Pirkanmaan pyörähdys vol2 (Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano)

Tampere

Viime vuosina ei ole tullut paljon Tampereella vietettyä aikaa ja niinpä olin kuin Liisa Ihmemaassa kaikkien uusien rakennusten, puistojen ja etenkin pyöräilyreittien suhteen. Mutta niin oli Kuukkelikin, se ei osannut oikein ollenkaan reitittää matkoja.

Hatanpäästä löytyi ruusupuisto.

Hieno puistoalue oli tehty Särkänniemen ja Lapinniemen välille.

Melkein nolotti, kun en tajunnut heti, että tuo talo rautatien päällä on Tampereen Kannen areena, ollut jo vuodesta 2021 eli hetkeen en ole Tampereen asemalla pällistellyt pidempään.

Taas pääsi pyörä sisälle remontissa olevaan Airbnb-asuntoon Hämeenpuistossa.

Tampereella vielä erikseen ohjeistetaan pyöräkadulla ajamaan pyöräliikenteen tahtiin. 

Tampereella oli paikoin niin hienoja pyöräily-ystävällisiä ratkaisuja, että olisi tehnyt mieli jäädä sinne pidemmäksikin aikaa fiilistelemään, miten hienosti voi pyöräillä paikasta toiseen.

 

Jottei totuus unohtuisi... kyllä Tampereellakin on tietyömaita, joiden kiertoreitit on puutteellisesti ohjeistettu... Tästä piti itse löytää reitti Särkänniemen suuntaan.

Kohti Hämeenkyröä ja Ikaalista

Aika hieno rollaattori oli Hämeenkyrön kirppiksellä.

Kiva yllätys oli, kun Yrjölän marjatilan suoramyynti oli vielä auki eikä suljettu tältä kesältä, kuten suurin osa kesäkahviloista yms

"Traktorin munista" voi tehdä vaikka toukan.

Kyllä, pyörän kumini olivat olleet jo pari päivää turhan tyhjät, onneksi Frantsilan pihapiirin myymälästä löytyi kunnon pumppu lainaan ja polkeminen keveni kummasti.

 

Hämeenkyrön kirjasto ja koulu ovat vierekkäin ja sen huomasi "nuorekkaasta"  ja iloisesta tunnelmasta kirjastossa, kun lapset olivat kirjastossa pelailemassa ja muuten aikaa viettämässä.  

"Kylän oma poika" F.E. Sillanpää oli saanut kirjastoon esille useammankin "pään".

Myös Frans Emilin tuotanto oli esillä kirjastossa.

Hienoa nähdä välillä "kaunolla" kirjoitettua tekstiä.

Hämeenkyrössä tälläinen kattomalli näyttää olevan muotia erilaisissa katoksissa. Minua mietityttää miten tuollainen kattorakenne Suomen talvessa toimii?

Kivoja piristyksiä löytyy maisemassa välillä.

Ikaalisten kirjasto sijaitsee yhteiskoulun kanssa samassa rakennuksessa. 

Ikaalisten kirjaston vieressä oli tämä kaunis vanha koulurakennus.

Kirjastoreissulla voi vaikka mitata verenpaineen.

Hyvä idea tämä "kirjastosuunnistus", joka oli alkanut jo toukokuussa Unelmien liikuntapäivänä. Kirjastossa oli rastirata, josta sai vinkkejä liikuntaan, hyvinvointin ja ravitsemukseen liittyvästä aineistosta kirjastossa. 

Kirjastovierailulla välillä bongaa itselleen kiinnostavaa luettavaa, mutta kun ei viitsi toiselta puolen Suomen lainata, niin pitää ottaa kuva, että muistaa kotokirjastosta hakea.

 

Ikaalisissa oli "vesipuisto" vielä pystyssä.

Noidat taisivat houkutella minut Noitaperälle, niin että tuli melkein viidentoista kilometrin ylämääräinen lenkki Ikaalisten ja Parkanon välillä. Niinpä heitin haaveeksi poikkeaman Jämijärvelle. 

 

"Noitaperän eksymällä" bongasin tämän "maitolavakirjaston".

Parkanon kirjasto on mukava väriläikkä ihan keskustassa.

Kylläpä on nostaliginen "pyörien kuljetusväline", ehkä olen joskus jopa matkustanut (kouluun?) tuon ikäluokan bussilla.

Parkanossa on lautapelit mukavasti esillä kirjastossa.

Herra Hakkarainen harhaili unissaan Parkanon kirjastossa.

Parkanossa oli kiva ITE-taidenäyttely ympäri kylää. Sen parissa oli mukava tappaa aikaa junan lähtöä odotellessa.

Jotain tuttua oli näissä pikku pyörissä, ja paljastuikin, että tekijä on lehtimäkeläinen Esa Leppälä.

Kukkaistutukset ihastuttavat ja vihastuttaa, kun kotikaupunki niistäkin säästää ja antaa muutenkin ympäristön pusikoitua ja rappeutua.

Säiden haltija osoitti taas suosiotaan minulle, kun myöhästytti junaakin vartin verran, ettei tarvinnut pahimman vesikuuron aikana junaan mennä. Lisäksi vielä kotiinkin pääsin niin, että "vesihanat" aukesivat vasta, kun olin jo sisällä.