Vettä ja kuraa Mäntän ja Oriveden välillä ke 19.5.21

Tänään ei maanantain ennusteen mukaan pitänyt sataa, mutta melkein koko matkan tuli vettä taivaalta. Onneksi ei kuitenkaan ollut kovin kylmä, niin että olotila oli kosteudesta huolimatta melko mukava. 

Tie Mäntän ja Oriveden välillä oli pinnaltaan huonompi kuin Jämsänkosken ja Mäntän välinen tie eikä siinä ollut ollenkaan asfalttia pientareella. Onneksi liikenne oli rauhallista. Maisemana oli pelkkää metsää ja hakkuuaukeaa. Mäet pitkiä ja loivia, niin että ne oli poljettava ylös eikä saaneet jalat ja takamukset tarpeellista lepuutusta. Ja kun vettä satoi, niin en hirveästi riemastunut, mun tajusin, että Juupajoelle onkin 10 km pidempi matka kuin olin olettanut eli se on lähempänä Orivettä kuin Mänttää.

Pelastuksena tuli Lylyn tienhaara ja pääsin pois tieltä 58. Tie Lylyyn oli päällystettyä, enkä osannut pelätä tulevaa, vaikka reittiä suunnitellessani olinkin epäillyt, että Lylyn ja Juupajoen väli olisi hiekkatietä. Kun näin asfaltin loppuvan ja liikennemerkin kertovan, että kelirikkoa on seuraavat 10 kilometriä, niin mietin jo takaisin päin kääntymistä, mutta taas kerran seikkailija ja löytöretkeilijä minussa voittivat ja jatkoin kuraista tiekarhun lanaamaa tietä eteenpäin. Onneksi karhun jälki parin kilometrin päästä häipyi. Maisema korvasi huonon tienpinnan eikä mäetkään olleet Korpilahden mäkiin nähden kummoisia, pyörää ei tarvinnut työntää ollenkaan. 

Tie Lylyyn pelasti minut 58 tien tylsyydeltä.

Lylyn tien alussa oli punaisten hautamuistomerkki sisällissodan ajalta. 

Sateensuojassa tuumaustauko jatkaako kuraista kulkua vielä kymmenen kilometriä.

Minkä tienpinnassa hävisi, sen maisemassa voitti.

Juupajoen keskus on Korkeakoski ja muutamaa kilometriä ennen sinne saapumistani aloin kummastella metsästä kuuluvia ääniä. Äänten lähteeksi paljastui varsin suuri saha-alue. Märkänä ja rajpaisena parkkeerasin pyöräni Juupajoen kirjaston oven viereen, kirjaston avautumiseen oli vielä puolituntia aikaa. Sade oli tauonnut ja päätin odotella kirjaston avautumista. Odotellessani kävin tutustumassa paikalliseen tuottajatoriin ja kävelin uteliaisuuttani katsomaan kirkkoa.

Korkeakosken kirkko on Aaltosen kenkätehtaan vuonna  1951 rakennuttama "Suutarien kirkko", onneksi nykyään voi tietämystään päivittää googlen avulla, olisi muuten jäänyt tämä erikoisen näköinen kirkko mietityttämään. 

Juupajoen kirjaston "portailla" on "matto"

Juupajoen kirjastossa on 28.5. asti esillä Tampereen taidemuseon kiertonäyttely Aino Louhi - kuvituksia ja taidesarjakuvaa.

Kun valmistelin matkan jatkamista, alkoi taas sataa. Pari sataa metriä ajettuani näin opasteet Juupajoen rotkolle ja vanhat kenkätehtaan tiilirakennukset. Jos ei olisi satanut, olisin pysähtynyt niitä ihmettelemään. Jäipähän taas jotain tutkittavaa seuraavalle kerralle.

Pian pääsin taas ajamaan tielle 58, onneksi oli piennaralueella vähän enemmän asfalttia kuin alkumatkasta, mutta liikennemääräkin oli lisääntynyt. Ihan vapaaehtoisesti tein pari "hiekkatiekierrosta", että pääsin ohiajavista autoista edes hetkeksi eroon. 

Majapaikka löytyi helposti, vähän ihmettelin sekä ulkona että sisällä ilmenevää hajua, jonka lähteeksi paljastui kengänpohjaani tarttunu koiran paska. Siistiydyttyäni lähdin etsimään kirjaston ja syötävää. Kirjastoon olikin helppo löytää, kun olin jo viime vuonna ohikulkureissullani sinne poikennut.

Pyörä lasteineen oli kuralla kuorrutettu päästyäni majapaikaan, ei edes kuivia hanskoja viitsinyt tuon kurakasan alta etsiä.

Minua puhelin alkaa olla niin täynnä, ettei uudet app'it enää siihen mahdu... 

Oriveden kirjasto löytyi, jostain syystä lähestyn sitä aina takakautta, vaikka on ihan Keskustien varressa.

Kirjaportaat eivät johda mihinkään.

Limoviikunalla on ollut tilaa ja valoa kasvaa.

Onneksi en ole töissä, tämä viesti tuntuu vähän ahdistavalta, oli sekä Juupajoella että Orivedellä ja kun on paperille tulostettu, niin tuntuu vähän pitempi aikaiselta häiriöltä..

Oriveden kirjaston alakerrastta löytyi poistohylly.

Matka jatkuu Jämsänkoskelle ja Mänttään ti 18.5.21

Aamulla totesin, että illan säätiedotus koko päivän sateesta ei enää pitänyt paikkaansa, vaan sade alkaisi vasta klo 13. Aamulla oli kyllä kosteaa, mutta muuten mukava keli polkea. Ja kun jatkoin matkaani Jämsänkoskella puolen päivän jälkeen pilvet väistyivät ja pääsin polkemaan auringon paisteessa kohti Mänttää. 

"Hiirontientraumani" aiheuttaa sen, etten oikein googlen reittiohjeisiin luota, mutten kuitenkaan lähtenyt 9-tien laitaa ajamaan, vaikka paikallinen "asiantuntijani" sitä suositti. Ajelin metsien halki välillä ylämäissä pyörää työntäen Juokslahden ja Jämsänkosken väliselle tielle.  Olin reittivalintaani  tyytyväinen kuunnellessani linnunlaulua ja haistellessani metsän tuoksua. Saakoskella sain kuunnella  9-tien ääniä ajellessani vähän matkaa noin sadan metrin päässä 9-tiestäei ollut kivaa kuunneltavaa. "Rantahiekallakin" pystyi ajamaan, ei tarvinnut edes hypätä pyörän päältä pois, olen paljon pahempiakin hiekkateitä ajellut (ja Hiirontien kivikkoa työntänyt pyörää). Ylämäkien kävely pyörää työntäen teki vain hyvää takamukselle ja alaselälle. Juokslahden ja Jämsänkosken välisen tien "rekkaliikennettä" vähän jännitin etukäteen, mutta onneksi se ei ollut niin vilkasta kuin olin epäillyt. 

Opasteita metsäpolulla. 

Pyörä pääsi nojailemaan varsin jyhkeään sillan kaiteeseen Saajoen rannalla. 

Pieni varsavauvakin osui reittini varrelle. 

Jämsän pääkirjastossa kävin jo viime kesänä ohikulkumatkalla, mutta pitihän siellä nytkin poiketa kuvia ottamassa. Entiselle jämpsäläiselle oli pieni järkytys, että Jämsän pääkirjasto on nykyään  Jämsänkoskella. Nyt olen jo järkytyksestä selvinnyt ja varsin kivan kirjaston ovat saaneet tehtyä vanhaan Jämsänkosken kaupungintaloon. Tulipa käytyä sekä nykyisessä että ex-pääkirjastossa samalla kertaa. Ennen vanhaan oli Jämsän kirjasto Lamminsuon laidalla "keskustassa", mutta se taidettiin homeen vuoksi sulkea. 

Kirjat ovat vallanneet vanhat toimistohuoneet. Yllätävän viihtyisän tuntuinen kirjasto

Valtuustosalista oli tullut lehtisali.

V

Jämsän kirjastossa hieno kokoelma mallipuuseppä Viljo Järvisen tekemiä puuveistoksia.

Matkailijan pelastus, kirjaston wc ei ollut suljettu, vaan sinne ohjattiin heti ulkoovelta käsienpesulle.

Täydessä lastissa olleen pyörän sai kätevästi parkkiin penkkiä vasten.

Jämsän kirjaston tutkailtuani ja vähän välipalaa vastapäisen kaupan kahvipisteessä nautittuani jatkoin matkaa Jämsänkoskelta Mänttään, alkumatkan kuljin taas puistojen ja metsien halki. Jämsänkosken ja Mäntän väliselle tielle saapuessani vaihdon takin turvaliiviin ja lisäsin aurinkovoidetta, kun sää oli selkeytynyt auringonpaisteiseksi. Muistelin Jämsänkosken ja Mäntän välisen tien olevan mutkaista, mäkistä ja kapeaa. Yli kolmenkymmenen vuoden takaiset muistot auton ikkunasta eivät pitäneet paikkaansa tai sitten tielle on tehty iso remontti. Tien laidassa oli suhteellisen leveä asfaltoitu alue, asfaltti oli tasaista ja tuntui kuin alamäkeen olisi lasketellut aamupäivän hiekkatieosuuden jälkeen. 

Ainoa katsomani jalkapallomatsi on 1983  Jukka Virtasen 50-vuotismatsi Zoom vastaan paikallinen jalkapalloseura Jämsänkoskella.

Ennen isolle tielle siirtymistä takki vaihtui aurinkorasvaan ja turvaliiviin.

Mänttään saavuttuani majoittuiduin, kävin suihkussa ja syömässä ja vasta senjälkeen lähdin kaupunkiin tutustumaan. Taide-elämykset päätin tällä kertaa jättää väliin. Edellisellä "ristiäismatkallani" vajaa viisi vuotta sitten ajelin autolla Tampereelle Mäntän kautta ja kävin silloin tutustumassa Serlachius-museoon. Nelisen vuotta sitten pyöräilin kavereiden kanssa Keuruulta Mäntän kautta Ruovedelle, silloinkin taisi jäädä taide-elämykset vähälle. 

Jämsän ja Mäntän rajalla vaihtui myös kirjastokimppa Keski-kimppa vaihtui Piki-kimppaan. Molempat kimpat ovat minulle tietokantojensa kautta varsin tuttuja, mutta Mäntän kirjastossa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Kirjasto sijaitsi mukavasti avoimella paikalla torin laidalla ja sinne oli helppo löytää. 

Mäntän kirjasto löytyi helposti ja sen edessä oli katettu pyöräparkki.

Taidekaupungissa, kun ollaan, niin kaupungin taidelainaamokin sijaitsee kirjasossa, taiteen lainaamisesta tosin peritään pieni maksu. 

Mäntän kirjastosta hienot näkymät kaupungintalolle.

Taidekaupungissa on vanhat talotkin otettu taiteen käyttöön.

Kesä2021 bongaus: kirjastoja 4/303, ex-pääkirjastoja 4, lähikirjastoja 4, kimppoja 2