Tuulessa Ahvenanmaalle

Edellisinä päivinä oltiin kastuttu, ensin hiestä, sitten sateesta. Nyt oli kuivauspäivän vuoro, kun tuuli oli melko navakkaa. Kittuisista poljimme Näsbyhyn, Houtskarin kirkonkylään, josta lautta kohti Ahvenanmaan Brändötä lähti. 

Houtskarissa on kotoisan näköinen pieni saaristolaiskirkko.

Ilahduttavaa, että taas pääsimme kirkkoon sisälle. Houtskarin kirkossa oli votiivilaiva, kuten useissa rannikon ja saariston kirkoissa. Usein votiivilaivan on lahjoittanut merihädästä pelastunut merimies.

Ehkä edellisen Houtskarin reissun vuoksi osasin oikeaan satamaan eli Näsbyn vierasvenelaituriin. Yhtä hyvä tuuri ei ollut nuorella parilla, joka oli odotellut lauttaa saaren päässä olevalla laiturilla, johon majoittaja oli heidät opastanut. He huomasivat erheensä sen verran ajoissa, että lujaa polkemalla ennättivät Roslaxin laituriin heiluttamaan lähtevälle lautalle. Kapteeni onneksi huomasi heidät ja peruutti hakemaan. Tälle lautalle vaaditaan ennakkovaraus, joten varmaan kapteenilla on aavistus, että lauttaan olisi enemmän tulijoita ja hän osaa jo vähän katsella tuleeko "rannalle ruikuttajia". Mielestäni lauttojen lähtöpaikat on merkitty todella huonosti aikatauluihin, taitaa siellä olla koordinaatit, mutta kuka niitä osaa käyttää.

Näsbyn Torsholman väliseen lauttaan mahtuu pyörien lisäksi kaksi autoa. Tällä kertaa matkassa oli vain yksi auto, puutavaralasti vei toisen auton tilan.

Tarvittaessa lautta poikkeaa välilaitureille, tällä kertaa vain jättämään kaksi matkustajaa Ytterstön saarelle.

Parin tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Torsholmaan Brändöhön.

Brändössäkin pääsimme tutustumaan kirkkoon sisältä.

Brändössä on valkoinen puukirkko.

Brändön kirjaston olen kaksi vuotta sitten käynyt bongaamassa, mutta poikettiin nyt ohikulkeissa katsomassa (ja vessassa).

Automaattisesti aukeava ovi kutsui astumaan sisään kirjastoon. Aulaa pidemmälle ei kuitenkaan päässyt, kun kirjasto oli suljettu. Aulasta löytyi kuitenkin matkailuinfoa ja wc.

Pettymystä siitä, ettei uimapaikkaa löytynyt majapaikan läheltä , lievitti vähän upea sateenkaari (välillä näkyi jopa kaksi sateenkaarta). Näky oli niin upea, että piti naapurikämpän oveen koputella ja pyytää heitäkin ihailemaan sateenkaarta. Naapurien kanssa jutustellessa selvisi sekin, miksi en saanut lauttalippua varattua seuraavalle aamulle. Naapurit olivat joutuneet jäämään Brändöhön toiseksikin yöksi, kun oli tullut lauttarikko eikä autoa saanut mahtumaan lauttaan. Vähän jäi jännittämään mahdummeko pyörinemme aamulla lauttaa, kun lippua ei saanut varattua. 

Saarihyppelyä vol2

 Su 6.6.2021

Ilmeisesti lepopäivä Utössä oli tehnyt tehtävänsä ja heräsin reilusti ennen viittä eikä äänikirjan kuuntelukaan tuonut unta takaisin, niinpä sitten kirjoittelin blogitekstit valmiiksi ja ennen aamupalaa polkaisin pienen kierroksen Houtskarin kirkkoa ja kirjastoa katsomassa.

Houtskarin kirjaston edessä.

Omatoimikirjasto on kiinni. En ole ennen käy Blanka-kirjastoissa, joten ei minulla olisi ollutkaan kirjastokorttia, jolla olisin päässyt sisään.

"Palautuslaatikko".

Houtskarissa aika ison näköinen punainen puukirkko

.

Sankarivainajien nimet oli kaiverrettu kaikki samaan kiveen.

Illalla on majoittaja kertonut, että käytävän toisessa päässä asuu ”toinen pyöräilijä”. Illalla huomasin moottoripyörän pihassa ja kun aamupalalle ilmaantui nuorimies, kysyin, onko hän moottoripyörällä liikkeellä. Meillä oli mukava rupatteluhetki aamupalaa syödessä ja Kivimon lossin tauon loppumista odotellessa vielä nähtiin.

Houtskarin kielisuhteet näkyvät viitoituksessa (70% ruotsinkielisiä)

Eka lossilla sain odotella kuljettajan kahvitauon päättymistä.

Kivimon lossilta vähän matkaa tuli vastaan Huussi - kirppis, todella sympaattinen pieni itsepalvelukirpputori. Ostin jopa pienen kynttiläpakkauksen mökkituliaisiksi.

Päivän piristys Huussi-kirppis 😃

Mossalan lossi tuli toiselta rannalta hakemaan vain minut. Tämän lossin jälkeen oli Björkbyssä hieno bussipysäkki, jossa oli myös defibrallaattori, jollaisen havaitsin seuraavallakin bussipysäkillä.

Toinen päivänpiristys oli Björkbyn bussikatos, josta löytyi myös defibrillaattori.😃

Lossi tulee hakemaan minua.😊

Hyvin oli pyörälläni tilaa matkustaa lossilla, olin ainoa matkustaja.

Mossalan leirintäalueella oli mökit uusittu, onneksi, sillä ne olivat viimeksi (2005?) siellä majoittuessamme tosi huonossa kunnossa. 

Mossalon leirintäalue oli uudistunut edukseen. 

Minulla oli toista tuntia aikaa odotella laivan/lautan lähtöä. Täällä aikataulu kertoi, että klo 10.15 oli lähtenyt myös lautta, Galtbyssä lukemassani aikataulussa ei ollut sitä lauttaa eikä majapaikassanikaan siitä tiedetty. Aamulla totesin, että minulla on koneella auki vuoden 2018 aikataulu, jossa ei klo 10.15 lähtevää lauttaa ole. Siis oma moka, pitäisi osata lukea...No, eipä tarvinnut aamulla kiirehtiä.

Lauttaa odotellessa juttelin muiden retkipyöräilijöiden kanssa, lautalla retkipyöräilijöitä oli puolisen tusinaa. Maantiepyöräilijöiden määrä oli vastaantulijoissa ja ohiajaneissa kiinnittänyt huomioni jo edellispäivänä, retkipyöräilijöitä olin nähnyt vähemmän.

Monenlaisia pyöriä, moottorilla, sähköllä ja polkuvoimalla liikkuvia, oli lautalla.

Lautta Mossalasta Iniöön oli maksullinen, pyörän kanssa maksoi 12 euroa. Lautalla oli myös kahvila. Matka kesti lähes tunnin. Ilmeisesti Iniöön kulkeva ilmainen yhteysalus Iniön Kannvikin ja Kustavin Heponiemen kautta kulkeva lautta.

Iniössä rantauduttiin Dalenin laituriin ja polkaisin Norrbyn kautta Jumon saarelle vievälle lossille, joka ei ollut "tielaitoksen väreissä". Kirjaston bongaaminen unohtui, enkä jälkikäteenkään sitä etsiessäni löytänyt sen osoitetta kartalta. Onneksi Iniön kirjastokaan ei ole enää pääkirjasto.

Iniössä oli kivikirkko.

Norrbystä Jumoon menevä lossi ei ole "perinteisen" keltainen.

Kannvikin lauttaa ennen olevasta kahvilasta kävin ostamassa sillivoileivän ja pullaa ja menin lauttarannan vieressä olevalle uimarannalle kahville. 

Iniön Kannvikista lähtee lautta Kustavin Heponiemeen.

Kannvikistä pääsee myös useisiin muihin saariin. 

Lauttajonoon ilmaantui aiemminkin näkemäni pari maantiepyöräilijää ja kolme retkipyöräilijää. Osa edellisellä lautalla tapaamistani retkipyöräilijöistä jäi Iniöön. Maantiepyöräilijät olivat matkalla ”Turusta Turkuun”, toinen heistä kertoi ajelevansa tämän lenkin 5-6 kertaa vuodessa ja arkipäivien sopivan lauttayhteyksiensä vuoksi paremmin pyörälenkkiin. Kahdella retkipyöräilijälle oli sähköpyörät allaan ja heidän seuralaisellaan samanlainen tavallinen retkipyörä kuin minulla, tosin miesten malli.

 

Lauttaan vasta luvan saatuasi!

Viimeinen lautta ennen Kustavia!

Aika korkealle pääsi Kannvikin Heponeimen välisellä lautalla ja oli siellä kahvilakin.

Heponiemen rannasta polkaisin pari kilometriä Parattulan rantaan, josta minua tuli vene noutamaan Isoluotoon ja pyörä jäi nojailemaan Kustavin kylttiin pariksi päiväksi. Illalla vähän suppailua ja saunomista. 

Viimeisessä "aluksessa" ei ollut tilaa pyörälle.

Toisen saarihyppelypäivän tulos: 6 alusta, joista 3 lossia ja 2 lauttaa sekä yksi vene ja lisäksi muutama silta saarten välillä.

Saarihyppelyä

 Lauantai 5.6.2021

Puolen vuorokauden sijaan vietin siis Utössä yli puolitoista vuorokautta. Mukavaa ja rauhallista siellä oli, minulla oli koko hostellitalo yksikseni käytössä, tosin viimeisenä yönä tuli toinen majoittuja samaan taloon. 

Laiva lähti vasta klo 9, joten eipä ollut paljon pelkoa pommiin nukkumisessa ja nyt varmistin, että varmasti oli herätys tallennettuna. 

Laiva oli tullut yöllä laituriin, nyt oli luukut kiinni, varmaan vielä lasti purkamatta. 

Aamupalalle hotellille, pyörä saa odotella lastausta sen aikaa.

70-luvulla rakennetut armeijan betonirakennukset katoilla olevine härveleineen eivät kyllä maisemaa kaunista. 

Laiva poikkesi Jurmossa, johon jäi lintubongarit, joiden kanssa olin jutellut jo Utön kaupan edustalla. He kertoivat, että oli Baldur tulomatkallakin poikennut Jurmossa ja Aspössä, minä vaan en ollut huomannut mitään, niin tasaista oli Baldurin kyyti. Jurmon jälkeen poikettiin vielä Aspössä ja Nötössä.

Jurmon laitureita.

Jurmon kirkko, utöläisetkin haudattiin Jurmon hautausmaalle, ennen kuin Utöhön saatiin oma hautausmaa, johon kaikki hiekka jouduttiin kuljettamaan muualta.

Rantauduttuamme Nauvoon käväisin kaupassa. Nauvosta oli reilun kymmenen kilometrin polkaisu Pärnäisiin, jossa pääsi lossilla Korppoon puolelle Retaisiin. Tämä lossi kulkee väliä nonstopina eikä matka kestä monta minuuttia.

Nauvon satamaa 

Pärnäisissä purjevene ennätti leudossa tuulessa hyvin lossin alta pois.

Lossin rantautuessa Retaisiin Baldur ajeli salmesta takaisin kohti Utötä.

Galtbyyn lauttarannassa olin hyvissä ajoin odottelemassa Houtskarin Kittuisiin lähtevää lauttaa, tuo lauttamatka kesti puoli tuntia.  

Galtbyssä näkyy louhitusta kalliosta hienosti eri kivikerrostumat.

Kerrankin kunnollinen kartta, mistä selviää lauttayhteydet saariston rengastiellä. Miksi tätä ei löydy netistä?  

Lautta tuli hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa.

Galtbyn rannassa olevasta aikataulusta myös tajusin, etteihän huomenna sunnuntaina lähdekään Houtskarin Mossalasta laivaa Iniöön klo 9, vaan ensimmäinen vuoro on vasta klo 12.15, taas rauhallinen aamu tiedossa. 

 

Kittuisissa lautalta rantautuessani huomasin Houtskarin kuntavaakunan kunnanrajan merkkinä ja mieleeni hiipi kauhun sekainen tunne: "Onko Houtskari vielä itsenäinen kunta? Jos on niin pitää pääkirjasto bongata, eikä se varmasti ole auki.". Onneksi Houtskari on nykyään osa Paraista, kuten myös Iniö, Nauvo ja Korppoo, joten vähän helpommalla pääsen. Pitää nyt vaan muistaa Kustavin kirjasto bongata, kun sinne menen.

Pyörälaukut sävy sävyyn lautan värien kanssa.

Galtby ja Houtskarin välillä oli aikaa nauttia sushipäivällinen.

Välillä olisi kaivannut vähän enemmän näitä auringonkuvia, Hämeen Härkäte oli paremmin viitoitettu.

Joku Bibliotek remontissa Houtskarin keskustassa, ei ole varsinainen kirjasto, käyn sen vielä bongaamassa ennen kuin Houtskarista lähden.

 

Hieno uimaranta Houtskarissa, ihan niemen kärjessä, kannattaa käydä, jos täällä päin liikut.

Illalla kävin Houtskarin hienolla uimarannalla uimassa, kylläpä merivesi oli jo lämmintä.