Paluu kesään

Pieni paluu kesään autoretkiin kuvien kera. Monia pikku retkiä tuli tehtyä myös autolla, vaikken enää edes autoa omista. Retkiä tein laina- ja vuokra-autoilla.

Autoilua harrastin vuoron perään molempien "lapsukaisteni" kanssa. Pojan kanssa tehtiin lyhyt päivän retki sukulaisten mökeille ja kierreltiin Päijänteen rantoja. 

Viherpeukaloitakin löytyy suvusta.

Pieni ylimääräinen lenkki tehtiin, niin että päästiin ihastelemaan ranskalaista kahvilaa Vääksyssä....

Pihlajakoskella poikettiin nostalgoimassa yhdeksänkymmenluvun veneretkiä. Pitihän sitä ottaa kuva myös polkupyörästä, kun omaa ei ollut mukana.

Kyllä omatkin kukat sentään vähän kukkivat kesän mittaan.

Kotona poiketessa ennätin välillä keräilemään mustikoita, onneksi ovat ihan nurkilla.

Tyttären kanssa tehtiin pidempi retki "vaarin suvun asuinseuduille", meren rannalle, Paimion, Kemiön ja Tammisaaren seudulle.

Paimion parantolassa vierailtiin samana päivänä, kun se pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon.

Parantolan esineitä katsellessa ei voinut olla ajattelematta sitä, onko isovanhempani juuri näissä pedeissä levänneet tai näitä samoja esineitä katselleet. Isäni molemmat vanhemmat menehtyivät todennäköisesti tässä parantolassa sen alkuvuosina. Lisäksi hänen veljensä ja sisarensa kuolivat tuberkuloosin. En varmaksi tiedä olivatko he Paimion parantolassa, mutta koska Paimiossa asuivat, niin todennäköisesti parantolassa kuolivat. Muistelen kyllä isäni joskus Ahvenistolla käydessä kertoneen, että hänen kymmenvuotiaana kuollut veljensä olisi ollut Ahveniston parantolassa, jossa oli lasten parantola. Mistään en ole tuota asiaa varmistanut. 

Nämä kaapit ovat minusta varsin innovatiivisia, ihme ettei niitä ole missään muualla.

Paimiossa käydessä poiketaan aina hautausmaalla. 

Saaristossa liikkuessa ei voi olla "törmäämättä" losseihin, tämä lossi taisi olla Kasnäsissä, emmekä siellä käyneet lossiajelulla.

Retkeilijää kiinnostavat aina tälläiset latauspisteet, vaikkei tällä reissulla niille tarvetta ollutkaan.

Pyöräkään ei ollut matkassa, joten ei pyörän huoltopistettäkään tullut hyödynnettyä. 

Merelle päästiin opastetulla ajelulla viikinkikeskukseen ja Bengtskärin majakalle. 

Tämä tuulimylly on varmaan tullut Petun saarelle vasta, kun oma sukuhaarani on sieltä muuttanut pois.

Mustion kartanon puisto oli mielenkiintoinen kävelykohde.

"Lapio" taidenäyttelyssä Mustion kartanossa, ei kuitenkaan kummitteleva lapio. 

Kiljavan opistolla näytti olevan myös kirjasto, sisään sinne en kuitenkaan päässyt majoittuessamme hotellissa.

Tammisaaresta löytyi mökille verhot ja "majakka", vasta kun "majakka" oli asennettu paikalleen, tajusimme sen olevankin tuulimylly. Mutta hieno se on.

Elokuullakin tuli autoiltua mm. hautajaisiin Renkoon ja maalle sain tyttäreltä kyytiä yli puolen matkan, niin että pyörällä pääsin sitten loppu matkan.

Yksi autoretki tuli tehtyä Renkoon hautajaisiin. Pyhän Jaakon kirkon lähellä pihlajat jo punertuivat.

Yhdistetty auto-/pyöräretki "meidän maalle". Tyttären kyydissä pääsin alkumatka ja siirryin sitten pyöräilijäksi. Pyörän selästä malttoi välillä nousta ylös katsomaan maisemia, autolla olisin vain huristellut ohi.

Enpä ollut tätäkään sähkölinjatyömaata huomannut autolla ohi ajellesssani.

Kemiöön taas

Toinen reissu Kemiöön vajaan viikon sisällä. Luulin bonganneeni tällä reissulla myös sadannen "projektikirjastoni", mutta paljastuikin, että bongasin 101. ja 102. kirjaston. 100.s bongattu kirjasto olikin nykyinen lähikirjastoni Nummen kirjasto Turussa 😂. Ja pääkirjastoja tarkistus laskennan jälkeen  81 bongattuna ja ex-pääkirjastoja 12. 

Mahdollisuus Kemiön vierailuun tuli, kun Liisa kyseli facebookissa auton siirtäjää. Reissulla tuli bongattua kaksi kirjastoa, neljä kirkkoa ja kolme hautausmaata. Ja toki Taalintehtaan kulttuurikävelykierroksesta eka kerralla kiertämättä jäänyt osuus tuli käveltyä. 

Liisa lähti purjehtimaan ja minä ajelin hänen autonsa takaisin Turkuun.

Taalintehtaan kirkko on rakennettu noin sata vuotta sitten masuunikuonasta valetuista slakitiilikivistä. Kirkon yhteydessä oleva asunto on joskus esitelty "Suomen kaunein koti" -ohjelmassa (tai vastaavassa).

Taalintehtaan kirkko oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs kynttiläholveineen.

Onkohan osittain asumattomalta näyttävien kerrostalojen kohtalo sama kuin Sapelin rapistuneen kasarmin vai kunnostetaanko ne kerrostaloasumiseen mieltyneiden kakkosasunnoiksi?  Siperian talot ovat hienossa kunnossa, liekö vakituisesti asuttuja vai lomakäytössä.

Rannikkoreitti kulkee Taalintehtaalla.

Taalintehtaan luontopolulla oli lukittu luukku "alamaailmaan".. ruostuukohan tuo joskus puhki?

Masuunilammen rauhaa.

Valaistus (ja kamera?) suojatienmerkissä?

Taalintehtaan kirjasto on Dragsfjärdin entinen pääkirjasto. Sadasensimmäinen bongaamani kirjasto.

Taalintehtaan kirjasto oli viihtyisä ja värikäs sisustukseltaan.

Kemiönsaari on kaksikielinen, mikä näkyy myös kirjaston hyllyissä. Ruotsinkielisiä on enemmistön niin, että hyllyselitteet ovat ensiksi ruotsiksi. 

Kemiön kirjasto on Villa Landen kulttuuritalossa. Kemiön kirjasto on 102. "projektikirjastoni" ja 81. bongaamani pääkirjasto.

Kemiön kirjaston tietokirjat ovat 2.kerroksessa.

Kemiön kirkko on rakennettu 1400-luvulla.

Kemiön kirkon holvit on 1460-luvulla rakentanut Pietari Kemiöläinen, joka on rakentanut myös Turun tuomiokirkon tornit. Kemiön hautausmaalta löytyi ehkä isoisäni isoenon hauta (tarkistamatta vielä).

Angelniemen kirkko ja hautausmaa on todella kauniilla paikalla ja sinne meni juuri päällystetty tie.

Angelniemen hautausmaalle ei pääse yöllä kummituksia etsimään. En ole ennen nähnyt kameravalvontaa hautausmaalla tai yöllisten vierailuitten kieltotaulua. Angelniemen hautausmaan sijainti on syrjäinen ja kaunis, niin että ilmeisesti kummitukset eivät riitä pelottelemaan ilkivallan tekijöitä 😏

Angelniemeltä Kokkilaan pääsee lossilla. Lossille ajaessa tuli mieleeni, että olenkohan koskaan itse ajanut autolla lossille... Polkupyörällä olen lossille ajanut kymmeniä kertoja, mutta autossa olen varmaan aina ollut vain kyytiläisenä.

Paimion kirkkoon ja hautausmaalle poikkesin ohikulkiessani. Hautausmaalla olen käynyt melkein joka vuosi, mutta kirkossa ehkä 70-luvun alkupuolella häissä. Kirkko ei ole varmaan ollut aiemmin auki hautausmaareissuillani.

Päätin hautausmaakierrokseni opastettuun "Makkaramestarista salvusälliin " -kierrokseen Turun hautausmaalla.

Raisiossa ja Kemiönsaarella

Kyllä oli kiva pyöräillä Raisioon, kun oli reitti hyvin viitoitettu eikä turhan mäkinen. Olisin varmaan ilman viitoitustakin osannut, on sen verran tuttua maisemaa. Takaisin sitten tulinkin enempi seikkailureittiä. Raisiossa suuntasin ensin alppiruusupuistoon ja siellä sain "henkilökohtaisen oppaan", jonka kanssa polkaistiin leipomon ja kirjaston kautta hänen kotiinsa. 

Raisiossa tuntui "sinivuokot" kukkivan siihen malliin, että liikkuminen oli varmasti turvallista. Joka risteyksessä oli poliisi turvaamassa kulkua, poliisi-invaasio liittyi varmaan Naantalin kesävierailuihin. Myös tänään Kemiön suunnalla näytti olevan poliiseja liikkeellä.

Tänään siis sain autokyydin Kemiön suunnalle. Kaverini ja koiruuksiensa kanssa käytiin Taalintehtaalla ja Dragsfjärdin hautausmaalla. Västanfjärdin vanhalla kirkolla sade hääsi meidät takaisin autoon. Googlea tutkailtuani huomasin, ettemme huomanneet Västanfjärdin uutta kirkkoa ollenkaan, vaikka sen pitäisi olla lähellä vanhaa kirkkoa, ilmesesti sade vaikutti havaintokykyymme. Loppumatkan satoi, niin että jäi Kemiön hautausmaa tutkimatta. Muuten tuli kierrettyä lähes koko Kemiönsaari.

Koiralle ja isännälle oiva lepopaikka, tosin polku tänne oli aika umpeutunut.

Alppiruusupuistoonkin on viitoitukset kunnossa.

Alppiruusupuiston kahvila ennätti kyllä avautumaan vierailumme aikana, mutta jätimme kahvittelun täällä väliin (pelkäsimme "pullanhuuruista" tilaa ;) ).

Asiallinen varoitus "pullanhuuruisista asiakkaista".

Pyöräily piti unohtaa alppiruusupuistossa eikä koirien ulkoilutus täällä ole hyvä idea, lannoittavat liikaa.

Alppiruusuja lähes silmän kantamattomiin.

Alppiruusuja on ilmeisesti voinut lahjoittaa ja saanut oman kilven alppiruusun juurelle. Tässä kilvessä lukee "Mummille äitienpäivänä 2020".  

Alppiruusuja eri väreissä.

Alppiruusupuistoja taitaa nykyään olla eri puolilla Suomea, Raisiossa näytti alppiruusujen ihailijoita riittävän. Hieno tapa houkutella ihmiset myös liikkumaan. 

Yläkerrassahan on vaikka mitä... kuuntelupaikka, näyttelytila, lukupaikat, digitointi, taidelainaamo...

Kirjaston kävijöitä 1970-luvulta.

Nostalgiaa 1970-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneelle.

Raision kirjastotalo on saanut valmistumisvuonnaan 1999 Betoniteollisuus ry:ltä vuoden betonirakenne -tunnustuksen. Ensi vierailuni Raision kirjastoon olen varmaan tehnyt yli parikymmentä vuotta sitten. 
 

Paluumatkalla Raisiosta löysin sattumalta Koroisten piispanistuimen paikan. 

Kotimatkalla löysin tois'puolt' jokkee kivoja ideoita pyörän kiekkojen uusiokäyttöön... tälläinen köynnöstuki olisi kiva.

Tälläinen "maapallo" pyörän vanteista ois' kanssa kiva. 

Ehkä vielä käväsen huoltamssa pyörääni joku pyhä.

Etsi kuvasta polkupyörä ;)

Työläisten asuntokasarmi Taalintehtaalla.

Entisajan "jääkaappeja"

Taalintehtaan torin ympärillä  on kerrostumia monilta vuosikymmeniltä.

Ruukeilla on osattu hyödyntää sivutuotteena syntynyttä kuonaa rakennusaineena.