiran harjoitellessa). Majoituksemme oli Puu-Juukassa, joka kyllä sai mielen vähän surulliseksi, kun näyttää pikku hiljaa rapistuvan tämä kulttuurimaisema.

Juuan apteekin perinnepihalla oli aidon näköisiä eläimiä ja ihmisiä. Meidän Onerva-kissakin oli mummulasta tullut tänne meitä moikkaamaan. 

Pelmi-koira pääsi ratsastamaan lehmällä, ja on vielä väriltäänkin lehmään sointuva.

Sunnuntai-aamuna heräsimme varhain ja suuntasimme kohti metsästysmajaa, jossa vesityökoe pidettiin. Ennen majalle menoa koiran kanssa vielä pikku harjoitus ja minä sain sillä aikaa poimia vähän marjoja. Koiruus suoritui kokeesta hienosti, niin ettei tullut hukkareissua. Mukava pikkulomanen tämä toki olisi ollut vaikka "hukkareissu" olisikin tullut. 

Pelmi selvitti hienosti vesityökokeen.

Kotimatkaa tehtiin vähän eri reittiä kuin menomatkaa. Käytiin vielä tsekkaamassa Juuan kirjasto, vaikkei sitä voi bongatuksi merkatakaan, kun en sunnuntaina sisään päässyt. Googlettelin Kaavin kirjastoa ja hämmästyksekseni huomasin sen olevan lähikirjasto. Eikö Kaavi ole vielä itsenäinen kunta? Lähempi tarkastelu kertoi, että Kaavin kirjaston on Kuopion lähikirjasto, vaikka Kaavi on itsenäinen kunta. Mielenkiintoista... pitäiskö muuttaa itselaatimiani sääntöjä siten, ettei olekaan tarkoitus käydä "pääkirjastoissa" vaan itsenäisten kuntien isoimmissa kirjastoissa tms..

Juuan kirjastoon en päässyt sisälle, vaikka sisäovi aukeili itsestään, kun kävin oven takana. Täytyy siis palata tänne vielä toistenkin. 

Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat

Lappeenrannan jälkeen oli vuorossa yö Simpeleellä siskon luona, siellä oli seuranani mm. kaksi reipasta nuorta miestä kirjastoreissulla ja ulkoilemassa. Simpele kuuluu Rautjärven kuntaan, joten Rautjärven pääkirjasto tuli bongattua.

Rautjärven pääkirjastoon mitä parhaimmassa seurassa.

Simpele on Saipan kannatusaluetta.

Saipa-näyttely vitriinissä. 

Kiva nurkkaus lastenosastolla, ikkunatkin lapsille sopivalla korkeudella.

Simpeleellä sain siikojen sijaan muikkuja syödäkseni ja Parikkalan kirjastosta ei löytynyt piikoja, vaan näytti olevan enemmänkin renkejä kirjaston palveluksessa (Heili-kimpassa muutenkin kiinnitti huomiotani miesten määrä kirjastojen väessä). Ei siis  "mainoslauseessa" "Simpeleen siiat, Parikkalan piiat" ole mitään perää... 

Parikkalan kirjaston seinissä tiiltä ja lasia.

Parikkalassa kirjakin kukkii. Hieno taideteos tehty vanhasta kirjasta.

Lukutoukka Parikkalan lastenosastolla.

Parikkalassa ovet avautuvat nappia painamalla, näin taisi olla Joutsenossakin.

Parikkalan jälkeen kotimatkani jatkui Punkaharjun ja Savonlinnan kautta. Laiskuuksissani en viitsinyt Punkaharjun kirjastoa etsiä, kun sen aukioloaikoja tarkistaessani havaitsin Punkaharjun liittyneen Savonlinnaan, joten ei ollut enää "projektikirjastoa" Punkaharjulla. Savonlinnan kirjastoon oli helppo poiketa "uudelta" (minulle) ohikulkutieltä. Ennen oli Savonlinnan läpi pujottelu melkoisen haasteellista, nyt tuo oikaistu tie helpottaa Savonlinnan ohitusta huomattavasti. Maakuntarajan ylityksen Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon myötä vaihtui myös kirjastokimppa Heili-kimpasta Lumme-kimppaan. Lumme-kimpan kirjastokortin olenkin jo hankkinut Pieksämäen kirjastossa vieraillessani. 

Savonlinnan kirjaston puupintaa.

Savonlinnan pääkirjasto on nimetty Joeliksi ja rakennus on valmistunut vuonna 2013.

Savonlinnan kirjastosta voi lainata "harrastusvälineen" myös plogging-lenkkeilyyn eli roskankeruuseen. 

Kirjastoissa kyllä "asustaa" viherpeukaloita, tässä Savonlinnan kirjaston kukkia.

Savonlinnassa varastoon pääsee asiakkaatkin.

Savonlinnasta olin ajatellut "vanhasta muistista" ajella Juvan läpi kotiin päin, mutta onneksi tarkistin google mapsista reittiä ja havaitsin reitin Rantasalmen ja Varkauden kautta vievän vain minuutin enemmän. Ja kaiken lisäksi näytti Juvan kirjaston väki olevan koulutuksessa ja kirjasto suljettuna. Rantasalmen kautta en olekaan ennen ajellut muuten kuin vuosikymmeniä sitten linja-auton kyydissä. 

Rantasalmella oli kirjastossa kaikkea kivaa katseltavaa ja hyllyjä siivoavan henkilön kanssakin ajauduin jutustelemaan. Luontainen (?) ujouteni tai hämäläisyyteni ("ei tehrä tästä nyt numeroo") yleensä aiheuttaa sen, etten kovin paljon kirjastoissa "mainosta" projektiani, vaan hissukseen hiivin ympäriinsä. 

Rantasalmen kirjasto löytyi kunnantalosta.

Upea taideteos Rantasalmen kirjastossa. 

Ketunpentu -diplomi alle kouluikäisten perheille, ihana tapa aktivoida vanhempia lukemaan lapsilleen. 

"Kulkuri" arvostaa latauspistettä. Toenperä on Joroisten ja Rantasalmen kirjastojen yhteenliittymä.

Kunnantalon aulassa oli upea puuveistos.

Penkkikin oli yhdestä puusta veistetty.

Varkautta lähestyessäni talvinen hämärä muuttui pimeydeksi, vielä ei ole päivä paljon pidentynyt, kello ei ollut neljääkään. Varkaudessa olen joskus asunut, joten kirjaston osoite antoi viitteen miltä suunnalta pimenevässä päivässä kirjastoa etsin. Jouduin kuitenkin yhden ylimääräisen kierroksen ajelemaan ennen kuin "paketoidun" kirjaston pihaan löysin. Kirjastossa oli menossa vesikattoremontti ja sen vuoksi talo oli paketissa.

Warkaus 365 lainaamosta voi lainata vaikka mitä harrastusvälineitä. 

Ylhäältä Warkaus 365 lainaamosta oli hienot näkymät alas kirjastoon.

Ja kyllä, on näissäkin maisemissa joskus pyöräilty. Edellisessä postauksessani mainitsemallani pyöräretkellä ajeltiin Simpeleeltä Imatran, Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Punkaharjun, Parikkalan kautta takaisin Simpeleelle. Ja kerran pyöräreissulla naapurin kesämökille Pieksämäen Paltaseen innostuttiin polkemaan saman tein Varkauteen asti (ja bussilla takaisin ;)). 


pk 80 kpl, 8/2022, ex-pk 11

Sateen uhkaa ... (Hollola-Kärkölä-Järvelä-Oitti-Hausjärvi-Riihimäki)

 Pe 30.7.21

Hollolasta Riihimäen suuntaan 54-tietä vältellen (onnistui aika hyvin, ehkä 1-2 km ajoin 54-tiellä). Peltoja kiertelevä tie toi Lounais-Suomen maisemat mieleen, mutta mäkiä oli enemmän. Ja peltojen sijaan heräsi toivomus metsäisestä maisemasta, ettei tuuli tuivertaisi niin kovaa.

Suomen ikäisisiä mäntyjä lipun värein somistettuna  Hollolassa.

Kärkölän ja Hollolan raja on (ja pysyy...)

Kyllä on paha horkka, kun koko kylä siitä kärsii.

Taivaalta alkoi tulla vettä hiljalleen Kärkölän kirkon tornin häämöttäessä horisontissa. Kiristin polkemistahtia ajatuksena, että ehkä kirkkoon pääsee sateen suojaan. Sade tiheni juuri ennen kirkkoa ja työnsin pyörän kirkon tiiliaidan viereen ja juoksin kirkon portaille pienen räystään suojaan. Kirkkoon en päässyt sisältä tutustumaan eikä Kärkölän kirkonkylällä taida olla edes kauppaa, joka olisi suojaa tarjonnut. Sadekuuro oli pian ohi ja jatkoin kohti Järvelään, matkalla poikkesin Huovilan puistoon. 

Kärkölän kirkon oven suusta löytyi vähän suojaa sateelta.

"Vallitkoon rauha maailmassa"

Kuusikuja Huovilan puistoon, kannattaa käydä, jos täällä päin liikkuu.

Epäilin, että sateen kastamassa Huovilan puistossa olisi liiankin märkää.  Puisto osoittautui todella kivaksi vierailukohteeksi ja omien eväiden syönti onnistui jo kuivahtaneilla penkeillä hyvin. Myös viereinen Kärkölän kotiseutumuseo oli viehättävä ja kahvion tarjoamukset hyviä. Tosin "reissukiire" ja sateen uhka aiheuttivat sen, etten viitsinyt luontopolkua kiertää. 

Kivaa tilataidetta "linnan raunioissa"

Rahapulan vuoksi linnan rakentaminen oli loppunut 3 metriä korkeaan kivijalkaan 

Liinavaatteita on huollettu huolella, ainakin päätellen kotiseutumuseon mankelien määrästä.

Mietin, miten monen vierailukohteeni kuntakeskus ei ole kirkonkylillä. Asikkalassa kuntakeskus on Vääksy, Hollolassa Salpakangas, Kärkölässä Järvelä,  Hausjärvellä Oitti. 


Kärkölän kirjasto löytyi pienen etsinnän jälkeen Järvelästä kunnanvirastotalon takaa, koulurakennustyömaan vierestä. Kärkölän kirjasto on vanhahkossa (50-luvulta?) talossa. Mietin, että saakohan kirjasto uudet tilat viereen valmistuvasta koulurakennuksesta. 

Järvelässä tarkistin juna-aikataulut, kerran tunnissa pääsee Riihimäelle junalla... jos sade olisi aiemmin yllättänyt, olisin saattanut hypätä junaan Lappilasta tai Oitista, mutta eipä tullut tarvetta turvautua tuon kiskobussin kyytiin. 

Tienpenkan peitti upea puolukkavarpukasvusto.

Riihimäen ympäristössä on melkoisen tasaista, isoja peltoaukeita melkeen kuin Pohjanmaalla.

Oitin (Hausjärven) kirjastokin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Oitin kirjastosta sai lainata ulkopelejä ja huopia kirjastonpuistoon lainausvihkoon merkitsemällä.

Radanrakentajien hautausmaa, radanrakennus oli varmaan rankkaa hommaa yli sata vuotta sitten.

Häät olivat Hausjärven kirkossa lauantaina, perjantaina poljin vain ohitse. Edellisestä vierailustani em. kirkossa olikin kulunut jo 34 vuotta, jolloin olin morsiaimen vanhempien häissä.

Hausjärveltä ajelin Hikiän kautta kohti Riihimäkeä, kunnon sade alkoi kohta Hikiän jälkeen ja viime metreillä tutulla asuinalueella harhailin pari kilometriä. Taisi sade sotkea loputkin suuntavaistostani. Perillä oli vastassa iloinen Aimo-koira. Isäntäväki oli poissa, mutta koira otti minut vastaan haukkumatta, oltiinhan nähty vasta edellisenä viikonloppuna meillä. Pyörälaukut suoraan suihkuun ja itse perässä, vaikken kyllä vettä kaivannut, olinhan sateessa kastunut jo aivan likomäräksi. 

Viikonloppu meni sitten häähumussa, lauantai juhliessa ja sunnuntai juhlapaikkaa raivatessa. Kotimatka taittui poikani seurassa omalla autolla. Polkupyöräni on ilmeisesti saanut tarpeekseen auton perässä kiikkumisesta ja jäi (unohtui) kyläpaikan pihalle. No, parin viikon päästä palaan muutenkin eteläiseen Suomeen, niin että silloin saan pyörän takaisin kotiin keinolla tai toisella. 

"Häämatkan" aikana 5 virallista pääkirjastobongausta ja yksi kirjasto ulkopuolelta kierrettynä. Ehkä elokuun aikana teen vielä yhden "määmatkan", kun pyöräkin odottelee valmiiksi Etelä-Suomessa.