Herätys anivarhain, autolla junalle ja junalla Turkuun. Turusta matka jatkui kohti Paraista polkien.
 |
Pyörät sulassa sovussa Tampereen vaihdon jälkeen. Konduktööri kertoi, ettei tarvitse nostaa pyöriä niihin "giljotiinikoukkuihin", sitä en kyllä olisi missään nimessä tehnytkään. Lisäksi sain konnarilta tiedon, että nykyään näihin "giljotiinipaikkoihin" myydään liput vain kahdelle pyörälle. Vielä viime kesänä muistelen kolmen pyörän olleen tuossa välikössä, tosin ehkä kaikki eivät olleet ostaneet lippua ja yksi pyörä oli solakka maantiepyörä.
|
 |
Poikkesimme suoraan Paraisille vievältä reitiltä katsastamaan Kuusiston piispanlinnan raunioita ja vähän ennen linnaa oli taidekartano, jonka näyttely ei valitettavasti ollut auki, mutta metsän siimeksessä oli puuveistoksia ja myöskin tämä "kalavaleeksi" ristimäni "Kohtaaminen".
 | Kuusiston linnanraunioilla on aina kiva käydä ja saada vähän historiallista perspektiiviä maailmaan ja sen murroksiin.
Kirjalansalmessa on iso siltatyö menossa.
|
Paraisten kalkkikivilouhosten maisemia kannattaa käydä ihailemassa, jos tällä seudulla liikkuu. Jo 1600-luvulla on täällä kalkkia louhittu. Järjestelmällisempi louhinta on alkanut 1898. Alue on noin 70 hehtaarin kokokoinen, kaksi kilometriä pitkä ja leveimmillään noin 500 metriä ja syvyys on noin 150 metriä.
Kaksikielisiä hyllyjä tutkaillessani mietin, että tulisiko luettua enemmän ruotsin kielellä, jos olisi näin hyvä tarjonta. Nuoruudessa jonkun verran luin ruotsinkielisiä teoksia, mutta nyt se on kokonaan jäänyt. Paraisten kirjasto kuuluu Blanka-kirjastoihin yhdessä Kemiönsaaren kirjaston kanssa. Nyt on sitten molemmat Blanka-kirjastot bongattu.
Pääsimme sisälle myös Paraisten kirkkoon, upea holvikirkko seinämaalauksineen.
Pieni leirintämökkimme varsin rauhallisella Solliden alueella, väkeä automäärästä päätellen oli, mutta elo oli rauhaisaa. Kiipeilyä tässä maastossa kyllä sai harrastaa ja mökin pihalle ei pyörää viitsinyt "vintata".
. |
