Lappeenrannasta kotia mutkien kautta suoraan

Vietin muutaman päivän Lappeenrannassa, tai oikeastaan Imatralla. Siskoni miehineen kävi minua moikkaamassa. Harrastin ulkoilua vähän uusissa maisemissa, hiihtämisen jätin väliin, luntakin oli aika niukasti ja jäisiä latuja pelkäsin. Kävin kylpylässä ja kuumakivihieronnassa. 

Lisäväriä sain paluumatkalle "tilauskuljetuksesta", kun fb-kaverini huomasi minun olevan Lappeenrannan suunnalla ja kyseli retro wc-pytylle kuljetusta. Pönttöä vahti aidatun alueen takana kolme isoa koiraa, joten mielenkiintoinen tämä pöntön haku.  

Ja tietysti piti käydä tarkistamassa millainen on reitti Taipalsaaren kautta Savitaipaleelle, kun tulomatkalla en sille tielle uskaltautunut. Huomattavasti vähemmän mäkiä ja mutkia sekä jäätä oli tuolla reitillä kuin menomatkalla Suomenniemen ja Savitaipaleen välillä. Koko matka oli päällystettyä tietä (toki menomatkan pätkä oli niin hyvin jäässä, etten tiedä oliko hiekkaa vai asfalttia sen alla).

Kovin monia mutkia en kuitenkaan kotimatkalla viitsinyt tehdä, koska tiesin viikonloppuvieraani odottelevan kotonani. 

Kuutamoinen aamukävely ennen kotimatkaa.

Väriä paluumatkalle toi sininen vessanpytty.

Taipalsaaren kirjastoon oli helppo suunnistaa GoogleMapsin avulla.

Ihan kuin isäni polkupyörä 1960-luvulta olisi ripustettu Taipalsaaren kirjaston kattoon. Tämän pyörän bongasin ensimmäisenä kirjastoon astuttuani.

Kiva idea neulontakirjojen vieressä ollut jämälankakori.

Lukukoiran kanssa on varmaan kiva vetäytyä lukemaan vaikka alla näkyvään "laivaan".

Lastenosasto on mielestäni "kirjaston sydän" ja sen sisustuksesta ja somisteista näkee miten sydämellä kirjastoa hoidetaan. Taipalsaaren lastenosaston "kruunasi" laiva.

Aina ei tarvita näin massiivisia sisustuselementtejä, mutta jos kaikki somisteet lastenosastolta puuttuvat, tulen jotenkin surulliseksi. 

Taipalsaaren kirjastossa oli mielenkiintoinen näyttely naisista 1930-luvun työelämässä.

Lapsuusvuodet ja tiilitehtaan naiset tuli mieleeni näistä tiiliputkien kanssa työskentelevistä naisista.

 

Lehtien vaihtopistettä en ole aiemmilla kirjastoreissuillani huomannutkaan, ehkä Taipalsaaren kirjaston oma erikoisuus.

Viikonloppuvieraani talvimuotia.
 

Kyllä nyt unet maittaa, kun on aamulla puolikuuden jälkeen saanut vatsan täyteen. 

Kirjaston ovia kolkutellen

Kirjastojen ovia kolkutellen matkasin eilen Jyväskylästä Lappeenrantaan. 

Olin tarkistanut Suomenniemen, Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin kirjastojen aukioloajat kuukkelilla. Ennen Ristiinaa tajusin, että myös siellä on kirjasto, tosin ex-pääkirjasto, kun kunta on liittynyt Mikkeliin. Kurvasin siis Ristiinaan ja hyvien viitoitusten avulla löysin kirjastolle. Lähestyessäni kirjastoa huomasin sieltä poistuvan ihmisen varmistavan, että ovi meni lukkoon... Ovella sitten selvisi, ettei kirjasto ole auki kuin omatoimikäyttäjille. Olin tietysti unohtanut kirjastokorttilompakkoni kotiin, niin etten päässyt testaamaan aukeaisiko Ristiinan kirjaston ovi Lumme-kirjastojen kortilla. 

Reitti Ristiinan kirjastolle oli hyvin viitoitettu, joten en tarvinnut googlen apua.

Ristiinassa on ex-pääkirjasto, joten tänne ei tarvitse toisten tulla ovia nykimään.

Ristiinasta jatkoin Suomenniemelle, jonka piti kuukkelin antaman tiedon mukaan olla avoinna klo 12-18, mutta eipä ollut... tässä vaiheessa projektia pitäisi olla itsestään selvyys, että aukioloajat kannattaa tarkistaa kirjaston omilta sivuilta eikä uskoa ensimmäisenä löytämäänsä tietoon. 

Suomenniemen kirjastolle suunnistin googlemapsin avulla, tosin mapsi olisi ohjannut minut 300 metriä kauemmaksi... ilmeisesti jostain takakautta kierrättäen. 

Suomenniemelläkin ex-pääkirjasto, joten tämänkin kirjaston voin "pyyhkäistä" listaltani. Jostain syystä Suomenniemen kuntaliitosta Mikkeliin en ollut rekisteröinyt pääkoppaani, Ristiinan olin, molemmat liittyneet jo kymmenen vuotta sitten.

 

Suomenniemellä tarkastelin GoogleMapsistä reittiä Savitaipaleen kirjastolle. Ja tietysti valitsin reitin (tie 409), jota en ole ennen ajellut.... Ehkä olisi kannattanut harkita tarkemmin. Tie olisi ollut retkiluistelijoille sopivaa, tosin en tiedä arvostavatko retkiluistelijat mäkiä ja mutkia., mutta jäätä olisi ollut. Välillä välähti luistoneston valo ja jännitin koska tulee mäki, jota en pääse ylös. Puolivälissä matkaa tuli vastaan hiekoitusauto, jonka kohtaaminen kapealla tiellä, mutkaisessa ylämäessä, oli oma haasteensa. Tuo hiekoitus, vaikkakin viereisellä kaistalla, helpotti loppumatkaa. Partakoskelta eteenpäin tie oli jo varsin siedettävää ja maisemat sellaisia, että tänne pitäisi tulla uudestaan kesällä polkupyöräilemään.

Onneksi on nuolet osoittamassa kulkusuuntaa, ettei ihan järveen tule ajettua. 

Kärnäkoski oli niin mielenkiintoinen paikka, että piti ihan pysähtyä mikrotauolle, tänne pitää tulla kesällä ajan kanssa. 

Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin Savitaipaleelle. Savitaipaleen kirjastoon pääsin sisällekin, se olikin varsin söpö pikkukirjasto. Koska ilta alkoi jo hämärtää päätin, etten lähde tutkimaan millainen on Savitaipaleen ja Taipalsaaren välinen tie, vaan ajelen tuttua reittiä kohti Lappeenrantaa. Tosin, kun Lemin tiehaara tuli vastaan, käännyin ex tempore Lemin suuntaan, että saisin myös Lemin kirjaston bongattua.

Savitaipaleen kirjaston valot palavat kutsuvasti hämärtyvässä illassa.

Savitaipaleen kirjasto oli varsin viihtyisä ja varmaan hiljattain remontoitu.

 Savitaipaleen kirjastossa oli kivoja joulusomistuksia.

Vähän kyllä jännitti millainen on tie Lemille, mutta onneksi ei ollut ihan samaa tasoa kuin Suomennimen ja Savitaipaleen väli, olihan jo ilta hämärtynytkin. 

Lemin kirjasto kuutamossa.

Lemillä (ja Savitaipaleellakin) kirjaston ovi avautui kutsuvasti eikä sitä tarvinnut nykiä.

Lastenosaston "tietokirjoja" Lemillä.

Runoratsuja Lemillä.

Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat

Lappeenrannan jälkeen oli vuorossa yö Simpeleellä siskon luona, siellä oli seuranani mm. kaksi reipasta nuorta miestä kirjastoreissulla ja ulkoilemassa. Simpele kuuluu Rautjärven kuntaan, joten Rautjärven pääkirjasto tuli bongattua.

Rautjärven pääkirjastoon mitä parhaimmassa seurassa.

Simpele on Saipan kannatusaluetta.

Saipa-näyttely vitriinissä. 

Kiva nurkkaus lastenosastolla, ikkunatkin lapsille sopivalla korkeudella.

Simpeleellä sain siikojen sijaan muikkuja syödäkseni ja Parikkalan kirjastosta ei löytynyt piikoja, vaan näytti olevan enemmänkin renkejä kirjaston palveluksessa (Heili-kimpassa muutenkin kiinnitti huomiotani miesten määrä kirjastojen väessä). Ei siis  "mainoslauseessa" "Simpeleen siiat, Parikkalan piiat" ole mitään perää... 

Parikkalan kirjaston seinissä tiiltä ja lasia.

Parikkalassa kirjakin kukkii. Hieno taideteos tehty vanhasta kirjasta.

Lukutoukka Parikkalan lastenosastolla.

Parikkalassa ovet avautuvat nappia painamalla, näin taisi olla Joutsenossakin.

Parikkalan jälkeen kotimatkani jatkui Punkaharjun ja Savonlinnan kautta. Laiskuuksissani en viitsinyt Punkaharjun kirjastoa etsiä, kun sen aukioloaikoja tarkistaessani havaitsin Punkaharjun liittyneen Savonlinnaan, joten ei ollut enää "projektikirjastoa" Punkaharjulla. Savonlinnan kirjastoon oli helppo poiketa "uudelta" (minulle) ohikulkutieltä. Ennen oli Savonlinnan läpi pujottelu melkoisen haasteellista, nyt tuo oikaistu tie helpottaa Savonlinnan ohitusta huomattavasti. Maakuntarajan ylityksen Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon myötä vaihtui myös kirjastokimppa Heili-kimpasta Lumme-kimppaan. Lumme-kimpan kirjastokortin olenkin jo hankkinut Pieksämäen kirjastossa vieraillessani. 

Savonlinnan kirjaston puupintaa.

Savonlinnan pääkirjasto on nimetty Joeliksi ja rakennus on valmistunut vuonna 2013.

Savonlinnan kirjastosta voi lainata "harrastusvälineen" myös plogging-lenkkeilyyn eli roskankeruuseen. 

Kirjastoissa kyllä "asustaa" viherpeukaloita, tässä Savonlinnan kirjaston kukkia.

Savonlinnassa varastoon pääsee asiakkaatkin.

Savonlinnasta olin ajatellut "vanhasta muistista" ajella Juvan läpi kotiin päin, mutta onneksi tarkistin google mapsista reittiä ja havaitsin reitin Rantasalmen ja Varkauden kautta vievän vain minuutin enemmän. Ja kaiken lisäksi näytti Juvan kirjaston väki olevan koulutuksessa ja kirjasto suljettuna. Rantasalmen kautta en olekaan ennen ajellut muuten kuin vuosikymmeniä sitten linja-auton kyydissä. 

Rantasalmella oli kirjastossa kaikkea kivaa katseltavaa ja hyllyjä siivoavan henkilön kanssakin ajauduin jutustelemaan. Luontainen (?) ujouteni tai hämäläisyyteni ("ei tehrä tästä nyt numeroo") yleensä aiheuttaa sen, etten kovin paljon kirjastoissa "mainosta" projektiani, vaan hissukseen hiivin ympäriinsä. 

Rantasalmen kirjasto löytyi kunnantalosta.

Upea taideteos Rantasalmen kirjastossa. 

Ketunpentu -diplomi alle kouluikäisten perheille, ihana tapa aktivoida vanhempia lukemaan lapsilleen. 

"Kulkuri" arvostaa latauspistettä. Toenperä on Joroisten ja Rantasalmen kirjastojen yhteenliittymä.

Kunnantalon aulassa oli upea puuveistos.

Penkkikin oli yhdestä puusta veistetty.

Varkautta lähestyessäni talvinen hämärä muuttui pimeydeksi, vielä ei ole päivä paljon pidentynyt, kello ei ollut neljääkään. Varkaudessa olen joskus asunut, joten kirjaston osoite antoi viitteen miltä suunnalta pimenevässä päivässä kirjastoa etsin. Jouduin kuitenkin yhden ylimääräisen kierroksen ajelemaan ennen kuin "paketoidun" kirjaston pihaan löysin. Kirjastossa oli menossa vesikattoremontti ja sen vuoksi talo oli paketissa.

Warkaus 365 lainaamosta voi lainata vaikka mitä harrastusvälineitä. 

Ylhäältä Warkaus 365 lainaamosta oli hienot näkymät alas kirjastoon.

Ja kyllä, on näissäkin maisemissa joskus pyöräilty. Edellisessä postauksessani mainitsemallani pyöräretkellä ajeltiin Simpeleeltä Imatran, Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Punkaharjun, Parikkalan kautta takaisin Simpeleelle. Ja kerran pyöräreissulla naapurin kesämökille Pieksämäen Paltaseen innostuttiin polkemaan saman tein Varkauteen asti (ja bussilla takaisin ;)). 


pk 80 kpl, 8/2022, ex-pk 11