Juhannuksen alla olin lähdössä Jyväskylästä Etelä-Pohjanmaalle, ajatuksena oli mennä junalla Tuuriin ja ottaa polkupyörä mukaan. Vesijumpatessa sain oivan ajatuksen (usein vesijumpassa tulee parhaat ideat), miksi en polkisi koko matkaa. Polkemista tulisi jo neljäsosa matkasta (noin 40 km), jos junalla menisin eikä minua noudettaisi "vastaanottavassa päässä". Reitiksi valitsin "pohjoisen" eli ajelin ensimmäisenä päivänä Saarijärvelle. Uuraisille asti sain "saattojoukot" mukaan.
 |
| Uuraista lähestyessäni tajusin, ettei tätä reittiä ole hetkeen tullut ajeltua, kun Uuraisten kirjasto oli edelleen bongaamatta. Kirjaston oven takana olin juuri ennen omatoimiajan päättymistä ja henkilökunta-ajan alkamista, eli ennätin kirjautua puhelimessa olevalla Keski-kirjastokortillani sisään. |
 |
| Kevyttä kesälukemista etsivälle on "Kesäkirja-kioskissa" vinkkejä. |
 |
| Kattoikkuna antaa valoa Uuraisten kirjastoon. |
 |
| Evästauko Lannevedellä, vielä ei ollut kesäkahvio auki, niin että piti turvautua omiin eväisiin. |
 |
| Ruustinnan juhannusruusut kukkivat upeasti, varsin viehättävä puutarha oli majapaikassani. |
Ensimmäisenä ajopäivänä sää suosi ja matka joutui. Majoitusta en ollut varannut ennakkoon, sillä luotin, että juhannuksen alla on niin vähän majoittujia, että yhdelle aina yösija löytyy. Niinpä kurvasin Saarijärvellä suoraan hotelli Ruustinnan pihaan ja yövyin herroiksi hotellissa. Samalla sain nauttia Ruustinnan pyöräilijöille tarjoamista erikoispalveluista, tosin käytin vain "pyörämajoitusta" autotallissa, renkaissa oli paineita eikä pyörän pesukaan ollut ajankohtaista. Kävin myös tutustumassa Saarijärven museon näyttelyyn Frans Toikkasesta, sitten olikin jo kiire illan tekoäly-webinaariin.
 |
| Toinen pyöräilypäivä oli turhankin sateinen ja Karstulaan saapuessani kirjasto "tuli" sopivasti vastaan. Sadetakin jätin kirjaston katokseen kuivumaan pyörän päälle, kun itse menin latailemaan kännykkää ja kuivattelemaan itseäni kirjastoon. |
 |
Puhelimen lataaminen sujui mukavasti kuivatellassani itseäni kirjaston lämmössä. Vähän mietitytti, että olenkohan varmasti bongannut Karstulan kirjaston aiemmin, kun ainakin kerran olen käynyt suljetun oven takana. Reissuun lähdin sen verran vilkkaasti, että bongaustaulukkoni jäi jakamatta pilveen ja vanhan koneen syövereihin kotiin. Kotiin palattuani tarkistin, että Karstulan kirjaston olen bongannut 22.6.21, liekö ollut silloinkin juhannusreissu menossa (autolla varmaan).
|
Karstulasta matka jatkui vastatuulessa ja tihkusateessa. Olin onneksi aamulla varustautunut kumisaappailla, sadechapseillea ja sadetakilla, joten tihkusade ei saanut minua kovin paljon kasteltua. Hankajärveltä soittelin määränpäähäni ja sain sovittua noutajan Soinista, niin että viimeiset kaksikymmentä kilometriä pääsin auton kyydissä. "Noutajani" ei luottanut, että pizzat olisivat pyörän kyydissä pysyneet lämpiminä ja olin minäkin vastatuuleen ja sateeseen aika kyllästynyt, joten autokyyti oli tervetullut.
Reissua suunnitellessani kyselin tekoälyltä apua. Paljon sillä ei ollut tietoa vain arvauksia, se mm. ehdotti, että yöpyisin leirintäalueella, jota ei ole edes olemassa. Renkinä tekoälyä voi käyttää, mutta isännäksi siitä ei ole.
