Sähkövatkaimella eteenpäin

Sähkövatkain kulkee 

"Sähkövatkain" kuului lauantai-iltana puoli kymmenen jälkeen kotiinpäin polkiessani lapsi-/nuorisoryhmästä (10-13-vuotiaita).  "Kukkahattutädin" ajatus oli tietty heti, että kotiinmenoaika on lapsosilla ja että ehkä joku on lainannut toiselta sähkövatkainta, kun päivällä oli ollut koululla markkinat, joissa oli erilaisia leivonnaisia. "Sähkövatkaimen" merkitys selvisi minulle, kun tämä samainen potkulautailija lähti perääni sanoen "menen tuosta sähkövatkaimesta ohi" tms. Silloin  lisäsin tehoja pyörääni ja aloin polkemaan vähän lujempaa, kohta kuului takaani pettynyt huudahdus "se lisäsi moodia" ja "ohiajaja" putosi matkasta.

Ostin siis syksyllä "sähkövatkaimen", pitkän vatuloinnin jälkeen. Nyt on jo kertynyt jonkin verran kokemusta sähköpyöräilystä, kun tuhannen kilometrin rajapyykki on ohitettu. Toki olin ennenkin sähköpyörillä ajellut. 

"Sähkövatkaimeni" normivarustuksessaan, yleensä minulla on aina matkassa ohjaustankolaukku ja yksi takalaukku. Pyörän varustukseeni kuuluu yleensä myös taustapeili, niin ei pääse takaa tulijat yllättämään.

Ensimmäisen tuntuman sähköpyörään sain yli kymmenen vuotta sitten, kun työpaikan naapurifirma suunnitteli ja toi Kiinasta sähköpyöriä. Silloin sähköpyörää testatessani koin ylämäissä saman tunteen kuin nuoruudessa, kun velipojan kanssa ajeltiin toinen mopolla ja toinen polkupyörällä (yleensä minä?)  kesätöistä kotiin ja ylämäissä mopoilija tarttui pyöräilijän olkapäähän ja työnsi vauhtia.

Sähköpyöriä olen lainannut myös  Lastipyörälainaamosta ja saipa työpaikan respastakin lainata sähköpyörää. Myönteisiä kokemuksia kaikki ja eivät omiaan helpottamaan sähköpyöräkuumetta.

 Sähköpyörää hankkiessani mietin, mihin sitä tarvitsen. Kovasti olisi tehnyt mieli sähkömaasturia, mutta sen käyttö jäisi vain harrastekäyttöön, joten ei mitään järkeä hankkia sellaista pyörää. Kaverini oli pari vuotta aiemmin hankkinut sähköpyörän ja silloin määritellyt omaa hankintaansa varten tärkeimmiksi ominaisuusiksi mm. akun keston ja hydrauliset levyjarrut. Ei huonoja ominaisuuksia ollenkaan ja itse totesin tärkeää olevan myös yleiskäyttöisyyden, ketteryyden ja retkikäytön sekä kotimaisuuden. Kaupunkisähköpyörää en halunnut, sillä olin sellaisia Lastipyörälainaamosta lainannut ja kokenut ne jotenkin "jäykiksi" ainakin omaan retkipyörääni verrattuna. Tärkeää oli myös päästä hieman koeajamaan haluamaani pyörää. Kun kaupungin sähköpyörävalikoima tuntui syksyllä olevan varsin niukka, niin päädyin testaamaan kaverini pyörää ja tilaamaan samanlaisen netin kautta.

Avustusta

"Luomuna" ajellessa ohittavat pyöräilijät harmittivat, mutta ohitin asian olankohautuksella, "taas meni sähköpyöräilijä ohi" tai maantiepyöräilijä ilman kantamuksia. Nyt kun itse ajelen sähköllä, huomasin järkytyksekseni, että edelleen sähköpyöräilijät ohittavat minut. Onneksi pian tajusin, että he varmaan käyttävät enemmän avustusta kuin minä. Niinpä seuraavalla kerralla ajelin ohiajaneen sähköpyöräilijän perässä pari kilometriä ja sitten lisäsin tehoja ja polkaisin hänen ohitseen. En tietty voinut tehojani pudottaa, ettei menisi kisaamiseksi. Peilistä tarkkailemalla näin, että pyöräilijä jäi muutaman kymmenen  metrin päähän ajelemaan. Taitaa vähitellen heräillä minunkin kilpailuhenkisyys.

Sähköpyörähän ei saa avustaa maksimissaan kuin 25 km/h. Alamäissä ei siis avustusta ole ja välillä tasaisellakin pyörä kulkee "luomuna" yli 25 km/h. Pyörässäni on avustustehoja kolme (tai neljä, jos kävelyavustus lasketaan), "eco", "norm" ja "high".  Akun varaus vajenee sitä nopeammin mitä suuremmalla teholla ajelee tai jos on paljon ylämäkiä. Olenkin ajellut tehoja säästellen "ecolla" tai kokonaan ilman avustusta. Ohittelijoiden innoittamana sain ahaa-elämyksen "mitä sitä kotinurkilla tehoja säästelemään, kun akun saa aina tarvittaessa lataukseen". Säästellä voi sitten retkillä, kun ei ole latausmahdollisuuksia niin usein ja kuormaa on vielä enemmän. 

Kerran kotoa liikkeelle lähtiessä oli akun lataukset aika matalalla, mutta ajotietokoneen tietojen mukaan kilometrien piti hyvinkin riittää kaupunkireissuun, "ecolla" ajellen jopa tuplasti.  Kotiin tullessa en sitten tehoja viitsinyt etenkään ylämäissä säästellä. Wesmanninmäen alla oli "high"-tehoa jäljellä 5 kilometrin matkalle ja muita tehoja vähän pidempään. Siitä on kotiin vajaa viisi kilometriä, joten päätin ajella Wesmanninmäen ylös korkeimmalla teholla, mutta mäen päällä yht'äkkiä kaikki avustustehot loppuivat eli ei puolta kilometriä avustus enää riittänyt korkeimmalla teholla. Loppumatkan ajelin "luomusti" kotiin, onneksi pyörä ei ole liian raskas ajaa ilman avustusta. Eipä ole tietokoneen tietoihin luottamista, sen olen aiemminkin havainnut, että vaikka täyteen ladattuna lupailee 183 kilometrin matkan avustavansa, niin todellisuudessa avustusta riittää huomattavasti lyhyemmälle matkalle. Varmaan on liikaa kuormaa pyörälläni, kun ei jaksa avustella maksimimatkoja.

Juuri ladattu akku lupaa avustaa Ecolla 183 km, lähes 17 km ajettuani on avustuslupaus noussut 198 km, ja ylämäkeä 1,5 km, niin avustuslupaus tippui 172 km.... Summasummarum koko 18,4 km lenkillä avustustehon lupaus tippui 21 km, mikä on kohtalaisen vähän, matkalla oli alamäkeä, tasaista ja ylämäkeä, Etelä-Pohjanmaan mäet vaan ovat loivempia kuin Keski-Suomessa, jossa avustukset putoavat ripeämmin.

Täydet "High"-avustustehot päällä ja kadenssia (polkemistiheys) 83 kierrosta, High-sanan alla olevasta palkista näkee miten paljon avustaa. 

"Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan"

Suomessa sähköpyöräistyminen tapahtui alkuun varsin hitaasti, koska sähköpyöriä markkinointiin lähinnä vajaakuntoisten ja vanhusten pyörinä. Ulkomailla liikkuessamme kiinnitimme huomiota sähköpyöriin jo yli viisitoista vuotta sitten. Viime vuosina sähköpyöräistyminen on saanut vauhtia työsuhdepyörien myötä. Tämä pyöräkannan parantuminen on tuonut haasteita myös pyöräpysäköinnin turvallisuuden parantamiseen. Itsekin olen huomannut olevani tarkempi mihin pyöräni parkkeeraan.

Pyöräilyviikkoa  (5.5.-14.5.2023) poljetaan vuonna 2023 pääteemalla ’’Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan’’. Pääteemalla kiinnitetään huomio pyöräpysäköintiin, sen laatuun, määrään, sijoitteluun ja käytettävyyteen. 

Kevään merkkejä

 "Kevät keikkuen tulevi" on vanha sanonta. Viimeiset pari viikkoa sää on ollut tasaisen aurinkoista, keikkumista ei ole niinkään ollut havaittavissa. Ja sitä edeltäneet pari viikkoa olivat tasaisen talvisia ja lumisateisia. 

Kevään varmoja merkkejä on myös lisääntynyt pyöräilyinnostus ja erilaiset pyöräilyyn liittyvät toimet ja tapahtumat.

Perjantai-aamuna polkaisin juuri yön aikana siistittyä pyörätietä kohti Jyväskylän pääkirjastoa, jossa toimin Jypsin (Jyväskylän Pyöräilyseuran) huoltotapahtuman pyörien vastaanottajana. Hauskaa tutustua kirjastoon välillä parkkihallin suunnastakin.

Kirjastosta on moneksi, kellarista löytyy parkkihalli, joka soveltuu mainiosti pyörien huoltotilaksi.

Jos liikut Jyväskylän pääkirjaston nurkilla, kannattaa kurkata sisäpihalle (Vapaudenkadun puolelta), seinässä on todella hienoja graffitteja. 

Kirjastoautot tulivat täydentämään aineistojaan. Varsinaiset tallit kirjastoautoille on muualla.

Kevään varma merkki on myös toukokuulla järjestettävä pyöräilyviikko (taisi korona välillä tämän kevään merkin siirtää syksyyn). Tänä vuonna (5.-14.5.2023) pyöräilyviikon teemana on "Pyöräpysäköinti - oikea ratkaisu oikeaan paikkaan". Todella hyvä teema! Jyväskylän pyöräilyviikko taas täynnä tapahtumia, kannattaa osallistua. 

Vaajakummun koulun pyöräparkkejakin on varmaan syytä kehittää. 

Kovin tervetulleeksi ei pyöräilijä tunne itseään, jos liikkeen pihassa ainoa parkkimahdollisuus löytyy roskiksen kyljestä. 

Vielä riittää "kuulalaakereita" pyöräteillä, vaikka aika paljon on jo siivottu. Ps. nämä "kuulalaakerit" oli siivottu lauantai-päivän aikana pois, jo toinen samanmoinen yllätys tänä keväänä. Tosi hyvin hoidettu hiekan siivous tänä keväänä. Yli- ja alikulut näyttävät olevan viimeksi siivottavia.

 

Onneksi kodin lähellä on pyörätien varressa sinivuokot erään talon pihassa levinneet. Lievittävät keväistä kaipuutani etelämmäs, lapsuudessani, kun opin, että kevään airueina  ovat vuokot. Lahdessa oli tarkoitukseni käydä sinivuokkoja bongaamassa, mutta muiden kiireiden vuoksi en ennättänyt.

Kuohuvat kosket kuuluvat kevääseen, pääsin tänä keväänä nauttimaan Juveninkosken kuohuista Jämsässä.

Koiruuksia hoitamassa

Yksi kevään merkki on myös ihmisten innostus matkustaa Lapin hangille ennen kesän tuloa. Ja kun matkaan ei aina voi ottaa perheen koiruutta, minulla oli tilaisuus olla Pinjan ja Murun seurana heidän kodeissaan. Minullehan tällainen paikan vaihdos toi mukavaa vaihtelua lenkkimaastoihin. 

Pinjan hoitorupeama Muuramessa sattui talven pahimpaan lumikaaokseen, reilun viikon aikana lunta tuli varmaan yli puolimetriä, vaikka talvi on muuten ollut aika vähäluminen. Niinpä Pinjan kanssa lenkkeiltiin lumisilla "koirapoluilla", tehtiin lumitöitä ja lämmitettiin tupaa.  Muuramen ja Jyväskylän rajoilla olevat polut ovat kesäaikaan myös pyöräilijöiden ahkerassa käytössä, nyt muutaman pyörän jäljen näin ja varmuudella yhden (sähkö)läskipyöräilijän. 

Lahdessa pääsin Murun kanssa lenkkeilemään upeissa aurinkoisissa säissä lumien sulaessa kohisten. Järven jäälle en enää Murua uskaltanut johdattaa, mutta Lahti vakuutti minut hyvin merkattuine ulkoiluväylineen. Pääsin myös itse aloittamaan ensimmäisen sähköpyöräilykauteni (viime syksyä ei lasketa) Lahden vielä osin jäisillä ja hiekoitussoran peittämillä pyöräilyväylillä.

Pinjan kotiympäristössä on paljon mukavia polkuja, jotka ovat myös pyöräilijöiden suosiossa. 

Lunta tuli riittämiin maaliskuun lopulla, kun olin Pinjan kaverina Muuramessa. Eipä tullut pyöräily mieleenikään.

Muru asustelee Lahdessa, jossa näyttää olevan todella hyvin merkitty ulkoilupolut, tänne pitäisi päästä maastopyörällä joskus ajeleen. Vielä olivat polut jalan alla turhan liukkaita paikoitellen ja Murun piti joissain alamäissä rohkaista minua haukkumalla, kun tulin liian hitaasti. Muru kyllä varmaan ymmärsi varovaisuuteni, koska häntäkin pitää joskus rohkaista portaissa alakertaan mennessä. 

Kiekot unohtuivat kotiin, niin ettei vielä päästy Murun kanssa frisbeegolfia pelaamaan. Frisbeegolfradalla oli myös pyöräpysäköinti, jäi vaan kuva ottamatta (ei siis ollut kovin mieltä ilahduttava).

Pyörän mittariin tuli niin kiva tasainen lukema, että piti ottaa kuva. Tässä vaiheessa 10% kilometreistä oli tämän kevään aikana Lahdessa ajettuja. Nyt alkaa lukema olla jo nelinumeroinen.

Lahti on sen verran vierasta seutua, että luotin googlemapsiin, ehkei olisi kannattanut. Googlen ehdottoma "paras reitti" vei kyllä välillä melko hiekkaisille ja rapaisille teille, jos olisin ollut viikkoa aikaisemmin liikkeellä, olisivat reitit olleet myös jäisiä.

Todella hienot ja hyvin merkityt reitit Lahdessa ulkoilijoille. Kesällä taidan ottaa maastopyörän mukaan, että pääsen kunnolla näille hienoille poluille.

Muru nautti talven viimeisistä lumikylvyistä.

Kyllä on hellyttävä katse, isäntäväkeä odotellaan kotiin. Ihan vieraita koiria en kyllä lähtisi hoitamaan, vaikka näin voisin majoituskuluissa säästääkin. Ylellä oli juttu (Ylen uutinen) kansainvälisestä lemmikkieläinten hoitoringistä.