Perinteinen juhannuspolkaisu VOL1 (Vimpeli, Halsua, Reisjärvi)

 

Juhannuksen seudussa olin melkein pari viikkoa Etelä-Pohjanmaalla. Mielessä iti "perinteinen juhannuksen jälkeinen pyöräretki". Useana vuonna olen juhannuksen jälkeen suunnannut jonkin Pohjanmaan teille. 

Reitin valinta aiheutti hieman pähkäilyä, kun "pyörämatkan" päässä oli useampiakin kirjastoja bongaamatta. Kolme vuotta sitten ajelin Keski-Pohjanmaalla ja ne rauhalliset, loivapiirteiset tiet jäivät mieleeni. Halsuan kirjastossa käynti on kummitellut mielessäni jo useamman vuoden, kun tuolla Keski-Pohjanmaan reissulla huomasin sen olevan sillä seudulla (lapsuuden muistuma jostain äidin kaverista, joka oli sieltä kotoisin). Ja viime kesänä, kun kävin autolla Kaustisella, en ennättänyt tuota "lyhyttä" poikkemaa tehdä. Lopulta päädyin ajelemaan Halsuan kautta Reisjärvelle ja sieltä edelleen Haapajärven kautta Nivalaan. Kun junailu Ylivieskasta/Kokkolasta jne näytti ongelmalliselta, mietin myös ajelisinko Kyyjärven, Kivijärven ja Kannonkosken (ehkä myös Pihtiputaan) kautta kotiin, mutta Keski-Suomen mäet eivät houkutelleet. Lopulta päädyin ajelemaan peräti kolmella Pohjanmaalla eli tuli käytyä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaiden kirjastoissa. Varsinaista maakuntien matkailua.

Näytti siltä, etten pääse pyörineni junalla Ylivieskasta (tai Kokkolasta ym) kotiin. Olin tästä melkeinpä ilahtunu; ehkä pyöräilyn suosio on lisääntynyt niin, että junien pyöräpaikat ovat täynnä.  Kunnes tajusin, että tuo pyöräpaikkojen puute esim. Ylivieska - Jyväskylä välillä aiheutuu VR:n ohjelmiston kankeudesta. Pyöräpaikkaa ei löydy, jos vaihtoyhteys on esim. Pendolinoon, jossa ei ole pyöräpaikkoja. VR:n ohjelma ei  osaa katsoa sitä seuraavaa junaa, jossa olisi pyöräpaikkoja. Itse reitittämällä onnistuin löytämään matkan, jossa oli reilun tunnin vaihtoaika Tampereella. Eli pyörää junassa kuljettavan on syytä osata VR:n reittiverkosto. Huomasin myös, että Ylivieskasta olisi suora junayhteys Iisalmeen, mutta sitä väliä liikennöivissä taajamajunissa ei ole ollenkaan pyöräpaikkoja. 

Vimpeliin tullessani "törmäsin" kirjastoon, joka olikin muuttanut aiemman bongauskertani jälkeen tien toiselle puolelle täysin uuteen rakennukseen. Pääsin lataamaan kännykkäni ja samalla tuli luettua myös päivän lehdet ja käytyä vessassa. Piti ihan googlettaa, koska Vimpeli on saanut tämän uuden hienon kirjaston. Kirjasto on avattu lokakuussa 2025, minä vierailin "apteekin yläkerran" kirjastossa 28.6.2021 "Eepos-pyöräretkelläni". 

Saarikentän kioskin kupeessa oli hyvä pitää evästaukoa pyöreää kirkkoa katsellen ja Savonjoen hidasta soljumista ihaillen. Vimpelissä oli suunnilleen päivämatkan puoliväli (eli 45 km).

Ilahduttavaa löytää "oma bussipysäkki", toinen nimeni on Hellevi.

Halsuan Helmi on leirintäalue Halsuanjärven rannalla. Yövyin leirintämökissä, yllättävän vähän oli vielä matkailijoita liikkeellä. Ilahduttavaa oli päästä saunaan huuhtomaan päivän hiet pois, Halsuanjärveen en uskaltautunut kuin polviin asti. Jäipä uimapuku kuivaksi, on helpompi kuljettaa mukana. Saunaseurana minulla oli mukava leirintäalueen emäntä, jonka sain saattelemaan minut Halsuan kirjastoon ja vähän siitä eteenpäinkin. Oli kiva vaihteeksi saada pyöräilyseuraa.

Tyyni Halsuanjärvi. Minut on jotenkin yllättänyt se, että "Pohjanmailta" ylipäätään löytyy järviä.

Aamulla pääsin liikkeelle vasta lähellä puolta päivää, kun kirjasto avautui. Oli kiva saada "paikallisopas" mukaan matkaseuraksi alkumatkalle. Minulle oli yllätys, että Halsualla on alle tuhat asukasta. Muistan muutaman kymmenen vuoden takaa Luhangan olleen Suomen pienin kunta ja siellä oli silloin reilut tuhat asukasta. Nyt näyttää olevan useampia alle tuhannen asukkaan kuntia vielä "kuntakartalla".  

Pitkältä tuntui matka kohti Reisjärveä, kun välille ei sattunut yhtään käännöstä. Mukavaa vaihtelua maisemaan toi  ITE-taiteilijan tienhaarassa olevat taideteokset.

Tietysti maisemaa värittivät myös tuulimyllyt, joita näillä selkosilla riittää ja lisää rakennetaan.

Odottelin pitkään, että pääsisin "puolimatkan krouviin", eli Lestijärven tiehaaraan. Se olikin yli puolimatkan, olin arvioinnut vähän väärin. Niinpä vähän ennen Lestijärven tiehaaraa poikkesin puutavaran lastauspaikalle evästelemään. Sieltä löytyikin Frisbee-golf-rata ja sen nuotiopaikka evästelypaikaksi. Muuten kiva paikka, mutta metsätöiden jäljet vähän häiritsivät maisemaa.

 Roskista vähän ihmettelin, kun se oli ruuvattu kiinni, mutta onneksi hoksasin, että kanteen oli tehty reikä.

Enpä ollut tullut ajatelleeksi reissuun lähtiessä, että Pohjois-Pohjanmaallakin kävisin. 

Reisjärvellä kurvasin ensin kirjastoon. Mielenkiintoinen tuo kattorakenne, liekö joskus "lättäkatto" korjattu. 

Selvästi Reisjärven kirjasto toimii Säästöpankin vanhassa toimitilassa.

Reisjärvellä voi lainata vaikka frisbeegolfiin pelitarvikkeet.

Reisjärvi osoittautui varsin viehättäväksi kyläksi Vuohtajärven ja Reisjärven välisellä kannaksella. Susisaari Reisjärvessä oli mielenkiintoinen saari, jonka keskellä meni tie ja molemmilla puolilla oli taloja rantatonteilla. 

Majapaikkani oli taas järven rannassa. 

Susisaaressa oli kiva Runokivenpuisto, jossa oli kiviin kaiverrettuna runoja.

Runokivenpuistosta tein ensimmäisen "kivilöytöni" Runotytön sylistä. Facebookissa on ryhmiä, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät niitä muiden löydettäviksi. 

Reisjärveltä matka jatkui aamulla kohti Haapajärveä, siitä kertomusta seuraavassa blogissa.

Bara bada ... Isokyrössä ja Vöyrillä

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkoin matkaani eteläpohjalaisessa maisemassa, siirtyen loppupäivästä Pohjanmaan puolelle Isokyröstä Vöyrille. Sää oli kostea, muttei liian sateinen, kylmä kylläkin. Ihastuin taas kerran jokivarsiajeluun, tällä kertaa Kyrönjoen varressa. Pari vuotta sitten koin saman elämyksen Kokemäenjoen varressa. Todella kiva ajella kulttuurimaisemassa, kun asutusta on pitkin matkaa. Ehkä vielä joskus otan projektikseni pyöräillä "Oulun Siika Pyhä Kala" -teemalla mereen laskevien jokien varsia. Merelle päin ajellessa saa vieläpä ajaa alamäkeen, vaikkei maasto muutenkaan ole kovin mäkistä. Aakeilla laakeilla eli Kuortaneen ja Lapuan välillä viihdytin itseäni arvaillen, miten pitkä on matka suoran päässä näkyville tiluksille, jokivarressa ei tällaista viihdykettä kaivannut. 

Hieno postilaatikkoteline matkan varrella. Pyörällä liikkuessa viitsii pysähtyä kuvaamaan, autolla ei välttämättä edes huomaisi näitä tien varren pikku yksityiskohtia.

Postilaatikkotelineen lähellä oli myös tämä "kylämaisema"...

...eikä siinä vielä kaikki vaan liikenteen jakajassa samassa risteyksessä olivat myös nämä "saappaat" tuulettumassa. 

Maanantai on huono päivä olla liikkeellä, silloin on monet paikat kiinni... ja ylipäätään pyöräillessä olen usein liian aikaisin aamusta liikkeellä. Niin mielelläni olisin Wanhalla markilla vieraillut. Ehkä pitää ottaa se varta vasten kohteeksi joskus autoillessa. 

Leikkuupuimuri saanut uuden elämän jätskikioskina. 

Ei ollut apua vanhasta Eepos-kirjastokortista (vieläpä YTY-kimpan ajoilta) Ylistaron kirjastoon omatoimiaikana kirjautumisessa, kun ei ollut allekirjoitettua sopimusta omatoimikäytöstä.  

 

Onneksi Ylistaro on liittynyt jo vuosia sitten Seinäjokeen, joten Ylistaron kirjasto ei kuulu "projektikohteisiin", joten ei haittaa, vaikken sisälle päässytkään. Niinpä jatkoin matkaani kohti Isokyröä.

Pienet riippusillat Kyröjoen yli houkuttelevat ajamaan siksakia eestaas Kyröjoen yli, en kuitenkaan sortunut houkutukseen, vaikka jokaisen sillan kohdalla piti käydä kurkkaamassa jokea. Tämä silta oli Ylistaron Alapäässä. 

 

Kovin sotaiselta tuntuu Pohjanmaan historia. Muistomerkkejä  on paljon sekä Suomen sodan ajalta (1808-09) että Pohjan sodan ajoilta, joista tämä Napuen (19.2.1714) taistelun muistomerkki muistuttaa. Tuossa taistelussa venäläiset voittivat ruotsalaiset, tästä taistelusta on katsottu alkaneen isovihan aika. Löytyipä myös nuijasodan (1596-97) muistomerkki Isokyrön kirkon vierestä.

Perttilän riippusilta on tiettävästi Suomen vanhin käytössä oleva riippusilta. Se on teräsrakenteinen ja puukannella varustettu. Sen pituus on 86 metriä ja leveys 4,2 metriä. Se on rakennettu norjalaisen esikuvan mukaan vuosina 1909-10 ja  sillä ei sitten saa "juosten ajaa".

Eipä tarvitse tämän traktorin renkaiden puhkeamisesta huolehtia.

Upea meijeri ollut Isokyrössä aikoinaan, nyt tiloissa on Kyrönmaan maatalousmuseo ja panimon tiloja. Kumpaankaan en päässyt vierailemaan... maanantai...

Isokyrön kirjastoon...

Täällä ainakin osaa suunnistaa oikealle osastolle.

Erityisesti pyöräretkeläistä ihastutti lainattava pyörän pumppu.

Isokyrön kirjastossa myös hienot opasteet ilahduttivat.

Isokyrön vanhan kirkon remontti jatkuu vuoteen 2026, alkanut vuonna 2021, eli ihan pikkuhommasta ei ole kyse. Vierailu  vanhassa kirkossa jäi siis tällä kertaa tekemättä. Ja uusi kirkkokaan ei reittini varrelle sopinut. Sateinen keli ei innostanut liikoja mutkia tekemään.

Iloinen yllätys oli se, että Isokyrön kotiseutumuseo oli auki. Sieltä löytyi mielenkiintoista esineistöä, kuten tämä lasten ikivanha kolmipyöräinen.

Kattoon ripustettu kehto.

Onkohan tästä sängystä moni lapsi pudonnut? Vai onko toiminut "jäähypenkkinä" ylivilkkaille tenaville?

Nämä vanhat pyörät olivat museon nurkalla, mutta näyttää pohjalaisilla vastaavan kuntoisia pyöriä olevan myös omilla pihoillaan.

Isokyrössä poliisi valvoo... en muista tällaisia kylttejä muualla nähneeni.

Saavuin Vöyrille kosteassa ja kylmässä kelissä ja suuntasin ensin kirjastoon, ettei se jää bongaamatta.

Peppi/Pippi kirjoja vitriinissä Vöyrin kirjaston eteisessä.

Tänä kesänä olen bongannut monessa kirjastossa välinevuokrauskaappeja. 

Vöyrin kunnan vaakunassa "miesmerenneito" vai mikä lie ahti...

Tämäkin meinasi jäädä näkemättä, kun en isommin etukäteen reissusuunnitelmia tee. Onneksi kuitenkin jostain bongasin illalla, että Vöyrin Kreikan eli Ehrs parkenin (Bergpark). Puisto ei ole virallinen nähtävyys, vaan ITE-taiteilija Ernst Ehrsin unelmasta rakentunut kreikkalaistyylinen puisto, joka avattiin yleisölle vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Aamulla polkaisin ensimmäiseksi tämän puiston katsastamaan, kun näytti olevan sateeton hetki.

Matkan reittiä suunnitellessani huomasin, että Oravaisen ja Maksamaankin kirjastot pitäisi bongata. Asiaa tutkittuani totesinkin em. kuntien jo liittyneen Vöyriin, joten eipä tarvinnut tehdä mutkaa niiden kautta.

Vöyrin kirkkoon en päässyt, mutta tämän vaivaisukon tapasin. 

Vöyrin kunnantalon pihalla oli tietysti sauna ("Bara bada bastu.."). Vöyri on tänä keväänä saanut Ruotsin riveissä euroviisuihin osallistuneen huumoriyhtye KAJ:n ansiosta paljon julkisuutta.