Pirkanmaan pyörähdys vol1 (Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala)

Pikainen Pirkanmaan pyörähdys venyi osaltani viisi päiväiseksi, kavereiden piti lähteä kotiin jo kolmantena päivänä. Kirjoittelin kahdessa osassa tästä retkestä ja otsikkoihin laitoin vain ne paikat, joissa sain pääkirjaston bongattua. Menimme junalla Jyväskylästä Lempäälään, josta polkaistiin Toijalaan yöksi. Toijalasta jatkettiin Vesilahden kautta Sastamalan Ellivuoreen. Ellivuoresta poljettiin Pirkkalan kautta Tampereelle. Tampereella saattelin kaverini junaan ja yövyttyäni Airbnb-majoituksessa Hämeenpuistossa jatkoin polkemista Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin. Ikaalisissa nukuttuani ajelin Parkanoon, josta pyörän laitoin taas junaan ja junailin Jyväskylään.  

 

Jyväskylässä junaa odotellessa ennätin poikkeamaan kirjastoon, "Ryppynaama" ja muut  ajankohtaiset sienikirjat olivat esillä.

Junalla Lempäälään, polkien Toijalaan

Lempäälä ja Toijala ovat tulleet tutuiksi lähinnä junalla ohi pyyhältäessä. Lempäälässä olen aina ihaillut jokea, jonka junarata ylittää, näyttää olevan Herralanvuolle. Lempäälä osoittautui tutustumisen arvoiseksi paikaksi, tosin loppukesän "kaikki kiinni" vähän häiritsi syvällisempää tuttavuutta. Hieno rantapuistikko jäätelökioskeineen kuitenkin löytyi.

Taitaa olla yksi haastavimmista pyörän junaan tunkemistapauksistani... mutta hyvin saatiin kaikki kolme pyörää aseteltua tähän giljotiinitelineeseen ja sainpa yksikseni omani sieltä irroiteltuakin. Onneksi oli yksi paikka vapaana, kun kiinalaisturisti ei ollut ymmärtänyt varata pyöräpaikkaa ennalta.

Lempäälässä pääsi junaradan yli asemalta suoraan kirjastolle. GoogleMaps ei tätä reittiä vielä tiennyt, kuten ei monta muutakaan uutta pyöräreittiä.

 

"Taidesieni" Lempäälän kirjaston edessä.

Katsomoportaat Lempäälän kirjastossa mahdollistavat erilaiset tapahtumat kirjaston tiloissa.

Lempäälän kirjastossa oli esillä morsiuspukuja eri vuosikymmeniltä. Aihe oli varsin osuva, sillä pyöräilykavereideni tyttären häät olivat olleet Lempäälässä.

Lempäälässä vähän vahingossa ajettiin kanavan rantaan, mutta oli mieluinen vahinko, vaikkei nyt laivoja siinä liikkunutkaan.

Vielä sai kesän viimeisen (?) jätskin rantakioskilta.

Pyörä pääsi "Vekottimessa" huoneeseen lepäämään.

Akaan aamussa

Toijalassa olen joskus ennenkin käynyt kolkuttelemassa kirjaston ovia ja satamaa ihailemassa. Ehkä onneksi satamasta oli jo "vesipomppulinna" purettu, olisi voinut nämä yllytyshullut pyöräilijät innostua siellä pomppimaan.

Jo toisen kerran  Toijalassa kolkuttelin Akaan pääkirjaston ovia, ehkä vielä joskus onnistun pääsemään sisään.

Toijalan satamassa valmistauduttiin talvilepoon. Onnistuin suunnistamaan tänne jostain metsäpolkuja pitkin... oli niin hyvä viitoitus maastopoluille, etten Kuukkelin kertoessa, että "käänny oikealle" ymmärtänyt kääntyä vasemmalle. Tällä reissulla Kuukkelilla meni tosi monta kertaa oikea ja vasen sekaisin, enkä joka kerta viitsisi hypätä pyörän päältä tarkastamaan oikeaa suuntaa. 

Viiala, Vesilahti (Narva), Sastamala

Viialakin oli vain nimeltä tuttu, nyt tuli sentään kahvit siellä juotua ja kirjastonkin ovia kävin kolkuttelemassa, turhaan. 

Ajattelin saavani vähän kompensaatiota Viialan lähikirjastosta, kun en Akaan pääkirjastoon Toijalassa päässyt, mutta... eipä ollut Viialankaan kirjasto auki.

Vesilahteen en ole päässyt aiemmin tutustumaan edes junan ikkunan kautta. Vesilahden kirjasto oli todella hieno ja raikas tuttavuus. Etsiessäni tietoa Vesilahden hienon kirjaston rakennusvuodesta (ehkä 2017), löysin mielenkiintoista tietoa Vesilahden lukemisperinteestä. Ennen kirjoja jokaisella pitäjäläisellä oli pyhä velvollisuus opetella vanhoja sananlaskuja, sananparsia, kertomuksia vanhoilta ajoilta, kummitusjuttuja ja laajoja kansanrunoja. Oppimaansa ihmisen piti välittää tuleville polville. Tämä tapahtui työn lomassa: pelloilla, pyyntimatkoilla, hevosajossa, pellavanklihtisaunoissa. Nuoriso välitti perinnettä piirileikeissä ja helavalkeilla.

Melkein Viron ja Venäjän rajallakin tuli käytyä, kun Vesilahdesta löytyi Narvan kylä, jossa söimme lounasta Narvan Helmessä.

Aivan Sastamalaan asti emme polkeneet vaan yövyimme Ellivuoressa. Pirkanmaalla on melkoisen mäkistä (ainakin Pohjanmaahan verrattuna). Niinpä pääsin Keski-Suomen ennätysnopeuksiini jossain Ellivuoren ja Häijään välillä, laskettelin jossain mäessä 52,8 km/h

Vesilahden kirjastoon pääsin omatoimiaikana Pikin kirjastokortilla.  

Kiva, valoisa ja avara on Vesilahden kirjasto.

Matkan varrella hauska postilaatikkoteline, huomaa pyörän kiekko.

Matkan varrelle osui Ossi Somman veistospuisto Nokian Siurossa.

Pirkkalan uusi punainen kunnantalo Tiima.

Pirkkalan kirjasto oli varsin modernissa ympäristössä.

Karvakuonot olivat varsin näyttävästi esillä Pirkkalan kirjaston ikkunassa. Eno-Elmeri (?) ja kumppani pyöräilevät trendemillä (vai mikä on kolmen poljettava pyörä?)

Pirkkalan kirjasto on varsin lapsiystävällinen, tässä lasten oma lainauspiste.