Pohjois-Satakunta VOL3 (Honkajoki, Karvia, Kihniö)

 

Siikaisista matkani jatkui siis kohti Honkajokea suoraa tasaista tietä metsässä. Tylsyys reitin suhteen nousi huippuunsa, kun vähän ennen Karviaa oli kuusi kilometriä kevyenliikenteen väylää tasaisella peltoaukealla. Sisukkaasti kuitenkin jatkoin ohi Karvian ja kävin seitsemän kilometrin päässä Anne Mattilan Taidekahvilassa. Enemmän olisi jäänyt harmittamaan, jos en siellä olisi käynyt. 

Varsinais-Suomessa autolla seuraavalla viikolla ajellessa mietin, että ei ole tainnut olla samoja viivottimia siellä käytössä kuin Satakunnassa, kun on pitänyt lehmipolkujen mukaan tiet linjata kiertelemään peltojen pientareita.

Honkajoellakin poikkesin kirjastoon, kun se sopivasti tuli vastaan. Honkajoen kunta on liittynyt osaksi Kankaanpään kaupunkia vuonna 2021.

Kovin pieneltä näytti Honkajoen kirkko, kun Merikarvian kirkkoon ulkoapäin sitä vertasin.

Kun kerroin meneväni Karvialle, niin sain parikin vinkkiä poiketa Anne Mattilan Taidekahvilassa.

Poljin siis Karvian kirkonkylän ja majapaikkani ohi ja kävin ensin tutkailemassa Anne Mattilan taidetta. 

Karvian kirjastossa oli upea lasiseinä.

Karvian kirjaston julkisivun soisi olevan näkyvämällä paikalla, nyt se oli pienen sivutien varrella.

Karvian ulkomuseossa ennätin käväistä illansuussa ennen sen sulkeutumista. Oli kivasti elävöitetty museota aidon ihmisen kokoisilla nukeilla, hyvä etten säikähtänyt "isäntäväkeä".

Majapaikassa oli minulle ja pyörälleni ruhtinaallisesti tilaa.

Illalla en ennättänyt kirkkoon tutustua, joten kun se avautui jo aamukahdeksalta, maltoin poiketa sen katsastamassa ennen tienpäälle lähtöäni.

 Kirkossa oli erikoiset maalaukset mm.maalatut "verhot". 

Alttaritaulun "esirippu"

Poikkesin Geoparkin opastuskeskuksen oven taa, vaikka epäilin, ettei se ole auki. Keskus oli avoinna, vaikkei siellä henkilökuntaa ollutkaan. Poikkeamisen arvoinen näyttely siellä oli.

 

Geoparkin opastuskeskuksen "oppaat".

Tienpientareet ilahduttavat aina, kun siellä kukkii jotain muuta kuin lupiineja. Kuviin vaan ei tahdo näitä hentoja kukkia saada ikuistettua koko loistossaan. 

Myös ITE-taide tienvarsilla ilahduttaa. Karvian ja Kihniön välillä oli tienpätkä, jossa oli jokaisen postilaatikon tai tiehaaran kohdalla kananverkosta tehtyä taidetta. 

Parkanon ja Kihniön välinen rajamerkkikin oli saanut hienon somistuksen. 

Kihniö onkin jo Pirkanmaata ja kirjastokin kuuluu Piki-kirjastoihin. 

Kihniön kirjastossa oli mukava kokoelma lautapelejä.

Olin jo polkaisemassa pois Kihniöstä, kun huomasin esinemuseon, johon kävin tutustumassa. Siellä oli mm. tämä levysoitin. Esinemuseon Instagram-sivuilta löytyy parempi kuva (video) tästä levysoittimesta.

Parkanon asemalla oli pari muutakin pyöräilijää odottelemassa junaa. He näyttivät lepäilevän, niin en käynyt heitä häiritsemässä. Mutta näyttää pyörän päälle mahtuvan vielä enemmän tavaraa kuin minulla on, mm. melat ja varmaan myös väline, jonka kanssa niitä käytetään.

Parkanosta laitoin pyörän junaan ja matkasin Seinäjoelle. Hieman turhautumista aiheutti se, että junassa oli joku keksinyt lastenrattaille mainion säilytyspaikan pyöräpaikasta eikä konduktöörejä näkynyt. Niinpä sitten keikuin Parkanon ja Seinäjoen välin pyörän kanssa tasapainoille junan eteisessä. Seinäjoelta jatkoin kiskobussilla Tuuriin. Kiskobussiin nouseminen painavan sähköpyörän kanssa on myös vähän haasteellista, koska vastassa on useampia portaita. Onneksi naapurivaunuun mennyt pyöräilijä tuli avuksi nostamaan pyörän junaan. Tuurissa odottikin autokyyti. Muutama päivä vielä Etelä-Pohjanmaalla ja taasen Tuurista pyörä junaan ja Jyväskylään. 

Tällä reissulla bongasin seitsemän pääkirjastoa ja kaksi ex-pääkirjastoa. Ja ulkoapäin ainakin Parkanon ja Ahlaisten kirjastoja ihailin. Yhteensä on nyt bongattuja kirjastoja 195/308,  Sata-kirjastoista on vielä Rauma ja Eurajoki bongaamatta. Lisäksi olen käynyt turhaa oven takana kahdessakymmenessä pääkirjastossa. 

Tutkaillessani kirjanpitoani totesin, että Kyyti-kirjastot (Kymenlaakso) on vielä kokonaan korkkaamatta. Melkein nolottaa, kun Kyyti-kirjastojen kanssa olen melko paljon aikoinaan tehnyt yhteistyötä. 

Päivämatkat vaihtelivat 66 kilometrin ja 90 kilometrin välillä. Yhteensä tuli matkaa 372 kilometriä. 

Majoitusten hinnat vaihtelivat 29 euron ja 60 euron välillä, yhteensä majoituksiin meni 245,70 euroa. 

Pohjois-Satakunta VOL2 (Noormarkku, Merikarvia, Siikainen)

Noormarkussa aloitin aamun hitaasti ja ajelin pitkin kylää ennen Ahlströmin ruukille varaamaani opastettua kierrosta. Kylä näytti vireältä ja hyvin siistiltä, varmaan ruukin hyvin hoidettujen puutarhojen ansiosta. 

Opastuskierros oli hyvä ja opas kertoi mielenkiintoisesti ruukin historiasta ja Ahlströmin perheestä sekä Alvar Aallon yhteydestä heihin. Olisin halunnut vierailla myös Villa Maireassa, mutta kaikki opaskierrokset sinne oli jo täyteen varattuja. Onneksi pääsin kuitenkin Villa Mairean pihalle tällä opaskierroksella. Opastuskierroksessa jäi harmittamaan se, että maksoin siitä turhaan kaksikymppiä, koska en huomannut, että sille olisi päässyt museokortilla.

Makkarakosken voimala.

Kyllä on ennen osasttu rakentaa kauniisti.

Kävin ennen opastettua kierrosta katsomassa Villa Maireaa ulkopuolelta.

Opastuskierroksella päästiin Villa Mairean pihalle. 

Ruukin opastuksen päätyttyä pyöräilin kämpille hakemaan tavarani ja matkalla poikkesin Noormarkun kirjastoon. Noormarkku on liitetty Poriin vuonna 2010, joten kirjasto ei ole "virallinen" bongauskirjasto. Mielenkiintoinen kirjasto kuitenkin. 

Lastenosastoa Noormarkussa.

Matkani Noormarkusta jatkui kohti Merikarviaa. Merikarvialla olen käynyt kymmenkunta vuotta sitten Vaasasta Turkuun pyöräillessämme. Valitsin reitin, joka meni mahdollisimman lähelle meren rantaa ja ajelin Ahlaisten kautta.

Ahlaisissa oli navetassa kesäkahvila, jossa myös vanhaa esineistöä näytillä.

Ahlaisissa kävin etsimässä kirjastoa GoogleMapsin osoittamasta paikasta ja ihmettelin, että näyttääpä hiljaiselta. Takaisin päin ajellessani huomasinkin uuden Monitoimitalon, jonka uumeniin oli kirjastokin sijoittunut. Kirjasto ei ollut auki, enkä viitsinyt yrittää omatoimisesti sisälle (ei taida  olla Satakirjastojen korttia minulla). Ahlaisten kunta on liittynyt Poriin jo vuonna 1972. Tälle reissulle mahtuikin monta ex-pääkirjastoa, kun seuraavana päivänä kävin vielä Honkajoen kirjastossa.

Merikarvialla suunnistin merenrantaan syömään "fish and chips"it. 

Merikarvian kirkko näytti ainakin ulkoapäin melko suurelta.

Yövyin kosken rannalla vanhassa saharakennuksessa.

Merikarvialla kirjasto aukesi jo aamuyhdeksältä, joten pääsin ajoissa tien päälle.

Merikarvian kirjastoa sisältä, upea tuo puinen katto.

Merikarvialta oli "lyhyt pyrähdys" Siikaisiin, vajaat parikymmentä kilometriä. Tai tarkoituksella valitsin lyhimmän reitin, kun näytti päivämatkan pituudeksi tulevan yli kahdeksankymmentä kilometriä. 

Siikaisten kirjasto löytyi "Kunnantuvalta", jossa näytti olevan myös muita palveluita. Nämä pyörät on varmaan tarkoitettu yhteiseen käyttöön, siksi huomiota herättävän värisiä ne ovat. 

Siikaisissa oli Metsänhoitoyhdistyksen toimisto "kirjaston perällä".

Kirjasto oli jakautunut useampiin huoneisiin Siikaisissa.

Pikku kunnissa törmää usein tälläisiin "skeittiramppeihin" vai mitä nämä lienevät. Eniten mietityttää se, että miten pienillä paikkakunnilla osataan panostaa nuorison viihtyvyyteen, kun kaupungeissa se tuntuu unohtuvan.

Matka jatkui Siikaisista kohti Honkajokea. Satakunnassa ihmettelin viivasuoria, tasaisia teitä. Siikaisten ja Honkajoen välillä tie oli lisäksi hiekkapintainein.  Onneksi ei ollut paljon autoliikennettä, niin ettei tarvinnut pölyä niellä. Eikä myöskään satanut, niin etten ollut matkan jälkeen yltäpäältä ravassa. Polkeminen tuntui vähän turhankin puuduttavalta. Olin aamulla tajunnut laittaa luurit päähäni ja kuuntelin matkan aikana äänikirjaa, joten matka sujui melko mukavasti. Lisää Satakunnan kierroksestani seuraavassa blogissa.

Pohjois-Satakunta VOL1 (Jämijärvi, Kankaanpää, Pomarkku)

Alunperin oli suunnitelmissa heinäkuussa lähteä Oulujärven suunnalle. Ensin ei sadekeli innostanut ja sitten kaverille tuli este, joten miettimään jotain muuta suuntaa. Juhannuksen jälkeisellä reissulla olin kartasta havainnut aukon kirjastobongailuissa Pietarsaaren ja Kokkolan suunnalla ja suunnitellut mahdollista junailua sinne suunnalle.  Nyt, kun uudelleen karttaa tutkailin, niin päädyinkin junailemaan Parkanoon ja bongailemaan Satakunnan (ja vähän Pirkanmaan)  kirjastoja. Parkanon juna-asema olikin jo tuttu parin vuoden takaa, kun Pirkanmaan pyöräilyltä nousin junaan siellä. Samalla reissulla olin bongannut Parkanon kirjaston, joten tavoitteena oli suunnata suoraan Satakunnan puolelle Jämijärvelle. 

 

Tällä reissulla iloitsin etenkin kirjastojen aukioloajoista. Monet kirjastot olivat illalla pitkään auki tai avautuivat aamulla niin, että hätäinen pyöräretkeilijä pääsi ajoissa tien päälle. Ja mikään kirjasto ei ollut "kesäsulussa". 

 

Satakunta on minulle jokseenkin vierasta seutua. Kymmenkunta vuotta sitten kyllä rannikkoa pitkin pyöräiltiin Vaasasta Turkuun ja kolmisen vuotta sitten poljin Kokemäkijoen vartta Porista Kokemäelle ja sieltä edelleen Turkuun. Tämä pohjoinen sisämaan Satakunta osoittautui varsin tasaiseksi ja tiet olivat paljolti viivasuoria. Luontokohteita näytti olevan paljon ja Geoparkin mainoksia näkyi paljon. Mielenpohjalle jäi kutkuttelemaan patikointireissu näille seuduille.

 

Tie 23 (Jyväskylä - Pori) tuli ylitettyä monta kertaa ja välillä myös ajeltua sitä pitikin. Reittini kulki suunnilleen näin:

1. päivä Jyväskylästä junalla Parkanoon  ja Parkanon asema - Parkanon keskusta - Jämijärvi - Kankaanpää (Narvi) 

2. päivä Kankaapää - Niinisalo - Venesjärvi - Pomarkku - Noormarkku.

 

Toisessa blogissa jatkuu ...

3.päivä Noormarkku - Ahlainen - Merimasku

4.päivä Merimasku - Siikainen - Honkajoki - Karvia 

5.päivä Karvia - Kihniö - Parkanon rautatieasema. Parkanossa pyörä junaan ja Seinäjoen kautta Tuuriin. 

 

En onnistunut ohittamaan Parkanon keskustaa pysähtymättä, kun huomasin ITE-taidenäyttelyn kirjastoa vastapäätä. 

 

Parkanon kirjastoa tyydyin ihailemaan vain ulkoapäin, kun sen on "virallisesti" bongannut pari vuotta sitten. Noita karhupatsaita näytti olevan Parkanossa vähän joka puolella kaupunkia.  

 

Jämijärvellä kävin vain kirjaston bongaamassa ja jatkoin matkaa kohti yösijaani Kankaanpäässä. 

Paikallislehtitarjontaa Jämijärven kirjastossa.

Jämijärvellä olisi ollut myös lentokenttä ja uhrilähde, jotka jäivät minulta näkemättä. Aina pitää jättää jotain nähtävää seuraavaan kertaan. 

Kuninkaanlähde Kankaanpäässä. Kyllä on aikoinaan kuninkaan vierailut olleet tärkeitä, kun edelleen yli kahdensadan vuoden jälkeen niitä muistellaan eri puolilla Suomea.

Kankaanpäässä minulla oli yksikseni hulppeat tilat koulun vanhassa "voimistelusalissa".

Kankaanpään hautausmaan portilla oli "Kahvila Wanha kappeli", johon en malttanut olla poikkeamatta, vaikka yhdet aamukahvit olin jo nauttinut. "Kappeli" paljastui ruumishuoneeksi ja nautin kahvini vanhalla ruumispöydällä.

Kirjaston aukeamista odotellessani päädyin Kankaanpään kirkkoon, joka oli auennut jo kymmeneltä. Kirkossa oli asiantunteva opas ja tietämykseni Kankaanpään seudusta lisääntyi huomattavasti.Kirkko oli kyllä todella iso, alunperin 1300 hengelle tehty. 

Hauska "ABC"-taideteos kissarunoineen löytyi Kankaanpään kirjaston nurkalta.

Kankaanpään kirjaston sisäänkäynti.

Pohjois-Satakunnnan maisemaa hallitsevat Hämeenkankaan ja Pohjankaan harjut, joiden vallitsevana puulajina on mänty. Kankaanpään kirjastoon oli ympäröivä mäntymetsä maalattu myös sisälle. Pohjankankaan harjulle ei siviileillä ole paljon asiaa, sillä se on noin kahdenkymmenen kilometrin pituudelta ampuma-aluetta.

Kankaanpään ja Niinisalon välisellä kevyenliikenteenväylällä oli yllättäen linja-autokatos, liekö väsähtäneiden solttupoikien vai retkeilijöiden iloksi pystytetty.

Kankaanpään museossa oli mielenkiintoinen perusnäyttely mm. alueella olleesta kenkäteollisuudesta sekä näyttely seinävaatteista (ryijyjä, raanuja jne).

Kerrankin sotkun lähellä ollessani oli "pakko" poiketa munkkikahveilla.
  

Venesjärven rannalta löytyi hieno uimaranta, johon istahdin hetkeksi ihailemaan maisemaa ja syömään kyläkaupasta ostamani jäätelön, uimaan en uskaltautunut.

Pyörä parkkiin ja bongaamaan Pomarkun kirjasto.

Kiva keinuheppa Pomarkun kirjastossa.

Kokonainen huone oli omistettu kierrätyskirjoille Pomarkun kirjastossa.

Pomarkunjoen varrella oli uimaranta.

Ojan pientareelta löytyi parin kilometrin matkalla tämä "saalis". Jokaisen pullon/tölkin kohdalla ei jaksa hypätä pyörän selästä, mutta tällä kertaa innostuin keräilemään loppupäivästä "kolikot" talteen. Ei tahdo oma ymmärrys riittää näiden heittelijöille.