Savon solmu aukeaa....(Rautalammi, Tervo)

Rutakko-kirjastot oli minulta täysin bongaamatta, vaikka niiden kanssa tein aikoinani paljonkin töitä. Kesällä sain Vesannon ja Keiteleen kirjastot vain ulkoapäin bongattua. Loppukesästä aloin haaveilla pienestä Savon solmun aukaisusta reitillä, jolla saisin myös Hankasalmen kirjaston bongattua, kun edellinen kerta jäi yritykseksi jo yli neljä vuotta sitten. 

Hankasalmen bongattuani pääsin siis Savon puolelle Rautalammille, jonne saavuin illalla niin myöhään, ettei kirjasto ollut enää auki. Aamulla ennen kirjaston avautumista oli hieman aikaa katsella myös Rautalammin kylää, jossa muistelen käyneeni ensimmäisen kerran erään työtoverini vanhempien luona yli neljäkymmentä vuotta sitten. Rautalammin kirjastosta sain Rutakko-kirjastoihin kirjastokortin, niin että pääsen nyt omatoimiaikanakin bongailemaan Rutakon kirjastoja. Ensimmäisenä bongasinkin Tervon kirjaston omatoimiaikana.

Jotenkin tälläinen "Valtion virastotalo" tuntuu jäänteeltä menneiltä ajoilta.

Joskus käytiin tyttären ja kaverien kanssa issikkavaelluksella Rautalammilla ja samalla reissulla uimassa tässä rannassa. Siltä reissulta on jäänyt mieleeni pieni hyppivä kala, joka hyppäsi suoraan olkapäähäni säikäyttäen minut niin, että kiljahdin. 

Rautalammin kirjastossa on hieno korkea ikkuna eteistiloihin.

Kirjaston yläkerran oleskelutiloista löytyi kiva shakkipöytä.

Ylhäältä oli kiva tähystellä alakerran tiloihin.

"Voi, kun olis viulu...". No, viulun puuttuessa voi Rautalammin kirjastosta lainata ukulelen.

Rautalammin kirjaston alakerrasta löytyi taidenäyttely. 

Rautalammilta ajelin Tervoon ja sieltä edelleen Pielaveden suuntaan. Enää ei gravel retkipyörällä kiinnostanut, joten edellispäivän rallireittiin tuskastuneena tutkailin reittejä vähän tarkemmin; kuitenkin Rautalammin ja Tervon välillä jouduin viitisentoista kilometriä ajelemaan hiekkatietä. Teillä oli vähemmän mäkiä ja mutkia kuin edellisenä päivänä (ei oikeastaan ollenkaan), mutta pölyä ja nimismiehen kiharaa oli tarpeeksi. Tervosta meinasin mennä taas Kuukkelin houkuttelemana "parhaalle reitille", kunnes tajusin tarkistaa, että taitaa olla hiekkaa ja väänsin itseni väkisin tielle 554, joka oli hyvässä asfaltissa ja melkoisen tasaista maastoa sekä liikenne oli vähäistä.

Rautalammin ja Tervon välisellä tiellä ei ollut mäkiä ja mutkia, mutta pölyä sai hetken nieleskellä tukkirekkojen ohimentyä.

Kurjet pitivät jo "reissupalaveria", osa tästä pyrähti lentoon.

Tervossa turvauduin kaupasta ostettuihin eväisiin kauniissa maisemassa, kun lounasaika paikallisessa ravintolassa ennätti päättymään ennen kuin ennätin paikalle.

Tervon kirjaston ympäristö oli aidattuna, remontin vuoksi, niinpä kulkeminen tapahtui koulun pihan kautta. Tässä näkyy, miten on kirjastossa suuret ikkunat ja koulun puolella pienemmät.

Lasten osastolla sukelletaan satuihin. 

Tervossakin pääsi parvelta ihailemaan koko kirjastoa. Yllättävän vilkasta siellä oli omatoimiaikana. 

Tervolaista kansan viisautta.

Tervon vanhan paloaseman seinässä oli hienot muraalit.

Säviällä oli hauskaa tilataidetta, sähkökaapit ovat punaisia tupia, onpa pihalla polkupyöräkin.

Säviän nuorisoseurantalon pihassa maitolaiturilla on perhe, "metsästäjä Einari, vaimo Martta ja lapset Eino ja Anni." Perhe on puettu aikakautensa asusteisiin ja heistä on kirjoitettu myös tarina.