Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen

Olin jo Lestijärveltä Kinnulaan siirtyessäni vaihtanut maakuntaa, mutta vasta jatkaessani Kinnulasta kohti Kivijärveä huomasin kunnolla maiseman vaihdoksen.  Enää ei ollut pitkiä suoria, vaan tie teki enemmän mutkia ja mäet olivat jyrkempiä. Kun maksiminopeus nousi Keski-Pohjanmaalla hädin tuskin yli kolmenkympin, niin Keski-Suomessa taas palattiin "normaaleihin" lähes viidenkympin maksiminopeuksiin.

Olin illalla varannut seuraavaksi yöksi majapaikan jostain Kannonkosken ja Viitasaaren väliltä. Minulle iski kuitenkin "hiekkatiekammo" edellisen päivän rengasrikon jälkimainingeissa ja peruin aamulla tuon majoituksen. Alkoi olla jo halu päästä lähes kolmen viikon reissun jälkeen kotiin ja päätin ajella suorinta tietä kotia kohti ja kysellä tulisiko poika johonkin vastaan.

Kivijärvellä pääsin kirjaston oven taa. Mobiililla kirjastokortillani en saanut omatoimikirjastoa auki. Ovessa lukikin, että omatoimikirjasto avautuu vain sopimuksen tehneille.  Kirjastokorttia en enää nykyään kanna mukanani, kun sen saa kätevästi verkkokirjaston sivulta auki. 

Kehitys kehittyy... Kaatopaikasta tulee jäteasema, joka edelleen muuttuu lajitteluasemaksi.

Kinnulassa oli pyörätiet hiekkapäällysteisiä. Enpä halunnut pyörätiellä ajella, kun lauantai-aamuna ei ollut autoliikennettä juuri ollenkaan. 

"Nuoripari" tien varressa.

Keski-kirjastojen logo on "kotoisasti" Kivijärven (myös Kinnulassa oli) kirjaston seinässä.

Kivijärven Kirsikkapuistossa on vuonna 2019 pidetyn Moottorisaha soikoon-kulttuurifestivaalin kulttuuritoteemi-puuveistokset.

Kyllä näin hienot penkit kelpais mulle kotipihaankin.

Kivijärven jälkeen ajelin edelleen kohti Karstulaa. Puolen päivän aikaan rohkenin kokeilla saisinko pojan kiinni ja suostuisiko hän tulemaan vastaan. Sovittiin, että hän ajelee vastaan. Ennätin Saarijärvelle asti ennen kuin sain autokyydin. Yli satakilometriä tuli matkaa Kinnulasta Saarijärvelle ja siitä olisi vielä ollut melkein sama matka kotiin. Ehkä olisin illan kähmyssä ennättänyt pyörälläkin kotiin, mutta oli kyllä kiva saada välillä autokyytiä.

Rengasrikko umpimetsässä....(Kinnula)

Hirvikoskelta matkaa kotiin oli vielä niin paljon, että piti yksi yöpyminen varata välille. Varasin yöpaikan Karstulasta, jonne GoogleMaps halusi ohjata minut metsien kautta. Sen verran olen kuitenkin tässä vuosien varrella viisastunut, etten aina oikein luota "Kuukkelin" ohjeisiin. Totesin, että ihan metsään olisin menossa, joten päätin ajella Kinnulan kautta, jonne ainakin olisi hyvää tietä. Sainkin ajella hiljaisella tiellä hyvällä asfaltilla.

Lestijärven ja Kinnulan väliltä löytyi Valkeisjärven Pizza, en testannut onko yhtä hyviä pitsoja kuin Valkealammella.

Enpä ole muualla nähnyt näin hienoa vesiliukumäkeä järven rannassa. 

Kuten yleensäkin "valkeiksi" nimetyt järvet oli Valkeisjärvikin hyvin kirkasvetinen.

Kinnulan kirjasto näytti olevan auki vain aamupäivän ja niinpä ajelin Kinnulan läpi suoraan kirjastoon, kun kello alkoi lähestyä puolta päivää. Kirjastovierailun jälkeen eväitä nauttiessani vielä tarkistelin reittiä ja totesin, että varmaan Salamajärven kansallispuiston kautta kannattaa ajella, kun reitti oli selvästi lyhyempi ja luulisi kansallispuistoon menevän tien olevan kohtuullisessa kunnossa.

Kinnulan kirjasto tuntui varsin "kotoisalta", kuuluuhan se Keski-kirjastoihin.

Kinnulan kirjastossa löytyi lapsille "jännä" soppi.

Jatkoin siis matkaa kohti Salamajärveä. Tie muuttui hiekkatieksi, joka ei ollut mitenkään erinomaisessa kunnossa, vaan reikiä näkyi tien pinnassa ja tärisytti aika paljon. Ehkä Salamajärven jälkeen tie paranisi, mutta eipä tarvinnut ajaa sinne asti, sillä pari kilometriä Koirasalmentietä ajeltuani alkoi takarengas tuntua tyhjältä. Hyppäsin pyörän päältä tutkimaan tilannetta ja totesin, että rengas tyhjenee nopeammin kuin saan siihen ilmaa. Vararengasta ei ollut matkassa, enkä oikein omaan renkaanvaihtotaitoonikaan luottaisi. Lopulta soitin taksin pelastamaan minut hyttysten armoilta. Taksikuski kysyi saako tulla "metsäautollaan", että saadaan pyörä kyytiin. Ja kun kuski kurvasi paikalle, hän kertoi jo paikallisesta rautakaupasta selvitelleensä, että renkaanvaihto onnistuu. Kyllä palvelu pelaa pienellä paikkakunnalla. Taksi kurvasi siis rautakauppaan ja pian oli rengas vaihdettu.

Tähän monttuun ei renkaani rikkoutunut, mutta tiellä oli aiemminkin monttuja. Taksikuski kertoi tiellä rikkoutuvan usein myös auton renkaita. 

Piti hieman sovitella, että saatiin pyörä mahtumaan taksikuskin "metsäautoon".

Taksia odotellessa olin jo ennättänyt perumaan Karstulan majoitukseni eikä enää oikein sinne asti huvittanutkaan polkea. Renkaan vaihdon aikana googlailin majapaikkoja ja luulin jo onnistuneeni varaamaan airbnb-majoituksen, mutta majoittaja pyysi minua perumaan majoituksen saman tein, kun hän oli reissussa. Jäin ihmettelemään, että minultahan perittiin jo majoitusmaksukin. Majoittaja ei viestiini vastannut, joten soitin hänelle, puhelu meni jollekin ihan muulle henkilölle, joka kertoi (soitti vielä uudelleen minulle) saaneensa uuden työpuhelinnumeron pari viikkoa aiemmin ja ihmetelleensä saamiaan puheluita, joissa mm. avaimia kyseltiin. Vähän heräsi epäilys majoittajan luotettavuudesta ja lopulta sain hänet vastaamaan rikosilmoituksella uhkaamalla jne.. Hänellä oli vanha numero airbnb:llä. En siis onnistunut itse perumaan majoitusta, mutta lopulta Airbnb palautti perimänsä maksun. 

Menin syömään paikalliselle huoltoasemalle ja yritin löytää majoitusta muutaman kymmenen kilometrin päästä, mutta eipä majapaikkaa löytynyt. Eikä eteenpäin jatkaminen ilman varmaa majapaikkaa innostanut. Kyselin sitten "takamatkalta" Karkausmäestä majoitusta ja onnistuin saamaan huoneen.

Takaisin Lestijärven suuntaan ajaessani poikkesin  Vihtori Storckin (1911-93) Perinneateljeehen, jonka oli jättänyt ohi polkiessani väliin, kun piti ennättää kirjastoon ennen puolta päivää.  Ateljeessa ja pihapiirissä oli hienoja puuveistoksi ja maalauksia, joiden aiheena Storckin lapsuus, luonto ja entisajan ammatit ja tapahtumat. Jotain iloa siis rengasrikko toi tullessaan. Myös majapaikan pyöräilijäystävällisyys ilahdutti ja sain pumpattua takarenkaaseeni ilmaa, oli renkaanvaihdossa jäänyt melkoisen vajaaksi tuo renkaan täyttö.

Vihtori Storkin Perinneateljeessa oli hienoja töitä.

Perinneateljeen pihassa oli "tupa", jossa akka ja ukko puhdetöissään.

Kinnulan miesmarkkinoita en jäänyt odottelemaan, mutta majapaikassani olisin kyllä voinut viipyä pitempäänkin, saunan löylyt olivat todella leppeät.