Lisää pään kallistuksia (Oulu(Tupos) - Kalajoki)

Hailuoto-laiva (Lumijoki)

Lofoottien reissulla en toiminut "majoitusvastaavana", mutta majoitusvastaavamme löysi varsin mukavia majoituspaikkoja myös sillä reissulla. Niistä en nyt kerro enempää (saapi laittaa viestiä, jos kiinnostelevat). 

Hailuoto-laiva kuuluu maitolaiturin ohella "majapaikka valitsi minut"  -sarjaan. Bongatessani Hailuoto-laivan ennen matkaa suunnittelin jo menomatkalla ajavani sitä kautta ja yöpyväni siellä. Mutta sitten tajusin, että paluumatkalla on luontevampaa polkea rannikolle, olinhan matkalla Kalajoelle. 

Yösijan varaamisessa aiheutti haastetta se, että kyläyhdistyksen sivustolta, jolta laivan löysin, oli virheellinen puhelinnumero enkä sähköpostiinkaan saanut vastausta. Pienen salapoliisin työn jälkeen onnistuin Facebook-sivuston kautta tekemään varauksen. Laivan sijainti oli varsin sopiva illansuun polkaisulle. Pyöräni "majapaikasta" Hailuto-laivalle kertyi matkaa noin 30 kilometriä. 

Hailuoto-laivan hytissä oli yhdelle hengelle hyvin tilaa. Lakanat kuuluivat majoituksen hintaan, mutta pyyheliinaa ei ollut ja suihkusta oli maksettava (3 euroa) erikseen. 

Pyörän sai kätevästi parkkiin laivan kupeeseen.

Oli mukava pulahtaa päivän päätteeksi (ja alkajaisiksi) mereen uimaan.

Jääkaappi ja vedenkeitin, mitäpä sitä kulkija sen kummempaa ruuanlaittovälineistöä kaipaa.

WanhaKulma (Raahe)

Hailuoto-laivalla tutustuin iloisiin anoppiystävyksiin Thelmaan ja Louiseen, tuon lempinimen oli antanut tuttava kuultuaan heidän suunnitelmastaan pyöräillä Oulusta Vaasaan (jos oikein muistan). Heidän kanssaan oli mukavia juttutuokioita ja sain vieläpä tosi hyvän vinkin seuraavasta majapaikasta. Jostain syystä Raahesta en ollut mieluista majapaikkaa vielä löytänyt ja niinpä vinkki WanhaKulman majatalosta oli hyvin tarpeellinen. Matkaa Lumijoen Varjakasta Raaheen kertyi vähän yli 50 kilometriä. Majapaikassa oli hinta/laatusuhde kohdillaan ja niinpä innostuin majoittumaan Raahessa kaksi yötä ja tutustumaan kaupunkiin vähän syvemmin. WanhaKulmassa oli jääkaappi ja televisio omassa huoneessa ja yhteisistä tiloista löytyi keittiö- ja ruokailutilat. 

WanhaKulman viihtyisällä pihalla olisi ollut paremmalla säällä mukava istuskella.

Pihan hienot kukat oli itse kasvatettuja siemestä alkaen.

Raahen museossa oli tälläinen kulkupeli, kyllä pikkuisen jännittäisi tällaisella ajelu.

Ihanan valoisa ja viihtyisä huone WanhaKulmassa.

Rivariyksiössä (Alavieska)

Alavieskasta Google-haulla löytyi majapaikaksi rivariyksiö. Hyvä ja edullinen paikka majoittua reissulaiselle tämäkin. Matka Raahesta Alavieskaan kulki Pyhäjoen ja Merijärven kautta ja matkaa kertyi noin 80 kilometriä.

Rivariyksiö ei ollut niin viihtyisä kuin WanhaKulman huone, mutta hyvin täälläkin sai nukuttua.

Helpompaa työntää pyörä eteiseen, kuin käydä lukkoja viritteleen.

Paritalokämppä (Kalajoki)

Alavieskasta oli lyhyt matka (reilu 30 kilometriä) polkaista Kalajoen vartta Kalajoelle, varmaan alamäkeä, kun alajuoksulle olin menossa.

Kalajoella olin koko viikon mukavassa paritalohuoneistossa isomman porukan kanssa. 

Mihin päänsä kallistaa (Jyväskylä - Oulu)

Oma haasteensa matkaillessa on kohtuuhintaisten majapaikkojen löytyminen. Haastetta lisää se, että vaihtaa majapaikkaa joka yö. Telttaa tai muuta majoitetta en viitsi mukanani raahata (kun pitäisi ottaa kunnon patjakin mukaan). 

Kaikkia majapaikkoja ei ihan yksinkertaisella Google-haulla löydä. Kun Google tuo ensimmäisenä tarjolle Booking.com'n tarjonnan, niin itseltä unohtuu muut hakukonstit. Esimerkiksi kuntien matkailusivuilla ei tunnu olevan kattavaa tarjontaa majoituksista tai kerrotaan esim. mökeistä, joita vuokrataan viikoksi kerrallaan. Joskus kunnan sivulta löytyy vinkki majoittajasta, mutta ko. majoittajan kotisivulla ei puhuta majoituksesta mitään, ehkä kyseessä on sivubisnes tai vain tietyn asiakasryhmän majoitus (esim. ratsastusleirit). Airbnb:stä löytyy aika hyvin tarjontaa myös isompien keskusten ulkopuolelta. Monenlaisia sivuja siis pitää selailla, että löytäisi katon päänsä päälle ja välillä kysellä vinkkejä muilta kulkijoilta.

Yleensä en pahemmin majapaikkoja mainosta tai muuta kaupallisuutta harrasta blogeissani. Tänä kesänä on kuitenkin tullut vastaan tosi kivoja majapaikkoja ja ajattelin kirjoitella hieman vinkkejä muille kulkijoille. Joiltakin majoittajilta kysäisin lupaa kirjoitella blogiin, kaikilta en ole kysynyt lupaa. Toivottavasti kukaan ei pahastu, jos hänen yrityksen mainitaan lupaa kysymättä.

Tässä blogissa majapaikkoja pyöräretkeltäni Jyväskylästä Ouluun eli nämä paikat sijaitsevat pyörämatkan päässä toisistaan, merkkaan tekstiin minkä matkan poljin päivittäin 

Suopirtti (Konnevesi)

Suopirtin kohdalla täytyy sanoa, että minä en valinnut majoitusta, vaan majoitus valitsi minut. Joskus keväällä majapaikkoja etsiessäni Suopirtti tuntui kivalta paikalta, mutta sitten päätin majoittua toiseen paikkaan, kun olisi minusta sopinut paremmin alkuperäiseen reittisuunnitelmaani. Niinpä unohdin Suopirtin.  Muutin reittisuunnitelmaa, kun matkustusaikani lyheni vuorokaudella, mutta yritin kuitenkin siihen ekana päättämääni päästä. Majapaikka oli onneksi täynnä ja päädyin varaamaan majoituksen Suopirtiltä. Matkaa kotoa Vaajakosken läheltä tänne Konneveden majapaikkaan sain pyörän mittariin kertymään 81 kilometriä, toki piipahdin mm. Häyrylänrannassa.

Illalla sai nauttia tynnyrisaunan lämmöstä ja aamulla maittavasta aamupalasta hyvässä seurassa. Suopirtillä on vain kaksi majoitushuonetta, joten oli helppo tutustua naapurihuoneen pienen tytön äitiin ja aamupalaa nautimme yhdessä. Vasta tätä kirjoittaessani löysin Suopirtin kotisivulta tiedon, että olisi ollut mahdollista tilata iltapalaakin valmiiksi. Minulla oli omaa evästä, etten tätä palvelua kaivannut, mutta jos suunnittelet yöpymistä Suopirtillä, niin tutustuhan noihin palveluihin ennakkoon.

Kurvailin pihaan juuri sadekuuron alkaessa ja isäntä, joka oli ohjaamassa toista majoittujaa huoneeseensa, aukaisi  "verstaan" oven ja pyysi menemään sinne purkamaan tavarat. Olipa kiva pidellä sadetta hyvässä suojassa, ennen kuin pääsin omaan huoneeseeni kuuron laannuttua.

Oishan tänne kaverikin sopinut, ihanan nostalginen sisustus tässä ulkorakennukseen rakennetussa huoneessa.

Kirjahylly kuin suoraan 50-luvulta.

Päivän päätteeksi pääsin vielä tynnyrisaunan lämpöön. Muuta peseytymispaikkaa ei tainnut majoittujille ollakaan, mutta itse ainakin nautin saunasta enemmän kuin pikaisesta suihkusta.

SawolaResort (Keitele)

Suopirtiltä SawolaResortiin polkaisin reilun 82 kilometrin matkan. Myös SawolaResortia olin moneen kertaan tutkaillut etukäteen mahdollisena majapaikkana ja se osoittautui varsin hyväksi valinnaksi. 

Jännitin mahdollisesti vastassa olevia hiekkateitä, jos jatkan Pyhäjärvelle suorinta reittiä (Hiirontien trauma ja Koiralammentien rengasrikko vielä kummittelevat mielessäni). Ison tien vartta pyöräileminen ei myöskään houkutellut ja matkakin olisi pidentynyt. Ystävällinen isäntäpariskunta kannusti pyöräilemään Pyhäjärvelle Rillankiven kautta ja isäntä piirsi minulle jopa kartan. 

Suloinen pihasauna jäi testaamatta.

Pyörän ilmanpaineetkin sain tarkistettua, kun huomasin kysellä pumppua.

Huoneessani oli oma kylpyhuone ja siellä tämä hieno seinäkaakeli.

Reitti Pyhäjärvelle Rillankiven kautta osoittautui varsin hyväksi hiekkatieksi, juuri kun hiekkatie päättyi "salaperäinen" Rillankivi opastauluineen ja laavupaikkoineen oli tienvarressa. Rillankivi osoittautui Suomen vanhimmaksi edelleen voimassa olevaksi maakuntatason rajapyykiksi, tässä kohtaavat Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo sekä Keski-Suomi. Rillankivi on myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajakivi. Jos Rillankivi kiinnostaa, niin kannattaa Wikipediasta lukaista enemmän sen historiasta.

Emolahden leirintäalue (Pyhäsalmi)

SawolaResortista Emolahden leirintäalueelle polkaistessa tuli kilometrejä 82,9. Aika tasaisen mittaisia polkaisuja päivittäin. 

Emolahden leirintäalueella majoituin "paritalossa", ei tainnu seinän takana olla majoittujaa.

Haaveet uimisesta Pyhäjärvessä heitin sikseen, kun matalassa rannassa velloivat laineet.

Mukava yllätys oli, että leirintämökissä oli valmiiksi pedattuna lakanat sängyissä. Usein leirintämökeissä pitäisi olla omat lakanat. Yksin täällä oli hyvin tilaa majoittua, voi vaan kuvitella, miten neljä retkipyöräilijää tavaroineen vesisateesta tänne suojautuu.

Kunnon avain tuohon leirintäaittaan.

Hauska matkustusmuoto tämäkin, traktorin perässä asuntovaunu.

Maitolava (Piippola)

Maitolava valitsi minut, en minä sitä. Sen kerran löydettyäni se jäi mieleeni kummittelemaan. Niinpä  kun lopullista reittiä ja majapaikkoja aloin lyömään lukkoon, niin piti kaivella, että mistä tämä löytyikään. Airbnb:stä löytyi ja varasin tämän majoituksen ensin ja sitten väänsin reitin kuntoon, niin että pääsin tänne majoittumaan. Tänne päästäkseni sorruin jopa ajamaan 4-tien vartta... oli yllättävän myönteinen kokemus, kun oli kunnon piennar ja hiljainen liikenne. GoogleMaps olisi kierrättänyt ainakin parikymmentä kilometriä pidempää reittiä kuin suoraa 4-tietä ajeleminen. 

Maitolava löytyy läheltä Suomen keskipistettä Piippolan Leskelästä.

Aika hyvät tilat oli maitolavalla yöpyä. Tosin portaat olivat melko jyrkät ja korkean paikan kammoista voi vähän huimata, kun ei ole kaidetta.

"Sorkan hoidon opas" aiheeseen sopivaa iltalukemista.

Kissa viihtyi hyvin maitolavalla ja tuli mielellään rapsuteltavaksi. Jos ovi jäi auki, niin kohta kuului tömähdys, kun kissa hyppäsi maitolavalle ja tuli makoilemaan sängylle.

Kiva yllätys oli upouusi "rantasauna" uima-altaineen.

Aurinko laskee (tai nousee) peltojen taa.

Hannuksen piilopirtti  (Tyrnävä)

Ouluun pyöräillessä viimeinen majapaikka valikoitui sijaintinsa perusteella, niin että suhteellisen lyhyellä aamupolkaisulla selvisin pyöräni "majapaikkaan", josta jatkoin auton kyydissä kohti Lofootteja. Mutta ei ollenkaan huono valinta ollut Hannuksen piilopirtti, mukava henkilöstö ja hyvä aamupalakin kuuluivat pakettiin.  Viimeinen "varsinainen" pyöräilypäivä oli tämän pyöräilyrupeaman pisin 99,7 kilometriä ja täältä "pyöräni majapaikkaan" polkaisin aamulla 23,3 kilometriä. Kokonaismatkaa pyörään Jyväskylästä Ouluun (Tupokseen) tuli 448 kilometriä. Nelostietä autolla olisi mittariin kertynyt GoogleMapsin mukaan 331 kilometriä, eli tuli tehtyä reilun sadan kilometrin mutka. 

Tyrnävänjokeen pääsin pulahtamaan illansuussa.

Piilopirtistä on kasvanut iso kartano.

Todelliset pyöräilijät kuljettavat mukanaan myös sähköntekovehkeet, kuten Piilopirtillä tapaamani ranskalaismies.