Turistina Turusta

Saaristoa kierreltyämme jäimme vielä pariksi päiväksi Turkuun turisteiksi. Tuomiokirkossa tuli käytyä kahdesti. Ensimmäisenä iltana olimme kirkossa niin myöhään, ettei museoon päässyt emmekä muutenkaan ennättäneet kirkkoa kierrellä. Myös muita nähtävyyksiä kirjasto mukaan lukien katselimme. Linnassakin käytiin, mutta sieltä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Ja linnan reissun jälkeen oltiin niin kulttuurilla kyllästettyjä, että renesanssilinna päätettiin jättää väliin.

Sunnuntai-aamun jumalanpalveluksessa viihdyimme hetken. 

Kirkon ulkopuolella oli "vähän" muitakin pyöräilijöitä. "Tour de Turku" -tapahtuman pisimmän lenkin (200 km) kiertäjät olivat jo lähteneet ja muut odottelivat (60 km ja 100 km) lähtöä. Emme joukkoon liittyneet, vaan suuntasimme Luostarinmäelle käsityöläismuseoon. 

Luostarinmäen merimies ei liene kotona, kun koirat katselevat ulos ikkunasta.

Funikulaari käytiin tietysti testaamassa ja saatiin se pyörinemme vähän jumittamaankin. Onneksi kanssamatkaaja huomasi pyörän renkaan olevan niin, ettei ovi päässyt kunnolla sulkeutumaan eikä funikulaari liikkeelle.

Turussa uintimahdollisuudet luonnonvesissä ovat ainakin keskustan läheisyydessä heikot. Ainoa tietämäni uimapaikan tapainen on jokisuulla.

Kettu hiippaili majapaikkamme lähellä illansuussa.

Kirjastossa tietty vierailtiin.

Näille portaille saa vain henkilökunta nousta.

Mitenköhän paljon kirjastokortti lisää elinaikaa? Minulla on monta korttia, joten varmaan elinaikani on reilusti yli sata vuotta....

Förillä käytiin ajelemassa useampaan otteeseen. Voitko sanoa käyneesi Turussa, jos et ole Förillä ajellut?

Käytiin tarkastamassa tulevan viikonlopun kastejuhlan kirkko, sisälle emme Martin kirkkoon päässeet.

Mikaelin kirkkoon pääsimme sisälle ja saimme asiantuntevan oppaan opastamaan meitä.

Tiedän olleeni Mikaelin kirkossa häissä toistakymmentä vuotta sitten, mutten kyllä yhtään muistanut sen olevan näin hieno. Menee reissun kirkkojen 2.sijalle heti Taivassalon kirkon jälkeen. 

Aurajoen alajuoksulla

 10.6.2022

Muutaman päivän olen pyöräillyt ees'taas' Aurajokivartta, tässä postauksessa havaintoja alajuoksulta ja jokisuulta. Poikkesinpa Hirvensalon puolellakin, mutta siellä en juuri kuvia ottanut. Paljon on uutta nähtävää, mutta myös "kertausta". 

"Rupsahda rauhassa rakkaani", taidetta Aurajoen rannoilla.

Tiilitehtaan alueella lapsuutensa viettäneen sydäntä lämmittää, kun tiilentekijää muistettu kadun nimellä.

Sunnuntaina pääsin todistamaan ison risteilyaluksen satamakäyntiä. Se tuntui kiinnostavan myös  ympäristön asukkaita, sillä kuulin useammankin sanovat, että parvekkeelta nähtiin, että on laiva tulossa ja tultiin katsomaan. Pitkään minäkin odottelin, että matkustajia tulisi laivasta ulos, mutta erilaiset laskuportaiden virittelyt kestivät niin pitkään, että poistuin lopulta paikalta.

Onhan se kiva, että omalta takapihalta pääsee veneellä vähän etäämmäksi... mahtaako sitä autopaikkaa tarvitakaan?

Ajatukseni vierailla "taas kerran" AboaVetuksessa kilpistyi, kun siellä oli uusi näyttely rakenteilla ja se avautuu vasta 16.6.22. Edellisestä vierailusta lienee parikymmentä vuotta, poikani ei edes muistanut käyneensä siellä, se siitä lapsien sivistämisestä.

Aikamoisessa myllerryksessä on edelleen torin ympäristö, vaikka itse tori onkin jo kunnossa (oisko pari vuotta siitä, kun sitä myllättiin).

Kiva kukkapurkki.

Föri on hauska kulkuneuvo eipä taida muualla Suomessa vastaavaa olla.

Hautakartan avulla löytyi isoisovanhempien (ja muutaman muun sukulaisen) hauta, jota en ole  aiemmin onnistunut löytämään.

Funikulaari ei varmaan olisi niin kuuluisa, jos sen kanssa ei olisi toimintaongelmia... Useammastakin suusta kuulin ihmettelyä "toimiiko se", kun kerroin ajelleeni funikulaarilla. Sinänsä tuo hissi tuntui vähän turhakkeelta, vieressä olevia portaita pääsi Kakolanmäelle ihan yhtä sujuvasti. Tietysti tuo funikulaari palvelee liikuntaesteisiä, mutta pääseehän tuonne mäelle autollakin. 

Kukkaloistoa Kakolanmäellä, ilmeisesti Kakolan vanhaa esineistöä kierrätetty kukkapurkeiksi.

Kakolanmäellä ei ole tullut ennen käytyä... ehkä ei vankilamiljöö ole kiehtonut ja Turussa on aina niin paljon näkemistä ja tekemistä, ettei vankila-ajan jälkeen ole ollut tilaisuutta vierailuun.

Turun linnassa kävin eka kerran jo yli viisikymmentä vuotta sitten kansakoulun kevätretkellä ja sen jälkeen olen varmaan käynyt "tasaisin välein" pari kertaa ,edellisestä kerrasta lienee parikymmentä vuotta. Eipä noista aiemmista kerroista ole paljon jäänyt mieleen, mutta kyllä korkeat porrasaskelmat ovat ennenkin ihmetyttäneet... olikohan ennen vanhaan ihmisillä pitemmät jalat vai miten he selvisivät  portaista.

Turun kesää

 4.6.2022

Eilisiltana ajelin Turkuun aikomuksena viettää seuraavat kaksi kuukautta täällä. Veljeni ja vaimonsa kanssa vuokrattiin opiskelijakaksio. 

Eilen siis tultiin tänne ja kämppikseni palasivat jo tänään pääkaupunkiin juhlimaan ylioppilasta. Minulle siis jäi koko "lukaali" käyttööni (ja siivottavaksi). 

Ympäristö sai miettimään, että  oisko tulevaisuuttani vilkas opiskelijaelämä vai rauhaisa kiikkustuoli. 

Koska piti hankkia vähän siivoustarvikkeita, niin päätin suunnistaa pyörällä kaupungille. Kaupungille oli helppo suunnistaa, vaikka reitti ei ennestään tuttu ollutkaan, mutta takaisin tullessa sitten tutkin "hieman" tarkemmin yo-kylää ennen kuin löysin oman talomme. On kyllä sekava paikka tämä samannäköisten talojen sekamelska. 

Linja-autoaseman nurkilla iski toivottomuus, mihin pitäisi oikeasti suunnistaa, kun tulin tuolta eka kuvan suunnasta ja pyörätie ei jatku oikealle eikä suoraan... Paikalliset(?) näyttivät ajavan jalkakäytävää oikealla alhaalla olevan kuvan suuntaan. Itse en lähtenyt jalkakäytävälle seikkailemaan, vaan löysin pyöräilyreitin palaamalla tulosuuntaan tien yli ja siitä oikealle, taisi tulla samalla kierrettyä yksi ylämäkikin.

Jokirannassa ei oikein polkemisesta voi puhua, vaan meno oli enemmänkin vapaata rullailua ja jarrutellen kävelijöiden väistelyä. Ensin ajattelin ajaa joen toista puolta alajuoksulle ja sitten förillä yli ja toista puolta takaisin. Siivousvälinekauppa oli kuitenkin löydettävä ennen paluuta, joten ajelin keskustan liepeille kauppaan ja en mennyt förillä yli, joku toinen päivä sitten. Ajelin siis  tois'puol' jokkeen eestaas tuomiokirkolle asti ja palasin tuomiokirkkosiltaa täl' puol' jokkee.

Forum Maritumin lähestyessä havahduin siihen, että museokortti jäi kämpille. Muttei hätää ollenkaan, kun tajusin, että onhan minulla puhelimessa Museokortin applikaatio... Olihan se applikaatio asennettuna, muttei liitettynä museokorttiin. Onneksi salasanan päivityksellä sain applikaation käyttökuntoon, mutta se ei sitten toiminutkaan lipuntarkistuksessa. Hyvän tovin tutkailimme toista työpäiväänsä tekevän neitosen kanssa mikä lie vialla. Ongelma ei selvinnyt, mutta pääsin tutustumaan Suomen Joutseneen ilman museokortin varmennusta ja Borelle mennessäni applikaatio jo toimi. Ilmeisesti tuo viime tipan päivitys vaan ei ollut vielä mennyt läpi. 

Suomen Joutsenella olen sen seitsemän kertaa yrittänyt käydä Turun reissuillani, mutta aina on ollut joku este sinne pääsemiseen. Laiva viettää tänä kesänä 120 vuotisjuhliaan, luin netistä vierailuni jälkeen. Ehkä käyn vielä uudelleen siellä tai kuuntelemassa jonkun luennon aiheeseen liittyen.

Talvimerenkulun muistomerkki.

Vähän isompi päivänkakkara.

Suomen Joutsen lienee ollut vaativa ohjattava, kun on tuplaruorikin.

Tuoretta evästä pakattiin reilusti mukaan Suomen Joutsenen purhehduksille.

Boren komentosillalla ei näy olevan ruoria ollenkaan.

Ison kalan pyrstö.

Förillä sit joku muu päivä yli. 

Kukkiva puu vanhan kirjaston kupeella.

Tuomiokirkosta asteli tuore aviopari. Reilu vuosi sitten olin pienen miehen ristiäisissä tuomiokirkossa, toivottavasti tapaan tämän taaperon lähipäivinä.