Pirkanmaan pyörähdys vol2 (Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano)

Tampere

Viime vuosina ei ole tullut paljon Tampereella vietettyä aikaa ja niinpä olin kuin Liisa Ihmemaassa kaikkien uusien rakennusten, puistojen ja etenkin pyöräilyreittien suhteen. Mutta niin oli Kuukkelikin, se ei osannut oikein ollenkaan reitittää matkoja.

Hatanpäästä löytyi ruusupuisto.

Hieno puistoalue oli tehty Särkänniemen ja Lapinniemen välille.

Melkein nolotti, kun en tajunnut heti, että tuo talo rautatien päällä on Tampereen Kannen areena, ollut jo vuodesta 2021 eli hetkeen en ole Tampereen asemalla pällistellyt pidempään.

Taas pääsi pyörä sisälle remontissa olevaan Airbnb-asuntoon Hämeenpuistossa.

Tampereella vielä erikseen ohjeistetaan pyöräkadulla ajamaan pyöräliikenteen tahtiin. 

Tampereella oli paikoin niin hienoja pyöräily-ystävällisiä ratkaisuja, että olisi tehnyt mieli jäädä sinne pidemmäksikin aikaa fiilistelemään, miten hienosti voi pyöräillä paikasta toiseen.

 

Jottei totuus unohtuisi... kyllä Tampereellakin on tietyömaita, joiden kiertoreitit on puutteellisesti ohjeistettu... Tästä piti itse löytää reitti Särkänniemen suuntaan.

Kohti Hämeenkyröä ja Ikaalista

Aika hieno rollaattori oli Hämeenkyrön kirppiksellä.

Kiva yllätys oli, kun Yrjölän marjatilan suoramyynti oli vielä auki eikä suljettu tältä kesältä, kuten suurin osa kesäkahviloista yms

"Traktorin munista" voi tehdä vaikka toukan.

Kyllä, pyörän kumini olivat olleet jo pari päivää turhan tyhjät, onneksi Frantsilan pihapiirin myymälästä löytyi kunnon pumppu lainaan ja polkeminen keveni kummasti.

 

Hämeenkyrön kirjasto ja koulu ovat vierekkäin ja sen huomasi "nuorekkaasta"  ja iloisesta tunnelmasta kirjastossa, kun lapset olivat kirjastossa pelailemassa ja muuten aikaa viettämässä.  

"Kylän oma poika" F.E. Sillanpää oli saanut kirjastoon esille useammankin "pään".

Myös Frans Emilin tuotanto oli esillä kirjastossa.

Hienoa nähdä välillä "kaunolla" kirjoitettua tekstiä.

Hämeenkyrössä tälläinen kattomalli näyttää olevan muotia erilaisissa katoksissa. Minua mietityttää miten tuollainen kattorakenne Suomen talvessa toimii?

Kivoja piristyksiä löytyy maisemassa välillä.

Ikaalisten kirjasto sijaitsee yhteiskoulun kanssa samassa rakennuksessa. 

Ikaalisten kirjaston vieressä oli tämä kaunis vanha koulurakennus.

Kirjastoreissulla voi vaikka mitata verenpaineen.

Hyvä idea tämä "kirjastosuunnistus", joka oli alkanut jo toukokuussa Unelmien liikuntapäivänä. Kirjastossa oli rastirata, josta sai vinkkejä liikuntaan, hyvinvointin ja ravitsemukseen liittyvästä aineistosta kirjastossa. 

Kirjastovierailulla välillä bongaa itselleen kiinnostavaa luettavaa, mutta kun ei viitsi toiselta puolen Suomen lainata, niin pitää ottaa kuva, että muistaa kotokirjastosta hakea.

 

Ikaalisissa oli "vesipuisto" vielä pystyssä.

Noidat taisivat houkutella minut Noitaperälle, niin että tuli melkein viidentoista kilometrin ylämääräinen lenkki Ikaalisten ja Parkanon välillä. Niinpä heitin haaveeksi poikkeaman Jämijärvelle. 

 

"Noitaperän eksymällä" bongasin tämän "maitolavakirjaston".

Parkanon kirjasto on mukava väriläikkä ihan keskustassa.

Kylläpä on nostaliginen "pyörien kuljetusväline", ehkä olen joskus jopa matkustanut (kouluun?) tuon ikäluokan bussilla.

Parkanossa on lautapelit mukavasti esillä kirjastossa.

Herra Hakkarainen harhaili unissaan Parkanon kirjastossa.

Parkanossa oli kiva ITE-taidenäyttely ympäri kylää. Sen parissa oli mukava tappaa aikaa junan lähtöä odotellessa.

Jotain tuttua oli näissä pikku pyörissä, ja paljastuikin, että tekijä on lehtimäkeläinen Esa Leppälä.

Kukkaistutukset ihastuttavat ja vihastuttaa, kun kotikaupunki niistäkin säästää ja antaa muutenkin ympäristön pusikoitua ja rappeutua.

Säiden haltija osoitti taas suosiotaan minulle, kun myöhästytti junaakin vartin verran, ettei tarvinnut pahimman vesikuuron aikana junaan mennä. Lisäksi vielä kotiinkin pääsin niin, että "vesihanat" aukesivat vasta, kun olin jo sisällä.

Pirkanmaan pyörähdys vol1 (Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala)

Pikainen Pirkanmaan pyörähdys venyi osaltani viisi päiväiseksi, kavereiden piti lähteä kotiin jo kolmantena päivänä. Kirjoittelin kahdessa osassa tästä retkestä ja otsikkoihin laitoin vain ne paikat, joissa sain pääkirjaston bongattua. Menimme junalla Jyväskylästä Lempäälään, josta polkaistiin Toijalaan yöksi. Toijalasta jatkettiin Vesilahden kautta Sastamalan Ellivuoreen. Ellivuoresta poljettiin Pirkkalan kautta Tampereelle. Tampereella saattelin kaverini junaan ja yövyttyäni Airbnb-majoituksessa Hämeenpuistossa jatkoin polkemista Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin. Ikaalisissa nukuttuani ajelin Parkanoon, josta pyörän laitoin taas junaan ja junailin Jyväskylään.  

 

Jyväskylässä junaa odotellessa ennätin poikkeamaan kirjastoon, "Ryppynaama" ja muut  ajankohtaiset sienikirjat olivat esillä.

Junalla Lempäälään, polkien Toijalaan

Lempäälä ja Toijala ovat tulleet tutuiksi lähinnä junalla ohi pyyhältäessä. Lempäälässä olen aina ihaillut jokea, jonka junarata ylittää, näyttää olevan Herralanvuolle. Lempäälä osoittautui tutustumisen arvoiseksi paikaksi, tosin loppukesän "kaikki kiinni" vähän häiritsi syvällisempää tuttavuutta. Hieno rantapuistikko jäätelökioskeineen kuitenkin löytyi.

Taitaa olla yksi haastavimmista pyörän junaan tunkemistapauksistani... mutta hyvin saatiin kaikki kolme pyörää aseteltua tähän giljotiinitelineeseen ja sainpa yksikseni omani sieltä irroiteltuakin. Onneksi oli yksi paikka vapaana, kun kiinalaisturisti ei ollut ymmärtänyt varata pyöräpaikkaa ennalta.

Lempäälässä pääsi junaradan yli asemalta suoraan kirjastolle. GoogleMaps ei tätä reittiä vielä tiennyt, kuten ei monta muutakaan uutta pyöräreittiä.

 

"Taidesieni" Lempäälän kirjaston edessä.

Katsomoportaat Lempäälän kirjastossa mahdollistavat erilaiset tapahtumat kirjaston tiloissa.

Lempäälän kirjastossa oli esillä morsiuspukuja eri vuosikymmeniltä. Aihe oli varsin osuva, sillä pyöräilykavereideni tyttären häät olivat olleet Lempäälässä.

Lempäälässä vähän vahingossa ajettiin kanavan rantaan, mutta oli mieluinen vahinko, vaikkei nyt laivoja siinä liikkunutkaan.

Vielä sai kesän viimeisen (?) jätskin rantakioskilta.

Pyörä pääsi "Vekottimessa" huoneeseen lepäämään.

Akaan aamussa

Toijalassa olen joskus ennenkin käynyt kolkuttelemassa kirjaston ovia ja satamaa ihailemassa. Ehkä onneksi satamasta oli jo "vesipomppulinna" purettu, olisi voinut nämä yllytyshullut pyöräilijät innostua siellä pomppimaan.

Jo toisen kerran  Toijalassa kolkuttelin Akaan pääkirjaston ovia, ehkä vielä joskus onnistun pääsemään sisään.

Toijalan satamassa valmistauduttiin talvilepoon. Onnistuin suunnistamaan tänne jostain metsäpolkuja pitkin... oli niin hyvä viitoitus maastopoluille, etten Kuukkelin kertoessa, että "käänny oikealle" ymmärtänyt kääntyä vasemmalle. Tällä reissulla Kuukkelilla meni tosi monta kertaa oikea ja vasen sekaisin, enkä joka kerta viitsisi hypätä pyörän päältä tarkastamaan oikeaa suuntaa. 

Viiala, Vesilahti (Narva), Sastamala

Viialakin oli vain nimeltä tuttu, nyt tuli sentään kahvit siellä juotua ja kirjastonkin ovia kävin kolkuttelemassa, turhaan. 

Ajattelin saavani vähän kompensaatiota Viialan lähikirjastosta, kun en Akaan pääkirjastoon Toijalassa päässyt, mutta... eipä ollut Viialankaan kirjasto auki.

Vesilahteen en ole päässyt aiemmin tutustumaan edes junan ikkunan kautta. Vesilahden kirjasto oli todella hieno ja raikas tuttavuus. Etsiessäni tietoa Vesilahden hienon kirjaston rakennusvuodesta (ehkä 2017), löysin mielenkiintoista tietoa Vesilahden lukemisperinteestä. Ennen kirjoja jokaisella pitäjäläisellä oli pyhä velvollisuus opetella vanhoja sananlaskuja, sananparsia, kertomuksia vanhoilta ajoilta, kummitusjuttuja ja laajoja kansanrunoja. Oppimaansa ihmisen piti välittää tuleville polville. Tämä tapahtui työn lomassa: pelloilla, pyyntimatkoilla, hevosajossa, pellavanklihtisaunoissa. Nuoriso välitti perinnettä piirileikeissä ja helavalkeilla.

Melkein Viron ja Venäjän rajallakin tuli käytyä, kun Vesilahdesta löytyi Narvan kylä, jossa söimme lounasta Narvan Helmessä.

Aivan Sastamalaan asti emme polkeneet vaan yövyimme Ellivuoressa. Pirkanmaalla on melkoisen mäkistä (ainakin Pohjanmaahan verrattuna). Niinpä pääsin Keski-Suomen ennätysnopeuksiini jossain Ellivuoren ja Häijään välillä, laskettelin jossain mäessä 52,8 km/h

Vesilahden kirjastoon pääsin omatoimiaikana Pikin kirjastokortilla.  

Kiva, valoisa ja avara on Vesilahden kirjasto.

Matkan varrella hauska postilaatikkoteline, huomaa pyörän kiekko.

Matkan varrelle osui Ossi Somman veistospuisto Nokian Siurossa.

Pirkkalan uusi punainen kunnantalo Tiima.

Pirkkalan kirjasto oli varsin modernissa ympäristössä.

Karvakuonot olivat varsin näyttävästi esillä Pirkkalan kirjaston ikkunassa. Eno-Elmeri (?) ja kumppani pyöräilevät trendemillä (vai mikä on kolmen poljettava pyörä?)

Pirkkalan kirjasto on varsin lapsiystävällinen, tässä lasten oma lainauspiste.