Polkaisu juhannukseen kirjastojen kautta (Uurainen, Karstula)

Juhannuksen alla olin lähdössä Jyväskylästä Etelä-Pohjanmaalle, ajatuksena oli mennä junalla Tuuriin ja ottaa polkupyörä mukaan. Vesijumpatessa sain oivan ajatuksen (usein vesijumpassa tulee parhaat ideat), miksi en polkisi koko matkaa. Polkemista tulisi jo neljäsosa matkasta (noin 40 km), jos junalla menisin eikä minua noudettaisi "vastaanottavassa päässä". Reitiksi valitsin "pohjoisen" eli ajelin ensimmäisenä päivänä Saarijärvelle. Uuraisille asti sain "saattojoukot" mukaan. 

Uuraista lähestyessäni tajusin, ettei tätä reittiä ole hetkeen tullut ajeltua, kun Uuraisten kirjasto oli edelleen bongaamatta. Kirjaston oven takana olin juuri ennen omatoimiajan päättymistä ja henkilökunta-ajan alkamista, eli ennätin kirjautua puhelimessa olevalla  Keski-kirjastokortillani sisään.

Kevyttä kesälukemista etsivälle on "Kesäkirja-kioskissa" vinkkejä.

Kattoikkuna antaa valoa Uuraisten kirjastoon.

Evästauko Lannevedellä, vielä ei ollut kesäkahvio auki, niin että piti turvautua omiin eväisiin.

Ruustinnan juhannusruusut kukkivat upeasti, varsin viehättävä puutarha oli majapaikassani.

Ensimmäisenä ajopäivänä sää suosi ja matka joutui. Majoitusta en ollut varannut ennakkoon, sillä luotin, että juhannuksen alla on niin vähän majoittujia, että yhdelle aina yösija löytyy. Niinpä kurvasin Saarijärvellä suoraan hotelli Ruustinnan pihaan ja yövyin herroiksi hotellissa. Samalla sain nauttia Ruustinnan pyöräilijöille tarjoamista erikoispalveluista, tosin käytin vain "pyörämajoitusta" autotallissa, renkaissa oli paineita eikä pyörän pesukaan ollut ajankohtaista. Kävin myös tutustumassa Saarijärven museon näyttelyyn Frans Toikkasesta, sitten olikin jo kiire illan tekoäly-webinaariin.

Toinen pyöräilypäivä oli turhankin sateinen ja Karstulaan saapuessani kirjasto "tuli" sopivasti vastaan. Sadetakin jätin kirjaston katokseen kuivumaan pyörän päälle, kun itse menin latailemaan kännykkää ja kuivattelemaan itseäni kirjastoon. 

 Puhelimen lataaminen sujui mukavasti kuivatellassani itseäni kirjaston lämmössä. Vähän mietitytti, että olenkohan varmasti bongannut Karstulan kirjaston aiemmin, kun ainakin kerran olen käynyt suljetun oven takana. Reissuun lähdin sen verran vilkkaasti, että bongaustaulukkoni jäi jakamatta pilveen ja vanhan koneen syövereihin kotiin. Kotiin palattuani tarkistin, että Karstulan kirjaston olen bongannut 22.6.21, liekö ollut silloinkin juhannusreissu menossa (autolla varmaan).

Karstulasta matka jatkui vastatuulessa ja tihkusateessa. Olin onneksi aamulla varustautunut kumisaappailla, sadechapseillea ja sadetakilla, joten tihkusade ei saanut minua kovin paljon kasteltua. Hankajärveltä soittelin määränpäähäni ja sain sovittua noutajan Soinista, niin että viimeiset kaksikymmentä kilometriä pääsin auton kyydissä. "Noutajani" ei luottanut, että pizzat olisivat pyörän kyydissä pysyneet lämpiminä ja olin minäkin vastatuuleen ja sateeseen aika kyllästynyt, joten autokyyti oli tervetullut.

Reissua suunnitellessani kyselin tekoälyltä apua. Paljon sillä ei ollut tietoa vain arvauksia, se mm. ehdotti, että yöpyisin leirintäalueella, jota ei ole edes olemassa. Renkinä tekoälyä voi käyttää, mutta isännäksi siitä ei ole. 

Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen

Olin jo Lestijärveltä Kinnulaan siirtyessäni vaihtanut maakuntaa, mutta vasta jatkaessani Kinnulasta kohti Kivijärveä huomasin kunnolla maiseman vaihdoksen.  Enää ei ollut pitkiä suoria, vaan tie teki enemmän mutkia ja mäet olivat jyrkempiä. Kun maksiminopeus nousi Keski-Pohjanmaalla hädin tuskin yli kolmenkympin, niin Keski-Suomessa taas palattiin "normaaleihin" lähes viidenkympin maksiminopeuksiin.

Olin illalla varannut seuraavaksi yöksi majapaikan jostain Kannonkosken ja Viitasaaren väliltä. Minulle iski kuitenkin "hiekkatiekammo" edellisen päivän rengasrikon jälkimainingeissa ja peruin aamulla tuon majoituksen. Alkoi olla jo halu päästä lähes kolmen viikon reissun jälkeen kotiin ja päätin ajella suorinta tietä kotia kohti ja kysellä tulisiko poika johonkin vastaan.

Kivijärvellä pääsin kirjaston oven taa. Mobiililla kirjastokortillani en saanut omatoimikirjastoa auki. Ovessa lukikin, että omatoimikirjasto avautuu vain sopimuksen tehneille.  Kirjastokorttia en enää nykyään kanna mukanani, kun sen saa kätevästi verkkokirjaston sivulta auki. 

Kehitys kehittyy... Kaatopaikasta tulee jäteasema, joka edelleen muuttuu lajitteluasemaksi.

Kinnulassa oli pyörätiet hiekkapäällysteisiä. Enpä halunnut pyörätiellä ajella, kun lauantai-aamuna ei ollut autoliikennettä juuri ollenkaan. 

"Nuoripari" tien varressa.

Keski-kirjastojen logo on "kotoisasti" Kivijärven (myös Kinnulassa oli) kirjaston seinässä.

Kivijärven Kirsikkapuistossa on vuonna 2019 pidetyn Moottorisaha soikoon-kulttuurifestivaalin kulttuuritoteemi-puuveistokset.

Kyllä näin hienot penkit kelpais mulle kotipihaankin.

Kivijärven jälkeen ajelin edelleen kohti Karstulaa. Puolen päivän aikaan rohkenin kokeilla saisinko pojan kiinni ja suostuisiko hän tulemaan vastaan. Sovittiin, että hän ajelee vastaan. Ennätin Saarijärvelle asti ennen kuin sain autokyydin. Yli satakilometriä tuli matkaa Kinnulasta Saarijärvelle ja siitä olisi vielä ollut melkein sama matka kotiin. Ehkä olisin illan kähmyssä ennättänyt pyörälläkin kotiin, mutta oli kyllä kiva saada välillä autokyytiä.

Rengasrikko umpimetsässä....(Kinnula)

Hirvikoskelta matkaa kotiin oli vielä niin paljon, että piti yksi yöpyminen varata välille. Varasin yöpaikan Karstulasta, jonne GoogleMaps halusi ohjata minut metsien kautta. Sen verran olen kuitenkin tässä vuosien varrella viisastunut, etten aina oikein luota "Kuukkelin" ohjeisiin. Totesin, että ihan metsään olisin menossa, joten päätin ajella Kinnulan kautta, jonne ainakin olisi hyvää tietä. Sainkin ajella hiljaisella tiellä hyvällä asfaltilla.

Lestijärven ja Kinnulan väliltä löytyi Valkeisjärven Pizza, en testannut onko yhtä hyviä pitsoja kuin Valkealammella.

Enpä ole muualla nähnyt näin hienoa vesiliukumäkeä järven rannassa. 

Kuten yleensäkin "valkeiksi" nimetyt järvet oli Valkeisjärvikin hyvin kirkasvetinen.

Kinnulan kirjasto näytti olevan auki vain aamupäivän ja niinpä ajelin Kinnulan läpi suoraan kirjastoon, kun kello alkoi lähestyä puolta päivää. Kirjastovierailun jälkeen eväitä nauttiessani vielä tarkistelin reittiä ja totesin, että varmaan Salamajärven kansallispuiston kautta kannattaa ajella, kun reitti oli selvästi lyhyempi ja luulisi kansallispuistoon menevän tien olevan kohtuullisessa kunnossa.

Kinnulan kirjasto tuntui varsin "kotoisalta", kuuluuhan se Keski-kirjastoihin.

Kinnulan kirjastossa löytyi lapsille "jännä" soppi.

Jatkoin siis matkaa kohti Salamajärveä. Tie muuttui hiekkatieksi, joka ei ollut mitenkään erinomaisessa kunnossa, vaan reikiä näkyi tien pinnassa ja tärisytti aika paljon. Ehkä Salamajärven jälkeen tie paranisi, mutta eipä tarvinnut ajaa sinne asti, sillä pari kilometriä Koirasalmentietä ajeltuani alkoi takarengas tuntua tyhjältä. Hyppäsin pyörän päältä tutkimaan tilannetta ja totesin, että rengas tyhjenee nopeammin kuin saan siihen ilmaa. Vararengasta ei ollut matkassa, enkä oikein omaan renkaanvaihtotaitoonikaan luottaisi. Lopulta soitin taksin pelastamaan minut hyttysten armoilta. Taksikuski kysyi saako tulla "metsäautollaan", että saadaan pyörä kyytiin. Ja kun kuski kurvasi paikalle, hän kertoi jo paikallisesta rautakaupasta selvitelleensä, että renkaanvaihto onnistuu. Kyllä palvelu pelaa pienellä paikkakunnalla. Taksi kurvasi siis rautakauppaan ja pian oli rengas vaihdettu.

Tähän monttuun ei renkaani rikkoutunut, mutta tiellä oli aiemminkin monttuja. Taksikuski kertoi tiellä rikkoutuvan usein myös auton renkaita. 

Piti hieman sovitella, että saatiin pyörä mahtumaan taksikuskin "metsäautoon".

Taksia odotellessa olin jo ennättänyt perumaan Karstulan majoitukseni eikä enää oikein sinne asti huvittanutkaan polkea. Renkaan vaihdon aikana googlailin majapaikkoja ja luulin jo onnistuneeni varaamaan airbnb-majoituksen, mutta majoittaja pyysi minua perumaan majoituksen saman tein, kun hän oli reissussa. Jäin ihmettelemään, että minultahan perittiin jo majoitusmaksukin. Majoittaja ei viestiini vastannut, joten soitin hänelle, puhelu meni jollekin ihan muulle henkilölle, joka kertoi (soitti vielä uudelleen minulle) saaneensa uuden työpuhelinnumeron pari viikkoa aiemmin ja ihmetelleensä saamiaan puheluita, joissa mm. avaimia kyseltiin. Vähän heräsi epäilys majoittajan luotettavuudesta ja lopulta sain hänet vastaamaan rikosilmoituksella uhkaamalla jne.. Hänellä oli vanha numero airbnb:llä. En siis onnistunut itse perumaan majoitusta, mutta lopulta Airbnb palautti perimänsä maksun. 

Menin syömään paikalliselle huoltoasemalle ja yritin löytää majoitusta muutaman kymmenen kilometrin päästä, mutta eipä majapaikkaa löytynyt. Eikä eteenpäin jatkaminen ilman varmaa majapaikkaa innostanut. Kyselin sitten "takamatkalta" Karkausmäestä majoitusta ja onnistuin saamaan huoneen.

Takaisin Lestijärven suuntaan ajaessani poikkesin  Vihtori Storckin (1911-93) Perinneateljeehen, jonka oli jättänyt ohi polkiessani väliin, kun piti ennättää kirjastoon ennen puolta päivää.  Ateljeessa ja pihapiirissä oli hienoja puuveistoksi ja maalauksia, joiden aiheena Storckin lapsuus, luonto ja entisajan ammatit ja tapahtumat. Jotain iloa siis rengasrikko toi tullessaan. Myös majapaikan pyöräilijäystävällisyys ilahdutti ja sain pumpattua takarenkaaseeni ilmaa, oli renkaanvaihdossa jäänyt melkoisen vajaaksi tuo renkaan täyttö.

Vihtori Storkin Perinneateljeessa oli hienoja töitä.

Perinneateljeen pihassa oli "tupa", jossa akka ja ukko puhdetöissään.

Kinnulan miesmarkkinoita en jäänyt odottelemaan, mutta majapaikassani olisin kyllä voinut viipyä pitempäänkin, saunan löylyt olivat todella leppeät.

Jämsän kirjasto vol2

Kävin Jämsän pääkirjastossa Jämsänkoskella vajaa pari vuotta sitten "ristiäispyöräilylläni". Silloin ihmettelin, miten jämpsäläiset sietävät sitä, että pääkirjasto on Jämsänkosken vanhassa kaupungintalossa. Eipä he sitä kauaa sietäneetkään, vaan nyt on Jämsän pääkirjasto siirretty Jämsän Forumiin entiseen kauppakeskukseen.

Tietysti piti käydä päivittämässä Jämsän kirjaston bongaus Himoksella ollessani. Hienon kirjaston ovat jämpsäläiset saaneet vanhaan kauppakeskukseen. Varsin monipuolista palvelua näytti kirjasto tarjoavan.

Jämsän kirjasto on nyt Forumissa.

Lukuvinkkejä

Nostalgiaa... tänä vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun olin matkailuneuvojana Jämsässä. Tuollaisia  telefoonikoppeja näin Lontoon reissuillani ainakin -79 ja -84, nyt koppi lienee uusio käytössä matkapuhelimen käyttäjille.

Pikku-neukkari keskellä kirjastoa.

Hain sit Jämsästä asti Keski-kirjastojen lukudiplomin.

Hyvät opasteet eri paikkoihin palautusautomaatin luona.

Kaupungin neuvontapistekin löytyy kirjastosta.

Myös kaupungin virallinen ilmoitustaulu ja sydäniskuri löytyvät kirjastosta.

"Häämatka", "määmatka", Luhangan kirjasto (Vaajakoski-Viisarinmäki-Rutalahti-Luhanka)

 Ti 27.7.2021

Tänään siis aloitin matkan kohti veljentyttären häitä. 

Aamupäivällä pyörä kulki mukavasti eikä vielä ollut liian kuumakaan. Vanhalla nelostiellä ei monta autoa ohi mennyt ja muutenkin oli mukava polkea sileää ja loivamäkistä tietä. Viisarinmäeltä sitten jatkoin Rutalahtea kohti "Baijerinlaakson" läpi. Tien varrella on paljon pieniä järviä, jotka eivät juurikaan näy tiellä, autoilija ei niitä varmaan huomaa, mutta pyöräillessä aikaa tiirailla puiden välistä siintävää vettä. 

, 

Jossain kartassa oli tämä Viisarinmäeltä Rutalahteen lähtevän tienvarressa oleva maisema nimetty "Baijerinlaaksoksi". Eka evästauon paikka oli näissä maisemissa.

Toivakka jää taakse ja Joutsa alkaa. Tänään en niiden kirjastoihin poikennut, olisi tullut liian pitkä lenkki. Viime kesänä polkiessani Hartolasta kotiin poikkesin molemmissa kirjastoissa. Ja Toivakan omatoimikirjastossa kävin myös autoillessani Itä-Suomeen. Leivonmäen (nykyään kuuluu Joutsaan) kirjastoon en viime kesänä päässyt. 

Rutalahdessa on tansseissa kävijän housut unohtuneet ja  alkaneet kasvaa kukkia...

Kovin on ahkeraa väkeä Rutalahdessa.

Hieno uimaranta Rutalahdessa. Leiriytyä tänne ei saa, toisin kuin Luhangan uimarannalle.

Uimarannalta löytyi pyöräretkeilijälle tuiki tarpeellinen puuceekin. Uimaan ei vielä tehnyt mieli, mutta viisitoista kilometriä myöhemmin olisin varmasti mennyt, jos olisi uimaranta sattunut kohdalle. 

Yhdentoista aikaan ajelin ohi ja viitsinyt yli kahdeksi vuorokaudeksi jäädä odottelemaan kahvion aukeamista. 

Matkalla mietiskelin, että tämähän on myös "määmatka", joka on viime vuosina tullut kovasti muotiin. Tänä kesänä olen tehnyt jo useamman pyöräreissun "määmatkana". Yksinäisyyden ja yksinolon väliin moni on valmis laittamaan yhtäläisyysmerkin. Minä en ole matkustaessani yksinäinen, kotona joskus liiankin. Matkalla on niin paljon katsottavaa ja uutta, ettei siinä ennätä yksinäisyydessä velloa.  

Toki kaksin tai porukassakin on mukava reissata. Tuossa polkiessani muistuivatkin mieleeni aiemmat pyöräreissut samalla reitillä. Vajaa parikymmentä vuotta sitten ajettiin kaveriporukalla Päijänteen ympäri ja Kivisuolta Tammijärvelle oli asfaltti kaivettu pois ja tie sepelikköä. Toisella kertaa ajeltiin juhannuksen viettoon Hartolan mökille miehen kanssa ja samalla välillä muistan olleen mitä upeimmat kukkaniityt. Tänään tuo väli oli äärimmäisen paahteinen ja suora ja tylsä... ei varjon varjoa ja puolen päivän jälkeen polkiessani aurinko paistoi suoraan päin. Kyllä oli helpotus, kun Tammijärvellä jäi aurinko selän taa, edes hetkeksi.

Aurinko paistaa suoraan päin ja edes metsä ei suojaa tarjoa, Kivisuon ja Tammijärven väli oli kymmenen kilometriä. 

Vaihtelua tarjosi "vanhan mallinen" kunnanrajan merkki. 

Arveluni siitä, ettei pahemmin kauppoja ja kahviloita löydy Vaajakosken ja Luhangan väliltä osui oikeaan. Tammijärvellä oli onneksi kahvila, niin että sain vesivarastoa täydennettyä, muuten olisi matka ollut vielä tuskaisempaa, vaikka vettä oli mukana tupla määrä  normaaliin verrattuna. Ja kyllä jätskikin omien eväiden jatkona maistui. 

Tammijärvellä poikkesin mäkitupalaismuseoon, jota olen ohikulkiessani yli kolmekymmentä vuotta katsellut. 

Peltolan mäkitupalaismuseo Luhangan Tammijärvellä.

Mäkitupalaismuseossa samanlainen Tikka-ompelukone kuin anopilla.

Helle, pyöräily ja minä ovat äärimmäisen huono yhdistelmä, sen olen aiemminkin todennut. Tammijärveltä tie kääntyi taas kohti aurinkoa ja viimeinen kymmenen kilometriä oli kyllä sisulla eteenpäin puskemista. Ylämäissä olisi tehnyt mieli työntää pyörää, mutta jotenkin itseäni huijaamalla poljin kaikki mäet. Kun sain avaimet majapaikkaan, suuntasin suoraan suihkuun viilenemään. Majapaikkani on minulle oikein sopiva, yksiö vanhusten talossa. 

Suihkun jälkeen hetken levättyäni olin valmis tutustumaan Luhangan kirjastoon, se oli onneksi auki tänään viiteen asti. Vähän arvoin lähdenkö etsimään kirjastoa kirjaston omilta sivuilta löytyvästä osoitteesta vai Google Mapsin ilmoittamasta paikasta. Päädyin kirjaston ilmoittamaan osoitteeseen, josta löytyi Luhangan kylätalo. Menin kylätaloon yläovesta ja kävin kurkistamassa alakertaankin, mutten mitään kirjastoa löytänyt. Lopulta kiersin alapihalle ja sieltähän kirjaston "virallinen" sisäänkäynti löytyi. Kuten arvata saattaa, ei näin pienessä kunnassa isoa kirjastoa ole, mutta tilat uudessa talossa ovat viihtyisät. 

Kylätalon takapihalta löytyi kirjaston sisäänkäynti.

Kiva kirjasto uudessa talossa. 

Olin nähnyt viitan tiekirkkoon, niin että kirjastossa käytyäni suuntasin  Luhangan kesäkirkkoon. Tiekirkon piti mennä kiinni klo 16, mutta opas piti kirkkoa auki ilmeisesti niin pitkään kuin vierailijoita riitti. Olen käynyt useita kertoja Luhangassa, mutten ole vielä koskaan kirkonmäelle "asti" kivunnut. Kirkkoon mahtuun yli tuplaten Luhangan nykyinen väkiluku (1500 vierasta, Luhangassa noin 700 asukasta). Taas kerran sain ihailla hirsirakentajien upeaa työtä yli sadan vuoden takaa (1893 on kirkko valmistunut). 

Etenkin kirkon upea hirsikatto teki minuun vaikutuksen.

Luhangan komea kirkko näkyy mäeltään kauaksi.

Kirkolta jatkoin hautuumaan halki kohti uimarantaa ja kävin viilentymässä Päijänteessä, tosin vesi oli melko lämmintä viilentämiseen ja piti vielä polkea takaisinkin kirkonmäen kautta. Uimarannan vieressä oli upea agility-rata koirille, en ole missään ennen sellaista nähnyt. 

Luhangassa olen kuullut myös melko paljon saksan kieltä. Kun tulin Luhankaan, oli ravintolan edessä moottoripyöriä, joiden kuskit tuntuivat puhuvan saksaa ja uimarannalla oli kaksi matkailuautoa, jotka näyttivät olevan Itävallan rekisterissä ja autojen matkustajat puhuivat keskenään saksaa.

Mämminiemen uimarannan vieressä oli hieno agility-rata koirille. 

Kaupassa kyllä hintataso yllätti, ilmeisesti täällä on tahkottava tili nyt, kun on asiakkaita. Wikipedia kertoi sellaisenkin tiedon, että Luhanka on ainoa Suomen kunta, jossa ei ole yhtään taajamaa, koko väki asuu haja-asutusalueella. Eli ei ole yli 200 asukasta Luhangan kirkonkylällä ei Tammijärvelläkään, yhteensähän Luhangassa on noin 700 asukasta ja se on manner-Suomen pienin kunta.