Utöhön

to 3.6.21 

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Omatoimiaamupalaa syödessäni havaitsin, että kanssamajoittujia onkin ollut useampia kuin illalla näkyi. Ilmeisesti työmatkalaisia kun  kuuden jälkeen alkoivat lähteä liikkeelle. Aika vikkelästi myös minä lähdin tien päälle. Kuusistosta Nauvoon tie olikin varsin  tuttua aiemmilta reissuilta sekä auton ikkunan takaa että pyörän ohjaustangon yli katseltuna. 

Varmaan nämä telat(?) liittyvät jotenkin kalkkilouhokseen, joka on Paraisilla. . 

Tie Airiston suuntaan tuli tutuksi kymmenkunta vuotta sitten, kun sieltä käsin viikon saaristossa pyöräilimme.

Aikatauluni oli hieman tiukka, niin etten monta kertaa pyörän päältä arvannut pois hypätä. Hyvin  ennätin yhdeksitoista Nauvon vierasvenesatamaan.

Pyörätie oli Paraisten - Nauvon väliselle lautalle hyvässä kunnossa ja loppumatkasta sitä kunnostettiin parhaillaan. Onneksi pyörätie oli tietyön vuoksi suljettu pahimmissa nousukohdissa, niin sain hyvällä omatunnolla ajella tien puolella. Ensimmäinen "kohtaamiseni" tämän pyörätien kanssa oli hikinen ja tunteikas (juhannuksena 2008 varmaan). Silloinkin oli hieman tiukka aikataulu Galtbyhyn Ahvenanmaan lautalle. Tunteet nousivat pintaan, kun väylä oli alle metrin levyinen ja hiekkapäällysteinen . Varsin lainkuuliainen mieheni vaati pyörätietä pitkin ajamaan, vaikka tie oli ihan hirveä. Onneksi ovat korjanneet tuota pyörätietä, sellaisena kuin se alkuun oli, se oli täysin käyttökelvoton ja vieläkin tulee nousumetrejä kiitettävästi. 

Onneksi on työn alla jyrkimmät nousut.

Paraistten ja Nauvon välisen lautan (lossin) jälkeen ei enää ollut pyörätietä, mutta autot tulivat vartin välein "ryppäissä" lautan aikataulujen mukaisesti. Ja ei niitä autoja monta ollut ehkä kymmenkunta / lauttavuoro. 

Lautalla menin niin eteen, etten nähnyt maisemia "seinien" yli. 

"Perunapitäjän tytön" mieltä lämmitti nähdä näin aikaisin kesällä perunaa korjattavan.

Nauvossa jäi vielä aikaa käydä kaupassa ja syödä pehmis. Laiva odotti laiturissa, mutta siihen lastattiin parhaillaan tavaraan, niin että hetken piti odotella laivaan nousua. 

Balduria lastataan.

Normaalisti Baldur lähtee Pärnäisistä, mutta laituriremontin takia lähtö (ja paluu) tapahtuu vielä ainakin juhannukseen asti Nauvon vierasvenesatamasta. Matka Nauvon vierassatamasta Utöhön kesti yli viisi tuntia, Pärnäisistä on vähän lyhyempi matka. Aika laivalla kului hyvin blogia kirjoitellen ja nettiä selaten sekä maisemia ihaillen. Laivalla oli myös ravintola, joka kyllä meinasi ensin jäädä minulta huomaamatta, kun löysin hyvän istumapaikan autokannelta kavuttuani. Myös lounastarjoilu näytti laivalla olevan, mutta minulla oli omat eväät mukana. Laiva ei poikennut Jurmossa, Aspössä tms saarissa, joissa käydään vain tarvittaessa, niinpä oltiin puolisen tuntia etuajassa Utössä.

Sain hostellitasoisen majapaikan, eli wc, suihku, keittiö ja telkkari on jaettu muiden kanssa. Tosin ketään ei ollut jakamassa tiloja kanssani, joten hyvin rauhallista oli. "Kylällä" sen sijaan oli enemmän vastaantulijoita kuin "omalla" yli tuhannen asukkaan kylällä. Kiertelin tarkastelemassa saarta ja nautin varsin hyvän päivällisen hotellin ravintolassa. Vähän lihasväsymys vaivasi, viiden tunnin istuminen pyöräilyrupeaman jälkeen tuntui jäsenissä. 

Orvokit ovat karun kauniita saariston kivien koloissa.

Kirkossa oli ulkomaalausremontti menossa.

Pääsin kurkkaamaan kirkkoon sisällekin.

Asiallinen muistutus, laivalla ei tainnut olla kuin lintubongareita minun lisäkseni. 

Varsin tasokasta kasvisruokaa sai Utön hotellin ravintolasta. 

Illalla virittelin kellon soittamaan puoli viideksi ja pakkasin tavaratkin siihen malliin, että on aamulla helppo nostaa kyytiin. Meinasin vesipullonkin viedä valmiiksi pyörään, mutten viitsinyt yöpuvussa lähteä ulos.

Maanmittausta ja kirkkomaita

Ke 2.6.2021

Tarvasjoella yövyttyäni polkaisin aamusta kymmenkunta kilometriä Paimion rajan toiselle puolelle maata mittaamaan. 

Matkalla oli mielenkiintoinen pato/voimalaitos Paimionjoessa, toisella puolella tietä oli pato ja toisella puolella voimala, mikäli oikein tulkitsin. 

Pato toisella puolella tietä.

Voimala tuon padon alapuolella toisella puolella tietä.

Tarvasjoelta Paimioon päin ajellessa en voinut olla miettimättä, onko Tarvasjoella paljon "sukulaisia", onhan isäni äidin suku asunut vuosisatoja ihan Tarvasjoen rajan tuntumassa Paimion puolella. Isäni vanhemmat tapasivat noin satavuotta sitten tanssilavalla Tarvasjoella, ainakin näin Australiassa asunut isosetämme kertoi joskus 90-luvun alussa Suomen vierailullaan. Isovanhempani olivat kuolleet paljon ennen syntymääni, joten heitä ei ole ollut minulle tarinoita kertomassa.

Matkani varsinainen tarkoitus oli osallistua maanmittaustilaisuuteen Paimiossa, pyöräily ja kirjastot on siis tässä vain pieni sivujuoni. Elämäni ensimmäistä kertaa olin maata mittaamassa, ja varmaan myös viimeistä, lukuun ottamatta syksyllä tämän päiväisiin mittauksiin liittyvää kokousta. Näitä maita on mitattu ennenkin, ainakin 1880-luvulla ja 1915, mutta ojituksissa ja muuten vaan olivat rajapyykit kadonneet. Etsittiin siis rajapyykkejä maastosta. Meni siinä useampi tunti ja pääsin jatkamaan matkaa iltapäivällä kahden jälkeen. 

Pyörä jäi varjoon lepäileen, kun olin maita mittailemassa.

Löytyi rajapyykki, useampikin, mutta kovin olivat piilossa eikä kaikki löytyneet. Eniten aikaa taisi viedä yhteyksien saaminen maanmittareiden laitteisiin. 

Kun osaltani oli maat mitattu, polkaisin Paimion kirkolle, Vistalle. Kirjastovisiitin aioin jättää tekemättä, kun olen siellä aiemmin vieraillut. No, totesin olevani turhan lämpimästi pukeutunut ja ajattelin pyörähtää kirjaston vessassa vaihtamassa vaatetusta kevyempään ja samalla ottaa kuvia kirjaston sisältäkin. No, eihän kirjasto ollut auki, kun Vaskissa on se järjestelmän vaihto menossa, olin sen jo unohtanut. Kirjasto/kaupungintalon aulassa oli kuitenkin ennakkoäänestys ja antoivat luvan käydä vessassa.

Paimion kirjasto

Pyörä oottelee kirjaston nurkalla minun ollessani kirkkomaalla.

Useammin kuin kirjastossa olen Paimiossa käynyt kirkkomaalla, johon on haudattu  esi-isiäni useammassa polvessa ja "sivusukulaisiakin" viimeisen vuoden aikanakin. 

Vistalla on Pyhän Mikaelin kirkko ja Hevonpäässä toinen Paimion kirkko, Pyhän Jaakobin kirkko.  Halusin käydä myös Pyhän Jaakobin kirkon hautuumaalla katsomassa tuttujen hautoja. Yllättävän paljon sieltä löytyi tuttuja sukunimiä, taitaa olla "Paimio tietämykseni" suurempaa kuin kuvittelenkaan. Ja vielä Piikkiönkin kirkon takana kävin katsomassa tuttuja nimiä laatoista.

Pyhän Jaakobin kirkko Paimiossa.

Pyörä huilaa Piikkiön hautausmaan aitaan, vieressä oli menossa kirpputoritapahtuma.

Piikkiön kirjastoon kävin tutustumassa viime syksyisellä hautajaisreissulla, se sijaitsee hautausmaan parkkialueen toisella reunalla. Piikkiön kirjasto ei kuulukaan "projektikirjastoihin", koska Piikkiö on liitetty Kaarinaan ja näin ollen muuttunut sivukirjastoksi. Kaarinan pääkirjaston jätin ihan suosiolla tällä kertaa väliin, koska Vaski-kirjastoissa se sulku ja alkoi jo väsymys käydä käpälään. 

Piikkiöstä Kustaviin oli matka tuskallista, vastatuulta, hikistä, ylämaata ja vasta-aurinkokin. Varmaan oli voimat jo muutenkin siinä vaiheessa iltaa jo vähissä. Harmitti vähän, kun olin varannut majoituksen Kuusistosta, että olisi aamulla lyhyempi matka Nauvoon Utön laivalle. Onneksi koko iltapäivän poltelleen jätskinhimoni sain täytettyä oikein jäätelökioskilla Kuusiston K-marketin pihassa. Näytti siinä käväsevän joku maantielenkillä ollut pyöräilijäkin kysymässä (ja kuolaamassa) onko kioski paikallaan koko kesän. 

Helpostusta hikeen nääntyvälle.

Majapaikkaan päästyäni tuntui, että on pakko päästä käymään meressä, sen verran hikinen oli tuo matka Paimiosta Kuusistoon ollut. Käväisin sen verran meressä, että uimapuku kastui, mutten uinut kunnolla. Kello soittamaan kuudelta, että ennätän Utön laivalle yhdeksitoista.