Polkaisu juhannukseen kirjastojen kautta (Uurainen, Karstula)

Juhannuksen alla olin lähdössä Jyväskylästä Etelä-Pohjanmaalle, ajatuksena oli mennä junalla Tuuriin ja ottaa polkupyörä mukaan. Vesijumpatessa sain oivan ajatuksen (usein vesijumpassa tulee parhaat ideat), miksi en polkisi koko matkaa. Polkemista tulisi jo neljäsosa matkasta (noin 40 km), jos junalla menisin eikä minua noudettaisi "vastaanottavassa päässä". Reitiksi valitsin "pohjoisen" eli ajelin ensimmäisenä päivänä Saarijärvelle. Uuraisille asti sain "saattojoukot" mukaan. 

Uuraista lähestyessäni tajusin, ettei tätä reittiä ole hetkeen tullut ajeltua, kun Uuraisten kirjasto oli edelleen bongaamatta. Kirjaston oven takana olin juuri ennen omatoimiajan päättymistä ja henkilökunta-ajan alkamista, eli ennätin kirjautua puhelimessa olevalla  Keski-kirjastokortillani sisään.

Kevyttä kesälukemista etsivälle on "Kesäkirja-kioskissa" vinkkejä.

Kattoikkuna antaa valoa Uuraisten kirjastoon.

Evästauko Lannevedellä, vielä ei ollut kesäkahvio auki, niin että piti turvautua omiin eväisiin.

Ruustinnan juhannusruusut kukkivat upeasti, varsin viehättävä puutarha oli majapaikassani.

Ensimmäisenä ajopäivänä sää suosi ja matka joutui. Majoitusta en ollut varannut ennakkoon, sillä luotin, että juhannuksen alla on niin vähän majoittujia, että yhdelle aina yösija löytyy. Niinpä kurvasin Saarijärvellä suoraan hotelli Ruustinnan pihaan ja yövyin herroiksi hotellissa. Samalla sain nauttia Ruustinnan pyöräilijöille tarjoamista erikoispalveluista, tosin käytin vain "pyörämajoitusta" autotallissa, renkaissa oli paineita eikä pyörän pesukaan ollut ajankohtaista. Kävin myös tutustumassa Saarijärven museon näyttelyyn Frans Toikkasesta, sitten olikin jo kiire illan tekoäly-webinaariin.

Toinen pyöräilypäivä oli turhankin sateinen ja Karstulaan saapuessani kirjasto "tuli" sopivasti vastaan. Sadetakin jätin kirjaston katokseen kuivumaan pyörän päälle, kun itse menin latailemaan kännykkää ja kuivattelemaan itseäni kirjastoon. 

 Puhelimen lataaminen sujui mukavasti kuivatellassani itseäni kirjaston lämmössä. Vähän mietitytti, että olenkohan varmasti bongannut Karstulan kirjaston aiemmin, kun ainakin kerran olen käynyt suljetun oven takana. Reissuun lähdin sen verran vilkkaasti, että bongaustaulukkoni jäi jakamatta pilveen ja vanhan koneen syövereihin kotiin. Kotiin palattuani tarkistin, että Karstulan kirjaston olen bongannut 22.6.21, liekö ollut silloinkin juhannusreissu menossa (autolla varmaan).

Karstulasta matka jatkui vastatuulessa ja tihkusateessa. Olin onneksi aamulla varustautunut kumisaappailla, sadechapseillea ja sadetakilla, joten tihkusade ei saanut minua kovin paljon kasteltua. Hankajärveltä soittelin määränpäähäni ja sain sovittua noutajan Soinista, niin että viimeiset kaksikymmentä kilometriä pääsin auton kyydissä. "Noutajani" ei luottanut, että pizzat olisivat pyörän kyydissä pysyneet lämpiminä ja olin minäkin vastatuuleen ja sateeseen aika kyllästynyt, joten autokyyti oli tervetullut.

Reissua suunnitellessani kyselin tekoälyltä apua. Paljon sillä ei ollut tietoa vain arvauksia, se mm. ehdotti, että yöpyisin leirintäalueella, jota ei ole edes olemassa. Renkinä tekoälyä voi käyttää, mutta isännäksi siitä ei ole. 

Lännestä itärajalle

Kun heinäkuulle tuli kutsu itärajalle Uukuniemelle puutarhajuhliin, päätin tietenkin ajella muutaman kirjaston kautta.  Vietin edellisen viikon läntisessä Suomessa eikä Jyväskylän kautta ajaminen tuntunut vaihtoehdotla, kun noita Multian metsiä saa muutenkin ihailla turhan usein. Niinpä päätin bongata pohjoisen Keski-Suomen vielä bongaamattomia kirjastoja. Ja ehkä jonkun Savon / Karjalankin kirjaston  saan reitille mahtumaan. 

Yritin olla ennakoiva ja tarkastelin reitin varrelle sattuvien kirjastojen aukioloaikoja ja omatoimisuutta ennakkoon. Totesin, ettei Kivijärven kautta kannata kiertää, kun kirjasto on suljettu koko heinäkuun ja omatoimisuutta ei ole. Kivijärven kirjaston ovia olin kolkutellut jo pari vuotta sitten Keski-Pohjanmaan pyöräretkellä eli ei kannattanut mennä tarkistamaan sijaintia. Kyyjärvellä ja Kannonkoskella ei näyttänyt olevan pitkä poikkeama reitiltä ja molemmissa oli myös omatoimisuus ja minulla Keski-kirjastojen kortti. Torstaina tosin molemmat kirjastot aukesivat vasta iltapäivän puolella, ja olin aamusta liikkeellä. 

Kulkuvälineeksi valikoitui tällä kertaa auto, kun pyörällä olisi pitänyt varata matkaan viikko, autolla ajelin yli viidensadan kilometrin matkan päivän aikana. 

Kyyjärvi

Kyyjärveltä löytyi kaunis, kirkkaan punainen kirjastorakennus, mutta ....

Eipä suostunut Kyyjärven omatoimikirjaston lukija tunnistamaan minun Keski-kirjaston tunnuksiani. Näyttää yleistyneen kirjastoissa vaatimus kirjastokohtaisesta sopimuksesta omatoimikirjaston käyttöön. 

Kannonkoski 

Kannonkosken kirjastokin löytyi ja sen vuoksi tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta....

Kannonkoskella en päässyt edes yrittämään omatoimikirjastoon kirjautumista, kun minulla ei ollut fyysistä Keski-kirjastojen korttia, vain nettisivulta kännykkään avautuva viivakoodi. Kannonkosken lukija oli vanhaa mallia, johon olisi pitänyt työntää kortti kahden levyn väliin. 

Viitasaari

Viitasaaren kirjastoon pääsin tutustumaan sisälle ja sen jälkeen jätinkin Keski-kirjastot taakseni ja siirryin Savon puolelle Rutakko-kirjastojen maailmaan Keiteleelle. 

Kolmantena kolkuttelin Viitasaaren kirjaston ovia...

...ja ovihan aukesi (myös ulospäin mennessä)

Käsityön harrastajia Viitasaaren kirjaston ystävissä.

Valoa tulvii Viitasaaren kirjastosaliin yläikkunoista.

Keitele

Keiteleen kirjaston oven takana kävin viime kesänä Ouluun polkiessani...

...tällä kertaa Keiteleen kirjaston ovi avautui minulle.

Talligalleriassa oli kiva taidenäyttely Keiteleen kirjastossa.

Puiset kattopalkit luovat kotoista tunnelmaa Keiteleen kirjastoon. 

Tuusniemi

Tuusniemen kirjasto kuuluu Kuopion hallinnoimaan kirjastokimppaan.

Olipa kaikenlaista nostalgista katseltavaa.

Tämä kirja/lehtinen löytyi lapsuudenkodistani. Äiti oli innokas merkkaaja, minulle ei kyllä tuo taito mitenkään tarttunut.

Taidon näyte tämä polkupyörä, joka on "kudelmilla" peitetty.

Tuusniemen kirjaston vitriineistä löytyi paljon katseltavaa.

Outokumpu

Outokummun kirjaston asiakkaat kiitettävästi tarkistivat, että ovi sulkeutuu omatoimiaikana heidän poistuessaan.

Outukummun kirjaston ovi ei omatoimiaikana suostunut avautumaan minun Vaara-kirjastokortillani, joten tämä kirjasto on edelleen bongaamatta.

Rääkkylä

Ehkä lyhyempi tai ainakin nopeampi reitti olisi mennyt Joensuun kautta, mutta Rääkkylän suunta houkutti, kun keli oli hieno ja lossikin osui matkalle. Toiselta reitiltä ois kyllä ainakin Tohmajärven kirjasto löytynyt. 

Arvinsalmen lossilla.

Rääkkylän kirjasto kuuluu Vaara-kimppaan.

Onko tullut mieleesi lainata mehumaija kirjastosta?

Kiva idea omatoiminen askartelupaja, toivottavasti löytyy askartelijoita.

Välipalapiste on myös asiakasystävällisyyttä.

Kitee

Kovin pitkää ylimääräistä lenkkiä ei poikkeaminen Kiteen kirjaston oven takana tehnyt, mutta olisin kyllä voinut etukäteen tarkistaa, että olen liikkeellä reilun puolituntia sulkemisajan jälkeen. 

Pyöräilyä rallireitillä

Tunsin itseni varsin nohevaksi ja suunnitelmalliseksi, kun varasin ennen reissuun lähtöä kaikki kaksi majoitusta  ja ostin myös paluun junalipun valmiiksi jo melkein vuorokautta ennen lähtöä. Kun illalla kahdeksan aikoihin sain puhelun, jossa kyseltiin olenko tulossa majoittumaan, en enää tuntenut itseäni niin kovin fiksuksi... Tosin olen varma, että varasin majoituksen vasta tiistaiksi maanantaina, mutta ilmeisesti ei majoittajakaan ole näin hyvin ennakoiviin matkailijoihin tottunut.

Alkumatkaksi sain pari kaveria saattelijaksi, näin lyhyellä varoitusajalla eivät koko reissuun ennättäneet. Onnistuin taas kerran Kuukkelin avustuksella suunnistamaan ihan kauhealle reitille, jossa oli työnnettäviä ylämäkiä, alamäet jotenkin vielä sai ajeltua, matkaakin taisi tulla kymmenen kilometriä lisää jo ennen Lievestuoretta. Lievestuoreella törmättiin ilmiöön, jonka jo Tampereella ajellessa totesin eli kyllä kahvipaikat on tiukassa. No onneksi löytyi leipomon myymälä, jossa saatiin "synttärikahvit" vähän jälkijättöisesti. Kohta kahviteltuamme kaverit kääntyivät takaisin päin ja minä jatkoin kohti Hankasalmea. 

Onneksi uteliaisuus voitti Niemisjärvellä ja poikkesin syömään "Suomen parhaan" hampurilaisen, kun ei ollut pitkiä jonojakaan pihassa. Myhinpään erikoiskokeella olisi olleet energiat vähissä ilman tätä tarpeelliseksi osoittautunutta tankkausta.

Ensimmäisenä pääsin bongaamaan Hankasalmen aseman kirjaston omatoimiaikana.

Kirjakaruselli Hankasalmen aseman kirjastolla.

Kirjaston vitriinissä oli Hankasalmelaisaiheisia tuotteita, tosin kirjasto ei ollut auki, joten ostoksille en päässyt.

Pyörä ei jaksanut tuulessa odotella vaan heittäytyi maahan. Onneksi ei edes peili rikkoontunut.... tai siis eihän peili ollut vielä paikallaankaan, kun yksi ruuvi on hukassa.

Yli neljä vuotta näyttää kirjanpitoni mukaan kuluneen siitä, kun edellisen kerran kävin Hankasalmen kirjaston oven takana. Kirjasto oli silloin suljettu henkilöstön koulutuksen vuoksi, nyt pääsin sisällekin.

Aika hulppea seurusteluryhmä hankasalmelaisilla.

Kiva "telttarakennelma" lasten osastolla.

Hankasalmelta olisin voinut jatkaa mukavasti Nälkämäen kautta ysitielle, reitti olisi varmaan ollut helpompi kuin valitsemani "rallipolku". Tuo ysitien varressa ajaminen ei vaan ole kivaa, kun autot jatkuvasti hipovat olkapäätä... tai ainakin äänimaailma on aika stressaava.

GoogleMapsia taas kerran uskoin, kun se kehui valitsemani reitin olevan "paras" ja näyttihän se ainakin olevan lyhin. Jos olisin vähän käyttänyt omaa järkeäni, tutkaillut millainen on tien päällyste sekä  muistanut, että Säkinmäki ja Myhinpää viittaavat rallipolkuihin, olisin ehkä valinnut tuon vilkkaammin autoilla ajetun reitin. Nyt ei  "kuulalaakerin" päällä ajaessa ylämäessä auttanut edes avustuksen lisääminen, kun kivet vaan rullasivat renkaan alla ja vastaavasti alamäessä sai välillä jarrukahvoja puristaa tosissaan, että uskalsi pysyä pyörän päällä. 

Tuloksena reittivalinnoistani oli kesän pisin päivämatka, eniten hiekkatiekilometrejä sekä mäkiä ja mutkia. Lisäksi avustus lakkasi kymmenen kilometriä ennen määränpäätä. Avustuksen loppumisen jälkeen alkoi onneksi pian päällystetty tie ja maastokin muuttui vähemmän mäkiseksi.

En todellakaan suosittele Myhinpään "erikoiskoetta" polkupyörällä ajettavaksi mäkiä vihaaville.

Päivän teemana hiekkatiet... GoogleMapsin "paras reitti" ohjasi Myhinpään erikoiskokeelle, vielä tässä vaiheessa en onneksi sitä tiennyt. Edessä oli yli neljäkymmentä kilometriä mäkiä ja mutkia erittäin hiekkaisella tiellä. 

Jossain vaiheessa ennen Säkinmäkeä tuli pyörälle kuusituhatta kilometriä täyteen. Kaksi vuotta eli noin kolmetuhatta kilometriä vuodessa on tullut tällä pyörällä ajeltua.

Kun on jo useamman omasta mielestään "vaarallisen"  laskun laskenut, iskee tällaisen liikennemerkin kohdalla melkein paniikki. Onneksi lasku ei ollut niin paha kuin pelotti, ehkä ennen laskua ollut mutka antoi aiheen laittaa tuollaisen liikennemerkin. 

Tässä kohtaa piti pitää taukoa ja miettiä, että "taasko ylämäki". Vielä en tiennyt, että vastassa on vielä pahempia mäkiä.

Myhinpään kohdalla uskoin jo olevani rallipoluilla, mutta pahimmat mäet ja mutkat olivat vielä
edessäpäin.

Melkein satakaksikymmentä kilometriä, josta noin puolet hiekkatietä, mäkiä ja mutkia sekä irtosepeliä. Voin sanoa, että aika sippi olin illalla, mutta palauduin melko pian. 

Avustus loppui kuin seinään ylämäessä kymmenkunta kilometriä ennen määränpäätä. Onneksi yhden ylämäen työntämisen jälkeen alkoi jo asfaltoitu osuus ja pitkä alamäki. 

Matkan varrelta Hämeen kirjastoja (Kuhmoinen, Padasjoki, Janakkala /Turenki, Riihimäki)

 8.6.2024

Eipä ole pitkään aikaan tullut ajeltua Kanta-Hämeen suuntaan. Totesin, että matkan varrella oli vielä  kirjastoja, joissa en tämän "projektini" aikana ole poikennut. Ohi ajaessani poikkesin kolmessa kirjastossa, joista jokainen kuului eri kimppaan. Seuraavana päivänä kävin vielä neljännessä Hämeen kirjastossa. Kun ei ollut kiirettä kotiin, jäin vielä yöksi Hämeenlinnaan ja kävin Erämessuilla 18-vuoden tauon jälkeen. Ja kun Riksussa olin, niin pitihän sitä käydä katsomassa, miten Riihimäen kirjasto on remontoitu edellisen vierailuni jälkeen. 

Pieni pala Hämeen "maantietoa". Kuhmoinen on Koillis-Hämeessä, Padasjoki Päijät-Hämeessä, Turenki (Janakkala) ja Riihimäki Kanta-Hämeessä.

Ensimmäinen "poikkeamaton" kirjasto oli Kuhmoisissa, tosin siellä olen käynyt joskus työasioissa, joten reitti oli tuttu ja kirjasto löytyi pienellä poikkeamisella kylän pääraitilta. Kuhmoisten kirjasto kuuluu Keski-kimppaan ja pääsin sinne sisälle kätevästi omatoimiaikana Keski-kirjastoihin nettisivulla kirjautumalla ja etsimällä sieltä kirjastokorttini. Eipä tarvitse kantaa kirjastokorttia mukana, kun se löytyy netistä.

Kuhmoisten kirjaston edessä on "Lukuhetki" -pienoispatsas, jonka on lahjoittanut kirjastolle 2005 Lions Club Kuhmoinen ja Elsa Viikilä. Kirjaston edessä olevat puut on suojattu hauskoilla "ihmisringeillä". Toimisivatkohan nuo "ringit" pyörän lukitsemiseen? 

Näkymä Kuhmoisten kirjastoon sisään tullessa.

Kirjaston alakerrasta vessaa etsiessäni, nämä "neitokaiset" ottivat vastaan.

Kuhmoisten kirjaston alakerrasta löytyi myös kokoushuone ja viereisessä huoneessa oli taidenäyttely rakenteilla. 

Olisi kätevää, jos myös metsässä karhut olisi varustettu "kilikelloilla".

Kuhmoisten kirjasto kuuluu Keski-kimppaan ja siellä näytti odottelevan kassit kuljetettavia kirjoja. Kirjastossa oli omatoimiaika, kun kävin siellä, mutta pääsin kätevästi sisään kirjaston nettisivulta löytyvällä kirjastokortillani (ei ole varsinaisesti mobiilikortti, kun on ihan nettisivulta aukeava). 

Padasjoella melkein jouduin turvautumaan GoogleMapsiin, kun aloin epäilemään, että löytyykö koko kirjastoa. Jotenkin Padasjoki tuntui paikkana vähemmän eloisalta kuin Kuhmoinen. Ilmeisen paljon oli tyhjiä liikehuoneistoja. Padasjoen kirjasto kuuluu Lahden seudun Lastu-kimppaan. 

Padasjoella kirjasto toimii myös vaalihuoneistona eikä sinne olisi päässyt sisään omatoimiaikana, onneksi liikuin "virallisena" aukioloaikana.

Ennakkoäänestys oli jo ohi, mutta ilmeisesti vaalihuoneisto odottelee vielä varsinaiseen vaalipäivään käyttövalmiina. 

Padasjoen kirjasto kuuluu Lastu-kirjastokimppaan.

Jos reissussa harmittaa, ettei tullut frisbee-kiekot mukaan, kannattaa käydä paikallisessa kirjastossa kurkkaamassa, olisiko kiekkoja lainattavissa, ainakin Padasjoelta löytyy. 

Miksi mielenkiintoisia kirjoja löytyy aina kun ei niihin ennätä syventymään eikä viitsi mukaan lainata?

Jos olisin malttanut, niin olisin voinut istahtaa hetkeksi parvekkeelle lukemaan Padasjoella.

Matkalla muistui mieleeni, ettei kovin pitkää ylimääräistä lenkkiä tarvitse tehdä, että saisin bongattua myös Janakkalan pääkirjaston Turengissa. Viime kesän pyöräretkellä jäi harmittamaan, kun ajeltiin siitä ohi niin aikaisin, ettei kirjasto ollut vielä auki. Janakkala kuuluu Hämeenlinnan alueella toimivaan Vanamo-kirjastokimppaan.

Janakkalassa on kätevästi yhdistetty kulttuuri- ja liikuntariennot saman katon alle.

Ahkera siivooja Turengin kirjaston aulassa.

Kirjastoihin ikkunoiden kautta tulvivaa valoa jaksan aina ihailla. Turengissakin oli upea iso ikkunaseinä ja muitakin upeita ikkunoita. 

Turengin lastenosastolla on ikkuna kivasti niin alhaalla, että pienimmätkin pääsevät sieltä kurkkimaan ulos. 

Hauska "ikkuna-asetelma" Turengissa.

Hienoa, että kirjastosta voi lainata myös kassin kirjojen kotiin kantamiseen. Lienee nykyään jo melko yleistä tämä, ainakin Säynätsalon kirjastossa huomasin lainattavat kassit, kun olin siellä vaalitoimitsijana.

Liekö kahvila toiminut Turengin ennakkoäänestyspaikkana, kun ei ollut ennakkoäänestyksen aikana auki? Tosin taitaa olla tuo päättymispäivä väärin, ainakin kahvilassa näytti joku ruokailija olevan.

Riihimäellä pääsin kätevästi keskustaan ohi liikenteenohjaajien, jotka olisivat ajattaneet messuparkkiin, kun kerroin meneväni kirjastoon. Ja kirjaston nurkalta löytyikin sopivasti parkkipaikka. Ihmettelin kyllä miten Riihimäellä on sekaisin sekä "kiekollista" aikarajoitettua pysäköintiä, että täysin ilman rajoituksia olevaa pysäköintiä. 

Ulkoasuun ei Riihimäen kirjaston remontti ole juurikaan koskenut, mutta uudet pyörätelineet lienevät ilmestyneet seinustalle.

Viherkasveja en edelliseltä vierailultani muista (mutta sehän ei takaa, etteikö niitä olisi ollut).

Pieni suljettu tila hiljaiseen työskentelyyn tai pikku neuvonpitoon.

Portaiden päällä hauska "portaita mukaileva" tekstiilitaideteos. 

Vielä on aika paljon kirjastoja viereailematta, kuntia on tällä hetkellä 309 kpl ja jos kirjanpitoni pitää paikkansa olen vieraillut 139 pääkirjastossa, yli puolet vielä käymättä.