Junalla Poriin, polkien Turkuun ...

Ennen junan lähtöä ennätin tarkastelemaan Jyväskylän aseman uutta pyöräparkkia, joka oli vähän "salaa" ilmaantunut paikalleen, kun on matkakeskuksen toisella puolella, mistä ohikulkuni normaalisti kulkee. Huomaa "lisävarusteeni", etulaukut, jotka hommasin, että saan kuskattua mm. pyörän laturia mukanani.

Matkasin tänään junalla Poriin, josta jatkoin pyörällä kohti Turkua. Jostain syystä näyttää Turku valikoituneen kevään ja alkukesän kohteekseni jo kolmatta kertaa. Kaksi vuotta sitten pyöräilin Jyväskylästä Pälkäneelle, jossa pakkasin pyörän linja-autoon ja menin Lahden kautta Turkuun ristiäisiin. Myöhemmin samana keväänä pakkasin pyörän junaan ja Hämeenlinnasta ajelin Hämeen härkätietä Turun saaristoon. Viime keväänä muutin kokonaan Turkuun pariksi kuukaudeksi. Ja nyt lähden lakkiaisiin Turkuun, ensin junalla Poriin ja sitten kirjastoja kierrellen Turkuun lauantaiksi.

Satakirjastot ovatkin täysin bongaamatta projektini puitteissa, tällä reissulla pitäisi useampi saada bongattua ja ehkä pari Vaskikirjastoakin siinä samalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähestyn Poria junalla, siis Tampere-Pori -välin seisakkeetkin tuntuvat vähän eksoottisilta (ainakin Tesoma).

Junassa on pyörän kanssa hyvä matkustaa, mutta tahtoo olla nuo pyöräpaikat kovin ahtaita. Onneksi kanssamatkaajilla oli kevyet maantiepyörät mukana eikä täydessä lastissa olevia retkipyöriä, kuten minulla.

Yhden kehitysehdotuksen jo VR:lle laitoin, pyöräpaikkoihin voisi liittää istumapaikat, niin etteivät olisi ihan toisessa päässä junaa (toki voi itse käydä vaihtamassa nykyään). Toisena kehitysehdotuksena taidan laittaa sen, että inva- ja lastenvaunutpaikat voisi muuttaa monitoimipaikoiksi, niin että jos ei ole em. paikoille varauksia, voisi varata myös pyörän kuljetukseen tämän tilan. Ja tässä voisi olla myös seinästä avautuvat penkit turvavöineen, kuten Keski-Euroopassa on, palvelisivat myös inva-paikkaa ja vaunujen kanssa matkustavia.

Vammalan aseman ohi olen joskus pyöräillyt, kun oltiin viikko Ellivuoressa pyöräilemässä. Silloin ei näin hienoja junan vaunuja asemalla seissyt.

Kokemäen asemalla pohdin jäisinkö jo junasta, niin ei tarvitsisi polkea Porista takaisin tänne majoittumaan.

Ainakin vähän lepoa saa "vanha uskollinen ratsuni" 😍, 17-vuotias "retkipyöräneitonen", kun ajelen tänä kesänä avustettuna. Tässä hän nojailee Piikkiön hautausmaan aitaan kesällä 2021. Ajokilometrejä on kertynyt yli 35 000 km  ja varmaan "neito" on matkannut ainakin yhtä pitkän matkan milloin junassa, bussissa, auton peräkoukussa ja jopa lentokoneessa. Jossain vaiheessa tuntui, että se on niin tottunut auton peräkoukussa matkaaja, ettei enää halua omilla pyörillään matkaa tehdäkään 😂