sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Aurajoen yläjuoksulle

 

Lauantaina oli lepopäivä pyöräilystä ja muusta matkan teosta, kun keskityttiin juhlimaan pienen Olavi pojan ristiäiseiä Tuomiokirkossa.


Tuomiokirkossa oli ihan "pahvia" yleisöä.


Majapaikkamme oli Turun sataman läheisyydessä ja jos ei olisi ollut karanteenin pelkoa, olisi varmaan ollut houkutus hypätä laivaan ja lähteä lahden toiselle puolelle polkemaan. Pyörän työntäminen junaan ja matkustaminen Jyväskylään kiireen vilkkaan ei sekään tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Päädyin varaamaan majoituksen Aurasta ja junan sijaan hyppäsin pyöräni selkään ja polkaisin tienpäälle.

Majapaikkamme parvekkeelta oli näkymä Turun linnaan. 

Aurajoen rannalla kasvaa varsin suuri päivänkakkara.


Pyörällä oli hyvä yöpaikka portaan alla.

Vaikka Turku on tuttu kaupunki ja suurin piirtein tiesin, mihin suuntaan suunnistan, niin kuitenkin muutaman kerran piti hypätä pyörän selästä tarkastamaan suuntimia google mapsista. No, en ihan joka mutkassa ollut samaa mieltä reitistä kuukkelin kanssa, vaan valitsin vähän eri reitin.

Liedossa koirat on opetettu itse siivoamaan jätöksensä?

Matka Vanhaa Tampereentietä (tienro 222) Auraan oli varsin rattoisa, mäkiä ei pahemmin ollut, mutta maisemat vaihtelivat kivasti, oli asutusta ja peltoa, metsän keskellä ei tarvinnut ajaa. Pyörätietä pääsi ajelemaan Nautelankosken tiehaaraan asti. Nautelankoski on Aurajoen pisin koski (600 m), kävin ihailemassa koskea, museota ja kahvilassa nautin raparperipiirakan kahvin kanssa. Edellisen kahvilan terassilla olin nauttinut omia eväitä, kun kahvila vanhassa meijerissä (alkuperäisen Aura-juuston koti) ei ollut sunnuntaisin auki. Nautelankoskelta eteenpäin ei ollut pyörätietä, mutta autoliikenne oli todella vähäistä. 


Pyöräilijän on aina hyvä varata omat eväät mukaan. 

"Mihenkä älä kajo ette mikkä hajo"

Nautelankosken "kesäkahvio" oli auki ja siellä sain raparperipiirakkaa kahvin kanssa.



Nautelankosken kuohuja.



Itselleni Aura on sikäli mielenkiintoinen kunta, että isäni on syntynyt siellä lähes sata vuotta sitten (1925), mutta muuttanut jo vuoden vanhana pois sieltä, muuta yhtymäkohtaa ao. kunnasta en sukuni historiaan tiedä eli täällä ei pitäisi olla sukulaisia, kuten monessa muussa Turun seudun kunnassa.

Majapaikan ruokatarjonta oli grilliruokapainoitteista, ei siis oikein minun makuni mukaista, niinpä polkaisin parin kilometrin päähän ABC-huoltoasemalle syömään… yleensä kyllä välttelen abc:tä, jos on muuta tarjolla. Tarkastelin taas reittiä abc:lel google mapsista ja totesin, etten todellakaan ole kuukkelin kanssa samalla aaltopituudella, kun se ilmoittaa, että on ”kohtailaisia” tai jopa ”jyrkkiä” mäkiä, niin minun mielestäni on melkein tasaista tai korkeintaan pieniä mäen töyssyjä, keskisuomalainen on tottunut suurempiin ja jyrkempiin mäkiin.

Auran kirjaston kävin illansuussa vielä kuvaamassa, kirjasto aukeaa vasta klo 12, en minä malta jäädä sen avautumista odottelemaan. Riittäköön tällä kuvaa tuo kirjaston "kierto" ulkopäin. Auran kirjasto kuuluu Loisto-kimppaan, viime kesänä olen käynyt Loiston kirjastoista Marttilassa ja Loimaalla. 


Auran kirjasto löytyi varsin helposti. 






Kotimatkan varrelta vol2

Kotimatkaa tehtiin matkasta nautiskellen hitaan etenemisen kaavalla. Kuusamossa oltiin yksi yö ja hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä käydä k...