sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Iloa ja ilkivaltaa Iisalmessa


Pielavedeltä Iisalmeen reittiä suunnitellessani oli Myhinpään mäet ja mutkat sekä "kuulalaakerit" vielä niin hyvin mielessä, että päätin jättää ajamatta Pörsänmäen kautta, vaikka Jaakko Tepon "Pörsänmäen tango" sinne houkuttelikin.  Samoin olisi tehnyt mieli ajella Lystikankaantien kautta, kun sielläkin varmaan olisi ollut seurojentalo tms, mutta tie oli sen näköinen, ettei nyt houkutellut sitä ajella. Myhinpää oli ilmeisesti vienyt voimani niin, että asfalttitie Iisalmeen tuntui varsin pitkältä ja tylsältä, kun ei tarvinnut koko ajan etsiä ajolinjaa soran ja hiekan seasta. Matka oli kuitenkin melkein puolta lyhyempi kuin pari päivää aiemmin.


Kuukkeli olisi opastanut Lystikankaantielle ja sinne toki olisi mielenikin halajanut, mutta kun näin tien kunnon ja ylämäen päätin jatkaa asfaltin nielemistä. Oli vielä muutenkin mielessä Myhinpään erikoiskoe, niin että tarkkaan harkitsin reittiä.
Ennen Pielaveden kirkolle saapumista tienvarrelle sattui Urho Kalevan synnyinkoti. Olin vähän hämilläni, kun en Pielavedellä ole ennen käynyt ja muistelin UKK:n kodin pihassa ennenkin käyneeni. Pitkään meni ennen kuin tajusin tuon aiemmin näkemäni kodin olleen Kalle Päätalon synnyinkoti Taivalkoskella. Näin sitä muisti tekee tepposia. 

Onneksi olin Rautalammilta saanut kirjastokortin, niin että pääsin Pielaveden kirjaston bongaamaan omatoimiaikana.
Ei viulua, mutta akustisen kitaran voi Pielavedeltä lainata.
Pielavedellä voi istahtaa mukavasti kuuntelemaan vinyylilevyjä.
Pielavedellä on runoutta harrastava ilves.

Välillä piti pitää taukoa, kun asfalttitie alkoi puuduttaa, toki matka sujui joutuisammin kuin rallireitillä, mutta oli huomattavasti tylsempää.

 

Enpä uskaltautunut ajelemaan Pörsänmäen kautta, kun pelkäsin hiekkatietä.

Iisalmessa suuntasin ensimmäisenä kirjastolle. Ihmettelin suurta polkupyörien määrää kirjaston edessä ja sitä kuvatessa eräs rouva kyseli onko minulta kadonnut jotain. Hän kertoi lapsenlapsensa pyörän varastetun kirjaston edestä ja löytyneen myöhemmin rikottuna. Hän siunaili sitä, miten pienessä kaupungissa voi olla niin paljon ilkivaltaa ja pahantekijöitä. Tarkastin googlesta Iisalmen väkiluvun, noin 20000 asukasta ja myöhempien havaintojeni pohjalta ihmettelin myös tätä ilkivaltaa. 

Iisalmessa ilahduttivat kukkaistutukset ja rannassa kulkenut hiekkatie, jossa oli mukavia ajatelmia, QR-koodin kautta pääsi tutustumaan näiden ajatusten taustaan. Nyt tietenkin olen jo unohtanut mitä sieltä luin. Mutta ikävän vastakohdan näille iloisille asioille toi se, että ilkivalta näkyi mm. suljettuina wc-tiloina. Ainakin yhdestä kauppakeskuksesta ja rautatieasemalta bongasin suljetut wc:t. Myös kirjastossa ilmoitettiin ilkivaltaan puuttuvan kameravalvonnan avulla.

Ylhäältä oli mukava näkymä koko kirjastoon. Kirjastossa tuntui olevan varsin vilkasta, mm. koululaisia oli pelaamassa lautapelejä ja tekemässä jotain tietokoneilla. 


Ihana heppanurkkaus lastenosastolla.

I



Iisalmen asema on vielä matkustajille auki, mutta mm. wc-tilat oli ilkivallan vuoksi suljettu. Pyörän kanssa saimmekin pitkän tovin mukavassa kesäsäässä odotellla junaa, joka oli 45 minuuttia myöhässä radalle rikkoutuneen työkoneen vuoksi. Jyväskylässä oltiin enää 10 minuuttia myöhässä. Pieksämäen ja Jyväskylän väliselle matkalla saimme vielä seuraa toisesta retkipyöräilijästä (ja pyörästä).

Iloa ja ilkivaltaa Iisalmessa

Pielavedeltä Iisalmeen reittiä suunnitellessani oli Myhinpään mäet ja mutkat sekä "kuulalaakerit" vielä niin hyvin mielessä, että ...