Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat

Lappeenrannan jälkeen oli vuorossa yö Simpeleellä siskon luona, siellä oli seuranani mm. kaksi reipasta nuorta miestä kirjastoreissulla ja ulkoilemassa. Simpele kuuluu Rautjärven kuntaan, joten Rautjärven pääkirjasto tuli bongattua.

Rautjärven pääkirjastoon mitä parhaimmassa seurassa.

Simpele on Saipan kannatusaluetta.

Saipa-näyttely vitriinissä. 

Kiva nurkkaus lastenosastolla, ikkunatkin lapsille sopivalla korkeudella.

Simpeleellä sain siikojen sijaan muikkuja syödäkseni ja Parikkalan kirjastosta ei löytynyt piikoja, vaan näytti olevan enemmänkin renkejä kirjaston palveluksessa (Heili-kimpassa muutenkin kiinnitti huomiotani miesten määrä kirjastojen väessä). Ei siis  "mainoslauseessa" "Simpeleen siiat, Parikkalan piiat" ole mitään perää... 

Parikkalan kirjaston seinissä tiiltä ja lasia.

Parikkalassa kirjakin kukkii. Hieno taideteos tehty vanhasta kirjasta.

Lukutoukka Parikkalan lastenosastolla.

Parikkalassa ovet avautuvat nappia painamalla, näin taisi olla Joutsenossakin.

Parikkalan jälkeen kotimatkani jatkui Punkaharjun ja Savonlinnan kautta. Laiskuuksissani en viitsinyt Punkaharjun kirjastoa etsiä, kun sen aukioloaikoja tarkistaessani havaitsin Punkaharjun liittyneen Savonlinnaan, joten ei ollut enää "projektikirjastoa" Punkaharjulla. Savonlinnan kirjastoon oli helppo poiketa "uudelta" (minulle) ohikulkutieltä. Ennen oli Savonlinnan läpi pujottelu melkoisen haasteellista, nyt tuo oikaistu tie helpottaa Savonlinnan ohitusta huomattavasti. Maakuntarajan ylityksen Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon myötä vaihtui myös kirjastokimppa Heili-kimpasta Lumme-kimppaan. Lumme-kimpan kirjastokortin olenkin jo hankkinut Pieksämäen kirjastossa vieraillessani. 

Savonlinnan kirjaston puupintaa.

Savonlinnan pääkirjasto on nimetty Joeliksi ja rakennus on valmistunut vuonna 2013.

Savonlinnan kirjastosta voi lainata "harrastusvälineen" myös plogging-lenkkeilyyn eli roskankeruuseen. 

Kirjastoissa kyllä "asustaa" viherpeukaloita, tässä Savonlinnan kirjaston kukkia.

Savonlinnassa varastoon pääsee asiakkaatkin.

Savonlinnasta olin ajatellut "vanhasta muistista" ajella Juvan läpi kotiin päin, mutta onneksi tarkistin google mapsista reittiä ja havaitsin reitin Rantasalmen ja Varkauden kautta vievän vain minuutin enemmän. Ja kaiken lisäksi näytti Juvan kirjaston väki olevan koulutuksessa ja kirjasto suljettuna. Rantasalmen kautta en olekaan ennen ajellut muuten kuin vuosikymmeniä sitten linja-auton kyydissä. 

Rantasalmella oli kirjastossa kaikkea kivaa katseltavaa ja hyllyjä siivoavan henkilön kanssakin ajauduin jutustelemaan. Luontainen (?) ujouteni tai hämäläisyyteni ("ei tehrä tästä nyt numeroo") yleensä aiheuttaa sen, etten kovin paljon kirjastoissa "mainosta" projektiani, vaan hissukseen hiivin ympäriinsä. 

Rantasalmen kirjasto löytyi kunnantalosta.

Upea taideteos Rantasalmen kirjastossa. 

Ketunpentu -diplomi alle kouluikäisten perheille, ihana tapa aktivoida vanhempia lukemaan lapsilleen. 

"Kulkuri" arvostaa latauspistettä. Toenperä on Joroisten ja Rantasalmen kirjastojen yhteenliittymä.

Kunnantalon aulassa oli upea puuveistos.

Penkkikin oli yhdestä puusta veistetty.

Varkautta lähestyessäni talvinen hämärä muuttui pimeydeksi, vielä ei ole päivä paljon pidentynyt, kello ei ollut neljääkään. Varkaudessa olen joskus asunut, joten kirjaston osoite antoi viitteen miltä suunnalta pimenevässä päivässä kirjastoa etsin. Jouduin kuitenkin yhden ylimääräisen kierroksen ajelemaan ennen kuin "paketoidun" kirjaston pihaan löysin. Kirjastossa oli menossa vesikattoremontti ja sen vuoksi talo oli paketissa.

Warkaus 365 lainaamosta voi lainata vaikka mitä harrastusvälineitä. 

Ylhäältä Warkaus 365 lainaamosta oli hienot näkymät alas kirjastoon.

Ja kyllä, on näissäkin maisemissa joskus pyöräilty. Edellisessä postauksessani mainitsemallani pyöräretkellä ajeltiin Simpeleeltä Imatran, Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Punkaharjun, Parikkalan kautta takaisin Simpeleelle. Ja kerran pyöräreissulla naapurin kesämökille Pieksämäen Paltaseen innostuttiin polkemaan saman tein Varkauteen asti (ja bussilla takaisin ;)). 


pk 80 kpl, 8/2022, ex-pk 11

Karjalan Heili

Etelä-Karjalan kirjastokimppa on nimetty Heiliksi, varmaan Georg Malmstenin kappaleen innoittamana.

Autoilin muutama päivä sitten Lappeenrantaan. Olen täällä hiihdellyt ja kylpenyt. Eilen lähti seurani pois, joten tänään otin aikaa kulttuurille ja kiersin lähistön kirjastoja. Toki aamulla kävin hiihtelemässä ja autoillessani ladun varteen kuulin autoradiosta, että SM-kisan maastoissa hiihtelen. Viikonloppuna on Imatran Ukonniemen laduilla vähän vauhdikkaampaa menoa. 

Kyllä tuntuivat nämä varoitukset liioittelulta Keski-Suomen ja Lakeuden Lapin latuja kolunneelle, vaikka arka mäenlaskija olenkin,

Vaikka tällä kertaa ei polkupyörää ollutkaan mukana, niin paljon pyöräilymuistoja on tullut tällä(kin) reissulla mieleen. Imatralla on pyöräretkellä katseltu koskea ja käyty kesäteatterissa. Ruokolahden kirkon portailla on syöty eväitä Ruokolahden eukkojen esimerkkiä seuraten. Lappeenrannasta on pyöräilty Viipuriin ja tultu laivalla kanavaa pitkin takaisin. 

Hiihdosta virkistyneenä lähdin autoilemaan melkoisen lumipyryn sekaan. Ensin piti bongata Joutsenon kirjasto. Se ei enää ole "projektikirjasto", kun kunta on liittynyt Lappeenrantaan. Joutsenon tietokannasta minulla on kuitenkin paljon muistoja, kun järjestelmän vaihdon jälkeen jouduin korjaamaan vanhasta tietokannasta virheellisinä siirtyneitä nidetunnuksia. Muistaakseni yksi nolla oli ylimääräinen ja se piti poimia pois. Kun kirjastossa löysivät virheellisiä nidetunnuksia, niin lähettivät minulle tiedoston, jonka avulla korjasin "käsin" suoraan tietokantaan päivittämällä nidetunnukset oikeiksi. Joutsenon kirjasto oli hieno tummasta tiilestä rakennettu ja valoisa kattoikkunoineen.

Joutsenon kirjaston ovi on kutsuvasti auki edellisen sisään menijän jäljiltä.

Joutsenossa on ollut isoja paperiarkkeja "lumitähtien" taiteiluun.

Kirjastossa voi tutustua vaikka Marttojen toimintaan.

Joutsenon kirjaston katolla on hienot kattoikkunat. 

Joutsenossa laitoin navigaattorin etsimään "Lappeenrannan kaupunginkirjaston". Kaupunkia lähestyttäessä aloin ihmettelemään miksi navigaattori ohjaa Lauritsalan suuntaan eikä keskustaan... Ei ollut eka kerta, kun minä kuvittelen kaupunginkirjaston tarkoittavan pääkirjastoa ja navigaattori varmaan ekana luettelossa olevaa kirjastoa... Onneksi on kääntyvät etupyörät autossani. Lappeenrantaa lähestyttäessä tuli tunne, että tiedän miten Lappeenrannan kirjasto on kävelykadun päässä ja pysäköintihalli on ihan vieressä. Ja että olen ollut siellä joskus työasioissa jonkun työkaverin kanssa. Ja varmaan olen ollutkin, mutten mitenkään muista mitä siellä teimme, emme käyneet varmaan kuin alakerrassa jossain neuvotteluhuoneessa. Vain sisäänkäynti, vahtimestareiden kopit ja kulku vessoihin tuntuivat tutuilta, mutta muuten upea kirjasto ei herättänyt tuttuuden tunnetta. 

Lappeenrannan kirjaston takaovi näkyi jo parkkihallin ovelta.

Aulan portaikko kutsuu kipuamaan yläkertaan.

Automaatin lajittelukärryt ovat kivasti näkyvissä.

Ihana käsidesiautomaatti lastenosastolla.

Tilaa ja avaruutta kolmessa kerroksessa.

Uusi vihreä Heilin kortti.

Tätä sisäänkäyntiä muistelin lähestyessäni Lappeenrantaa... muistelen odotelleeni työkaveria saapuvaksi tässä kirjaston edessä...

Lappeenrantaa en viitsinyt jäädä lumipyryssä enempää tutkailemaan vaan suuntasin Imatran kirjastoon, missä tiedän varmasti käyneeni joskus työasioissa. Imatran kirjaston sijaintikin oli tuttu, joten oli helppo suunnistaa ilman navigaattoriakin. Imatralla on mahdollisuus harrastaa kulttuuria kunnolla kirjastoreissulla, Virta-kulttuuritalossa oli useita eri museon osastoja. 

Jääköhän joltain kirjasto-reissu väliin, kun missään ei lue, että kirjasto sijaitsee kulttuuritalossa.

Imatran kirjaston vieressä virtaa Vuoksi.

Imatran kirjaston takapihalla näkyy olevan myös amfiteatteri.

Avara ja houkutteleva portaikko Imatran kirjastossa.

Ja vielä halusin käydä "ruksaamassa" Ruokolahden kirjaston, kun se oli siedettävän matkan päässä ja huomenna ei ole kirjastot auki loppiaisen vuoksi. 

Ruokolahden kirjastossa oli tiukat ohjeet... en uskaltanut jäädä lorvimaan.

Ruokolahden kirjaston valot kutsuvat hämärässä talvi-iltapäivässä.

Ruokolahdellakaan ei kirjastoon tuleva valo ole ikkunoiden puutteesta kiinni, lumipyry vain hämärsi päivän. 

Heilin kirjastoista on nyt 3/9 bongattu ja perjantaina aion vielä Rautjärven ja Parikkalan bongata kotimatkalla. 

ps. Ei löytynyt Lappeenrannasta kissanpoikia pestäväksi.

pk 75 kpl, 3/2022, ex-pk 11