Lahessa (vol 2) ja Hämeessä

Minulla oli tilaisuus viettää reilu viikko Lahdessa kukkien kastelijana ja kotimiehenä isäntäväen lomaillessa Kreikassa. Täytyy todeta, että kyllä Lahessa (ja Päijät-Hämeessä) on paljon nähtävää ja koettavaa, varmaan enemmän kuin suunnilleen samankokoisessa Jyväskylässä. Vai tuleekohan sitä sokeaksi oman kotipaikkakuntansa nähtävyyksille?  Myös pyöräilyolosuhteet ja lenkkivaihtoehdot tuntuivat paljon paremmilta kuin Jyväskylässä (ehkä olin vaan parempien lenkkivaihtoehtojen lähellä). Jos asuisin noilla huudeilla, varmaan pitäisi satsata kunnolliseen maastopyörään / fättiin, sen verran houkuttelevia olivat latupohjat ja niiltä poikkeavat neulaspolut. Vanhan mainoksen sanoin "Ei oo Lahden voittanutta!".

Kyllä oli kivempi ajella neulaspolulla kuin pyörätiellä vilkkaan tien varressa.

Eipä olisi itselle tullut mieleen, että tämäkin pitää ohjeistaa: "Koirien ulkoiluttaminen kytkettynä kuntopolulla lumettomana aikana sallittu."

Liikuin sekä pyörällä että autolla, aina tilanteen ja seurueen mukaan kulkuvälinettä vaihtaen. Päijät-Hämeen kesäteatteritarjonta tuntui olevan ihan omassa atmosfäärissään, vaikka kyllähän kesäteattereita Keski-Suomestakin löytyy. 

Lastu-kirjastoista minulla oli enää bongaamatta Padasjoki ja Orimattila. Padasjoelle oli vähän turhan pitkä pyörämatka päiväseltään. Orimattila oli sopivalla pyöräilyetäisyydellä,  joten kävin bongaamassa kirjaston ja katsomassa kesäteatterissa näytelmän "Ylpeys ja ennakkoluulo". Hienosti toteutettu näytelmä. Kävin myös kotiseutumuseossa ja kirkossa, joka sijaitsee "keskellä kylää". Myös parilla kirpparilla tuli poikettua, sekä vanhan kehräämön yrityksiin tuli tutustuttua. Harmikseni en päässyt tutustumaan Soile Yli-Mäyryn Taidelinnaan, kun se on avoinna vain sunnuntaisin. 

Orimattilan kirjastovierailun yhteydessä kävin myös taidemuseossa.

Kiva satumetsämaalaus Orimattilan kirajston lastenosastolla.

Orimattilassa löytyy musiikkiosastolta vielä paljon cd-levyjä, jossain muualla olen ollut huomaavani, että levytarjonta on vähentynyt. 

Orimattilan Jymylinna on vuonna 1928 valmistunut suojeluskuntataloksi, Jymylinnan vieressä oli Jätinpesän kesäteatteri syvässä montussa.

"Ylpeys ja ennakkoluulo" -näytelmässä oli melko iso esiintyjäkaarti.

Pesäkallion kesäteatterissa esitettiin Repe Helismaan rakastetuimmista lauluista koottua musikaalia "Päivänsäde, minä ja menninkäinen". Hieno esitys tämäkin. Kävimme samalla reissulla myös Mukkulan kartanon rannoilla ja puistossa, se olikin minulle ihan uusi ympäristö.

"Päivänsäde, minä ja menninkäinen" oli musiikki-iloittelua, katsomoa ei ollut katettu ja vähän auringon porotus tuntui liian kuumalta. 

Ja ei kahta ilman kolmatta. Kolmanneksi ennätin katsomaan Nastolan Pisarateatterin jännityskomedian "Kuin tuhka tuuleen" Taarastin taidekeskuksessa. Taarastissa kävin myös katsomassa "Skarpit" - Suomen karikatyristien ja pilapiirtäjien 14. vuosinäyttelyn. Tämä näyttely oli ajanhermolla nykypolitiikasta ja muutenkin kiinnostava. 

Taarastin taidekeskuksessa Nastolan Pisarateatteri esitti "Kuin tuhka tuuleen" -näytelmää.

Kyllä pressan koiran kelpaa, kun saa kinkun ja hauen sekä sisävessan. 

Kaarisilta biennaaliin pääsin tutustumaan ihan majapaikkani naapurissa Erstan kartanossa sekä Malvan taidemuseossa. Erstan kartano ei paljon puiden seasta tielle näy ja kartano itsessään oli mielenkiintoinen ympäristö ja mielenkiintoista on myös Kaarisilta ry:n siellä järjestämä toiminta erityistä tukea tarvitseville henkilöille.   

Erstan kartano tarjoaa hienot puitteet Kaarisilta biennaalille.

Päijät-Hämeestä poikkesin välillä Kanta-Hämeen puolelle, kävin Lopella hautajaisissa ja Hunsalan työväentalon 111-vuotisjuhlassa, tunnerikkaita ja sukumuistoja mieleen tuovia tapahtumia kummatkin. Työväentalon juhlissa oli myös samaa "iltamatunnelmaa" kuin Repe Helismaasta kertoneessa näytelmässä. 

Hunsalan työväentalo on rakennettu 1912.

Iltamatunnelmaa Hunsalan työväentalon 111-vuotisjuhlissa.

Lahden satama on paljon vilkkaampi ja mielenkiintoisempi kuin Jyväskylän satama. Lahden satamassa oli pop-up-myymälöitä, useita kahviloita ja ravintoloita, Jyväskylässä vain lähinnä ravintoloita. 

Lahden satamassa oli Jyväskylästä tuttuja laivoja "parkissa", Suometar ja Suomen Suvi.

Lahden mäkimontun maauimalaan pääsin tutustumaan mitä parhaassa 11-vuotiaan herrasmiehen seurassa, häntä en kuitenkaan saanut mukaani tuolihissiin enkä mäkitorniin. Hänen kanssaan kävin myös Vääksyssä ja elokuvissa. Myös viisivuotiaan "isäntäni" kauppaleikkeihin ja miekkailuun ennätin mukaan ennen kotimatkaa. 

Köysiradalta oli hieno näkymä mäkimontun maauimalaan.

Kuuden tunnin kotimatka "mutkan kautta suoraan" tuntui huomattavasti lyhyemmältä kuin parin tunnin menomatka nelostietä pitkin. Kotimatkalla ajelin Kalkkisten ja Sysmän kautta maisemareittiä ja  poikkesin mm. Urajärven kartanossa.

Urajärven kartanon puutarhatontut on yli 100-vuotta sitten tuotu matkamuistoina Keski-Euroopasta ja lienevät Suomen vanhimmat puutarhatontut.

Pajulahden urheiluopistolle polkaisin tarkistamaan kannattaako joskus tulla tänne lomailemaan. Huomasin myös, että täältä pääsee Lapakiston poluille.