Junailua Hämeen Härkätielle

Su 30.5.2021

Aamulla anivarhain heräsin reilusti ennen kellon soittoa, ei sitä osaa nukkua, jos on kello soittamassa. Nykyään minulla on aamuisinkin varsin hyvät unen lahjat, kun ei ole aamulähtöjä.

Pyörälaukut olivat valmiiksi pakattuina, vain eväät lisäsin lastiin. Polkaisin Jyväskylän asemalle. Auto sai jäädä kotipihaan, kun poika ei sittenkään autoa kokenut tarvitsevansa. Matkalla mietin, että todennäköisesti olisin lähtenyt autolla liikkeelle, jos ei olisi ollut siitä "ennakkovarausta". Reissussa on enemmän seikkailuhenkeä, kun liikkuu julkisilla ja pyörällä ja reittivalinnatkin vapaampia, kun ei tarvitse miettiä mistä auton noutaa. Olen aina ollut liikkumisen multitaskaaja eli liikkunut sillä välineellä, mikä kulloiseenkin tilanteeseen on parhaiten sopinut, tänään tuntui juna / pyörä yhdistelmä just passelilta. 

Hieno aamu Jyväsjärven rannoilla, tyyntä ja sinistä.

Asemalla totesin olevani lähes yhtä tyhmä kuin VR:n lipun varausjärestelmä.... olin varannut liput matkalle välille Jkl- Haapamäki ja Haapamäki-Tampere, ja juna näyttikin menevän suoraan  Tampereelle... Ei ollut tullut pieneen mieleenikään, että olisin hakenut lippuja Jyväskylä-Tampere välille, kun kerran VR:n järjestelmä ei osannut tarjota tältä junalta yhteyttä Hämeenlinnaan. 

Eipä tule junan vaihtoa Haapamäellä.

Pyörän "työntäminen" taajamajunaan ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin Esa vakuutteli (ja itsekin kuvittelin), junaan noustessa olikin muutama porras, joten täydessä lastissa en viitsinyt pyörää nostella, vaan laukut pois ja pyörä junaan ja  sitten laukut. Onneksi ei ollut Haapamäellä vaihtoa, niin että ylimääräiseltä jumpalta säästyin. Tampereella sain odotella junaa (tai oikeastaan ovien avautumista, juna oli jo laiturissa) melkein tunnin. Jostain syystä ei tullut siinä kohtaa mieleen, että olisin voinut polkasita Metsoon (Tampeen pääkirjastoon). Vasta Hämeenlinnassa tajusin, että olisihan sitä voinut Metsonkin bongata tällä reissulla (toki olen siellä käynyt ennenkin, mutten vuoden 2018 jälkeen) ja illalla netistä luin, että Metso olisi ollut viimeistä sunnuntaita auki ennen kesää.

Juna paikallaan, mutta ovet lukossa.

Tää ei ollutkaan käsidesi, vaan joku Nyssen käyttöön liittyvä vempain,

Käsidesi näyttää tältä.

En ole tainnut hetkeen olla Tampereen asemalla (alku viikosta?), kun vasta nyt bongasin nämä radan päälle rakennetut talot. Alkuviikosta oli asemalla enemmän ihmisiä ja junaa ei tarvinnut ihan niin kauan odotella.

VR:n järjestelmä myynnyt pyörälippua Tampere Hämeenlinna välille, ja vähän huolissani pohdin mahtaako junaan tulla lipuntarkastaja, kun pyöriä oli viisi ja pyöräpaikkoja vain kolme. Henk.koht. rautatieasiantuntijani kertoi Whatsappin välityksellä, että R-juniin ei tarvitse ostaa pyörälippuja... ois ollut kiva, jos VR:n järjestelmä olisi vaikka lippuun tämän asian tulostanut... Minulla riittäisi näitä kehitysideoita tuohon VR:n järjestelmään niin paljon, että pitäisiköhän pyrkiä sinne töihin.

Taas erilainen "pyörän roikotin".

Minun pyöräni matkusti invapaikalla, kun sille ei ollut muuta köyttöä. 

Hämeenlinnassa ystävällinen neiti auttoi pyöräni junasta. Junasta poistuminen olikin haastaavaa, kun piti myös pyörälaukut saada pois junasta ja yhtä aikaa oli junaan nousevia ihmisiä tulossa ovissa vastaan. 

Pyörä helppo "työntää" taajama- ja lähijuniin, mistäköhän tuollainen ajatus tulikin mieleen.

Hämeenlinna oli pari kuukautta kotikaupunkini  80-luvulla ja minulla oli selkeä mielikuva Hämeenlinnan kirjaston sijainnista ja koko talo jotenkin piirtyi mieleeni. Kun etukäteen tutkin kirjaston sijaintia, totesin sen olevan ihan eri paikassa kuin muistelin. Kun polkaisin kirjastolle, niin vähän hämmennyin, kun näin, että on tämä hieno tiililinna ollut jo hetken paikallaan. Eipä ole aiemmilla Hämeenlinnan vierailuilla tullut ohi mentyä. tai ainakin on jäänyt rekisteröitymättä mieleeni tämä "uusi" kirjastotalo. Internetin ihmeellisestä maailmasta selvisi, että kirjastorakennus on valmistunut vuonna 1983. Minä taisin oleilla Hämeenlinnassa syksyllä 1982, eli kyllä se kirjasto silloin oli eri paikassa.  Hämeenlinnan kirjasto on oikea monitoimitalo gallerioineen, media-auloineen, "urban office" -tiloineen, remontti valmistunut 1.9.2020 eli tilat on juuri modernisoitu.  Ja maisemat, miten upeat ne olivatkaan... taas käy kateeksi kävelyetäisyydellä (tai pyöräilyetäisyydellä) tästä hienosta kulttuurin kehdosta asuvia.  Hämeenlinnan ympäristön kirjastot muodostavat Vanamo-kirjastokimpan.   

Näissä maisemissa kelpasi latailla kännykkää.

Kirjaston tarkastettuani polkaisin rantaa pitkin ja istahdin penkille syömään eväitä, kyllä oli maisemat kohdillaan. Hämeenlinna on kyllä yksi lempparikaupungeistani.  Härkätien alkuunkin löysin aika sujuvasti, vaikka mäpsin mielestä minun olisi pitänyt ajella 10-tietä Renkoon. Härkätie oli miellyttävä ajokokemus, korkeuserot suuremmat kuin Varsinais-Suomessa, mutta pienemmät kuin Keski-Suomessa, liikenne hiljasita, pyöräilijöitä kyllä tuli vastaa kohtuullisen paljon. Onneksi olin kaukaa kotoa ja pyörällä liikkeellä, niin etten voinut tyhjentää matkan varrelle sattunutta puutarhamyymälää. Vaikka harmi, että puutarhamyymälä on näin kaukana kotoa, haluaisin sen vielä joskus käydä tyhjentämässä. 

Härkätie on hyvin merkitty, kunahn löytää tien pään, niin on helppo edetä.

Onneksi tai harmiksi ei pyörän päälle mahdu paljon kukkia.

Yksi kukka sentään kylään vietäväksi mahtui matkaan.

Majapaikan löydettyäni polkaisin vielä tervehtimään sukumme  "matriarkkaa" Rengon kirkolle ja samalla bongasin myös Rengon kirjaston, tosin vain ulkopäin, mutta sehän ei olekaan enää pääkirjasto.  Hämeenlinnaan liitettiin 2009 Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos eli viisi pääkirjasto poistui kartalta. 

En jäänyt kirjastoautoa odottelemaan.

Kovin on pyöräreitin merkit haalistuneet.

Rengon kirjastoon en päässyt pyhäpäivänä käymmän.

Renko on ollut minulle tuttu paikkajo vuosikymmenet, mutta kun käy kyläilemässä, harvemmin tulee ympäristöön paljon perehdyttyä. Rengon kirkonkylän sijaniti mukavasti joen rannalla vähän yllätti, uimarantakin ihan lähellä. Rengosta on esivanhempianikin lähtöisin, tosin useita sukupolvia sitten äidinäidin puolelta. Nyt alkoi kiinnostaa kuka sieltä oikein olikaan... täytynee perehtyä sukututkimukseen. 

Renkajoessa riittää vettä näin keväällä.

Härkätien museo ei tietenkään ollut auki.

Matkaketjun selvittelyä

Keskiviikkona 2.6. pitäisi olla klo 9 maanmittaustilaisuudessa Paimiossa. Mitenköhän sinne mukavimmin pääsisi? Poika kertoi tarvitsevansa autoa mahdollisesti 3.6, joten päätin unohtaa autoilun. Pyörä junaan tai bussiin, niin ei Keski-Suomen mäet vie heti alkumatkasta voimia ja aikaakaan ei tarvitse varata niin paljon matkantekoon. 

Hämeen härkätien olen aina halunnut kokea. https://www.harkatie.com/ Siispä Hämeenlinnaan ja siitä pyörällä Paimioon! Hyvä suunnitelma, kunhan vaan sen pyörän saisi sinne Hämeenlinnaan. 

Yksi yöpyminen Härkätiellä riittäisi, mutta matkanteko on silloin vähän turhan puurtamista ja ei maltaisi nähtävyyksien kohdalla pysähtyä (se tahtoo olla leppoisammallakin vauhdilla minulle haaste). Ja olisi yksi "must"-kyläpaikka Rengossa, joten olisi hyvä lähteä viimeistään sunnuntaina. 

Juna-aikataulujen tarkastelu kertoi, ettei sunnuntaina Jyväskylästä Hämeenlinnaan pyörän kanssa pääse ennen kuin iltapäivällä. Monenlaisia vaihtoehtoja pähkäiltyäni keksin: junallahan pääsee Haapamäelle ja sieltä Tampereelle, Tampereelta taas menee taajamajunia melko taajaan etelän suuntaan. Ihan kohtuullisen hyvä junayhteys tuolta reitiltä löytyi (lähtö Jkl 8.05, perillä Hml 12.21). Tällaisia luovempia matkaketjuja ei löydy  VR:n eikä Matkahuollon sovelluksissa automaattisesti. Matkakeisari-sivusto,  joka löytää sekä junat että linja-autot, ei sekään osaa luovasti reittejä yhdistää. Ei ole eka kerta, kun omasta kotimaan maantiedon ja rataverkoston tuntemuksesta on enemmän apua kuin em. sovelluksista. Eikä puhettakaan, että voisin VR:ltä ostaa tuon koko "matkaketjun" liput kerralla, vaan pitää jokainen väli ostaa erikseen. Luulisi tekoälyn jo hanskaavan luovemman matkojen suunnittelun kuin ainoastaan suorat yhteydet ja ainakin jonkinlaisen lippujen "niputtamisen".

VR:n tarjoamista yhteyksistä pyöräpaikalliset vuorot katosivat seurantani aikana ja viimeksi asiaa tutkailtuani pyörän kuljetusmahdollisuudet on enää vain klo 19.15 ja 19.47 lähtevillä junilla (viimeksi mainittu perillä 4.36, menee Seinäjoen kautta). Mielenkiintoista, että tarjoaa tuolta Seinäjoen kautta reittiä, muttei osaa reitittää vaihtoa Haapamäellä (kokeilin Haapamäki-Tampere, sama juna Seinäjoelle, mutta olisi Tampereella "jo" 2.59... jostain syystä tää VR:n sovellus ei nyt osaa hanskata näitä matkaketjuja). Ja näytti olevan VR:n sovelluksella välillä vaikeuksia sen pyöräpaikan varaamisessa. Taajamajunaan pitäisi pyörän kelvata, mutta Tampere-Hämeenlinna väille minulle ei kuitenkaan pyörälle tulostunut lippua, vaikka olin pyörän mukaani kirjannut. Oiskohan se jo täynnä pyöriä? No, mennään riskillä, sillä välillä onneksi junia riittää. 

Yksi suunniteltu reitti... mutta taidan kuitenkin poiketa vielä Utössä.

Paimiosta ajattelin polkaista saariston kautta "rahakkaaseen Raisioon" (niin isäni aina sanoi). Ne suunnitelmat tarkentuvat sitten matkan varrella, just keksin, että nyt voisin käydä myös Utössä.

Asemalla junaa odotellaan

Olen aina Lounais-Suomen pikkuteillä autolla ajellessani haaveillut pääseväni sinne pyöräilemään. Tiet kiertävät peltojen reunoilla ja peltoaukeiden läpi, on tasaista. Tie Aurasta Oripäähän ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta se oli aivan haaveideni tienpätkä.  Pinnaltaan se ei ollut kovin hyvä,  liikennettä oli tosi vähän.  Vaikka maasto oli aika tasaista, niin maisemat olivat vaihtelevia ja polkeminen oli leppoisaa. Sää oli kirpeän raikas, mutta aurinko paistoi.  

Vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että muutkin ovat keksineet tuon hienon reitin  Turusta Oripäähän ja sillä on oma nettisivu https://aurajoentie.fi/ ja facebook-sivu https://www.facebook.com/aurajoentie/

Aurajoki ei lopu vielä Auraan.

Päästyäni tien päälle, piti kohta hypätä pyörän selästä ihmettelemään puiden välistä pilkistävää komeaa tornitaloa. Jäi tuo talo kuitenkin kuvaamatta, ilmeisesti se on Kuuskosken kartanon päärakennus, josta ei netistäkään löytynyt kuvia. Sen vieressä oli Koskipirtti ja museotalo. https://www.koskipirtti.fi/

Ensimmäinen bongattava kirjasto löytyi Riihikoskelta, se on Pöytyän pääkirjasto. Kirjasto avautui vasta klo 13, en viitsinyt kolmea tuntia sen avautumista odotella. Ehkä pitää merkitä puolikkaina käynteinä nämä ”ulkokierrokset” ja merkitä ne uudelleen bongattaviksi.  

Pöytyän kirjaston avautumista ei viitsitty "matkakumppanini" kanssa jäädä odottelemaan.

Pöytyän kirkolla pysähdyin hetkeksi kirkkoa ihmettelemään, se oli keltainen puukirkko kuten eilen ohittamani Auran kirkko. Esittelytekstistä selvisikin, että molempien kirkkojen rakentajana on toiminut Mikael Piimänen. 

Pöytyän kirkko

Pöytyän kirkolta matka jatkui kohti Oripäätä, joka puuttui pitkään "kuntakartaltani". Joskus reilu kymmenen vuotta sitten kuulin, että Oripää on kunta. Minulla on kohtuu hyvä Suomen "kartan" tuntemus, Oripäässä oli "väärä" kirjastojärjestelmä ja se ei ollut asiakkaamme, niin että oli mennyt minulta ohi tämän kunnan olemassa olo. 

Peltojen välissä virtaili pieniä ojia tai jokia kohti Aurajokea. 

Matkan teko tuntui niin mukavalta, että aloin miettiä, että jos olisin vielä yhden yön reissussa. Eilen olin vielä ajatellut hypätä Loimaalta junaan. Junan vaihto Tampereella täydessä lastissa olevan pyörän kanssa ei oikein houkutellut eli olisi helpompaa työntää pyörä junaan vasta Tampereella. Ennen kirjaston etsintää tutkailin Oripäässä karttaa ja pohdin Punkalaitumen majoitusvaihtoehtoja. Totesin kuitenkin, että matkaa olisi lähes 50 kilometriä, joten päädyin suuntaamaan Loimaalle ja pohtimaan asiaa uudelleen myöhemmin. Loimaalle matkaa oli reilut 20 kilometriä.

Oripään kirjasto sijaitsi marketin kanssa samassa uudehkossa talossa. Se avautuisi puolen tunnin päästä, joten sen avautumista odotellessa käväisin kaupassa ja menin viereiselle huoltoasemalle tutustumaan mitä siellä olisi evästykseksi tarjottavaa. Yleensä en ole päivällä syönyt lämmintä ruokaa. Nyt päivä oli niin viileä, että totesin nakkikeiton nyt maittavan, muuta lämmintä ruokaa, kun ei ollut tarjolla. Samalla täytin myös kahvitermokseni. 

Oripään kirjasto avautui 12.30.

Nakkikeittoa lounaaksi. 

Siistit uudet tilat Oripään kirjastolla.

Oripäästä jatkoin siis kohti Loimaata. Reilun sadan vuoden takaisista tapahtumista muistutti tienvarressa ollut muistomerkki, tällä kertaa valkoisten teloituksesta, Lylyssä muistomerkki oli punaisten uhrien muistoksi. https://oripaa.fi/vuoden-1918-tapahtumien-muistomerkki/

Pian tuon muistomerkin jälkeen oli ihan tienvarressa Oripään lentokenttä, jonka yläpuolella joku liiteli liitovarjolla tai vastaavalla. 

Monen maatilan nurkilla oli aurinkopaneeleita, kyllä kivempia maisemassa kuin tuulimyllyt.

Rannoilla Loimijoen... Yhtä savinen on Loimijoki kuin Aurajokikin.

Hirsiaidan takaa löytyi Vanhan kirkon muistokivi.

Vähän ennen Loimaalle saapumista tienvieressä oli hirsinen aitaus. Ihmetytti mitä sen sisällä lienee, joten piti pyörä parkkeerata Loimijoen sillan kupeeseen ja käydä tuo aitaus tarkastamassa. Sen sisällä oli suuri juuri leikattu nurmialue, jonka keskellä vanhan kirkon muistokivi ja laidoilla joitain hautamuistomerkkejä. Pienellä googlauksella sain selville, että kyseessä Suomen vanhin hirsiaita, jota on viime vuosina kunnostettu ja paikalla ollut puukirkko oli uitettu (tai talvella viety) Loimijokea pitkin Alastaroon. 

Googlailun tuloksena sain myös selville, että Hirvikoski on ollut Loimaan kunnan hallinnollinen keskus ja että Loimaan kunta on vasta 2005 liittynyt Loimaan kaupunkiin, taas aukko kuntatietämyksessäni, "väärä" kirjastojärjestelmä, ei ollut konversiota meillä. 

Hirvikosken kirjasto on siis Loimaan kunnan ex-pääkirjasto. Onneksi sinne poikkeaminen ei isoa mutkaa tehnyt. Siellä laitoin puhelimeni lataukseen ja aloin tutkia junayhteyksiä Jyväskylään. Kuten yleensä ei VR:n puhelin appi ei suostunut tunnistamaan käyttäjätunnustani eikä salasanan vaihtokaan auttanut, niinpä piti lainata kirjaston tietokonetta, että sain liput junaan tilattua. Jostain syystä en tässä kohtaa tullut ajatelleeksi, että voisin vielä polkea vähän eteenpäin ja jäädä vielä yhdeksi yöksi reissuun. Vasta asemalla aloin asiaa pohtia, hyvin vielä olisin 20-30 kilometriä jaksanut polkea. Toisaalta "viljelykseni" kotona saattoivat tarvita hoitajaa viikon yksin olon jälkeen. 

Vihreyttä Hirvikosken kirjaston ikkunan takana.

n 

Hirvikosken kirjastossa valoa riittä

ä.

Uskollinen ratsuni odottelee Hirvikosken kirjaston pihassa.

Loimaan pääkirjastossa olen käynyt viime elokuussa Paimion reissullani ja ajattelin jättää sen tällä kertaa väliin, kun kahvihammasta poltteli Oripäästä ostettu kahvi, niinpä polkaisin suoraan juan-asemalle (Loimaalla on google maps'in mukaan juna-aseman, monessa muussa paikassa on rautatieasema). Haaveilin penkistä auringossa, mutta asemalla oli vain katospaikkoja tarjolla. Varjoon en viitsinyt jäädä lähes kahdeksi tunniksi junaa odottelemaan, vaan kun sain kahvit hörpättyä polkaisin tutkimaan Loimaan kaupunkia lähemmin. Löytyi pyöräkorjaamokin, onneksi en sen palveluita kaivannut, mutta ihailin sen vanhoista pyöristä tehtyjä koristeluita ja porttia. Lopulta menin kirjastoon hetkeksi lehtiä lukemaan ja vessassa käymään sekä puhelinta lataamaan.

Loimaan kirjastotalo on valmistunut vuonna 1916 Yhteiskouluksi. 

Hieno kirjasto vanhassa talossa.

Loimaan pyörähuollossa oli asianmukainen aita ja muut koristeet.

Pyöriä on riittänyt porttiinkin.

Junaa odotellaan..

Putosiko mun hanska?

Pyörän virittely junan kyytiin ei oo lempihommiania, onneksi konnari sanoi, ettei tarvii ripustaa pyörää koukkuihin. 

Junan pysähtyessä Humppilassa, tajusin, että parin tunnin Loimaalla odottelun sijaan, olisin ennättänyt Humppilaankin polkea. Joskus vaan ei ratkaisut synny ajallaan. 

Nyt kotona, ensi viikolla olisi tarkoitus uudelleen suunnata Lounais-Suomeen. Vähän tuossa jo mietiskelin reittejä, mutta niistä lisää sitten viikon päästä.  Ja nuo tilastotkin kirjastokäynneistäni yritän saada kuntoon. 

Unohdin mainita, että Aura, Pöytyä, Oripää ja Loimaa kuuluvat kaikki Loisto-kimpan kirjastoihin. Nyt olenkin kaikissa Loiston kirjastoissa vieraillut, Marttilassa kävin viime vuonna, Turun läänin Kosken kirajstossa en päässyt viime vuonna sisään, eli tilanne on "puolittainen" kuten Pöytyän ja Auran  kohdalla. 

Aurajoen yläjuoksulle

 

Lauantaina oli lepopäivä pyöräilystä ja muusta matkan teosta, kun keskityttiin juhlimaan pienen Olavi pojan ristiäiseiä Tuomiokirkossa.

Tuomiokirkossa oli ihan "pahvia" yleisöä.

Majapaikkamme oli Turun sataman läheisyydessä ja jos ei olisi ollut karanteenin pelkoa, olisi varmaan ollut houkutus hypätä laivaan ja lähteä lahden toiselle puolelle polkemaan. Pyörän työntäminen junaan ja matkustaminen Jyväskylään kiireen vilkkaan ei sekään tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Päädyin varaamaan majoituksen Aurasta ja junan sijaan hyppäsin pyöräni selkään ja polkaisin tienpäälle.

Majapaikkamme parvekkeelta oli näkymä Turun linnaan. 

Aurajoen rannalla kasvaa varsin suuri päivänkakkara.

Pyörällä oli hyvä yöpaikka portaan alla.

Vaikka Turku on tuttu kaupunki ja suurin piirtein tiesin, mihin suuntaan suunnistan, niin kuitenkin muutaman kerran piti hypätä pyörän selästä tarkastamaan suuntimia google mapsista. No, en ihan joka mutkassa ollut samaa mieltä reitistä kuukkelin kanssa, vaan valitsin vähän eri reitin.

Liedossa koirat on opetettu itse siivoamaan jätöksensä?

Matka Vanhaa Tampereentietä (tienro 222) Auraan oli varsin rattoisa, mäkiä ei pahemmin ollut, mutta maisemat vaihtelivat kivasti, oli asutusta ja peltoa, metsän keskellä ei tarvinnut ajaa. Pyörätietä pääsi ajelemaan Nautelankosken tiehaaraan asti. Nautelankoski on Aurajoen pisin koski (600 m), kävin ihailemassa koskea, museota ja kahvilassa nautin raparperipiirakan kahvin kanssa. Edellisen kahvilan terassilla olin nauttinut omia eväitä, kun kahvila vanhassa meijerissä (alkuperäisen Aura-juuston koti) ei ollut sunnuntaisin auki. Nautelankoskelta eteenpäin ei ollut pyörätietä, mutta autoliikenne oli todella vähäistä. 

Pyöräilijän on aina hyvä varata omat eväät mukaan. 

"Mihenkä älä kajo ette mikkä hajo"

Nautelankosken "kesäkahvio" oli auki ja siellä sain raparperipiirakkaa kahvin kanssa.

Nautelankosken kuohuja.

Itselleni Aura on sikäli mielenkiintoinen kunta, että isäni on syntynyt siellä lähes sata vuotta sitten (1925), mutta muuttanut jo vuoden vanhana pois sieltä, muuta yhtymäkohtaa ao. kunnasta en sukuni historiaan tiedä eli täällä ei pitäisi olla sukulaisia, kuten monessa muussa Turun seudun kunnassa.

Majapaikan ruokatarjonta oli grilliruokapainoitteista, ei siis oikein minun makuni mukaista, niinpä polkaisin parin kilometrin päähän ABC-huoltoasemalle syömään… yleensä kyllä välttelen abc:tä, jos on muuta tarjolla. Tarkastelin taas reittiä abc:lel google mapsista ja totesin, etten todellakaan ole kuukkelin kanssa samalla aaltopituudella, kun se ilmoittaa, että on ”kohtailaisia” tai jopa ”jyrkkiä” mäkiä, niin minun mielestäni on melkein tasaista tai korkeintaan pieniä mäen töyssyjä, keskisuomalainen on tottunut suurempiin ja jyrkempiin mäkiin.

Auran kirjaston kävin illansuussa vielä kuvaamassa, kirjasto aukeaa vasta klo 12, en minä malta jäädä sen avautumista odottelemaan. Riittäköön tällä kuvaa tuo kirjaston "kierto" ulkopäin. Auran kirjasto kuuluu Loisto-kimppaan, viime kesänä olen käynyt Loiston kirjastoista Marttilassa ja Loimaalla. 

Auran kirjasto löytyi varsin helposti.