Taidetta ja ukkosta (Ullava, Kannus)

Alunperin olin ajatellut polkaista Kokkolan kautta Kannukseen. Edellisen päivän pitkä päivämatka helteisessä säässä verotti kuitenkin voimia niin, että päädyin pyöräilemään suorempaa reittiä Kannukseen. Kannus olisi tyhjä piste kartallani ilman Esko Ahoa, joka toimi 90-luvulla pääministerinä ja oli Kannuksesta kotoisin. Toki tahdon aina välillä sekoittaa Kannuksen sen entiseen naapurikuntaan, nykyisin Kokkolaan kuuluvaan Kälviään (ja kyllä se Kihniökin tahtoo joskus tähän soppaan tulla mukaan).

Kaustisten Halpahallin edessä oli mielenkiintoinen pyöräparkki, kun pyöräteline oli sijoitettu melkein keskelle pihaa, rajoitti kivasti alueen mihin pyöriä jätettiin.

Mukava pikkusilta yli Perhonjoen.

Ei kai Köyhäjoki kovin köyhä ole, kun on vuoden kyläksikin päässyt.

Satuin Taide Vionojan pihaan juuri vähän ennen näyttelyn avaamista, niin että odottelin hetken. Hienot ovet 1760 valmistuneessa talossa. 

Hienoja kaappeja oli Vionojan taloissa.

Onkohan tämä kaappi rakennettu paikalleen aittaan vai miten se on saatu aitan pienestä ovesta sisään.

Näyttelytaloon sisälle mennessä hämmästyin tuon hirsitalon sisätilan vastakohtaa ulkoiseen olemukseen. Talo oli punainen hirsitupa ja sisällä oli hyvin ilmastoidut näyttelytilat.

Taidehalli oli yllättävän moderni sisältä, ulkoa punainen hirsitalo.

Veikko Vionoja tuntuu olevan varsin arvostettu syntymäkotikunnassaan Ullavalla. Ullava on liitetty jo 2009 Kokkolaan, vaan vielä on viitta pääkirjastoon. Ullavan kirjaston kanssa muistelen joskus tehneeni jopa töitä, varmaan jotain oviongelmia varmaan ...

Ullavan kirjasto on Kokkolan lähikirjasto ja osa Anders-kimppaa.

Puuviilusta tehty taulu Ullavan kirjastossa.

Ullavalla oli mukava rento "maalaistunnelma", vieraaseen suhtauduttiin ystävällisesti ja uteliaasti. Kirjastolta polkaisin kaupalle kahville, siellä olisi saanut myös lounasta. Ennen matkan jatkumista seisoskelin sateen suojassa kaupan edessä tovin. Onneksi sade väheni sen verran, että viitsi lähteä liikkeelle.

Matkan varrella ihmettelin paria isoa, uutta metsätietä, joissa näytti olevan viidenkympin nopeusrajoituskin. Juuri kun tuli mieleeni, että oiskohan tiet rakennettu tuulimyllyjä varten tuli näkyviin toistakymmentä tuulimyllyä.

Meinasin mennä henkilökunnan ovesta Kannuksen kirjastoon, kun ovi oli niin kutsuvasti auki, ilmeisesti läpivedon saamikseksi kuumuuteen. 

Onneksi tajusin, että nurkan takaa löytyy oikea ovi mennä kirjastoon sisälle. 

Taas muistuttelen, että kirjastossa ei ole vain kirjoja vaan myös mielenkiintoisia näyttelyitä, tässä puukaiverrustauluja Kannuksessa.

Kirjakaruselli Kannuksen kirjastossa.

Viisauksia puuhun kaiverretuissa tauluissa Kannuksen kirjastossa. "Ei talaven tuloille auta lakimiehetkään mittään."

Kirjaston lähellä olevaan aitaan olivat ehkä lomailevat koululaiset kirjoittaneet mietelmiään. "On parempi liikkua hitasti oikeaan suuntaan kuin kiihdyttää väärään suuntaan."

Keski-Pohjanmaa ei ole ollenkaan niin kuiva kuin kuvittelen, sieltä löytyy joita järviä ja tietysti jokimaisemat ovat upeita. Tässä uimaranta Lestijoessa Kannuksessa.

Kannuksessa jäi aikaa kirjastossa käynnin lisäksi käyskennellä myös museoalueella. Tässä Kannuksen työväentalo, jolla on mielenkiintoinen historia. Työväentalo sijaitsee Mäkiraonmäellä, joka on harvinainen ns. Vanhaan Kannukseen kuuluva monen talon kokonaisuus. 

Kannuksen rautatieasema, lienee pohjoiseen junalla matkaaville tuttu.

Pumptrack majapaikkani lähellä ja näyttää siellä siintävän myös Kannuksen kuntoportaat, joita en viitsinyt lähteä testaamaan.

Pumptrack majapaikkani lähellä ja näyttää siellä siintävän myös Kannuksen kuntoportaat, joita en viitsinyt lähteä testaamaan. Muutenkin majapaikkani ympäristöön olivat sijoittuneet kaikki Kannuksen liikuntapaikat. Olipa pesäpallostadionilla menossa pelikin, jota en kuitenkaan lähtenyt seuraamaan, mutta kuulin, että ensiviikolla on Jyväskylän Kiri pelaamassa. Uimahalliin olisin mennyt, mutta se oli kesätauolla.

Juhannuksen jälkeen (Evijärvi, Veteli, Kaustinen)

 Juhannuksen vietin mökkeillen ja antaen pyöränkin levätä pari päivää. Järven kiersin kävellen ja aloittelin suppailukautta, tosin vasta sunnuntaina, kun tyyntyi. 

Uuden kännykän hankkiminen aiheutti ylimääräisen pankkireissun, kun olen käyttänyt mobiilisovellusta jo niin pitkään, että olin unohtanut salasanani ja avainlukulistaa en ole enää kantanut mukanani.  Onneksi Lehtimäellä  Osuuspankki avautuu jo klo 9 ja sinne ei tarvitse varailla palveluaikoja. Odotellessani asiani selviämistä varailin majoituksen seuraavaksi yöksi Kaustiselta. Näin olin sitten päättänyt päivämatkani pituuden jo ennen matkan alkamista. 

Ajelin tuttua reittiä Alajärven suuntaan alamäkeen ja jatkoin sieltä Vimpelin sivuuttaen kohti Evijärveä. Ennen Evijärveä kaksi retkipyöräilijää oli pysähtynyt kuvailemaan lupiineja. Hetken aikaa juttelimme, he olivat sveitsiläisiä, jotka olivat tulleet autolla Suomeen ja ajelevat täällä sitten pyörillä. Meillä oli kaikilla samanlaiset etulaukut pyörissä. Lupiineita kehuivat kauniiksi ja minä kerroin, että niistä pitäisi päästä eroon. Tulipa vähän harjoitettua englanninkieltä. 

Lehmä Lehtimäen Osuuspankissa.

Luoma-aholta löytyi sopiva taukopaikka. Kaipa tämä joku linja-autokatos on, vaikkei siinä mitään linja-autokylttiä ollut.

Muistelin poikenneeni kaksi vuotta sitten meijerin myymälässä Evijärvellä, tänä vuonna kävi säkä, kun sen pihassa oli tilajäätelön myymälä.

Evijärven kirjaston sisäänkäynti on näyttävä "tiedonportti".

"Pilviä" Evijärven kirjaston yllä. 

Evijärvellä voi vaikka "pötkähtää" lueskelemaan "veneeseen".

Viime viikolla pyöräilin Itä-Uudellamaalla Pukkilassa, Evijärveltäkin löytyy Pukkila. 

Pitkään omassa mielessäni arvoin mennäkö suorinta tietä Kaustiselle vai ajaako Vetelin kautta, jotta saisin Vetelin kirjastonkin bongattua. Kun tuli vastaan Veteliin menevä tie, päädyin kääntymään sinne, koska siellä näytti olevan varjoisempaa eikä se ehkä olisi niin tappavan tylsä kuin tie 63, jota ajoin. Matkaa toki tuli reilu kymmenen kilometriä lisää. 

Tällä kertaa vierailin kahdessa Eepos-kirjastossa (Evijärvi ja Veteli) sekä ensimmäisessä Anders-kirjastossani Kaustisella. 

 

Vetelin kirjasto löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. 

Kirjojen sijoittaminen "naama" asiakkaaseen päin vie enemmän hyllytilaa. Tykkään tästä viime vuosina yleistyneestä tavasta, koska näin tulee bongattua lukemista ihan eri tavalla. 

Kaustisella kurvasin ennen majoittumista kirjastolle. 

Kenenköhän vastuulla yläkertaan mennään "ei-omatoimiaikana"?

Mietin, miksi on tuolit rivissä... Kirjaston ovesta selvisi, että kohta alkaisi mielenkiintoinen luento, mutta olin liian väsynyt ja nälkäinen jäädäkseni kuuntelemaan mitään. 

Auki on, pääsen aamulla lähtemään ilman, että tarvitsee odotella kirjaston aukeamista. 

Ennen ruokailua pulahdin Perhonjokeen uimaan. 

Mäntsälä mielessäin (Mäntsälä, Pornainen, Sipoo, Kerava)

Mäntsälä oli ollut mielessäni koko Itä-Uudenmaan retkeni ajan, olinpa etsinyt sieltä majapaikkaakin. Matka Loviisasta Lapinjärvelle oli kuitenkin sen verran helteinen ja hikinen, että päätin Lapinjärven ja Myrskylän välillä majoittua Pukkilaan ja seuraavana päivänä ajella vain Mäntsälään. Tai oikeastaan mietin mistä pääsen lyhimmällä junaan, vasta majoituttuani muistin, että Mäntsälässäkin on nykyään juna-asema. Pian majoittumisen jälkeen olin jo unohtanut hikisen matkanteon ja tutkaillessani paperikarttaa huomasin, että Mäntsälästä on lyhyt matka Pornaisiin ja sieltä Sipooseen ja edelleen Keravalle ja Järvenpäähän. 

Niinpä aamulla polkaisin kohti Mäntsälää, joka olikin ensimmäinen Kirkes-kimpan kirjasto, jossa vierailin. Kirkes-kimppaan eli Keski-Uudenmaan kirjastoverkkoon kuuluu vain neljä kirjastoa eli Kerava, Järvenpää, Tuusula ja Mäntsälä. Mäntsälästä palailin takaisin "helteeseen" eli Helle-kirjastoihin Pornaisiin ja Sipooseen. Helle-kirjastoja on yhteensä täysi tusina. Pornainen oli täysin uusi tuttavuus "kartallani" ja hämmästyin miten lähellä pääkaupunkiseutua sekin sijaitsee. 

Alkumatka oli hiekkatietä, onneksi tätä lentohiekkaa oli vain pari sataa metriä. 

Mäntsälän ja Pukkilan vanhasta kunnanrajatolpasta ovat vaakunakilvet hävinneet. 

Kuvittelin Metsäkulmantien olevan hiekkapäällysteinen, mutta se olikin asfaltoitu.

Eipä tullut tutkailtua onko Mäntsälän kirjastoon jossain esteetön kulku, näitä rappuja ei huono jalkaisempi kyllä ylös pääse. Mäntsälän kirjasto oli ensimmäinen Kirkes-kimpasta bongaamani kirjasto. 

Juu, ei, tätä kirjaa en lainannut Mäntsälästä juhannuslukemiseksi.

Kummalliseen paikkaan oli roska jätetty, vaikka vieressä oli roskiskin. 

Hauska mato Mäntsälän lastenosastolla.

Kivasti koristeltu kuivaajan ovet.

Mietin, että täälläkin on Järvenpää... kunnes tajusin, että kyseessähän on "oikea" Järvenpää.

Pornaisissa oli haasteellista edetä tieremontin keskellä, meni pyörän työntämiseksi.

Pornaisten kirjasto oli tosi valoisa hienoine puolipyöreine erkkereineen. 

Harvoin kirjastossa hiippaillessani henkilökunnan kanssa jään juttusille. Pornaisissa oli kiva juttutuokio Jyväskylästä Pornaisissa töissä käyvän "kirjastotätin" kanssa.

Matkan varrella oli taidenäyttely ja kesäkahvila vanhassa olutvarastossa tai vastaavassa. Hauskoja tällaiset paikat. 

Sipoon kirjastoa vastapäätä on tämä hienosti maalattu talo.

Sipoon pääkirjasto on Nikkilässä. 

Taidetta Sipoon kirjastossa.

Sipoon sudet ovat majoittuneet liikenneympyrään.

Keravalta löytyy Juho Kusti Paasikiven näköispatsas, toisin kuin Helsingistä. Paasikivellä oli maatila Keravalla ja varmaan sen vuoksi on tämä pysti pystytetty.  

Keravan kirjastossa on helppo poiketa vaikka junaa odotellessa. 

Rapuissa kerrotaan mitä löytyy toisesta kerroksesta. 

Keravan kirjasto kuuluu Kirkes -kimppaan muiden Keski-Uusimaan kirjastojen kanssa.

Keravalla työnsin pyörän junaan ja matkasin Pasilaan kännykkäostoksille. Olin keskellä metsää laittanut viestin "vakihotelliini" (veljen ja vaimonsa "lukaaliin") ja onnistunut varaamaan majoituksen. Tämän jälkeen varasin seuraavalle päivälle junalipun Helsingistä Seinäjoelle. Pasilan asemalla on aina haastavaa suunnistaa pyörän kanssa, kun eri kerrosten välillä on eri hissit jne... mutta selvisin ja selvisin Pasilasta Arabianrantaankin. Seutu on kylläkin tuttua  yli neljänkymmenen vuoden takaa, kun olen ollut töissä Mäkelänkadulla ja Sofianlehdossa. Kummasti nuo vuodet Helsingissä auttavat vieläkin suunnistamaan siellä. 

Keravan asemalla kehoitetaan laittamaan pyörät telineisiin, joita en vähän aikaa paikalla pyörittyäni löytänyt. 

Pyöräkin pääsi lasteineen kännykkäostoksille. 

Tässä talossa olin töissä neljäkymmentä vuotta sitten (oikeesti, eihän siitä oo kuin pari vuotta). 

Juhannuksen löhöilin mökillä Etelä-Pohjanmaalla, avasin mm. suppailukauden ja heti maanantaina suuntasin seuraavalle retkelle kohti Keski-Pohjanmaata.