Sähkön avulla myötätuuleen

 

reitti: (Jyväskylä-Pori, juna) - Ulvila - Nakkila - Harjavalta - Kokemäki

Poriin junailtuani suuntasin Porin pääkirjastoon. Matkasuunnitelmaa tehdessäni olin yllättynyt, miten lyhyellä matkalla saan bongailtua useita Satakirjastojen kirjastoa. Kun Kokemäen jokea lähtee Porista sisämaahan päin on pääkirjastoja alle viidentoista kilometrin välein useita. 

Poriin täytyy tulla toisen kerran tutustumaan kunnolla kaupunkiin. Ja sama ajatus kyllä jäi mieleeni kaikkien muidenkin kuntien kohdalla, tämä seutu on minulle melkoisen vierasta. 

Jokivarren ajelu oli kyllä niin kivaa, että ihmettelen miksi sitä ei ole enempää markkinoitu pyöräilijöille. Aika pitkään oli pyörätietäkin, mutta rauhalliset, päällystetyt, tasaiset, vähäliikenteiset maalaistiet ovat pyöräilijän unelmateitä ajella (varsinkin myötätuuleen 😁). Ja matkan varrella on myös juna-asemia, niin että voi tulla junalla jollekin asemalle ja ajella seuraavalle. 

Porilaiskaunotar on istahtanut penkille levähtämään.

Pori on karhujen kaupunki. Missäköhän täällä on ne pirut?

Porin kirjaston avaruutta.

Karhulla on monenlaisia harrasteita Porin kirjastossa.

Skuuttaava karhu.

Pyöräilevä karhu.

Hiihtäjä-karhu

Toki karhu Yyterissäkin käy uimassa.

Porin kirjastolla ei ollut kovin hyvää pyöräparkkia.

Matka sujui mukavassa myötätuulessa, kiitin onneani tuulen suunnan suhteen, kyllä olisi ollut rankkaa siinä tuulessa polkea vastatuuleen.  Ajelin todella upeassa alkukesän säässä läpi maalaismaiseman.  Kovin lämmintä ei ollut, mutta myötätuuli armahti, niin ettei tarvinnut palella. 

Ulvilan kirjasto löytyi helposti.

Ulvilan kirjastossa oli kummallinen pikkuparveke, jonka käyttötarkoitusta en keksinyt. Ehkä kirjastonjohtaja käy pitämässä puheita ulkoparvekkeelta...

Ulvila-rekvisiittaa myynnissä kirjastolla.

Kirjaston avaruutta Ulvilassa.

Olin luullut ajelevani Kokemäenjoen rantaa, mutta ensi kosketuksen jokeen sain vasta Ulvilassa sitä ylittäessäni. Sillalla tuulen voimakkuuden todella huomasi, myötätuulessa kun tuuli ei paljon tunnu.

Sik-sakkia Kokemäenjoen yli, Nakkilassa ylitin joen toistamiseen Nakkilankoskien yli.

Nakkilan kirjasto

Keppihevoset odottelevat ratsastajia Nakkilan kirjastossa.

Pieneen huoneeseen oli tehty viihtyisä lukunurkkaus Nakkilassa.

Muuntamo toi lapsuuden mieleen, näitä ei enää paljon näe. Kahvila ei ollut auki, nutta hyödynsin sen pöytiä omien eväiden syöntiin. 

Harjavallassa tumma tiili houkutteli tarkistamaan onko kyseessä uusi kirkko vai siunauskappeli, kuten Lopella. Kirkkohan tämä oli, vieressä oli vanha keltainen puukirkko.

Harjavallan kirjaston pihasta löytyi kohtuu hyvät pyöräparkit. Nakkilassa ei ollut minkäänlaista pyöräparkkia.

Sota-ajan näyttely Harjavallan kirjastossa.

Raanuja Harjavallan kirjastossa.

Luonto on kivasti läsnä Harjavallan kirjastossa.

Perunaa harson suojassa, en olekaan ennen näin paljon harsotettua perunaa nähnyt. Joku yritti tuulessa levittää tai poistaa näitä harsoja.

ITE-taidetta tien varrelta Kuurolan kylällä.

Tämä kaveri ottaa vähän rennommin kuin edellinen lehmäratsastaja. Kokemäen kesälehdestä luin, että näitä rautaäijiä on kuusi Kuurolan kylällä, minä bongasin vain nämä kaksi.

 

Asiallinen varoituskyltti ikäihmisistä.

Pienen etsinnän jälkeen Kokemäen pääkirjasto löytyi.

Enää muutama pala puuttuu pelistä, en malttanut jäädä kokoamaan.

Ulvilan kirjastossa lastenosasto oli kivasti eristetty omaan "taloonsa".

Kaupunkipyöriä Kokemäellä.

Kotoa lähtiessä ECOlla oli varausta 173 kilometriin ja perillä 113 kilometriin, ajoa oli kertynyt 69 km. Yllättävän vähän varaus väheni myötätuuleen tasaisella ajettaessa. En tarvinnut täällä Satakunnan tasamaalla ollenkaan suurempia avustustehoja.

Kokemäellä yövyin Kartano Hostellissa.