Rannikon kirjastoja (Raasepori, Hanko, Vehmaa, Uusikaupunki)

Saaristopyöräilyn jälkeen jäin vielä viikoksi Turun seudulle ja tehtiin kaverin kanssa pari retkeä autolla rannikon pikkukaupunkeihin. Alunperin olin ajatellut pyöräillä Rannikkoreittiä Hankoon ja Raaseporiin, mutta ei oikein pyöräily- ja lautta-aikataulujen setviminen innostanut saaristoretken jälkeen .

Ensin ajeltiin Raaseporiin ja Hankoon. Vähän nostalgiaretki tämä, kun kaverini kanssa on yli neljäkymmentä vuotta sitten tutustuttu Hangossa opiskellessa. 

Raaseporin kirjastossa katto on korkealla ja ikkunoista tulvii valoa.

Muumipeikon 80-vuotisjuhlaa Raaseporin kirjastossa.

Raaseporin lastenosaston jakkarat oli ilmeisesti magneetilla ripustettu seinälle.

Raaseporin (Tammisaaren) kirjaston pääsisäänkäynti.

Taiteentalo Chappe luo hienot puitteet taidenäyttelyille.

Chappessa oli mm näyttely "Onnen saari - Önningebyn taiteilijasiirtokunta" 

Hangon kirjasto löytyi "pääkadulta", kirkko on vastapäisellä mäellä. 

Hangon kirjastossa oli kätevä(?) työtuoli.

Kirjojen suurlainaajille on kätevää, että kirjastossa voi kerätä lainansa ostoskärryyn.

Hangossa oli tarkoitus mennä uimaan, mutta meduusainvaasion vuoksi jätimme uimisen väliin.

Uimakoppi tuli testattua, vaikkei uimassa käytykään.

Toinen "kirjastoretki" tehtiin Vehmaalle ja Uuteenkaupunkiin. Vehmaa oli minun "kuntakartalla" musta-aukko, jostain syystä en ole sitä aiemmin edes kuntana ajatellut. Samannimisiä tai lähes samannimisiä kyliä tuntuu olevan ympäri Suomea (Vehmaa, Vehmainen jne). Uudenkaupungin kirjaston kanssa kävi tuuri, kun avajaispäivänä pääsimme tutustumaan tähän remontoituun, vanhaan puutaloon sijoitettuun kirjastoon. 

Vehmaan kirjasto löytyi helposti, tosin oikean sisäänkäyntioven löytyminen oli haastavamapaa.

Vehmaan kirjastossa oli mielenkiintoinen näyttely vanhasta postitiestä. Myös Turun Sanomissa oli pari viikkoa myöhemmin juttua vanhasta postitiestä, kaverini lähetti minulle kopion jutusta ja todettiin, että jutussa mainittu museo jäi kyllä meiltä bongaamatta. 

 Vehmaan postitienäyttelussä oli myös  Marita Katariinan "Postitie tutuksi" -kuvitusnäyttely. 

Uudenkaupungin kirjasto pihalle satuimmme juuri kun Pirkko Saisio oli puhumassa Rauhan symposiumin etkoilla.  

Uudenkaupungin kirjaston ovi oli kutsuvasti auki. Kirjasto on vuonna 1854 valmistuneessa vanhassa koulurakennuksessa. Kirjasto on toiminut tässä rakennuksessa jo vuodesta 1957 ja rakennuksessa on tehty mittava remontti 2020-25. Satuimme paikalle juuri avajaispäivänä.

Upeasti remontoitu kirjasto ulottuu talon päästä päähän. 

Hienoa, että tämä talo on säilynyt ja remontoitu todella hienoksi.

Tuli vähän edes omaa tietomäärää kasvatettua, kun Uureskaupunkis kävin. Kyllä pitäisi useammin käydä. 

Raisioon ei todellakaan ole "helppo tulla", kaksi kertaa oli suunnistusvaikeuksia... mutta kyllä oli "helpompi jäädä" ja niinpä sitten jäinkin useammaksi päiväksi. 

Ennen lopullista poistumistani Varsinais-Suomesta pyöräilin vielä Paimioon ja yövyin Varsinais-Suomen kansanopistossa. Ensin näytti siltä, että olen yksikseni tässä isossa talossa, mutta illalla oli ilmaantunut myös toinen majoittuja. 

Paimion maauimalassa olen halunnut käydä yli viisikymmentä vuotta, kun lapsuudessani aina vaan ajeltiin tuon ihanan lammen ohi. Nyt tämäkin unelma toteutui.

Tour de Skiftet ?

Kello soimaan eka kertaa tällä reissulla, kun piti aamulla ennättää puoli yhdeksäksi lautalle. No, ei sitä herätystä tarvittu vaan herättiin ajoissa, tosin sen verran unisia olimme, että jäi jääkaappi lähtiessä tarkistamatta ja eväitä jäi sinne. Ja kun eväitten unohtuminen huomattiin, oli myöhäistä kääntyä takaisin niitä noutamaan, kun lauttaan piti ennättää.

Lyhyehköllä matkalla kaverin vuokrapyörä "rutisi" polkiessa, enkä ennen lauttaan menoa ennättänyt sitä tarkemmin tutkimaan. Lautalla laitoin viestiä "Pyöräilijän tiepalveluun" ja miehelleni tuosta rutinasta. Kohta soitti kaveri Maarianhaminasta, mutta kun todettiin, että olemme menossa pois päin, totesimme, ettei kannata selvitellä puhelimessa asiaa tarkemmin. Kohta tämän jälkeen sain toisen puhelun ja sain varsin asiantuntevan opastuksen pyörän vaihteiden säätöön ja kohta puhelun päätyttyä vielä tekstiviestin, jossa oli vinkki katsoa aiheesta Velogin video Youtubesta. Puhelun päättyessä tajusin äänestä puhuneeni "itse" Velogin kanssa. Todella hyvä palvelu tämä "Pyöräilijän tiepalvelu". Satamassa sitten testasin kaverin pyörää, eikä rutinoita enää kuulunut. Ja soittelin myös miehelleni, jolta sain samat neuvot kuin Velogilta. 

Isompi lautta jäi rannalle odottelemaan korjaajaa ja kymmenkunta pyöräilijää ja vähän enemmän autoja mahdutettiin pienempään lauttaan. 

Hauskoja ITE-taideluomuksia havaitsee, kun katselee vähän ympärilleen. Tämä "moottoripyörä" parikymmentä metriä tieltä erkanevan mökkitien laidassa.

Matkan varrella oli pieni "kierrätyskeskus".

Mielenkiintoinen "taideteos" tämäkin. 

Ensimmäinen "Tour de skiftet" -opaste, jonka reissun varrella näin, enkä myöhemminkään näihin kovin usein törmännyt. Tämä "Kihdin kierros" ajetaan Kustavista Iniön kautta Brändöhön ja palataan Kustaviin. Me emme tätä "touria" suorittaneet, kun ajoimme Paraisilta ja Iniö jäi väliin. Mielestäni tuossa kyltissä saisi Paraisen korvata Iniöllä, niin reitin hahmottaisi paremmin. Tämän kyltin nähdessäni luulin meidän ajaneen "Tour de Skiftet" -reitin.

Kustavin kirkon läheltä löytyi todella hyväsatoinen punaherukkapensas.

Kustavin kirjasto oli "rantautunut" uuteen kunnantaloon. Kustavin kirjaston olin bongannut jo muutama vuosi sitten, mutta nyt pääsin bongaamaan uuden, tammikuussa avatun kirjaston. Kun vähän selvittelin Kustavin kirjaston liikkeitä viime vuosien aikana, totesin sen olleen tässä välillä jo kahdessa evakkopaikassa käyntini jälkeen.

Vähän jäi nämä aukioloajat mietityttään, kun kirjaston ja kunnantalon aula on yhteinen, mutta kirjasto ei ole avoinna kunnantalon kanssa yhtä aikaa. Aulaan, jossa on myös kirjaston hyllyjä päässee kuitenkin myös kunnantalon aukioloaikoina.

Kustavin kirjaston ja kunnantalon aulatila.

Useita kirkkoja tuli reissulla katsastettua, mutta ehdottomasti mieleenpainuvin oli Taivassalon Pyhän ristin kirkko. Miten en ole aiemmin näistä seinämaalauksista kuullut, ovat ainakin yhtä upeat kuin Hattulan Pyhän ristin kirkossa.

Ilmeisesti tämä upea kirkko sai ajatukseni niin sekaisin, että unohdin poiketa Taivassalon kirjastossa. No, jäipä joku syy palata Taivassaloon. 

Myös silmän iloa syödessä saatiin Taivassalon torin penkeillä evästettäessä.

Matkan varrelta löytyi myös itsepalvelu kesäkoju, josta löytyi ainakin kesäkurpitsaa ja sipulia eväiden täydennykseksi.

Hakkenpäästä Teersaloon mentiin Kaita-lautalla, joka kuljettaa vain pyöräilijöitä. Jo vuosia olen tästä reitistä haaveillut, mutta koskaan se ei ole aikatauluihin sopinut. Nyt tämän voisi pyyhkiä yli "bucket" -listalta, jos minulla sellainen olisi. 

Teersalossa majoituttiin heti lauttarannan viereen.

Yöllinen vessareissu ei harmittanut, kun sen sai tehdä kuunvalossa.

Sade saattelee kirjastosta toiseen (Mynämäki, Nousiainen, Masku)

 

reitti: Laitila (Kaivola) - Mynämäki - Nousiainen - Masku - Raisio

Unet veivät voiton tähtien katselusta, eikä Suomen suviyössä paljon tähtiä näe muutenkaan. Yöllisellä vessareissulla kyllä taivaanrannalla näin kuun. Yö oli viileä, mutta hyvin "tähtimajassa" tarkeni peiton alla ja unet maittoivat.

Tähtimajaan olisi mahtunut toinenkin nukkuja, mutta kaikki muu "häärääminen" oli jo yksin melko haasteellista.

Jokaisen pikkumajan edessä oli palju, minulta jäi kyllä tällä kertaa väliin paljuilu.

Kisu oli tiellä aamupesulla, mutta kun ennätin saada kameran esiin, hän päätti poistua paikalta.

Alkumatkasta oli melko pitkään hiekkatietä, ja totesin taasen, ettei ole metsät oikein minun "sielun maisemaani".

Kannattaakohan tuonne lähteä, kun ei perävaunuakaan saisi ottaa mukaan?

Jo edellispäivänä mietin, että peltoaukeat ovat enemmän "sielun maisemaani" kuin metsä. Lapsuuteni ole pellon yli katsellut "myllyn mäelle", ehkä tämä "sielun maisema" on syntynyt jo silloin, 

Matkalla kohti Raisiota bongasin vielä kolme Vaski-kirjastoa. Kaiken kaikkiaan kolmen päivän aikana bongasin 10 pääkirjastoa ja yhden ex-pääkirjaston ulkopuolelta. Nyt on "projektikirjastojen" saldo 98 pääkirjastoa eli vielä olisi parisataa kirjastoa bongaamatta. 

Mynämäen kirjasto löytyi pienen sillan pielestä.

Evakkokivi, nämä evakkojutut aina herkistävät, vaikkei omasta suvustani oli evakkoon jouduttukaan lähtemään. Tämä evakkokivi oli Mynämäen kirjaston seinän vieressä.

Karjalan Kannaksen Metsäpirtin pitäjästä jatkosodan aikana evakoitu reliefi, joka on osa  Lahjoitusmaapoikien vuonna 1936 pystytettyä muistomerkkiä, suunnittelija Aarno Karimo ja muistomerkin pystyttämiseen on osallistunut koko pitäjä. Nyt reliefi on Mynämäen kirjaston seinässä.

Metsäpirttihuone, viittaa siihen, että metsäpirttiläiset evakuoitiin Mynämäelle.

Ihanaa kannustusta portaiden käyttöön Mynämäen kirjastossa.

Nousiaisten kirjastoon saavuin sateen saattelemana. 

Nousiaisissa "lainasin" sähköä puhelimen lataukseen.

Nousiaisten kirjastossa hyvä valikoima digilehtiä luettavaksi, niinpä puhelimen latautuessa ja takin kuivahtaessa lukaisin päivän Keskisuomalaisen "isolta näytöltä". Lehti olikin retken aikana jäänyt lukematta.

Jokereita lainaan,"Vaski-kirjastoissa on käytössä Jokereita kysytystä aineistosta. Niitä ei voi uusia tai varata. Jokeri-kokoelman tarkoitus on, että asiakkailla on mahdollisuus saada myös uutuuskirjoja."

Kirjastoissa on lukemattomia kirjoja, mutta usein myös näkemättömiä taideteoksia, niin Nousiaisissakin.

Hyvät oli kahvit, ehkä tulen toistekki. Lueskelin kahvitellessani paikallislehdestä, että Maskun kirjasto on menossa kesäksi kokonaan kiinni remontin vuoksi, eli olinpa viimetipassa liikkeellä sen bongatakseni.

 

Maskun kirjastoon oli vain neljä kilometriä Nousiaisten kirjastosta eli kovin on tiheässä kunnat täällä Varsinais-Suomessa.

Yli puolet Vaski-kirjastoista bongattu, tämä on tosin vanha kartta, kun Salo puuttuu. Vasta nyt havahduin miettimään mikä tuo "vaskilintu" on? Näyttää olevan Vaski-kirjastojen logossa.

Masku on jo 790-vuotta vanha.

Maskkun kirjastossa isot muuttolaatikkopinot kertovat, että kohta alkaa henkilökunnalla iso urakka aineiston siirtämiseksi turvaan remontin alta. 

Raisiossa Googlemapsin avulla suunnistaminen sai vielä lisähaasteen, kun Tier-skuutit tulivat mukaan kuvaan. Eli GoogleMaps tarjoilikin reittiä, jossa voin matkalta napata skuutin kulkupeliksi ja lisäksi tuli näytölle ”nappula”, jolla avautui skuuttisovelluksen asennusikkuna. Meni hetki, kun tajusin, että pitää vaihtaa alalaidassa kulkupeliksi oma polkupyörä, niin löytyy järkevämpiä reittejä. 

"Virallinen" pyöräretkeni päättyi Raisioon, tai kyllä minä vielä lauantaina ajelin sieltä Portsaan ja sunnuntaina vähän fiilistelin Turussa ja junailin kotiin Jyväskylään. Junamatkaan toi lisäjännitystä Tampereella tullut tieto, että Jämsän ja Jyväskylän välillä joudutaan siirtymään linja-autoon. Onneksi oli iso linja-auto, jonka tavaratilaan kuski nosti pyöräni laukkuineen kaikkineen. 

Raisiossa on upea alppiruusupuisto, kannattaa käydä tutustumassa, minä kävin kahdesti.

Yes, muistin hakea ruusun kyytiin tuoreelle ylioppilaalle vietäväksi. 

Lihasvoimalla, tosin avustettuna kapusin Kakolanmäelle ja tuolla Turun ja varmaan koko Suomen "hauskimmalla" kulkuvälineellä alas. Funikulaari on toimimattomuudellaan hauskuuttanut kansaa viime vuosina ja myös tuonut Turulle julkisuutta. 

Melkein Turun pääkirjastossa kävin, tai siis sisäpihalla ja kahviossa. 

Pyörän huoltopiste lähellä Turun pääkirjastoa.