Lännestä itärajalle

Kun heinäkuulle tuli kutsu itärajalle Uukuniemelle puutarhajuhliin, päätin tietenkin ajella muutaman kirjaston kautta.  Vietin edellisen viikon läntisessä Suomessa eikä Jyväskylän kautta ajaminen tuntunut vaihtoehdotla, kun noita Multian metsiä saa muutenkin ihailla turhan usein. Niinpä päätin bongata pohjoisen Keski-Suomen vielä bongaamattomia kirjastoja. Ja ehkä jonkun Savon / Karjalankin kirjaston  saan reitille mahtumaan. 

Yritin olla ennakoiva ja tarkastelin reitin varrelle sattuvien kirjastojen aukioloaikoja ja omatoimisuutta ennakkoon. Totesin, ettei Kivijärven kautta kannata kiertää, kun kirjasto on suljettu koko heinäkuun ja omatoimisuutta ei ole. Kivijärven kirjaston ovia olin kolkutellut jo pari vuotta sitten Keski-Pohjanmaan pyöräretkellä eli ei kannattanut mennä tarkistamaan sijaintia. Kyyjärvellä ja Kannonkoskella ei näyttänyt olevan pitkä poikkeama reitiltä ja molemmissa oli myös omatoimisuus ja minulla Keski-kirjastojen kortti. Torstaina tosin molemmat kirjastot aukesivat vasta iltapäivän puolella, ja olin aamusta liikkeellä. 

Kulkuvälineeksi valikoitui tällä kertaa auto, kun pyörällä olisi pitänyt varata matkaan viikko, autolla ajelin yli viidensadan kilometrin matkan päivän aikana. 

Kyyjärvi

Kyyjärveltä löytyi kaunis, kirkkaan punainen kirjastorakennus, mutta ....

Eipä suostunut Kyyjärven omatoimikirjaston lukija tunnistamaan minun Keski-kirjaston tunnuksiani. Näyttää yleistyneen kirjastoissa vaatimus kirjastokohtaisesta sopimuksesta omatoimikirjaston käyttöön. 

Kannonkoski 

Kannonkosken kirjastokin löytyi ja sen vuoksi tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta....

Kannonkoskella en päässyt edes yrittämään omatoimikirjastoon kirjautumista, kun minulla ei ollut fyysistä Keski-kirjastojen korttia, vain nettisivulta kännykkään avautuva viivakoodi. Kannonkosken lukija oli vanhaa mallia, johon olisi pitänyt työntää kortti kahden levyn väliin. 

Viitasaari

Viitasaaren kirjastoon pääsin tutustumaan sisälle ja sen jälkeen jätinkin Keski-kirjastot taakseni ja siirryin Savon puolelle Rutakko-kirjastojen maailmaan Keiteleelle. 

Kolmantena kolkuttelin Viitasaaren kirjaston ovia...

...ja ovihan aukesi (myös ulospäin mennessä)

Käsityön harrastajia Viitasaaren kirjaston ystävissä.

Valoa tulvii Viitasaaren kirjastosaliin yläikkunoista.

Keitele

Keiteleen kirjaston oven takana kävin viime kesänä Ouluun polkiessani...

...tällä kertaa Keiteleen kirjaston ovi avautui minulle.

Talligalleriassa oli kiva taidenäyttely Keiteleen kirjastossa.

Puiset kattopalkit luovat kotoista tunnelmaa Keiteleen kirjastoon. 

Tuusniemi

Tuusniemen kirjasto kuuluu Kuopion hallinnoimaan kirjastokimppaan.

Olipa kaikenlaista nostalgista katseltavaa.

Tämä kirja/lehtinen löytyi lapsuudenkodistani. Äiti oli innokas merkkaaja, minulle ei kyllä tuo taito mitenkään tarttunut.

Taidon näyte tämä polkupyörä, joka on "kudelmilla" peitetty.

Tuusniemen kirjaston vitriineistä löytyi paljon katseltavaa.

Outokumpu

Outokummun kirjaston asiakkaat kiitettävästi tarkistivat, että ovi sulkeutuu omatoimiaikana heidän poistuessaan.

Outukummun kirjaston ovi ei omatoimiaikana suostunut avautumaan minun Vaara-kirjastokortillani, joten tämä kirjasto on edelleen bongaamatta.

Rääkkylä

Ehkä lyhyempi tai ainakin nopeampi reitti olisi mennyt Joensuun kautta, mutta Rääkkylän suunta houkutti, kun keli oli hieno ja lossikin osui matkalle. Toiselta reitiltä ois kyllä ainakin Tohmajärven kirjasto löytynyt. 

Arvinsalmen lossilla.

Rääkkylän kirjasto kuuluu Vaara-kimppaan.

Onko tullut mieleesi lainata mehumaija kirjastosta?

Kiva idea omatoiminen askartelupaja, toivottavasti löytyy askartelijoita.

Välipalapiste on myös asiakasystävällisyyttä.

Kitee

Kovin pitkää ylimääräistä lenkkiä ei poikkeaminen Kiteen kirjaston oven takana tehnyt, mutta olisin kyllä voinut etukäteen tarkistaa, että olen liikkeellä reilun puolituntia sulkemisajan jälkeen. 

Vaaroja (Rautavaara)

On vaaroja ja Vaaroja, Kolin reissulla muutama Vaara-kirjasto ja Rautavaaran kirjasto olivat bongauslistallani. Ja maisemissa täällä Pohjois-Karjalassa on todella paljon vaaroja.

Kirjavinkki Antti Heikkisen teoksesta Rautavaara, sai minut muistamaan päätökseni seuraavalla Pohjois-Karjalan reissulla käydä bongaamassa Rautavaaran kirjasto. Tuon päätöksen olin tehnyt lähes viisi vuotta sitten ajellessani Rautavaaran tiehaaran ohi Pohjois-Karjalan retkeltä palatessani. En siis turhan usein tuolla seudulla liiku. 

Antti Heikkisen kirjoittama Rautavaara-teos kertoo Rautavaaran 150-vuotisen historian tarinaa Korkailaisen suvusta sepitetyn tarinan kautta. Oikeastaan aika yllättävääkin, että Rautavaara on yhä itsenäinen kunta, vaikka monet aiemmin vauraammat kunnat ovat yhdistyneet naapureihinsa. 

Kolin reissua suunnitellessani oli siis itsestään selvää, että menomatkalla poikkeaisin Rautavaaran kirjastossa ja kartalta tutkailin, että myös Juuan kirjasto sattuu tuolle reitille. Niin tiukasti olin tuon reittivalintani päättänyt, että kun Vuorelassa vahingossa käännyin Joensuuhun päin tajusin heti, että turhan aikaisin käännyin, Rautavaaralle päästäkseni pitää kääntyä vasta Siilinjärven jälkeen Nurmeksen suuntaan. Niinpä tein pienen "tutustumiskierroksen" Vuorelan ja Toivolan maisemissa, jotta pääsin takaisin E63:lle.

Olin kirjastosta lainannut tuon Heikkisen Rautavaara kirjan ennen reissuani, mutten ollut ennättänyt sitä kovin pitkälle lukea, niinpä aktivoin äänikirjapalvelun, jotta voin ajellessani Rautavaaran maisemiin ja tunnelmiin tutustua. Romaani on tilaustyö Rautavaaran 150-vuotisen itsenäisyyden juhlistamiseksi. Tarina kertoo Korkalaisen suvun vaiheista Rautavaaralla ja muistuttaa varmaan monen muun suvun tarinaa eripuolilla Suomea. 

Rautavaaran kirjasto kuuluu Rutakko-kimppaan ja niinpä pääsin omatoimiaikana sisään Rutakon kirjastokortillani.

Ennen lähtöä toki tarkistin, onko Rautavaaran kirjasto auki lauantaina, siellä näytti olevan omatoimikirjasto ja kirjasto kuuluu Rutakko-kimppaan, jonka kirjastokortilla pääsisin sisään. Itselleni oli pieni yllätys, että Rautavaaran kirjasto ei kuulukaan Vaara-kirjastoihin. Mutta Rautavaaran kuntahan on Pohjois-Savon puolella ja kuuluu Rutakko-kirjastoihin, Vaara-kirjastot puolestaan ovat Pohjois-Karjalassa. Vaara-kirjastoihinkin on aikomukseni vielä tämän Kolin reissun aikana poiketa, vaikka Juuan kirjasto tuli tulomatkalla bongattua vain ulkoapäin, kun siellä ei ole omatoimikirjastoa eikä kirjasto ollut lauantaina auki.

Rautavaaralle oli talvinen tien laita sen verran jäinen ja luminen, että osan aikaa melkein keskiviivan vasemmalla puolella joutui ajelemaan. Muuten kyllä näytti varsin houkuttelevalta palata näihin vaaramaisemiin polkupyörällä kesäaikaan.

Tarkoitukseni on käydä vielä muutamassa Vaara-kirjastossa Kolilla ollessani, jäihän edellisellä Joensuun reissulla Joensuun kirjastokin bongaamatta. 

Rautavaaran kirjastossa oli mielenkiintoinen Romurinsessan aarteita näyttely

Kotiseutuaineistossa mm. Lempi Pursiaisen teoksia, muistelen nuorempana niitä lukeneeni.

Lastenosasto

Lukuvinkkejä Rautavaara 150 lukuhaasteesta.

Romurinsessan taideteokset olivat upeita. Miten joku osaakin tehdä romusta näin hienoja teoksia?

Juuan kirjasto näyttää ulkoa mielenkiintoiselta, ehkä vielä ajelen sinne Kolilta päin.

Iloa ja ilkivaltaa Iisalmessa

Pielavedeltä Iisalmeen reittiä suunnitellessani oli Myhinpään mäet ja mutkat sekä "kuulalaakerit" vielä niin hyvin mielessä, että päätin jättää ajamatta Pörsänmäen kautta, vaikka Jaakko Tepon "Pörsänmäen tango" sinne houkuttelikin.  Samoin olisi tehnyt mieli ajella Lystikankaantien kautta, kun sielläkin varmaan olisi ollut seurojentalo tms, mutta tie oli sen näköinen, ettei nyt houkutellut sitä ajella. Myhinpää oli ilmeisesti vienyt voimani niin, että asfalttitie Iisalmeen tuntui varsin pitkältä ja tylsältä, kun ei tarvinnut koko ajan etsiä ajolinjaa soran ja hiekan seasta. Matka oli kuitenkin melkein puolta lyhyempi kuin pari päivää aiemmin.

Kuukkeli olisi opastanut Lystikankaantielle ja sinne toki olisi mielenikin halajanut, mutta kun näin tien kunnon ja ylämäen päätin jatkaa asfaltin nielemistä. Oli vielä muutenkin mielessä Myhinpään erikoiskoe, niin että tarkkaan harkitsin reittiä.

Ennen Pielaveden kirkolle saapumista tienvarrelle sattui Urho Kalevan synnyinkoti. Olin vähän hämilläni, kun en Pielavedellä ole ennen käynyt ja muistelin UKK:n kodin pihassa ennenkin käyneeni. Pitkään meni ennen kuin tajusin tuon aiemmin näkemäni kodin olleen Kalle Päätalon synnyinkoti Taivalkoskella. Näin sitä muisti tekee tepposia. 

Onneksi olin Rautalammilta saanut kirjastokortin, niin että pääsin Pielaveden kirjaston bongaamaan omatoimiaikana.

Ei viulua, mutta akustisen kitaran voi Pielavedeltä lainata.

Pielavedellä voi istahtaa mukavasti kuuntelemaan vinyylilevyjä.

Pielavedellä on runoutta harrastava ilves.

Välillä piti pitää taukoa, kun asfalttitie alkoi puuduttaa, toki matka sujui joutuisammin kuin rallireitillä, mutta oli huomattavasti tylsempää.

 

Enpä uskaltautunut ajelemaan Pörsänmäen kautta, kun pelkäsin hiekkatietä.

Iisalmessa suuntasin ensimmäisenä kirjastolle. Ihmettelin suurta polkupyörien määrää kirjaston edessä ja sitä kuvatessa eräs rouva kyseli onko minulta kadonnut jotain. Hän kertoi lapsenlapsensa pyörän varastetun kirjaston edestä ja löytyneen myöhemmin rikottuna. Hän siunaili sitä, miten pienessä kaupungissa voi olla niin paljon ilkivaltaa ja pahantekijöitä. Tarkastin googlesta Iisalmen väkiluvun, noin 20000 asukasta ja myöhempien havaintojeni pohjalta ihmettelin myös tätä ilkivaltaa. 

Iisalmessa ilahduttivat kukkaistutukset ja rannassa kulkenut hiekkatie, jossa oli mukavia ajatelmia, QR-koodin kautta pääsi tutustumaan näiden ajatusten taustaan. Nyt tietenkin olen jo unohtanut mitä sieltä luin. Mutta ikävän vastakohdan näille iloisille asioille toi se, että ilkivalta näkyi mm. suljettuina wc-tiloina. Ainakin yhdestä kauppakeskuksesta ja rautatieasemalta bongasin suljetut wc:t. Myös kirjastossa ilmoitettiin ilkivaltaan puuttuvan kameravalvonnan avulla.

Ylhäältä oli mukava näkymä koko kirjastoon. Kirjastossa tuntui olevan varsin vilkasta, mm. koululaisia oli pelaamassa lautapelejä ja tekemässä jotain tietokoneilla. 

Ihana heppanurkkaus lastenosastolla.

I

Iisalmen asema on vielä matkustajille auki, mutta mm. wc-tilat oli ilkivallan vuoksi suljettu. Pyörän kanssa saimmekin pitkän tovin mukavassa kesäsäässä odotellla junaa, joka oli 45 minuuttia myöhässä radalle rikkoutuneen työkoneen vuoksi. Jyväskylässä oltiin enää 10 minuuttia myöhässä. Pieksämäen ja Jyväskylän väliselle matkalla saimme vielä seuraa toisesta retkipyöräilijästä (ja pyörästä).