Bara bada ... Isokyrössä ja Vöyrillä

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkoin matkaani eteläpohjalaisessa maisemassa, siirtyen loppupäivästä Pohjanmaan puolelle Isokyröstä Vöyrille. Sää oli kostea, muttei liian sateinen, kylmä kylläkin. Ihastuin taas kerran jokivarsiajeluun, tällä kertaa Kyrönjoen varressa. Pari vuotta sitten koin saman elämyksen Kokemäenjoen varressa. Todella kiva ajella kulttuurimaisemassa, kun asutusta on pitkin matkaa. Ehkä vielä joskus otan projektikseni pyöräillä "Oulun Siika Pyhä Kala" -teemalla mereen laskevien jokien varsia. Merelle päin ajellessa saa vieläpä ajaa alamäkeen, vaikkei maasto muutenkaan ole kovin mäkistä. Aakeilla laakeilla eli Kuortaneen ja Lapuan välillä viihdytin itseäni arvaillen, miten pitkä on matka suoran päässä näkyville tiluksille, jokivarressa ei tällaista viihdykettä kaivannut. 

Hieno postilaatikkoteline matkan varrella. Pyörällä liikkuessa viitsii pysähtyä kuvaamaan, autolla ei välttämättä edes huomaisi näitä tien varren pikku yksityiskohtia.

Postilaatikkotelineen lähellä oli myös tämä "kylämaisema"...

...eikä siinä vielä kaikki vaan liikenteen jakajassa samassa risteyksessä olivat myös nämä "saappaat" tuulettumassa. 

Maanantai on huono päivä olla liikkeellä, silloin on monet paikat kiinni... ja ylipäätään pyöräillessä olen usein liian aikaisin aamusta liikkeellä. Niin mielelläni olisin Wanhalla markilla vieraillut. Ehkä pitää ottaa se varta vasten kohteeksi joskus autoillessa. 

Leikkuupuimuri saanut uuden elämän jätskikioskina. 

Ei ollut apua vanhasta Eepos-kirjastokortista (vieläpä YTY-kimpan ajoilta) Ylistaron kirjastoon omatoimiaikana kirjautumisessa, kun ei ollut allekirjoitettua sopimusta omatoimikäytöstä.  

 

Onneksi Ylistaro on liittynyt jo vuosia sitten Seinäjokeen, joten Ylistaron kirjasto ei kuulu "projektikohteisiin", joten ei haittaa, vaikken sisälle päässytkään. Niinpä jatkoin matkaani kohti Isokyröä.

Pienet riippusillat Kyröjoen yli houkuttelevat ajamaan siksakia eestaas Kyröjoen yli, en kuitenkaan sortunut houkutukseen, vaikka jokaisen sillan kohdalla piti käydä kurkkaamassa jokea. Tämä silta oli Ylistaron Alapäässä. 

 

Kovin sotaiselta tuntuu Pohjanmaan historia. Muistomerkkejä  on paljon sekä Suomen sodan ajalta (1808-09) että Pohjan sodan ajoilta, joista tämä Napuen (19.2.1714) taistelun muistomerkki muistuttaa. Tuossa taistelussa venäläiset voittivat ruotsalaiset, tästä taistelusta on katsottu alkaneen isovihan aika. Löytyipä myös nuijasodan (1596-97) muistomerkki Isokyrön kirkon vierestä.

Perttilän riippusilta on tiettävästi Suomen vanhin käytössä oleva riippusilta. Se on teräsrakenteinen ja puukannella varustettu. Sen pituus on 86 metriä ja leveys 4,2 metriä. Se on rakennettu norjalaisen esikuvan mukaan vuosina 1909-10 ja  sillä ei sitten saa "juosten ajaa".

Eipä tarvitse tämän traktorin renkaiden puhkeamisesta huolehtia.

Upea meijeri ollut Isokyrössä aikoinaan, nyt tiloissa on Kyrönmaan maatalousmuseo ja panimon tiloja. Kumpaankaan en päässyt vierailemaan... maanantai...

Isokyrön kirjastoon...

Täällä ainakin osaa suunnistaa oikealle osastolle.

Erityisesti pyöräretkeläistä ihastutti lainattava pyörän pumppu.

Isokyrön kirjastossa myös hienot opasteet ilahduttivat.

Isokyrön vanhan kirkon remontti jatkuu vuoteen 2026, alkanut vuonna 2021, eli ihan pikkuhommasta ei ole kyse. Vierailu  vanhassa kirkossa jäi siis tällä kertaa tekemättä. Ja uusi kirkkokaan ei reittini varrelle sopinut. Sateinen keli ei innostanut liikoja mutkia tekemään.

Iloinen yllätys oli se, että Isokyrön kotiseutumuseo oli auki. Sieltä löytyi mielenkiintoista esineistöä, kuten tämä lasten ikivanha kolmipyöräinen.

Kattoon ripustettu kehto.

Onkohan tästä sängystä moni lapsi pudonnut? Vai onko toiminut "jäähypenkkinä" ylivilkkaille tenaville?

Nämä vanhat pyörät olivat museon nurkalla, mutta näyttää pohjalaisilla vastaavan kuntoisia pyöriä olevan myös omilla pihoillaan.

Isokyrössä poliisi valvoo... en muista tällaisia kylttejä muualla nähneeni.

Saavuin Vöyrille kosteassa ja kylmässä kelissä ja suuntasin ensin kirjastoon, ettei se jää bongaamatta.

Peppi/Pippi kirjoja vitriinissä Vöyrin kirjaston eteisessä.

Tänä kesänä olen bongannut monessa kirjastossa välinevuokrauskaappeja. 

Vöyrin kunnan vaakunassa "miesmerenneito" vai mikä lie ahti...

Tämäkin meinasi jäädä näkemättä, kun en isommin etukäteen reissusuunnitelmia tee. Onneksi kuitenkin jostain bongasin illalla, että Vöyrin Kreikan eli Ehrs parkenin (Bergpark). Puisto ei ole virallinen nähtävyys, vaan ITE-taiteilija Ernst Ehrsin unelmasta rakentunut kreikkalaistyylinen puisto, joka avattiin yleisölle vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Aamulla polkaisin ensimmäiseksi tämän puiston katsastamaan, kun näytti olevan sateeton hetki.

Matkan reittiä suunnitellessani huomasin, että Oravaisen ja Maksamaankin kirjastot pitäisi bongata. Asiaa tutkittuani totesinkin em. kuntien jo liittyneen Vöyriin, joten eipä tarvinnut tehdä mutkaa niiden kautta.

Vöyrin kirkkoon en päässyt, mutta tämän vaivaisukon tapasin. 

Vöyrin kunnantalon pihalla oli tietysti sauna ("Bara bada bastu.."). Vöyri on tänä keväänä saanut Ruotsin riveissä euroviisuihin osallistuneen huumoriyhtye KAJ:n ansiosta paljon julkisuutta.