Pohjois-Satakunta VOL3 (Honkajoki, Karvia, Kihniö)

 

Siikaisista matkani jatkui siis kohti Honkajokea suoraa tasaista tietä metsässä. Tylsyys reitin suhteen nousi huippuunsa, kun vähän ennen Karviaa oli kuusi kilometriä kevyenliikenteen väylää tasaisella peltoaukealla. Sisukkaasti kuitenkin jatkoin ohi Karvian ja kävin seitsemän kilometrin päässä Anne Mattilan Taidekahvilassa. Enemmän olisi jäänyt harmittamaan, jos en siellä olisi käynyt. 

Varsinais-Suomessa autolla seuraavalla viikolla ajellessa mietin, että ei ole tainnut olla samoja viivottimia siellä käytössä kuin Satakunnassa, kun on pitänyt lehmipolkujen mukaan tiet linjata kiertelemään peltojen pientareita.

Honkajoellakin poikkesin kirjastoon, kun se sopivasti tuli vastaan. Honkajoen kunta on liittynyt osaksi Kankaanpään kaupunkia vuonna 2021.

Kovin pieneltä näytti Honkajoen kirkko, kun Merikarvian kirkkoon ulkoapäin sitä vertasin.

Kun kerroin meneväni Karvialle, niin sain parikin vinkkiä poiketa Anne Mattilan Taidekahvilassa.

Poljin siis Karvian kirkonkylän ja majapaikkani ohi ja kävin ensin tutkailemassa Anne Mattilan taidetta. 

Karvian kirjastossa oli upea lasiseinä.

Karvian kirjaston julkisivun soisi olevan näkyvämällä paikalla, nyt se oli pienen sivutien varrella.

Karvian ulkomuseossa ennätin käväistä illansuussa ennen sen sulkeutumista. Oli kivasti elävöitetty museota aidon ihmisen kokoisilla nukeilla, hyvä etten säikähtänyt "isäntäväkeä".

Majapaikassa oli minulle ja pyörälleni ruhtinaallisesti tilaa.

Illalla en ennättänyt kirkkoon tutustua, joten kun se avautui jo aamukahdeksalta, maltoin poiketa sen katsastamassa ennen tienpäälle lähtöäni.

 Kirkossa oli erikoiset maalaukset mm.maalatut "verhot". 

Alttaritaulun "esirippu"

Poikkesin Geoparkin opastuskeskuksen oven taa, vaikka epäilin, ettei se ole auki. Keskus oli avoinna, vaikkei siellä henkilökuntaa ollutkaan. Poikkeamisen arvoinen näyttely siellä oli.

 

Geoparkin opastuskeskuksen "oppaat".

Tienpientareet ilahduttavat aina, kun siellä kukkii jotain muuta kuin lupiineja. Kuviin vaan ei tahdo näitä hentoja kukkia saada ikuistettua koko loistossaan. 

Myös ITE-taide tienvarsilla ilahduttaa. Karvian ja Kihniön välillä oli tienpätkä, jossa oli jokaisen postilaatikon tai tiehaaran kohdalla kananverkosta tehtyä taidetta. 

Parkanon ja Kihniön välinen rajamerkkikin oli saanut hienon somistuksen. 

Kihniö onkin jo Pirkanmaata ja kirjastokin kuuluu Piki-kirjastoihin. 

Kihniön kirjastossa oli mukava kokoelma lautapelejä.

Olin jo polkaisemassa pois Kihniöstä, kun huomasin esinemuseon, johon kävin tutustumassa. Siellä oli mm. tämä levysoitin. Esinemuseon Instagram-sivuilta löytyy parempi kuva (video) tästä levysoittimesta.

Parkanon asemalla oli pari muutakin pyöräilijää odottelemassa junaa. He näyttivät lepäilevän, niin en käynyt heitä häiritsemässä. Mutta näyttää pyörän päälle mahtuvan vielä enemmän tavaraa kuin minulla on, mm. melat ja varmaan myös väline, jonka kanssa niitä käytetään.

Parkanosta laitoin pyörän junaan ja matkasin Seinäjoelle. Hieman turhautumista aiheutti se, että junassa oli joku keksinyt lastenrattaille mainion säilytyspaikan pyöräpaikasta eikä konduktöörejä näkynyt. Niinpä sitten keikuin Parkanon ja Seinäjoen välin pyörän kanssa tasapainoille junan eteisessä. Seinäjoelta jatkoin kiskobussilla Tuuriin. Kiskobussiin nouseminen painavan sähköpyörän kanssa on myös vähän haasteellista, koska vastassa on useampia portaita. Onneksi naapurivaunuun mennyt pyöräilijä tuli avuksi nostamaan pyörän junaan. Tuurissa odottikin autokyyti. Muutama päivä vielä Etelä-Pohjanmaalla ja taasen Tuurista pyörä junaan ja Jyväskylään. 

Tällä reissulla bongasin seitsemän pääkirjastoa ja kaksi ex-pääkirjastoa. Ja ulkoapäin ainakin Parkanon ja Ahlaisten kirjastoja ihailin. Yhteensä on nyt bongattuja kirjastoja 195/308,  Sata-kirjastoista on vielä Rauma ja Eurajoki bongaamatta. Lisäksi olen käynyt turhaa oven takana kahdessakymmenessä pääkirjastossa. 

Tutkaillessani kirjanpitoani totesin, että Kyyti-kirjastot (Kymenlaakso) on vielä kokonaan korkkaamatta. Melkein nolottaa, kun Kyyti-kirjastojen kanssa olen melko paljon aikoinaan tehnyt yhteistyötä. 

Päivämatkat vaihtelivat 66 kilometrin ja 90 kilometrin välillä. Yhteensä tuli matkaa 372 kilometriä. 

Majoitusten hinnat vaihtelivat 29 euron ja 60 euron välillä, yhteensä majoituksiin meni 245,70 euroa. 

Pirkanmaan pyörähdys vol1 (Lempäälä, Vesilahti, Pirkkala)

Pikainen Pirkanmaan pyörähdys venyi osaltani viisi päiväiseksi, kavereiden piti lähteä kotiin jo kolmantena päivänä. Kirjoittelin kahdessa osassa tästä retkestä ja otsikkoihin laitoin vain ne paikat, joissa sain pääkirjaston bongattua. Menimme junalla Jyväskylästä Lempäälään, josta polkaistiin Toijalaan yöksi. Toijalasta jatkettiin Vesilahden kautta Sastamalan Ellivuoreen. Ellivuoresta poljettiin Pirkkalan kautta Tampereelle. Tampereella saattelin kaverini junaan ja yövyttyäni Airbnb-majoituksessa Hämeenpuistossa jatkoin polkemista Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin. Ikaalisissa nukuttuani ajelin Parkanoon, josta pyörän laitoin taas junaan ja junailin Jyväskylään.  

 

Jyväskylässä junaa odotellessa ennätin poikkeamaan kirjastoon, "Ryppynaama" ja muut  ajankohtaiset sienikirjat olivat esillä.

Junalla Lempäälään, polkien Toijalaan

Lempäälä ja Toijala ovat tulleet tutuiksi lähinnä junalla ohi pyyhältäessä. Lempäälässä olen aina ihaillut jokea, jonka junarata ylittää, näyttää olevan Herralanvuolle. Lempäälä osoittautui tutustumisen arvoiseksi paikaksi, tosin loppukesän "kaikki kiinni" vähän häiritsi syvällisempää tuttavuutta. Hieno rantapuistikko jäätelökioskeineen kuitenkin löytyi.

Taitaa olla yksi haastavimmista pyörän junaan tunkemistapauksistani... mutta hyvin saatiin kaikki kolme pyörää aseteltua tähän giljotiinitelineeseen ja sainpa yksikseni omani sieltä irroiteltuakin. Onneksi oli yksi paikka vapaana, kun kiinalaisturisti ei ollut ymmärtänyt varata pyöräpaikkaa ennalta.

Lempäälässä pääsi junaradan yli asemalta suoraan kirjastolle. GoogleMaps ei tätä reittiä vielä tiennyt, kuten ei monta muutakaan uutta pyöräreittiä.

 

"Taidesieni" Lempäälän kirjaston edessä.

Katsomoportaat Lempäälän kirjastossa mahdollistavat erilaiset tapahtumat kirjaston tiloissa.

Lempäälän kirjastossa oli esillä morsiuspukuja eri vuosikymmeniltä. Aihe oli varsin osuva, sillä pyöräilykavereideni tyttären häät olivat olleet Lempäälässä.

Lempäälässä vähän vahingossa ajettiin kanavan rantaan, mutta oli mieluinen vahinko, vaikkei nyt laivoja siinä liikkunutkaan.

Vielä sai kesän viimeisen (?) jätskin rantakioskilta.

Pyörä pääsi "Vekottimessa" huoneeseen lepäämään.

Akaan aamussa

Toijalassa olen joskus ennenkin käynyt kolkuttelemassa kirjaston ovia ja satamaa ihailemassa. Ehkä onneksi satamasta oli jo "vesipomppulinna" purettu, olisi voinut nämä yllytyshullut pyöräilijät innostua siellä pomppimaan.

Jo toisen kerran  Toijalassa kolkuttelin Akaan pääkirjaston ovia, ehkä vielä joskus onnistun pääsemään sisään.

Toijalan satamassa valmistauduttiin talvilepoon. Onnistuin suunnistamaan tänne jostain metsäpolkuja pitkin... oli niin hyvä viitoitus maastopoluille, etten Kuukkelin kertoessa, että "käänny oikealle" ymmärtänyt kääntyä vasemmalle. Tällä reissulla Kuukkelilla meni tosi monta kertaa oikea ja vasen sekaisin, enkä joka kerta viitsisi hypätä pyörän päältä tarkastamaan oikeaa suuntaa. 

Viiala, Vesilahti (Narva), Sastamala

Viialakin oli vain nimeltä tuttu, nyt tuli sentään kahvit siellä juotua ja kirjastonkin ovia kävin kolkuttelemassa, turhaan. 

Ajattelin saavani vähän kompensaatiota Viialan lähikirjastosta, kun en Akaan pääkirjastoon Toijalassa päässyt, mutta... eipä ollut Viialankaan kirjasto auki.

Vesilahteen en ole päässyt aiemmin tutustumaan edes junan ikkunan kautta. Vesilahden kirjasto oli todella hieno ja raikas tuttavuus. Etsiessäni tietoa Vesilahden hienon kirjaston rakennusvuodesta (ehkä 2017), löysin mielenkiintoista tietoa Vesilahden lukemisperinteestä. Ennen kirjoja jokaisella pitäjäläisellä oli pyhä velvollisuus opetella vanhoja sananlaskuja, sananparsia, kertomuksia vanhoilta ajoilta, kummitusjuttuja ja laajoja kansanrunoja. Oppimaansa ihmisen piti välittää tuleville polville. Tämä tapahtui työn lomassa: pelloilla, pyyntimatkoilla, hevosajossa, pellavanklihtisaunoissa. Nuoriso välitti perinnettä piirileikeissä ja helavalkeilla.

Melkein Viron ja Venäjän rajallakin tuli käytyä, kun Vesilahdesta löytyi Narvan kylä, jossa söimme lounasta Narvan Helmessä.

Aivan Sastamalaan asti emme polkeneet vaan yövyimme Ellivuoressa. Pirkanmaalla on melkoisen mäkistä (ainakin Pohjanmaahan verrattuna). Niinpä pääsin Keski-Suomen ennätysnopeuksiini jossain Ellivuoren ja Häijään välillä, laskettelin jossain mäessä 52,8 km/h

Vesilahden kirjastoon pääsin omatoimiaikana Pikin kirjastokortilla.  

Kiva, valoisa ja avara on Vesilahden kirjasto.

Matkan varrella hauska postilaatikkoteline, huomaa pyörän kiekko.

Matkan varrelle osui Ossi Somman veistospuisto Nokian Siurossa.

Pirkkalan uusi punainen kunnantalo Tiima.

Pirkkalan kirjasto oli varsin modernissa ympäristössä.

Karvakuonot olivat varsin näyttävästi esillä Pirkkalan kirjaston ikkunassa. Eno-Elmeri (?) ja kumppani pyöräilevät trendemillä (vai mikä on kolmen poljettava pyörä?)

Pirkkalan kirjasto on varsin lapsiystävällinen, tässä lasten oma lainauspiste.

Vihdoinkin Metsoon! (Tampere, Nokia, Sastamala, Huittinen)

Viime vuosina on Tampereen vierailut jääneet vähiin ja häpeäkseni tunnustan, että Tampereen pääkirjasto Metso on ollut tähän asti bongaamatta projektini puitteissa. Toki olen aiemmin Metsossa vieraillut useammankin kerran sekä yksityisesti että työasioissa. Nyt matkatessani kohti saaristoa ennätin poikkeamaan Metsossa. Onneksi tajusin reittiä suunnitellessani, että onhan Tamperekin matkan varrella. Alunperin olin ajatellut poiketa Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla, mutta se tuntui vähän liian rankalta ohjelmalta pitkän ajomatka varrella. 

1986 valmistunut Metso on arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilän suunnittelema ja se on peruskorjattu 2015-2017. Enpä ollutkaan vieraillut Metsossa tuon peruskorjauksen jälkeen, pohjakerroksesta  oli Muumimaailma kadonnut ja tilalle tullut luento-, kokous- ja näyttelytiloja. Muutenkin kirjasto tuntui avartuneen ja sisään tulevan valon määrä lisääntyneen. Kerta kaikkiaan näkemisen arvoinen kokonaisuus tämä Metso. 

Pääovi oli vanhastaan tuttu.

Ylhäältä Metso-kirjasto muistuttaa metsolintua soitimella. Varmaan netistä löytyy parempia kuvia rakennuksesta ylhäältä päin.

Aulan avaruutta

"Palautusalue" luo mielikuvan isosta kirjastosta, mitä Metso toki Suomen mittakaavassa onkin.

Nykytrendin mukaisesti oli Metson remontissa kirjahyllyjen määrää vähennetty ja tilaan saatu avaruutta lisää, myös luonnonvalon määrä lisääntyi samalla.

Pohjakerroksessa oli taidetta näytillä ja Muumilaakson poistuttua täälläkin tuntuu olevan valoisempaa.

Sattumalta pysäköin lähelle Tampereen taidemuseota, joten pitihän siellä käydä.

Entinen kruunun viljamakasiini on kohta toiminut pidempään taidemuseona kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Tampereelta olisin voinut suunnata useampaankin lähistön pääkirjastoon, mutta päädyin lähtemään Nokian suuntaan. Nokian kirjasto-kulttuuritalo Virta olikin mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa tutustuin myös pohjakerroksessa olleeseen Martti ja Sirkka-Liisa Helinin  kaupungille lahjoittamaan taidekokoelmaan. Virta-talo on valmistunut vuonna 2020 ja on todellakin tutustumisen arvoinen kohde, jos sielläpäin liikutte.

Kirjasto- ja kulttuuritalo Virta on helposti löydettävissä Nokian keskustasta.

Nokian kirjastossa oli mielenkiintoinen esittely Nokian kaupungin historiasta. Tämä kuva on 1890-luvun lopulta, huomiotani kiinnitti alarivin kovin nuoret "työmiehet", eivät varmaan ole vielä 15-vuotiaitakaan.

Kirjavarasto on myös asiakkaiden helposti tavoitettavissa.

Toivottavasti  käyttäjät löytävät nämä Nokian kirjaston "urbaanit työtilat".

Aulan avaruutta Nokian kirjastossa.

Palautusautomaatin toimitaa pääsee katselemaan lastenosastolta ikkunan takaa. Uskoisin, että lapsista on jännä katsoa, kuinka kirjat lajitellaan palautuksen yhteydessä

Taiteen ihailu vei niin paljon aikaa, että Sastamalan kirjastoon ennätin juuri, kun kuulutettiin kirjaston  siirtyvän omatoimiaikaan viiden minuutin kuluttua. Hyvin ennätin kuitenkin kirjaston tarkastella.

Sastamalan kirjastoon ennätin juuri ennen omatoimiajan alkamista.

Sastamalan kirjaston ovi avautui kutsuvasti.

Sastamalan lastenosastolla raketti valmiina "lentoon lähtöön".

Sastamalasta voi lainata keppihevosenkin.

Kovin on pusikon taakse jääneet kirjaston valokirjaimet Sastamalassa.

Luulin, että Huittisten kirjasto olisi jo kiinni, kun sinne ennätän, mutta se olikin auki tuntia pidempään kuin Sastamalan kirjasto ja ennätin sinne jopa varttia ennen sulkemisaikaa.

Huittisten kirjaston oven vieressä oli terassi ja maininta, että lehtiä voi lukea myös ulkona.

Valoa tulvii vuonna 2001 rakennetun Huittisten kirjaston isoista ikkunoista.

Uutuustarjontaa Huittisissa.

Sateenkaari-kirjoja Huittisisa.

Tälle reissulle pääsi mukaan läskipyörä auton sisällä matkustaen.