Asemalla junaa odotellaan

Olen aina Lounais-Suomen pikkuteillä autolla ajellessani haaveillut pääseväni sinne pyöräilemään. Tiet kiertävät peltojen reunoilla ja peltoaukeiden läpi, on tasaista. Tie Aurasta Oripäähän ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta se oli aivan haaveideni tienpätkä.  Pinnaltaan se ei ollut kovin hyvä,  liikennettä oli tosi vähän.  Vaikka maasto oli aika tasaista, niin maisemat olivat vaihtelevia ja polkeminen oli leppoisaa. Sää oli kirpeän raikas, mutta aurinko paistoi.  

Vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että muutkin ovat keksineet tuon hienon reitin  Turusta Oripäähän ja sillä on oma nettisivu https://aurajoentie.fi/ ja facebook-sivu https://www.facebook.com/aurajoentie/

Aurajoki ei lopu vielä Auraan.

Päästyäni tien päälle, piti kohta hypätä pyörän selästä ihmettelemään puiden välistä pilkistävää komeaa tornitaloa. Jäi tuo talo kuitenkin kuvaamatta, ilmeisesti se on Kuuskosken kartanon päärakennus, josta ei netistäkään löytynyt kuvia. Sen vieressä oli Koskipirtti ja museotalo. https://www.koskipirtti.fi/

Ensimmäinen bongattava kirjasto löytyi Riihikoskelta, se on Pöytyän pääkirjasto. Kirjasto avautui vasta klo 13, en viitsinyt kolmea tuntia sen avautumista odotella. Ehkä pitää merkitä puolikkaina käynteinä nämä ”ulkokierrokset” ja merkitä ne uudelleen bongattaviksi.  

Pöytyän kirjaston avautumista ei viitsitty "matkakumppanini" kanssa jäädä odottelemaan.

Pöytyän kirkolla pysähdyin hetkeksi kirkkoa ihmettelemään, se oli keltainen puukirkko kuten eilen ohittamani Auran kirkko. Esittelytekstistä selvisikin, että molempien kirkkojen rakentajana on toiminut Mikael Piimänen. 

Pöytyän kirkko

Pöytyän kirkolta matka jatkui kohti Oripäätä, joka puuttui pitkään "kuntakartaltani". Joskus reilu kymmenen vuotta sitten kuulin, että Oripää on kunta. Minulla on kohtuu hyvä Suomen "kartan" tuntemus, Oripäässä oli "väärä" kirjastojärjestelmä ja se ei ollut asiakkaamme, niin että oli mennyt minulta ohi tämän kunnan olemassa olo. 

Peltojen välissä virtaili pieniä ojia tai jokia kohti Aurajokea. 

Matkan teko tuntui niin mukavalta, että aloin miettiä, että jos olisin vielä yhden yön reissussa. Eilen olin vielä ajatellut hypätä Loimaalta junaan. Junan vaihto Tampereella täydessä lastissa olevan pyörän kanssa ei oikein houkutellut eli olisi helpompaa työntää pyörä junaan vasta Tampereella. Ennen kirjaston etsintää tutkailin Oripäässä karttaa ja pohdin Punkalaitumen majoitusvaihtoehtoja. Totesin kuitenkin, että matkaa olisi lähes 50 kilometriä, joten päädyin suuntaamaan Loimaalle ja pohtimaan asiaa uudelleen myöhemmin. Loimaalle matkaa oli reilut 20 kilometriä.

Oripään kirjasto sijaitsi marketin kanssa samassa uudehkossa talossa. Se avautuisi puolen tunnin päästä, joten sen avautumista odotellessa käväisin kaupassa ja menin viereiselle huoltoasemalle tutustumaan mitä siellä olisi evästykseksi tarjottavaa. Yleensä en ole päivällä syönyt lämmintä ruokaa. Nyt päivä oli niin viileä, että totesin nakkikeiton nyt maittavan, muuta lämmintä ruokaa, kun ei ollut tarjolla. Samalla täytin myös kahvitermokseni. 

Oripään kirjasto avautui 12.30.

Nakkikeittoa lounaaksi. 

Siistit uudet tilat Oripään kirjastolla.

Oripäästä jatkoin siis kohti Loimaata. Reilun sadan vuoden takaisista tapahtumista muistutti tienvarressa ollut muistomerkki, tällä kertaa valkoisten teloituksesta, Lylyssä muistomerkki oli punaisten uhrien muistoksi. https://oripaa.fi/vuoden-1918-tapahtumien-muistomerkki/

Pian tuon muistomerkin jälkeen oli ihan tienvarressa Oripään lentokenttä, jonka yläpuolella joku liiteli liitovarjolla tai vastaavalla. 

Monen maatilan nurkilla oli aurinkopaneeleita, kyllä kivempia maisemassa kuin tuulimyllyt.

Rannoilla Loimijoen... Yhtä savinen on Loimijoki kuin Aurajokikin.

Hirsiaidan takaa löytyi Vanhan kirkon muistokivi.

Vähän ennen Loimaalle saapumista tienvieressä oli hirsinen aitaus. Ihmetytti mitä sen sisällä lienee, joten piti pyörä parkkeerata Loimijoen sillan kupeeseen ja käydä tuo aitaus tarkastamassa. Sen sisällä oli suuri juuri leikattu nurmialue, jonka keskellä vanhan kirkon muistokivi ja laidoilla joitain hautamuistomerkkejä. Pienellä googlauksella sain selville, että kyseessä Suomen vanhin hirsiaita, jota on viime vuosina kunnostettu ja paikalla ollut puukirkko oli uitettu (tai talvella viety) Loimijokea pitkin Alastaroon. 

Googlailun tuloksena sain myös selville, että Hirvikoski on ollut Loimaan kunnan hallinnollinen keskus ja että Loimaan kunta on vasta 2005 liittynyt Loimaan kaupunkiin, taas aukko kuntatietämyksessäni, "väärä" kirjastojärjestelmä, ei ollut konversiota meillä. 

Hirvikosken kirjasto on siis Loimaan kunnan ex-pääkirjasto. Onneksi sinne poikkeaminen ei isoa mutkaa tehnyt. Siellä laitoin puhelimeni lataukseen ja aloin tutkia junayhteyksiä Jyväskylään. Kuten yleensä ei VR:n puhelin appi ei suostunut tunnistamaan käyttäjätunnustani eikä salasanan vaihtokaan auttanut, niinpä piti lainata kirjaston tietokonetta, että sain liput junaan tilattua. Jostain syystä en tässä kohtaa tullut ajatelleeksi, että voisin vielä polkea vähän eteenpäin ja jäädä vielä yhdeksi yöksi reissuun. Vasta asemalla aloin asiaa pohtia, hyvin vielä olisin 20-30 kilometriä jaksanut polkea. Toisaalta "viljelykseni" kotona saattoivat tarvita hoitajaa viikon yksin olon jälkeen. 

Vihreyttä Hirvikosken kirjaston ikkunan takana.

n 

Hirvikosken kirjastossa valoa riittä

ä.

Uskollinen ratsuni odottelee Hirvikosken kirjaston pihassa.

Loimaan pääkirjastossa olen käynyt viime elokuussa Paimion reissullani ja ajattelin jättää sen tällä kertaa väliin, kun kahvihammasta poltteli Oripäästä ostettu kahvi, niinpä polkaisin suoraan juan-asemalle (Loimaalla on google maps'in mukaan juna-aseman, monessa muussa paikassa on rautatieasema). Haaveilin penkistä auringossa, mutta asemalla oli vain katospaikkoja tarjolla. Varjoon en viitsinyt jäädä lähes kahdeksi tunniksi junaa odottelemaan, vaan kun sain kahvit hörpättyä polkaisin tutkimaan Loimaan kaupunkia lähemmin. Löytyi pyöräkorjaamokin, onneksi en sen palveluita kaivannut, mutta ihailin sen vanhoista pyöristä tehtyjä koristeluita ja porttia. Lopulta menin kirjastoon hetkeksi lehtiä lukemaan ja vessassa käymään sekä puhelinta lataamaan.

Loimaan kirjastotalo on valmistunut vuonna 1916 Yhteiskouluksi. 

Hieno kirjasto vanhassa talossa.

Loimaan pyörähuollossa oli asianmukainen aita ja muut koristeet.

Pyöriä on riittänyt porttiinkin.

Junaa odotellaan..

Putosiko mun hanska?

Pyörän virittely junan kyytiin ei oo lempihommiania, onneksi konnari sanoi, ettei tarvii ripustaa pyörää koukkuihin. 

Junan pysähtyessä Humppilassa, tajusin, että parin tunnin Loimaalla odottelun sijaan, olisin ennättänyt Humppilaankin polkea. Joskus vaan ei ratkaisut synny ajallaan. 

Nyt kotona, ensi viikolla olisi tarkoitus uudelleen suunnata Lounais-Suomeen. Vähän tuossa jo mietiskelin reittejä, mutta niistä lisää sitten viikon päästä.  Ja nuo tilastotkin kirjastokäynneistäni yritän saada kuntoon. 

Unohdin mainita, että Aura, Pöytyä, Oripää ja Loimaa kuuluvat kaikki Loisto-kimpan kirjastoihin. Nyt olenkin kaikissa Loiston kirjastoissa vieraillut, Marttilassa kävin viime vuonna, Turun läänin Kosken kirajstossa en päässyt viime vuonna sisään, eli tilanne on "puolittainen" kuten Pöytyän ja Auran  kohdalla.