Perjantaina Perniöön

 Pe 13.8.21

Tämån kesän ensimmäiset torikahvit nautin Salon torilla. Ei ollut yhtä vilkasta kuin iltatorilla, mutta kahvittelijoita tuntui riittävän. 

Ainakin Salon toria osataan kehua ja kyllä lyhyen tutustumisen jälkeen todella vilkkaalta paikalta tuntuu verrattuna Jyväskylän lähes olemattomaan torielämään. Edellisellä Salon ohipolkaisullakin muistan torilla olleen todella vilkasta. 

Aamukahvit torilla nautittuani ajelin Uskelanjoen vartta yläjuoksulle päin kunnes pyörätie päättyi. Moisionkoskea lähdin katsomaan, mutta se oli kyllä melkoisen kuiva. Piti ihan tarkistaa mitä sana "moisio" oikein tarkoittaa, kun siihen olen niin usein eripuolilla Suomea törmännyt. Moisio on aidattu viljelysalue (metsän keskellä), uudispelto, raivio. 

Salo on kiva kesäkaupunki, joki keskellä kaupunkia luo oman leimansa kaupunkikuvaan. Ison ankkurin on sotalaiva joutunut jättämään pois painolastista ajauduttuaan karille joskus 1800-luvun alkupuolella. Moision riippusillalta katselin lähes kuivaa Moisionkoskea Uskelanjoessa.

"Haikin" (?)  joutuu haukkomaan ilmaa kuivassa Moisionkoskessa.

Kun yläjuoksun ja Moisionkosken olin tarkastellut, ajelin alajuoksun suuntaan ja kipusin Uskelan kirkon mäelle. Uskela on ollut minulle täysin vieras Suomen kuntakartalla. Salo on kuitenkin erotettu kauppalaksi Uskelasta 1887 ja Uskelan emäpitäjä on liitetty Saloon 1967. Eli tuo varmaan selittää Salon kirkon pienuudenkin, kun Salo on ollut alun perin Uskelaa ja Uskelan kirkko on reilun kilometrin päässä Salon torilta.

Hieno kokoelma vanhoja rautaristejä Uskelan kirkon kupeella.

Uskelan kirkolta lähdin suunnistamaan majapaikkaani ja näin ensimmäiset "Rannikkoreitin" -opasteet. Kumma, etten niitä havainnut torin liepeillä? Tuo yksityistie voisi aremmat pyöräilijät pelotttaa pois, mutta onneksi on tuo reittimerkki samassa tolpass.

Ensimmäinen havaitsemani kyy tänä kesänä, joskus niitä on samana päivänä näkynyt useita, milloin auton alle liiskautuneina, milloin elävinä kiemurtelemassa. Tämä yksilö ei ollut liiskaantunut, mutta liikkui aika verkkaiseen.

Ajattelin, että menen majoittumaan ja poljen sitten edes takaisin kymmenen kilometriä Perniön kirkolle. Matkalla majapaikkaan aloin miettimään, ettei ole mitään järkeä polkea ees' taas tässä helteessä, vaan fiksumpaa olisi majoittua hieman kauempana, niin ettei huomenna olisi niin itkää matkaa poljettavana.  Päätin kuitenkin poiketa varaamassani majapaikassa kysymässä saako varauksen peruttua. Peimmenen kilometrin päästä. ä

Jatkoin siis matkaa kohti Perniötä. Matkalla poikkesin Galleria Levolassa ja Perniön museossa. Perniön kirkon kävin myös kiertämässä ja mietin, että varmaan tänne on joskus haudattu sukulaisia. Mutta on esivanhempien täältä lähdöstä jo jokunen vuosisata vierähtänyt. 

Matkan varrella tapasin saksalaisen pariskunnan, joka oli tullut lautalla Göteborgiin ja siitä Oslon kautta Tukholmaan, sieltä Ahvenanmaalle ja Turkuun ja oli nyt viimeisiä päiviä retkellään. Tulin vähän harrastelija olo näiden "pro-tyyppien" kanssa jutellessa. Heiltä kuulin myös, että on sadetta tiedossa ja he sen vuoksi pyrkivät pääsemään mahdollisimman pian Hesaan. Sateenuhkasta kertoi myös pitserian pitäjä. Olin luottanut, että saan kuivana polkea, mutta ei nyt siltä näytä.

Aika järeä kivipöytä ja -penkit, eivät kovin helposti ohikulkijoiden matkaan lähde.

Perniön museo on jo vuonna 1930 rakennettu nimenomaan museoksi. Mielenkiintoinen vierailu siellä. 

Ihana auringonkukkapelto matkan varrella, harmi, kun en voinut poimia yhtään kukkaa mukaan. 

Matkan pölyt ja hiet pääsin huuhtomaan pihasaunan lauteille ja pienen lammen laineille. 

Harhailua Halikossa

 to 12.8.21

Tänään poljin Halikon suunnalla. Halikko on ihan Salon kupeessa ei taida olla keskustoilla väliä kuin 3-4 kilometriä. Salon Prisma ja Lidlkin näyttivät olevan Halikossa. 

"Meni Halikon ahteesta ales Märynummelle päin". Ois tehnyt mieli käväistä Märynummella, muttei tänään ollut tarpeeksi voimia tehdä lenkkiä sitä kautta. Tuolla em. sanonnalla isäni vastasi, kun kysyi missä äiti (tai joku muu) on ja hän ei tiennyt vastausta. Toinen tapa hänellä oli sanoa "viimesten jälkiens pääs".  Kysyin joskus mikä "Märynummi" oli, kuulemma mielisairaala.  

Halikonlahden esteetön lintupolku oli helppo ajella myös pyörällä. Pihlajanmarjat punaisia ja linnut kerääntyvät muuttomatkaa suunnitelemaa, aikamoinen kaakatus kävi.

Tämä penger toi mieleeni hiljattain lukemani kirjan saaren, jossa vuorovesi peitti saareen menevän tien.

Mikä lienee Salon asemapuistossa kaltereiden takana oleva kivikasa? Pieni googlettaminen ei tuonut helpotusta tiedon tuskaani. 

Elektroniikkamuseo osui matkalleni Halikkoon. Kuninkaantietä olen reilu kymmenen vuotta sitten polkenut tästäkin ohi. Halikon kirkonmäeltä oli hienot maisemat ja hautausmaa oli hyvin hoidettu.

Salossa riittäisi ex-pääkirjastoja kierrettäväksi, tehtiinhän täällä Suomen suurin kuntaliitos 2009, liittämällä Salon kaupunkiin Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Pertteli, Perniö, Suomusjärvi ja Särkisalo. Ainakin Angelniemi on liitetty Halikkoon jo 1967 ja sieltä ei enää kirjastoa löydy. Halikon kirjastossa tietty vierailin, kun lähellä liikuin. Onneksi eivät ex-pääkirjastot kuulu projektiini, muuten saisin polkea täällä Salon seudulla vielä ainakin viikon.

Halikon kirjastossa oli vaikuttava elokuvakokoelma sijoitettuna heti sisäänkäynnin viereen. Huvitti tuo maski-loru, kun juuri olin ajatellut, että vaski ja maski rimmaisivat hyvin.  

Mitä olisi mahtanut Gustav Mauritz Armfelt tuumia nykypäivän kartanoelämästä? Lapsuuden kotikyläni kyläkirjan nimi on "Kartanokulttuurista nykyaikaan". Wiurilan kartanossa todella voi kokea tämän siirtymän, nykytaidenäyttely upeassa vanhassa kartano ympäristössä ja pellot golf-kenttinä.

Olen monesti nähnyt kuvan näistä Wiurilan kartanon rakennuksista, mutten ole tajunnut, että nämä ovat kartanon talousrakennuksia. Keskimmäinen on toiminut viljasiilona, ympärillään navetta ja talli. Monia kartanoita olen nähnyt, mutten näin upeita navettoja... ehkä aateliskartanot ovat luku sinänsä tai Armfelt ollut varsin suureellinen mies. 

Aamupäivällä elektroniikkamuseossa käydessäni huomasin, että samassa rakennuksessa olisi illalla teatteria. Ei ollut teatterin lippukassa auki, vaikka niin ovessa sanottiin. En siis saanut lippua ostettua enkä viitsinyt sitä vielä netistä varata. Illansuussa olin tyytyväinen, ettei tarvitse teatteriin lähteä, niin hikisen nihkeä oli oloni kuuman pyöräilypäivän jäljiltä. Iltatorilla hetken pyörittyäni suunnistin hotellille ja saunaan. 

Jätin pyörälaukut säilöön Salon kirjaston kaappiin.... ja meinasivat sinne jäädäkin yön yli. Kirjasto meni tänään kiinni jo klo 16 ja huomasin sen pari minuuttia yli neljän... onneksi henkilökuntaa oli vielä paikalla, ja sain herätettyä huomiota, niin että avasivat oven. Eipä tarvinnut viettää koko vuorokautta samoissa hikisen nihkeissä vaatteissa.

Salossa todella vilkas iltatori (vai olikohan tämä jo markkinat?), paljon kirppismyyjiä ja myös muita myyjiä kahden puolen jokea. Jyväskylässä ei iltatorit ole oikein menestyneet. 

Pyöräkin "halusi" maisemia katsomaan hotellihuoneeseen. Helpompi oli työntää pyörä lasteineen hotelli huoneeseen hissien kautta kuin alkaa laukkuja kanniskelemaan ja lukkoja virittelemään.