Mäkiä, mäkiä ja vihdoin vettä taivaalta (Luhanka-Sysmä)

 Ke 28.7.21

Tänä aamuna tuntui, että jatkoin siitä mihin eilen jäin... eli mäet jatkuivat samanlaisina kuin eilen Tammijärveltä Luhankaan polkiessa. Eilen oli helpompi motivoida itseään, kun mietti, että kohta on se viimeinen mäki ja sitten pääsee huilimaan. Aamulla en tiennyt, miten paljon on mäkiä vielä vastassa.  Onneksi oli viileämpää kuin illalla ja olotila ei ollut helteen uuvuttama. Tiesin myös, että tänään on lyhyempi päivämatka kuin eilen. Tärkein motivaattori lienee ajatus, että ylämäen jälkeen tulee alamäki. Autolla ajaessa ei mäkiä tule noteerattua ja edelliset polkemisetkin näissä mäissä olivat unohtuneet. Etenkin Judinsalon "yli kiipeäminen" oli iso urakka. Judinsalo on minulle ennestään tuttu myös vesiltä päin ja ollaan joskus oltu kunnon ukkosmyrskyssäkin purjeveneellä sen edustalla.

Lokkien aamupalaveri Vuoksensalmen sillalla

Tie oli mukavan hiljainen ajella, ensimmäisen tunnin aikana ohitseni meni yksi ambulanssi, vastaan tuli ehkä kolme autoa. Eikä liikenne paljon tuosta vilkastunut. 

Judinsalon mäet selätettyäni, (alamäki oli kyllä kiva laskea, meni melkein viittäkymppiä), siirryttiin  mantereen puolelle Hopeasalmen sillan kautta ja Keski-Suomi vaihtui Päijät-Hämeeksi. Taitaa vielä nykyäänkin tuossa kohtaa olla "tiemestaripiirien" vaihdos, sillä tien pinta muuttui huomattavasti reikäisemmäksi ja huonommaksi. Elättelin myös toivoa, että Hämeessä olisivat mäet vähemmän haastavia ja näin tuntuikin käyvän. 

Näyttää "tiemestaripiiri" vaihtuvan maakuntarajalla.

Auton ikkunasta katsottuna  maisemat näyttävät huomattavasti kivemmilta kuin pyörän selästä. Vain siltojen kohdalla näkyy järvimaisemaa muuten ajellaan melkein metsässä. Muistelen viitisen vuotta sitten Sysmästä Luhankaan päin polkiessani odottaneeni, koska olisi kaunis paikka eväiden syöntiin. Kun ei alkanut sopivaa paikka löytyä, söin evääni roskisten kupeessa. Ja tietty sitten kilometrin päässä olisi ollut kiva levähdyspaikka. Luhangasta päin tullessa näytti näitä levähdyspaikkoja olevan vähän tiheämmin ja pääsin evästelemään ihan rannan tuntumaan pöydän ääreen. 

Kumpi on kivempi taukopaikka? 

Tästä on mennyt lossi vuosikymmeniä sitten. En enää muista mistä salmesta tämän kuvan otin.  

Kun aurinkokin meni pilvien taa, niin uskaltauduin loppumatkasta ajelemaan hiekkatietä Leppäkorven kautta, siellä meni kyllä muutama mäki työntäen ylös. Saavuin hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin Sysmään. Sysmän ja Asikkalan väliltä en löytänyt majapaikkoja, joten sen vuoksi päädyin yöpymään Sysmässä. Huomenna on sitten pitempi päivämatka, toivottavasti ei sada koko päivää.

Sysmässä suuntasin ensimmäisen kirjastoon. Kävin kirjastoa kiertämässä jo viime syksynä, mutta kun ei ollut Lastu-kirjastokortti mukana en omatoimiaikaan päässyt sisälle (voi olla, että vaatisi myös erillisen sopimuksen omatoimikirjaston käyttö). Edelleen minun mieltäni lämmitti tumma tiiliseinä ;). Ja sisältäkään ei kirjasto tuottanut pettymystä, todella kiva kirjasto. 

Sysmän kirjasto on kunnantalon yhteydessä. 

Avaruutta ja tummaa tiiltä ja taideteoksia sisätiloissa.

Eväiden syönnillekin on varattu oma tila.

Nojatuolit ja palapeli houkuttelevat viipymään pitempäänkin kirjastossa.

Kirjastosta näyttely "kirjasto-kirjoista", "Rakastan kirjastoa" menee minun lukulistalleni.

Kirjastosta lähtiessäni oli jo hieman vettä ilmassa, tosin sateeksi se vaihtui vasta tunteja myöhemmin. Kello oli niin vähän, etten vielä arvannut mennä majoitusta kyselemään, niinpä polkaisin syömään muikkuja Päijänteen rannalle. 

Muikut Päijänteen rannalla. 

Syötyäni lähdin kysymään joko huoneen saisi. Pääsin majoittumaan ja eroon hetkeksi pyörän lastista. Vaihteeksi oli kiva ajella "tyhjällä" pyörällä. Päätin etsiä Pyhän Olavin kirkon, jonka sijaintia en aiemmilta ohiajo kerroilta muistanut. Sysmän kirkko ei ole yhtä iso ja näkyvä kuin Luhangan kirkko. Kirkko on kuitenkin ollut paikallaan jo yli 500 vuotta. Mielenkiintoinen kirkko, pieni ovi johti kapeaan portaikkoon, jossa oli "ulkosaarnan pitopaikka".  Ja kirkon torniinkin pääsi. Kirkon kellot ovat vielä käsisoittoiset, kuulemma ainoina koko hiippakunnassa. 

Saikohan pappi "ahtaan paikan" lisää, kun kömpi tästä pienestä ovesta noita eri korkuisia portaita pitämään saarnaa ulkona olevalle kuulijakunnalleen?

Kellotornista oli kivat maisemat, en uskaltanut kokeilla olisinko saanut kellot soimaan. 

Sysmän kirkko on pyhitetty Pyhälle Olaville, kuten 18 muutakin kirkkoa Suomessa. Pyhä Olavi oli Norjan viikinkikuningas ja eli 995-1030 välisenä aikana. Sysmässä vietetään Uotin päiviä (sysmäläinen muoto Olavista) aina heinäkuun lopulla, onhan Olavin/Uotin nimipäivä 29.7. Nytkin on satamaan pystytetty esiintymislava. Sysmä tuntuu olevan Olavien kunta muutenkin, Olavi Virran reliefi on hänen syntymäkylänsä Särkilahden nuorisoseuran pihassa ja hänelle on pystytetty muistomerkki "Hopeinen kuu" Olavi Virran puistoon kirkonkylälle. Ja asuipa jo edesmennyt Olavi-serkkunikin Sysmässä. 

Kirkolta pääsi kivaa "polkua" järven rantaa myötäillen takaisin kylille. Sysmä tuntuu melkeinpä kaupungilta Luhangan jälkeen. Kävin päiväkahvilla ja kaupassa. Totesin Sysmän sen verran nähdyksi, etten pienessä tihkusateessa viitsi enempää katsella. Menin siis hotellille ja laitoin saunan lämpiämään, ihana pikku sauna hotellilla. Pienten illansuutorkkujen jälkeen vielä vähän joogailin ja kävin pienellä iltakävelyllä. Toivottavasti yöllä sataa huomisenkin edestä ja ilma vähän viilenee. Sateessa en välittäisi huomenna koko päivää ajella. 

"Häämatka", "määmatka", Luhangan kirjasto (Vaajakoski-Viisarinmäki-Rutalahti-Luhanka)

 Ti 27.7.2021

Tänään siis aloitin matkan kohti veljentyttären häitä. 

Aamupäivällä pyörä kulki mukavasti eikä vielä ollut liian kuumakaan. Vanhalla nelostiellä ei monta autoa ohi mennyt ja muutenkin oli mukava polkea sileää ja loivamäkistä tietä. Viisarinmäeltä sitten jatkoin Rutalahtea kohti "Baijerinlaakson" läpi. Tien varrella on paljon pieniä järviä, jotka eivät juurikaan näy tiellä, autoilija ei niitä varmaan huomaa, mutta pyöräillessä aikaa tiirailla puiden välistä siintävää vettä. 

, 

Jossain kartassa oli tämä Viisarinmäeltä Rutalahteen lähtevän tienvarressa oleva maisema nimetty "Baijerinlaaksoksi". Eka evästauon paikka oli näissä maisemissa.

Toivakka jää taakse ja Joutsa alkaa. Tänään en niiden kirjastoihin poikennut, olisi tullut liian pitkä lenkki. Viime kesänä polkiessani Hartolasta kotiin poikkesin molemmissa kirjastoissa. Ja Toivakan omatoimikirjastossa kävin myös autoillessani Itä-Suomeen. Leivonmäen (nykyään kuuluu Joutsaan) kirjastoon en viime kesänä päässyt. 

Rutalahdessa on tansseissa kävijän housut unohtuneet ja  alkaneet kasvaa kukkia...

Kovin on ahkeraa väkeä Rutalahdessa.

Hieno uimaranta Rutalahdessa. Leiriytyä tänne ei saa, toisin kuin Luhangan uimarannalle.

Uimarannalta löytyi pyöräretkeilijälle tuiki tarpeellinen puuceekin. Uimaan ei vielä tehnyt mieli, mutta viisitoista kilometriä myöhemmin olisin varmasti mennyt, jos olisi uimaranta sattunut kohdalle. 

Yhdentoista aikaan ajelin ohi ja viitsinyt yli kahdeksi vuorokaudeksi jäädä odottelemaan kahvion aukeamista. 

Matkalla mietiskelin, että tämähän on myös "määmatka", joka on viime vuosina tullut kovasti muotiin. Tänä kesänä olen tehnyt jo useamman pyöräreissun "määmatkana". Yksinäisyyden ja yksinolon väliin moni on valmis laittamaan yhtäläisyysmerkin. Minä en ole matkustaessani yksinäinen, kotona joskus liiankin. Matkalla on niin paljon katsottavaa ja uutta, ettei siinä ennätä yksinäisyydessä velloa.  

Toki kaksin tai porukassakin on mukava reissata. Tuossa polkiessani muistuivatkin mieleeni aiemmat pyöräreissut samalla reitillä. Vajaa parikymmentä vuotta sitten ajettiin kaveriporukalla Päijänteen ympäri ja Kivisuolta Tammijärvelle oli asfaltti kaivettu pois ja tie sepelikköä. Toisella kertaa ajeltiin juhannuksen viettoon Hartolan mökille miehen kanssa ja samalla välillä muistan olleen mitä upeimmat kukkaniityt. Tänään tuo väli oli äärimmäisen paahteinen ja suora ja tylsä... ei varjon varjoa ja puolen päivän jälkeen polkiessani aurinko paistoi suoraan päin. Kyllä oli helpotus, kun Tammijärvellä jäi aurinko selän taa, edes hetkeksi.

Aurinko paistaa suoraan päin ja edes metsä ei suojaa tarjoa, Kivisuon ja Tammijärven väli oli kymmenen kilometriä. 

Vaihtelua tarjosi "vanhan mallinen" kunnanrajan merkki. 

Arveluni siitä, ettei pahemmin kauppoja ja kahviloita löydy Vaajakosken ja Luhangan väliltä osui oikeaan. Tammijärvellä oli onneksi kahvila, niin että sain vesivarastoa täydennettyä, muuten olisi matka ollut vielä tuskaisempaa, vaikka vettä oli mukana tupla määrä  normaaliin verrattuna. Ja kyllä jätskikin omien eväiden jatkona maistui. 

Tammijärvellä poikkesin mäkitupalaismuseoon, jota olen ohikulkiessani yli kolmekymmentä vuotta katsellut. 

Peltolan mäkitupalaismuseo Luhangan Tammijärvellä.

Mäkitupalaismuseossa samanlainen Tikka-ompelukone kuin anopilla.

Helle, pyöräily ja minä ovat äärimmäisen huono yhdistelmä, sen olen aiemminkin todennut. Tammijärveltä tie kääntyi taas kohti aurinkoa ja viimeinen kymmenen kilometriä oli kyllä sisulla eteenpäin puskemista. Ylämäissä olisi tehnyt mieli työntää pyörää, mutta jotenkin itseäni huijaamalla poljin kaikki mäet. Kun sain avaimet majapaikkaan, suuntasin suoraan suihkuun viilenemään. Majapaikkani on minulle oikein sopiva, yksiö vanhusten talossa. 

Suihkun jälkeen hetken levättyäni olin valmis tutustumaan Luhangan kirjastoon, se oli onneksi auki tänään viiteen asti. Vähän arvoin lähdenkö etsimään kirjastoa kirjaston omilta sivuilta löytyvästä osoitteesta vai Google Mapsin ilmoittamasta paikasta. Päädyin kirjaston ilmoittamaan osoitteeseen, josta löytyi Luhangan kylätalo. Menin kylätaloon yläovesta ja kävin kurkistamassa alakertaankin, mutten mitään kirjastoa löytänyt. Lopulta kiersin alapihalle ja sieltähän kirjaston "virallinen" sisäänkäynti löytyi. Kuten arvata saattaa, ei näin pienessä kunnassa isoa kirjastoa ole, mutta tilat uudessa talossa ovat viihtyisät. 

Kylätalon takapihalta löytyi kirjaston sisäänkäynti.

Kiva kirjasto uudessa talossa. 

Olin nähnyt viitan tiekirkkoon, niin että kirjastossa käytyäni suuntasin  Luhangan kesäkirkkoon. Tiekirkon piti mennä kiinni klo 16, mutta opas piti kirkkoa auki ilmeisesti niin pitkään kuin vierailijoita riitti. Olen käynyt useita kertoja Luhangassa, mutten ole vielä koskaan kirkonmäelle "asti" kivunnut. Kirkkoon mahtuun yli tuplaten Luhangan nykyinen väkiluku (1500 vierasta, Luhangassa noin 700 asukasta). Taas kerran sain ihailla hirsirakentajien upeaa työtä yli sadan vuoden takaa (1893 on kirkko valmistunut). 

Etenkin kirkon upea hirsikatto teki minuun vaikutuksen.

Luhangan komea kirkko näkyy mäeltään kauaksi.

Kirkolta jatkoin hautuumaan halki kohti uimarantaa ja kävin viilentymässä Päijänteessä, tosin vesi oli melko lämmintä viilentämiseen ja piti vielä polkea takaisinkin kirkonmäen kautta. Uimarannan vieressä oli upea agility-rata koirille, en ole missään ennen sellaista nähnyt. 

Luhangassa olen kuullut myös melko paljon saksan kieltä. Kun tulin Luhankaan, oli ravintolan edessä moottoripyöriä, joiden kuskit tuntuivat puhuvan saksaa ja uimarannalla oli kaksi matkailuautoa, jotka näyttivät olevan Itävallan rekisterissä ja autojen matkustajat puhuivat keskenään saksaa.

Mämminiemen uimarannan vieressä oli hieno agility-rata koirille. 

Kaupassa kyllä hintataso yllätti, ilmeisesti täällä on tahkottava tili nyt, kun on asiakkaita. Wikipedia kertoi sellaisenkin tiedon, että Luhanka on ainoa Suomen kunta, jossa ei ole yhtään taajamaa, koko väki asuu haja-asutusalueella. Eli ei ole yli 200 asukasta Luhangan kirkonkylällä ei Tammijärvelläkään, yhteensähän Luhangassa on noin 700 asukasta ja se on manner-Suomen pienin kunta.