Smurffiretkellä (Torre del Mar)

Silloin smurffijoukko ajaa yli joen... Suursmurffillekin yllätykseksi tien yli meni useammankin kerran pieniä jokia, täällä on tänä talvena saatu vesivarojen täydennystä edellisenkin vuoden edestä.

Ensimmäisenä päivänä Torre del Marissa smurffit suuntasivat pyörävuokraamoon hakemaan varaamansa pyörät. Minulla ei ollut pyörää varattuna. Lähdin kuitenkin mukaan, jotta osaan myöhemmin iltapäivällä hakea seuraavaksi päiväksi varatun pyörän, jonka käyttäjä oli tulossa vasta illalla. Ja mietin myös pyörän vuokraamista muutamaksi tunniksi. 

Vuokraamossa selvisi, että seuraavalle päivälle varatun pyörän saa jo nyt mukaan. Se oli sähkömaantiepyörä, jollaista ei minulle joko habitukseni tai muusta syystä edes esitelty, vaan näytettiin vankkoja kaupunkisähköpyöriä. Pyörät vuokrataan vuorokausihinnalla eikä vuokraamo ollut viikonloppuna auki, joten päädyin vuokraamaan kaupunkisähköpyörän kolmeksi vuorokaudeksi. Jotain epäilyttävää minun habituksessani oli, koska minulta kysyttiin myös onko minulla kypärää (roikkui repussani), mutta smurffit saivat pyöränsä ilman kypäräkyselyitä.

Smurffijoukko oli varannut vuokrapyörät ennakkoon. Heidän pyöränsä olivat vähän virtaviivaisempia kuin minun.  

Vähän vankempi tämä minun ajopeli kuin smurffijoukon maantiepyörät. 

Suursmurffi kannusti lähtemään smurffijoukon kanssa lenkille: "Ajellaan tuonne länsipuolelle, siellä ei ole niin pahoja nousuja, kyllä sä avustuksen kanssa pärjäät". Hulluahan ei paljon tarvitse yllyttää... Niinpä sitten viiden maantiepyöräilevän, hyväkuntoisen miehen joukon jatkoksi lähdin, ajatuksella, että käännyn alkumatkasta pois, jos meno on minulle liian rankkaa. Tietysti selvästi näki, etten kuulu joukkoon, kun pyörän lisäksi myös muu habitukseni vaatetusta myöten poikkesi täysin smurffijoukon yhtenäisestä asusta.

Sateen pitoa hyvässä seurassa Aldin katoksessa. Erehdyin ottamaan kuvan koirista ja omistaja yritti jotain selittää en tiedä olisiko halunnut jotain korvausta tms.

Torre del Marin maamerkki majakka.

Alkumatkasta sattui rengasrikko, mutta ei siinä kauan nokka tuhissut, kun oli rengas vaihdettu.

Reitin pohdintaa, päädyttiin Almácharin pikku kylään poikkeamaan.

Almácharissa olisi ollut kirjastokin, mutta siesta-aika, joten en edes yrittänyt vierailua.

Kaunis hattu ripustettuna talon ulkoseinään.

Almácharissa oli "pitsiliinat" kaivettu kaapista ja ripustettu katujen ylle.

Kulttuuritalosta olisi ehkä löytynyt kirjasto, mutta jätin sen tutkailun väliin, kun ruokakaupan löytyminen oli tärkeämpää.

Almácharin kapeat ja jyrkät kujat tuli hyvin kartoitettua smurffijoukon etsiessä ruokakauppaa. Liikuntavammaisen olisi kyllä vaikea asua tässä kaupungissa. Pääsin testaamaan pyöräni kävelyavustetta, kun tuli niin jyrkkä mäki, ettei sitä polkea viitsinyt ja pyörä oli todella raskas työntää. Avustettuna työnnetty pyörä meinasi karata käsistä ja oli pakko myös jarrulla avustaa.

Lopulta hajaantuneesta smurffijoukosta toinen löysi tämän "Supermercadon" koululaisten avustuksella. Ilman apua tämä "tunnukseton" hämärä kauppa olisi jäänyt löytymättä. 

"Supermercadon" vesivarasto.

Kun kauppa oli löydetty, matka jatkui Almácharista eteenpäin. Tähän asti oli noustu ja nyt alkoi "laskettelu" shikaanimutkissa kohti merta. Tiellä oli melkein koko oman kaistamme levyinen sortumakin, mutta onneksi se oli sen verran suoralla pätkällä, ettei kukaan ajanut siihen. Laskussa  minulla menivät korvat lukkoon, eli vähän ilmanpaineet vaihtuivat. Rantaan päästyämme saimme myötätuulen matkan teon avuksi. Tosin myös ukkoskuuro kasteli meidät, mutta onneksi matkaa ei ollut enää monta kilometriä jäljellä. Piti vielä kotimatkalla poiketa vuokraamossa täytättämässä renkaat, kun olivat melko huonoilla paineilla antaneet pyörän vuokralle.

Paikallinen villikoira, silittämistä en arvannut yrittää.

Smurffit olisivat mielineet kulkea tuota harjanteen päällä kulkevaa tietä, mutta maantiepyörien renkaat eivät oikein soratielle sovellu.

Jossain tuolla alueella poljettiin, jäi minulta jälki ottamatta talteen. 

Smurffiretkellä tuli yli 60 kilometriä ajoa, mutta Suursmurffin tavoitteeseen 75 kilometriin ei onneksi päästy, sillä silloin minulla olisi viimeinen kymmenen kilometriä mennyt ilman avustusta ja se olisi varmasti jäänyt polkematta. Nousumetrejä tuli tuhat ja ne söivät tehokkaasti avustusta.

Kämpille ennätettiin hyvissä ajoin ennen kuun nousua.

Smurffijoukon asut Jyväskylän pyöräilyseuran väreissä. Tämä retki osa Jyväskylän pyöräilyseuran Torre del Mariin suuntautunutta kevätretkeä.