Lappeenrannasta kotia mutkien kautta suoraan

Vietin muutaman päivän Lappeenrannassa, tai oikeastaan Imatralla. Siskoni miehineen kävi minua moikkaamassa. Harrastin ulkoilua vähän uusissa maisemissa, hiihtämisen jätin väliin, luntakin oli aika niukasti ja jäisiä latuja pelkäsin. Kävin kylpylässä ja kuumakivihieronnassa. 

Lisäväriä sain paluumatkalle "tilauskuljetuksesta", kun fb-kaverini huomasi minun olevan Lappeenrannan suunnalla ja kyseli retro wc-pytylle kuljetusta. Pönttöä vahti aidatun alueen takana kolme isoa koiraa, joten mielenkiintoinen tämä pöntön haku.  

Ja tietysti piti käydä tarkistamassa millainen on reitti Taipalsaaren kautta Savitaipaleelle, kun tulomatkalla en sille tielle uskaltautunut. Huomattavasti vähemmän mäkiä ja mutkia sekä jäätä oli tuolla reitillä kuin menomatkalla Suomenniemen ja Savitaipaleen välillä. Koko matka oli päällystettyä tietä (toki menomatkan pätkä oli niin hyvin jäässä, etten tiedä oliko hiekkaa vai asfalttia sen alla).

Kovin monia mutkia en kuitenkaan kotimatkalla viitsinyt tehdä, koska tiesin viikonloppuvieraani odottelevan kotonani. 

Kuutamoinen aamukävely ennen kotimatkaa.

Väriä paluumatkalle toi sininen vessanpytty.

Taipalsaaren kirjastoon oli helppo suunnistaa GoogleMapsin avulla.

Ihan kuin isäni polkupyörä 1960-luvulta olisi ripustettu Taipalsaaren kirjaston kattoon. Tämän pyörän bongasin ensimmäisenä kirjastoon astuttuani.

Kiva idea neulontakirjojen vieressä ollut jämälankakori.

Lukukoiran kanssa on varmaan kiva vetäytyä lukemaan vaikka alla näkyvään "laivaan".

Lastenosasto on mielestäni "kirjaston sydän" ja sen sisustuksesta ja somisteista näkee miten sydämellä kirjastoa hoidetaan. Taipalsaaren lastenosaston "kruunasi" laiva.

Aina ei tarvita näin massiivisia sisustuselementtejä, mutta jos kaikki somisteet lastenosastolta puuttuvat, tulen jotenkin surulliseksi. 

Taipalsaaren kirjastossa oli mielenkiintoinen näyttely naisista 1930-luvun työelämässä.

Lapsuusvuodet ja tiilitehtaan naiset tuli mieleeni näistä tiiliputkien kanssa työskentelevistä naisista.

 

Lehtien vaihtopistettä en ole aiemmilla kirjastoreissuillani huomannutkaan, ehkä Taipalsaaren kirjaston oma erikoisuus.

Viikonloppuvieraani talvimuotia.
 

Kyllä nyt unet maittaa, kun on aamulla puolikuuden jälkeen saanut vatsan täyteen.