Perinteinen juhannuspolkaisu VOL2 (Haapajärvi, Nivala, Ylivieska)

Maittavan aamupalan jälkeen matka jatkui Reisjärveltä kohti Haapajärveä. Kuukkeli teki useampia ehdotuksia reitistä, mutta sen verran olen ottanut opikseni, etten ihan kaikkiin sen ehdottamiin "parhaisiin" reitteihin usko. Toki välillä "viisaskin" menee vipuun, kuten Haapajärven ja Nivalan välillä kävi.

Haapajärvellä oli ainoa tavoitteeni käydä bongaamassa kirjasto, mutta löytyipä sieltä mm. Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin Ståhlbergin lapsuudenkoti, jossa vierailin ja sainpa vielä opastetun kierroksen. Haapajärvellä oli myös järvi (mikä yllätys, ei olisi kunnan nimestä arvannut ;) ). Ja järven rannalta löytyi kiva penkki eväiden syöntiin.  Nivalassa oli myös päätavoitteena käydä kirjastossa. Haapajärvellä tajusin, että Nivalasta löytyy myös presidentti Kallion museo, joten otin tavoitteeksi myös siihen tutustumisen. Valitettavasti tuo päätavoite (ja sade) aiheuttivat sen, että Kallion museo suljettiin juuri, kun kurvasin pihapiiriin. 

"Köyhän perä kestää" on Eija Kinnusen pyöräilystä kertovan kirjan nimenä. Mitenköhän köyhää on elämä täällä Köyhänperällä muinoin ollut, kun on tälläinen nimi kylälle siunaantunut. 

Vähän pidempi suora, taisi olla lähes viisi kilometriä.

Kalajoki teki omaa matkaansa uomassaan eikä tullut näkyviin paljon muualla kuin siltoja ylittäessä.

Kirjastoa etsiessäni päädyinkin presidentti K.J.Ståhlbergin lapsuudenkodin pihaan. Ståhlbergin isä oli ollut pappi ja perhe oli muuttanut Haapajärvelle K.J:n ollessa nelivuotias, hänen isänsä oli kuollut pojan ollessa kahdeksan vuotias ja muutaman vuoden päästä hän oli muuttanut Ouluun kouluun, mutta vieraillut vielä Haapajärvellä. Rakennus oli jo tuomittu purettavaksi, kun se pelastettiin lapsuudenkotimuseoksi. Entistämistyössä oli tärkeä merkitys kansalaiskeräyksellä, jonka suojelijana oli presidentti Urho Kekkonen. Kekkonen osallistui myös museon avajaisiin 26.7.1969.
 

. 

Löytyihän se kirjastokin, tienviitta ilmeisesti ohjasi parkkipaikalle ja sen vuoksi kävin hakemassa "vauhtia"  museolta.

Haapajärven kirjaston sisääntuloaulassa oli yhteisötaideteos "Pyörät pyörii", joka kuvastaa haapajärveläisten työteliäisyyttä ja mutkatonta avuliaisuutta. Hauska taideteos oli kasattu pyörän rengaskiekon ympärille. Aina välillä suunnittelen, että voisin jotain rakentaa vanhoista kiekoista, mutta oma luovuuteni ei tahdo taipua näin lennokkaisiin teoksiin.

Kiva, lukemaan innostava taideteos tämäkin.

Ennen Haapajärveltä pois kurvaamista, näin silmänurkastani tämän taideteoksen, jossa näytti siinäkin olevan pyöränkiekko. Piti vähän vaihtaa suuntaa ja käydä tarkastamassa mistä on kysymys. Googlaamalla selvisi Juho Jaakonahon tarina. Varsin oivaltava teos tämä suksisepän ja maantiepyöräilijän elämästä.

Karvoskylän lähestyessä näytti taivaanrannalla olevat "savenkarvaiset" pilvet uhkaavilta, joten pysähdyin pukemaan sadetakin päälleni. Karvoskylällä olen viimeksi ollut 1967, jos oikein muistan... 

Pilvet osoittautuivat varsin vetisiksi ja sadetakista huolimatta kastuin niin märäksi, että ensimmäisenä Nivalan kirjastossa menin vessaan vaihtamaan vaatteet kuiviin.

Kuiviin vaihtamisen jälkeen majoituin lehtien lukuun ja kännykän lataamiseen tietokoneen ääreen.

Tillarigalleriassa oli näyttely vaihtumassa, joten en päässyt tutustumaan siihen. Nivalan kirjastoon tulvii valoa katon kautta.

Nivalan kirjastossa oli komeita viherkasveja.

Yhteisötaideteoksen tekoon kirjastonkäyttäjä voi osallistua liimaamalla teokseen 1-2 nappia.

Kyösti ja Kalervo Kallion museoon tutustuminen jäi minuuteista kiinni. Jos en olisi vaatteiden vaihtoon päätynyt tai olisin tullut suoraan tänne kirjaston sijaan, olisin ennättänyt viereailla museossa. Onpa ainakin yksi syy vierailla toistamiseen Nivalassa.

Crazyland Nivalan Maliskylässä on tutustumisen arvoinen paikka.

Majoittuessani tämä robotti tuli yllättäen viereeni, juuri ja juuri ennätin väistää. Epäilen, että näitä on suuressa osassa Suomen pihoja, niin hyvin leikkattuja olivat matkan varrella näkemäni pihanurmikot.

Crazylandin "sinkkumökki" oli sateettomana ja keskilämpöisenä yönä hyvä majapaikkka. Sateella olisi ollut haastetta mahduttautua mökkiin kaikkien kamojen kanssa.

Olipa kiva pyörä matkan varrella, pakko oli pysähtyä ottamaan kuva.

Välillä GoogleMapsin "parasta reittiä" ei kannata valita (pari kilometriä kivikkoajoa ei ole kovin kivaa), mutta välillä valinta tuottaa iloisia yllätyksiä.

Ylivieskan kirjaston omatoimiosassa kävin pari vuotta sitten, kun Kalajoelta pyöräilin junalle. Nytkin olin junaa odottelemassa ja koko kirjasto oli auki, niin sain kunnollisen bongauksen tehtyä.

Ylivieskan kirjastossa on vanha takka valjastettu parempaan käyttöön.

Karaoken harrastajille löytyy paljon levyjä Ylivieskan kirjastosta.

Rautatieläisyys näkyy Ylivieskan aseman ympäristössä. Kivikukko on sota-aikana (1940) rakennettu kriisiajan junansuorituspaikaksi.

Joku "älypää" oli sitten matkatavaransa asettanut pyöräpaikalle. Pyörää paikoilleen sijoitellessa piti reppua ja matkalaukkua siirrellä ees'taas'.

Pientä numerotietoa sitä kaipaaville. Tämä reissu siis kesti neljä päivää ja kolme yötä. 

Yhteensä polkaistuja kilometrejä tuli 291 kilometriä, pisin päivämatka oli ensimmäisen päivän 94,90 km ja lyhin viimeisen päivän  55,6 km. 

Yöpymiset maksoivat noin 146 euroa (halvin 23,11 eur, kallein 68,76 eur (sis. aamupala)). 

Junamatkat Ylivieska-Tampere 52,50 eur + pyörä 7,30 eur ja Tampere-Jyväskylä 13,80 eur + pyörä 5,20 eur.   Yhteensä junamatka 78,80 euroa.

Nyt on kirjastoja bongattu 188 / 308 eli ei ihan heti bongailtava lopu.

Perinteinen juhannuspolkaisu VOL1 (Vimpeli, Halsua, Reisjärvi)

 

Juhannuksen seudussa olin melkein pari viikkoa Etelä-Pohjanmaalla. Mielessä iti "perinteinen juhannuksen jälkeinen pyöräretki". Useana vuonna olen juhannuksen jälkeen suunnannut jonkin Pohjanmaan teille. 

Reitin valinta aiheutti hieman pähkäilyä, kun "pyörämatkan" päässä oli useampiakin kirjastoja bongaamatta. Kolme vuotta sitten ajelin Keski-Pohjanmaalla ja ne rauhalliset, loivapiirteiset tiet jäivät mieleeni. Halsuan kirjastossa käynti on kummitellut mielessäni jo useamman vuoden, kun tuolla Keski-Pohjanmaan reissulla huomasin sen olevan sillä seudulla (lapsuuden muistuma jostain äidin kaverista, joka oli sieltä kotoisin). Ja viime kesänä, kun kävin autolla Kaustisella, en ennättänyt tuota "lyhyttä" poikkemaa tehdä. Lopulta päädyin ajelemaan Halsuan kautta Reisjärvelle ja sieltä edelleen Haapajärven kautta Nivalaan. Kun junailu Ylivieskasta/Kokkolasta jne näytti ongelmalliselta, mietin myös ajelisinko Kyyjärven, Kivijärven ja Kannonkosken (ehkä myös Pihtiputaan) kautta kotiin, mutta Keski-Suomen mäet eivät houkutelleet. Lopulta päädyin ajelemaan peräti kolmella Pohjanmaalla eli tuli käytyä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaiden kirjastoissa. Varsinaista maakuntien matkailua.

Näytti siltä, etten pääse pyörineni junalla Ylivieskasta (tai Kokkolasta ym) kotiin. Olin tästä melkeinpä ilahtunu; ehkä pyöräilyn suosio on lisääntynyt niin, että junien pyöräpaikat ovat täynnä.  Kunnes tajusin, että tuo pyöräpaikkojen puute esim. Ylivieska - Jyväskylä välillä aiheutuu VR:n ohjelmiston kankeudesta. Pyöräpaikkaa ei löydy, jos vaihtoyhteys on esim. Pendolinoon, jossa ei ole pyöräpaikkoja. VR:n ohjelma ei  osaa katsoa sitä seuraavaa junaa, jossa olisi pyöräpaikkoja. Itse reitittämällä onnistuin löytämään matkan, jossa oli reilun tunnin vaihtoaika Tampereella. Eli pyörää junassa kuljettavan on syytä osata VR:n reittiverkosto. Huomasin myös, että Ylivieskasta olisi suora junayhteys Iisalmeen, mutta sitä väliä liikennöivissä taajamajunissa ei ole ollenkaan pyöräpaikkoja. 

Vimpeliin tullessani "törmäsin" kirjastoon, joka olikin muuttanut aiemman bongauskertani jälkeen tien toiselle puolelle täysin uuteen rakennukseen. Pääsin lataamaan kännykkäni ja samalla tuli luettua myös päivän lehdet ja käytyä vessassa. Piti ihan googlettaa, koska Vimpeli on saanut tämän uuden hienon kirjaston. Kirjasto on avattu lokakuussa 2025, minä vierailin "apteekin yläkerran" kirjastossa 28.6.2021 "Eepos-pyöräretkelläni". 

Saarikentän kioskin kupeessa oli hyvä pitää evästaukoa pyöreää kirkkoa katsellen ja Savonjoen hidasta soljumista ihaillen. Vimpelissä oli suunnilleen päivämatkan puoliväli (eli 45 km).

Ilahduttavaa löytää "oma bussipysäkki", toinen nimeni on Hellevi.

Halsuan Helmi on leirintäalue Halsuanjärven rannalla. Yövyin leirintämökissä, yllättävän vähän oli vielä matkailijoita liikkeellä. Ilahduttavaa oli päästä saunaan huuhtomaan päivän hiet pois, Halsuanjärveen en uskaltautunut kuin polviin asti. Jäipä uimapuku kuivaksi, on helpompi kuljettaa mukana. Saunaseurana minulla oli mukava leirintäalueen emäntä, jonka sain saattelemaan minut Halsuan kirjastoon ja vähän siitä eteenpäinkin. Oli kiva vaihteeksi saada pyöräilyseuraa.

Tyyni Halsuanjärvi. Minut on jotenkin yllättänyt se, että "Pohjanmailta" ylipäätään löytyy järviä.

Aamulla pääsin liikkeelle vasta lähellä puolta päivää, kun kirjasto avautui. Oli kiva saada "paikallisopas" mukaan matkaseuraksi alkumatkalle. Minulle oli yllätys, että Halsualla on alle tuhat asukasta. Muistan muutaman kymmenen vuoden takaa Luhangan olleen Suomen pienin kunta ja siellä oli silloin reilut tuhat asukasta. Nyt näyttää olevan useampia alle tuhannen asukkaan kuntia vielä "kuntakartalla".  

Pitkältä tuntui matka kohti Reisjärveä, kun välille ei sattunut yhtään käännöstä. Mukavaa vaihtelua maisemaan toi  ITE-taiteilijan tienhaarassa olevat taideteokset.

Tietysti maisemaa värittivät myös tuulimyllyt, joita näillä selkosilla riittää ja lisää rakennetaan.

Odottelin pitkään, että pääsisin "puolimatkan krouviin", eli Lestijärven tiehaaraan. Se olikin yli puolimatkan, olin arvioinnut vähän väärin. Niinpä vähän ennen Lestijärven tiehaaraa poikkesin puutavaran lastauspaikalle evästelemään. Sieltä löytyikin Frisbee-golf-rata ja sen nuotiopaikka evästelypaikaksi. Muuten kiva paikka, mutta metsätöiden jäljet vähän häiritsivät maisemaa.

 Roskista vähän ihmettelin, kun se oli ruuvattu kiinni, mutta onneksi hoksasin, että kanteen oli tehty reikä.

Enpä ollut tullut ajatelleeksi reissuun lähtiessä, että Pohjois-Pohjanmaallakin kävisin. 

Reisjärvellä kurvasin ensin kirjastoon. Mielenkiintoinen tuo kattorakenne, liekö joskus "lättäkatto" korjattu. 

Selvästi Reisjärven kirjasto toimii Säästöpankin vanhassa toimitilassa.

Reisjärvellä voi lainata vaikka frisbeegolfiin pelitarvikkeet.

Reisjärvi osoittautui varsin viehättäväksi kyläksi Vuohtajärven ja Reisjärven välisellä kannaksella. Susisaari Reisjärvessä oli mielenkiintoinen saari, jonka keskellä meni tie ja molemmilla puolilla oli taloja rantatonteilla. 

Majapaikkani oli taas järven rannassa. 

Susisaaressa oli kiva Runokivenpuisto, jossa oli kiviin kaiverrettuna runoja.

Runokivenpuistosta tein ensimmäisen "kivilöytöni" Runotytön sylistä. Facebookissa on ryhmiä, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät niitä muiden löydettäviksi. 

Reisjärveltä matka jatkui aamulla kohti Haapajärveä, siitä kertomusta seuraavassa blogissa.

Junalla Poriin, polkien Turkuun ...

Ennen junan lähtöä ennätin tarkastelemaan Jyväskylän aseman uutta pyöräparkkia, joka oli vähän "salaa" ilmaantunut paikalleen, kun on matkakeskuksen toisella puolella, mistä ohikulkuni normaalisti kulkee. Huomaa "lisävarusteeni", etulaukut, jotka hommasin, että saan kuskattua mm. pyörän laturia mukanani.

Matkasin tänään junalla Poriin, josta jatkoin pyörällä kohti Turkua. Jostain syystä näyttää Turku valikoituneen kevään ja alkukesän kohteekseni jo kolmatta kertaa. Kaksi vuotta sitten pyöräilin Jyväskylästä Pälkäneelle, jossa pakkasin pyörän linja-autoon ja menin Lahden kautta Turkuun ristiäisiin. Myöhemmin samana keväänä pakkasin pyörän junaan ja Hämeenlinnasta ajelin Hämeen härkätietä Turun saaristoon. Viime keväänä muutin kokonaan Turkuun pariksi kuukaudeksi. Ja nyt lähden lakkiaisiin Turkuun, ensin junalla Poriin ja sitten kirjastoja kierrellen Turkuun lauantaiksi.

Satakirjastot ovatkin täysin bongaamatta projektini puitteissa, tällä reissulla pitäisi useampi saada bongattua ja ehkä pari Vaskikirjastoakin siinä samalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähestyn Poria junalla, siis Tampere-Pori -välin seisakkeetkin tuntuvat vähän eksoottisilta (ainakin Tesoma).

Junassa on pyörän kanssa hyvä matkustaa, mutta tahtoo olla nuo pyöräpaikat kovin ahtaita. Onneksi kanssamatkaajilla oli kevyet maantiepyörät mukana eikä täydessä lastissa olevia retkipyöriä, kuten minulla.

Yhden kehitysehdotuksen jo VR:lle laitoin, pyöräpaikkoihin voisi liittää istumapaikat, niin etteivät olisi ihan toisessa päässä junaa (toki voi itse käydä vaihtamassa nykyään). Toisena kehitysehdotuksena taidan laittaa sen, että inva- ja lastenvaunutpaikat voisi muuttaa monitoimipaikoiksi, niin että jos ei ole em. paikoille varauksia, voisi varata myös pyörän kuljetukseen tämän tilan. Ja tässä voisi olla myös seinästä avautuvat penkit turvavöineen, kuten Keski-Euroopassa on, palvelisivat myös inva-paikkaa ja vaunujen kanssa matkustavia.

Vammalan aseman ohi olen joskus pyöräillyt, kun oltiin viikko Ellivuoressa pyöräilemässä. Silloin ei näin hienoja junan vaunuja asemalla seissyt.

Kokemäen asemalla pohdin jäisinkö jo junasta, niin ei tarvitsisi polkea Porista takaisin tänne majoittumaan.

Ainakin vähän lepoa saa "vanha uskollinen ratsuni" 😍, 17-vuotias "retkipyöräneitonen", kun ajelen tänä kesänä avustettuna. Tässä hän nojailee Piikkiön hautausmaan aitaan kesällä 2021. Ajokilometrejä on kertynyt yli 35 000 km  ja varmaan "neito" on matkannut ainakin yhtä pitkän matkan milloin junassa, bussissa, auton peräkoukussa ja jopa lentokoneessa. Jossain vaiheessa tuntui, että se on niin tottunut auton peräkoukussa matkaaja, ettei enää halua omilla pyörillään matkaa tehdäkään 😂